Pieni stressi saa toimeliaaksi, liiallinen toiminta kyvyttömäksi !
Saatko stressin epävarmassa tilanteessa, tuskin olet aivan stressitön ?
Saatko stressin epävarmassa tilanteessa, tuskin olet aivan stressitön ?
onko stressiä
mieliala
40<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Siis minä se olen oikea stressittäjä. Tänään olen jännittänyt huomista työpäivää niin etten ole saanut mitään aikaiseksi.
Pieni stressi esim. töissä saa sen kutosvaihteen päälle.
Kyllä mä olen kans semmonen murehtija ja asioiden märehtijä.
Sanoisin vaivaksi, mielen harmiksi jos homma mee kohdallee mutta nykyään saa tietämättömyyteen neuvvoa netistä.
En niinkään koe stressiä sillä tavalla kuin nuorena, näin vanhana ei tarvihe hötkyillä yleensä asia lutviutuu.
Lutviutuuhan ne, kyllähän mä sen tiedostan, mutku, mutku, jää pyörimään mieleen. Hupsuuhan se on.
Ajattele mukavia asioita hymyile stressille ähäkutti :)
Täytyy vähän miettiä minkänäköinen se stressi on. Varmaan sellainen sotkuinen kerä, hässäkkä :)
En ymmärrä koko sanaa.
Ei ole kuulunut elämäni sisältöön milloinkaan.
Hyvin action-orientoitunut olen ollut läpi elämäni.
En koe olevani ADHD. En stressaantunut. En huolestunut. Ei paineita.
Rauhoitun vasta nukkuessani.
Olet onnekas! Mä olen aina ihaillut ihmisiä, jotka saavat aikaiseksi, mutta eivät stressaa.
Mulla tuppaa tuo unesta kiinnisaaminen joskus mahdottomalta kun murehdin päivän tapahtumia tai mahdollisesti tulevan päivän tapahtumia.
En ole ollenkaan "cool".
Siinäpä se, löytää vetonaru tyhjentää aivot ennen unia. Kun mikään keskeneräinen ei muutu muuksi enää illalla. Sen voi murehtia aamullakin jos on murehtiakseen. Jää aikaa enemmän nukkumiselle :D
Löytää vetonaru... tuopas onkin hyvä sanonta. Nykyään tuputetaan jotain huolivarttia tms. että käsitellä asioita. Herran pieksut jos mä oikein murehtimalla alkaisin murehtii niin en varmasti unta sais.
Täytyypä sitoa veronaru kattoon... vai käviskö siinä niin, että aamulla löytäis ittesä kiikkumasta. No eiiii.
Heh, veronaru. Kirstuun ropo vilahtais yöaikaankin.
Olen jossain määrin perfektionisti ainakin työssä, nuorempana vielä enemmän. Hirveen vaikea on ollut sopeutua siihen et ei voi tai ehdi tehdä asioita sillain kuin katsoisi tarpeelliseksi. Mut siperia opettaa olemaan murehtimatta asioita, joille ei mitään voi.
Työelämässä sitä on, muistan omassa työssä ollessa aivan kamalasti vielä nykyäänkin joskus tuulee uniin kimmittee vanhat kimurantti jutut, nytten päivä kerrallaan lepposasti.
Juu, siihen minäkin tähtään et leppoisasti ilman kelloa.
Ei sitä tänä päivänä voi sillälailla paneutua kuin ennenvanhaan. Nykyisin työelämä on niin muuttunut. Joskus oikein harmittaa, kun on pakko mennä sieltä missä aita on matalin. Eli ajatukset tuppaa olemaan jo seuraavassa tehtävässä.
Niihhh te työssä olijat, maailmassa ei työt lopu, se johtuu rahasta ei niinkään tekijöistä.
Vel miehe kanssa oli juttua, tänne mökille pitäis palkata vuodeksi kokopäiväinen työntekiä et paikat olisi jetsulleen olkoon jos joku paikka on vähä rempallaa ni pakkoks sitä on tuijotella, kattelee mieluite aurinkon laskua ilman stressiä.
No näinhän se on. Kun yhä pienemmällä porukalla pitäisi tehdä yhä isompi työmäärä.
Just ja tekee sillon aina kun inspis iskee. Kun oot myynyt itsesi työnantajalle se ei niin vain käykkään.
En kamalasti kanna stressiä, nuorenpana sitä tuli tehtyä. Enää, kun ei ole kamalia kiireitä voi hyvin järjestellä asiat.
Huolissani olen tällä hetkellä, kun kissa on kipeä. Klinikka aukeaa aamukahdeksalta, pitää heti soittaa.
Mä ressaan nyt kun olen ollut pari kuukautta sairaslomalla. Tiedän, että töissä on sotkuja. Turhahan sitä on etukäteen murehtia, mutku, mutku.
Kuitenkin kun pääsee töihin käsiksi, niin sitä pystyy organisoimaan ne mistä aloittaa ja miten etenee.
Toivottavasti kissasi paranee, eppu. Se onkin konkreettinen huoli.
Aivot kaipaa tekemistä, ei ne halua levätä. Työelämän paineetkun poistui
oli selvä että tilalle jotain pikkuhiljaa piti hivuttaa.
Nyt koneisto käy taas mukavasti, sopivaan tahtiin, joskus voi kiihdytellä ja itseään viihdytellä. Nukkuessa koko keho lepää, aivot selvittelevät
unessa asioita, väsymystä on vanhemmiten arvostettava, levättävä, näin
on närhen värit. Pikkusen saa stressiä olla, se on sama kun autossa painat
kaasupoljinta, tulee vauhtia...
Mulla ei oo ikinä ressiä en tiijä mitä se on
Ressiä ei sitten pukannut kauheesti töissä. Yks härdelli-härpäke, siirsin sen huomiselle.
Huomiselle luvattiin aurinkoista, en ehdi sitä toljotella päivällä. Pitäisköhän sitä palkata kokoaikainen auringon toljottelija... no nyt alkaa taas ressihormonit jyllätä. En oikein löytänyt yhtään aloitusta johon kirjoittaa, meinas siitäkin ressiä tulla.
Minä voin ilmoittautua vapaaehtoiseksi auringon toljottajaksi. Paljonko maksat tunnilta?
Aurinko palkitsee suoraan kauniin ruskealla värillä, D-vitamiinilla ja valohoidolla mieltä piristävästi.
Tressi syntyy tekemättömistä töistä. Itse henkilökohtaidesti hoitelen eteen tulevat ongelmat heti pois jalosta. Se on minulle paras tie tressittömään olotilaan.
Yleensähän saavutettu hyvä oletila on tilapäinen sillä jo seuraavana päivänä voi kolahtaa eteen uusi ongelma.
Säästääkseni pilkunnussijaa huomautan, että Stressi.
Siitähän se ongelma eli stressi yleensä syntyy kun pyrkii hoitamaan asiat kuin asiat heti eikä huomenna, niin eikö vaan jo seuraava asia odota jonossa, tulee pyytämättä ja yllättäen. Ei ne asiat ja ongelmat lopu maailmasta niitä pois tekemällä.
Se on vähän kuin laskuissa, maksat pois ja huokaiset jipii laskupino on nolla. Niin eikö pentele postinjakaja tuo huomenna kolme laskukirjettä lisää.
Niivvai kun hoitaa asiat heti eikä viidestoista päivä ei pääse tulemaan ruuhkaa vaan asiat hoituvat lähes itsekseen jonossa.
Mulla on väsymys stressi, sekin menee nukkumalla.
Voin tunnustaa tehneeni tän aloituksen kun oli monta rautaa tulessa siitä ne on lutviutunut. Tänä aamuna auton päälle enne viittä Imatralle, sieltä Lappeenrantaan nyt jokin aikaa Mikkelissä pyykkiä pesemässä, huomenna Puumalaan.
Kahen viikon päästä heitän hanskat naulaan ja hyppään veneseen muutamaksi viikoksi, syksyllä sitte teen mitä teen.
Siehän olet sitten oikia kesämies :).
Aloittaja kirjoitti: "Tuskin olet aivan stressitön"
Noku noku noku, mä oooon stressitön.
En stressaannu tekemättömistä töistä. Aattelen, että teen sitten kun inspiraatio pukkaa naamalle.
Sitten kun inspis on päällä, niin on tottavie mukavaa touhuta.
Jos joku asia menee mönkään, niin en sitä ala murehtimaan. Tuumin, että eihän kaikki asiat voi aina-aina-aina onnistua.
Hengitän noin 10 kertaa sisään ja ulos ja sitten nukahdan. Kaverit sanoisi, että valehtelen, että en muka ehtisi edes kymmentä kertaa hengittää. Ne sanois, että korkeintaan neljä hengähdystä ja olen unten mailla.
On aivan turhaa stressata itseään.
Kaikki menee jetsulleen kuitenkin, vaikkei niitä kauhiasti stressaa.
Muistaakseni kerroit joskus olevasi koomanukkuja. Jos ihminen nukkuu hyvin ei stressitilanteita synny. Olen humannut itsessäni unen riittämättömyyden ja stressin ynteyden.
Jos on ressiä ei saa unta, jos ei ole nukkunut saa ressiä.
Kysyin heikulta, joten odotan hänen kommenttia.
Anteeksi, luulin, että saa vastata muutkin.
Saa tietenni, ei tämä,kenenkää oma palsta ole.pölijä töksäys korppikselta.
No onpas teikäläisellä hyvä muisti. En itsekään oo muistanut, että koomaunesta oon kirjoittanut. Joku hämärä muistelo tuli, kun muistutit.
Joo, nukun koomaunta. Vaivun tosi syvään uneen, enkä herää kovempiinkaan ääniin.
En myöskään näe unia. Noh, joku voi sanoa, että Kaikki näkevät unia ja ehkä kenties minäkin, mutta katselen kaiketi niitä niin syvässä unessa, että en herättyäni ollenkaan tiedä näkeneeni unia.
Kännykällä kun vastailin, en huomannut. Täytyy olla tarkempi ettei kelle tahansa vastaile jos ei kysytä. Sitä saa näemmä märkää rättiä korvilleen ;)
Noo, onneksi se täällä on vain virtuaalista ;D.
Niinpä :D