tarvisin apua!!!

Älä tee sitä . Älä edes suunnittele.

Älä tee sitä. Noistä mömmöistä en tiiä, mut mieti et jos tuleekin vain huono olo ja yrjööt kaiken pois ennenkuin ehtii vaikuttaa .
Mutta siis, älä edes suunnittele. Ei sulla oo vielä mikään kiire täältä pois, mieti oikeesti sun perheen ja ystävien kaipuuta. Ja et sä vielä ton ikäsenä tiedä, miten kivaa se elämä vois olla. Ei täällä kuiteskaan kukaan oo ikuisesti muutenkaan.

Siis älä tee sitä, älä ees suunnittele. Mutta puhu jollekin läheiselle, terkalle tai sossulle, jotta sun pahaan oloon saataisiin apua. Pystytkö puhumaan sun kavereille?

Joo, hei älä tee sitä. Mene hoitoon paikkakuntasi terveyskeskuslääkärille vaikka, hän kirjoittaa sinulle lähetteen sairaalaan, minne pääset lepäämään. Sinun itsetuhoisuutesi voi johtua Seronil-lääkkeestä, sillä harvoin nuorille sopii aj annetaankaan masennuslääkkeitä, sillä niissä alkuvaihe (n. 2-3 vk) voi olla vaan lisäämässä kaikkia noitakin ajatuksia ja tuntemuksia, Sinulle pitäisi varmaan antaa vaan kunnon antipsykootteja, joita kyllä Seroquel on hyvä, ehkä annostasi nostamalla saat itsesi kyllä paljon parempaan kuntoon. Sitten vaan vitamiineja, monivitamiini ja kalanmaksaöljytabletit. Sinun unettomuutesikin varmastikin johtuu Seronil-lääkkeestä, sillä olen itsekin sitä aikoinaan syönyt ja se teki minulle ihan samaa, plus duracel-pupu-olon, joka ei voi olla hetkeäkään paikallaan. Sinun on mentävä nyt kiireesti sinne lääkäriin, sillä VÄÄRILLÄ LÄÄKKEILLÄ VOI olla TODELLA SUURET, PAHAT vaikutukset. Mene sinne lääkäriin ja osastolle hoitoon vähäksi aikaa, että pääset itsetuhoisesta ajattelusta pois. Sinua ei halua kukaan menettää, älä tee sitä, sillä olet ARVOKAS, ja vaikka nyyt tuntuisikin siltä, ettet jaksa tai jotain. Sano asiasta jollekin läheisellesi, hän voisi lähteä sinun mukaasi sinne, niin ei tunnu niin vaikealta mennä sitten lääkäriin apua hakemaan. Mene äkkiä jonkun läheisesi kanssa sinne, siellä saat kaiken PALJON PAREMMAKSI, kun vaan katsos lääkkeesi muutetaan, kannattaa ruveta käyttämään vitamiineja niiden masennuslääkkeiden sijaan, ne auttavat paljon paremmin ja ovat PALJON IHMISYSTÄVÄLLISEMPIÄ, luonnollista voimaa tulee, kivaa energiaa. Ota PIAN yhteys johonkin läheiseesi. Tsemppiä, olet RAKAS ja TÄRKEÄ, Elämä muuttuu paljon paremmaksi, muista ettei mikään olotila kestä ikuisesti, ota vitamiinit ja antipsykootit, että saat nukuttua. Tsemppiä ja VOIMIA, kesä tulee, mene luontoon ja ulos NAUTTIMAAN! :-)

älä tee sitä. sulla on koko elämä edessä. komppaan edellisiä. kuvittele mitä kaikkee voit vielä kokee. oma perhe, talo, kesä, loma, aurinko, uiminen, lämpö, joulut, kaverit, poikaystävät.. :)

Mä oon ollu jo kaks kertaa osastolla ja mun porukat tällä hetkellä luulee et oon kunnossa jne. Mun ensimmäinen osastojakso oli 4 kuukautta ja toinen 5 kuukautta. Mä oon jo tehny päätöksen ja ainut asia mikä sais mut perumaan tän olis et joku veis multa tän helvetin tuskan pois heti. Mut en usko et se tulee tapahtuu ikinä. Mua ei hyödytä puhua ulkopuolisille koska mä ahistun siitä ja en pysty olemaan rehellinen. Mulla olis kirjoitukset kesäloman jälkeen ja en kestä sitä. Mä oon jo päättänyt päivän millon tapan itteni ja mä vaan toivon et noi lääkkeet toimii mulle. Mä olisin selvinny tästä jos mä olisin ollu sairas max/min 2 vuotta, mutta tätä on nyt jatkunu putkeen 7 vuotta ja alkaa olee voimat lopussa. Tää tulee olee mun porukoille totaalinen yllätys mut kyl ne varmasti siitä pikku hiljaa tokenee.

Älä ees mieti tollasta :( se aiheuttaa läheisille tosi isot tuskat:( mun muutama kaveri on tehny itsemurhan ja se on ollu tosi kova paikka mulle ja mun muille kavereille. Se ei oo ratkasu mihinkää siin jää kaverit miettimää et miks päätyy sellasee ratkasuu ka sit perheen jäsenet tms :( kannattaa ottaa lääkäriin yms yhteyttä mullekkii saa tulla puhumaa luottamuksella jos silt tuntuu Kik: babsuu_

Elämässä on paljon potentiaalia hyville asioille. Älä luovuta, sinulla on vain yksi elämä, ja olet elänyt siitä vasta pienen siivun, asiat kyllä järjestyvät. Jos uskot itseesi, voit tehdä mitä vain! Ja elämässä ei ole kyse onnistumisesta, vaan siitä että yrittää, eikä ikinä luovuta. Ei ole väliä, montako kertaa kaadut, vaan montako kertaa nouset ylös kaatumisesta huolimatta.

Juurihan TV:ssä puhuttiin psyykelääkkeiden haittavaikutuksista. Jos sinunkin reseptisi vain uusitaan eikä kukaan keskustele kanssasi eri asioista, olet kyllä aika lailla niiden lääkkeiden armoilla. Kummallista on, että miksi pitää tuntua niin tuskalliselta ja mustalta olo. Usein ihmiset kuvaavat, että onnelliseksi tekee pienet asiat. Kun kirjoitit, että jos heräisitkin yrityksen jälkeen sairaalassa, perheenjäsenet ja ystävät kysyisivät, miksi yritit. Sitähän me emme tiedä, mikä vastoinkäyminen sinua on kohdannut Minusta tuntuu, että sinulla on kykyä välittää muista, koska mietit läheisten mielipidettä. Moneltahan ihmiselta puuttuu tuo muista välittämisen taito, vaikka se juuri kantaa. Mutta, mikset välittäisi myös itsestäsi.En ole mikään ekspertti lainkaan, ihan tavis vaan. Muistan kyllä nuoruuden masikset. Osaan vain sanoa sen, että et tiedä vielä, mitä kaikkea hyvää elämä sinulle tuo.
Olet lukiolainen, miten tämä vuosi koulussa päättyy? Jos et ole tyytyväinen omaan menestykseen, oletko kovin kunnianhimoinen ja jos meni vähän penkin alle, mieti tuplaatko vuoden ja kirjoitat seuraavana vuonna jopa paremmin? Tiedän paljon sellaisia, joilla on ollut kertausvuosia ja joilla kuitenkin ovat jatko-opinnot aikanaan sujunneet vallan erinomaisesti. Oletko joutunut olemaan paljon poissa koulusta? Ja miten kesätyöpaikka? Jaksaisitko sellaista ajatella vai voisiko se olla hyvää vaihtelua koulutyöhön?
Mielestäni koko elämä on opintomatka: välillä onnistumme ja välillä tulee vastoinkäymisiä.

Hei kuule, noi sun kolme ekaa mömmöä on aika tehokkaita sotkemaan kehon koko systeemin ja aivokemian. Sun nykyinen lääkitys voi olla syy sun pahaan oloon. Älä luovuta hei, vaan hae apua.

Äläkä nyt ainakaan mitään kirjotuksia stressaa, ne menee tai sitten ei mene, ei elämä niistä oo kiinni. Elämällä vois olla paljon hyvääkin tarjottavaa sulle. Voimia, jatka taistelua - älä anna periksi!

Jos et pysty puhumaan ulkopuolisille, pystytkö sä puhumaan edes yhdelle läheisistä? Sanoit, että porukat luulee asioiden olevan kunnossa. Kerro olostasi, anna niille mahdollisuus auttaa.
Mun kaverin mutsi on vieläkin ihan sekaisin, kun kaverin isobroidi kuoli neljä vuotta sitten. Se ei tehnyt itsaria, mutta joutu onnettomuuteen kun sekoili (lääkkeet viina). Ei ne porukat siihen totu.

Sulla on vaan tää yks elämä. Elä se, älä luovuta kesken. Yritä päästä noista lääkkeistä eroon ja hae apua. Lääkkeet pelkästään voi saada olon katastrofaalisen huonoks.

Samat mietteet mulla. Ei täällä kannata elää.

Tuota mikä tuska sul on henkistä vai fyysistä?Vaiko molempia?

Ei kannata edes yrittää... se jos epäonnistuu niin joudut vaan elään 1000kertaa paskemman olon kanssa, ku nyt elät. Kannattaa mielummin hakee apua.

Itse itsemurhaa yritin ja epäonnistuin joten tiedän mistä puhun... On kamalaa nähdä tuttujensa kärsivän ja pelkäävän puolestasi. Vielä kamalampaa on epäonnistumisen jälkeen tuleva pakkohoito.

Hae apua! Ennenku sut sinne hoitolaan raahtaaan

Älä tee sitä joo olen itse ihan vitun masentunut mutta en tapa itseäni en harkitse edes mutta olen siis jaksanut tätä paskaa koulussa kiusataan kotoma ragetaan kaikesta jos joku. On tai on ollut samassa tilantessa neuvoja plz

Elän koska nyt sain jostain voimaa pääsen uuteen kouluun siis ylä asteelle ja vähentää pahaa oloani en ikinä tappaisi itseäni jaksamisia sulle mun elämää ei saa mitenkään huonosti koska olen noussut aina. Takaisin itsesäälistä en vain voi ajatella itse tuhoisesti sain silloin tuolta skypen puolelta minecraftia joskus pelasin niin skypessä on semmoinen 400'ihmistä he antoivat silloin voimaa jatkaa voimia sulle älä tee sitä