Kuinka mennä katolle...

Sorron naamio ilman silmien reikiä halvin, kun ei näe ei osaa peljätä ;)

Mulla on 9m tikkaat talon päädyssä. Piirrustuksissa ne hirvitti, mutta kun niitä on mennyt ees taas tarpeeksi niin ei tunnu missään. Ehkä vanhempana tulee sitten kammo uudestaan...

Helppoja tapoja kiivetä katoille on vaikka kuinka paljon, mutta nyt kiinnostaisi vaikeammat ja haasteellisemmat tavat.

Luiska on helpoin rakentaa, muutama vanerilevy, jotka kiinnittää luiskan runkoon ja tuenta keskelle.
Sellaiset askelma rappuset, joissa ensimmäinen taso voisi olla 80cm korkeudella ja siitä sitten vaikka 50 cm korotuksella.
Viisi rappusta ja viides on jo 2.80 m korkeudella.
Viimeistä rappusta voi vaikka vähän madaltaa 40 cm korkuselle.

Askelmatasot olisivat kooltaan vaikka p:1-1,5m ja l:30-40cm.
Askelmatasojen väliin niittaa vaikka pahvista näkösuojat, niin ei näy korkeus ja katse kiivetessä tiukasti rappusissa, niin luulisi katolle uskaltavan mennä.
Askelmatasot on helpoin tehdä vanerista, jolloin ne saa helposti irroitettua ja askelmatelineen purettua, kun rakentaa sen kahdesta elementistä.

Eilen tein risukuorman peräkärryyn ja risuja talloessa kasaan olin niin korkealla, että kädellä olisi yltänyt jo koskemaan tasakaton pintaan.
Kumma, kun ei yhtään huimannut ja syy varmaan oli siihen, että seisoin leveällä alustalla, muuten varmaan olisi.

Kiitos ideoista! Täälä toinen korkeanpaikankammoinen tuskailee saman ongelman kanssa. Ideat oli tosi hyviä ja niistä nyt kehittelemään talon pelle pelottoman kanssa ratkaisua jolla minutkin saadaan tasakatollemme töihin. Ottaa niin raskaasti päähän kun luonto loppuu yrityksistä huolimatta kesken. Yritetty on mutta pystysuorat tikkaat ylös reilun kolmen metrin korkeuteen stoppaavaat viimeisään kolmen askelman päähän katosta.

Löysin vanerilevyjäjä 120x60 cm kokoisia.
Teen rappuset ja laitan askeltasot tuosta vanerilevystä 5kpl.
Ensimmäinen taso on 60 cm korkeudella ja siitä 50 cm korouksella, jolloin ylin taso on 250 cm korkeudella ja siitä jää 30cm katolle.
Toivottavasti katolle uskaltaa mennä, kun ei ole koskaan pelotanut rappusia kiivetä, toisin, kuin tikkailla.
Talvellakin joutuu menemään katolle lunta alas luomaan, ei se lumi sieltä muuten alas tule.

Älä rakenna mitään virityksiä.

Kammosta pääsee eroon siedätyshoidolla; kiipeä ensin pari askelmaa ja takaisin alas. Tee tämä muutaman kerran. Sitten seuraavana päivänä pari korkeammalle ja aina takaisin. Totuttele tikkailla korkeuteen ja lopulta pääset katolle asti eikä homma ollutkan niin kauheaa. Korkeuteen tottuu tutussa paikassa hiljalleen.

Kannattaa tehdä jonkinlaiset mittapiirrokset näistä katolle menoratkaisuista ja sen jälkeen mittojen mukaan tehdyt pienoismallit.
Pienoismallista näkee aika hyvin, miltä rakennelma näyttää.
Myytinmurtajissakin tehdään monesta asiasta pienoismalli ensin.

Rappusten osalta on tärkeä riittävä pystytuenta.
Rappusten askelmatasojen väliin pystysuuntaan kannattaa laittaa vaikka pahvista näköesteet, niin hämää silmää, kun ei näy maa ja kannattaa kasoa suoraan eteen rappusiin, eikä sivuille, ainakaan alkuvaiheessa.

Kannattaa tehdä mitoitus ja sen mukaan rakentaa elementit maassa ja kiinnityksessä kannattaa käyttää ruuveja, niin on helppo purkaa pois, kun ei tarvitse.

Seuraavan pienoismallin teen kiipeilyrappusista, joiden päällä on seisontataso, jota voi käyttää apuna, kun puhdistaa rännejä.

katolle pääsee seipäällä hyppäämällä, vaatii toki hieman treenausta, jos mukana on vaikka harja ja lapio. samalla vehkeellä alas myös.

Rakensin rappuset ja telineen, johon rappuset saa nostettua ja joka tukee askelmien kohdalta.
Askelkorkeus on 50 cm ja 5 askelmaa.
Tuossa mietin, että pitäisikö lisätä väliin yhdet askelmat, niin askelman väli olisi 25 cm.
Siihen kyllä sopii yksi lisäaskelma, kun tason syvyys on 60cm.
Tai ainakin 3 ylemmälle tasolle lyhentäisi askelman korkeutta, niin ei tarvitsisi harppoa ylhäällä.
En tiiä, pitäisikö laittaa ylhäälle vielä pahvista sivuille näköesteet, niin ei näkisi korkeutta, että alkaisi pelottamaan tuo katolle meno, koska sinne kuitenkin jotuuu menemään.

No niin pitkästä aikaa taas...
Nyt se sitten tapahtui viimeinkin iltapäivällä.
Meikäläisen elämän ensimmäinen askel katolle.
Kesän mittaan tein niitä rappusia katolle ja mietin erilaisia ratkaisuja.
Hain isoja pahveja ja laitoin niitä ylimmän aseklman reunioille, että en näe alas ja ne auttoivatkin.
Monta kertaa harjoittelin ylös menoa, mutta katolle en sitä ratkaisevaa asekelta uskaltanut ottaa.
Tänään mietin, että kyllä se on nyt vaan yritettävä mennä katolle, en voi asiaa siirtää aina vain eteenpäin, kun asia vaivasi jo mietäkin kovasti.
Vesisateitakin lupasivat ja katolla on hakoa ja roskaa, jotka täytyy harjata sieltä pois ennen vesisateita.

Tänään iltapäivällä sitten tein sen ja voitin suurimman pelkoni kiivetä katolle, koska minulla on melko vakava korkeanpaikankammo.
Katolle päästyäni ajattelin, että miten pääsen täältä alas, mutta ajattelin, että mietin sitä sitten, kunhan ensin vähän totuttelen katolla olemiseen.
Aluksi olo kyllä hirvitti ja sanotaanko, että konttasin katolla.
Katon reunan lähelle meno hirvitti, joten olin aluksi polvillani ja harjasin hakoja katon reunoilta ja paiskoin niitä kädellä alas.
No eihän siitä mitään tullut ja täytyyhän olla lapio ja sanko, johon hakomoskan saa kerättyä.
Alastuleminen aluksi hirvitti, mutta onneksi tein senverran leveän ylätason, että siihen oli helpompi tulla.
Toisella kerralla katolle meno tuntui jo helpommalta ja sain kaikki haot laastua katolta alas ja niitä tuli 1,5 kottikärryllistä.
Kolmannella kerralla alastulo oli vaikeampaa, kun lonkka tuli kipeäksi ja kun ojensi jalkaa alas, niin otti vietävän kipeää ja ajattelin, että nyt en pääse alas ollenkaan, jos kipu ei hellitä.
Lopulta pääsin jollakin tavalla alas ja olo on kyllä nyt erittäin mahtava, kun viimeinkin sain voitettua suurimman pelkoni.
Täytyy vaan kiipeillä katolle niin usein, kun on mahdollista.

Nyt ei tarvi huolestua vaikka talvella lunta tuleekin, kun uskaltaa mennä sitä katolta alas luomaan.
Mutta pystysuoria tikkaita en vielä uskalla kiivetä.