Lohduketta

Ei ole varmaan poliittisesti korrektia lainata itseään, mutta poikkeus vahvistanee säännön.

"Minusta on hiukan vääristynyttä, että kaikkia hylsyn saaneita lohdutetaan muistuttamalla että myös Rowlingilla oli alkuvaikeutensa. Ei kukaan meistä sataprosenttisesti usko, että tällä palstalla pyörisi kaiken aikaa hylsyn saaneita reppanoita joilla on kaikilla työn alla idea, joka on vähintäänkin yhtä nerokas kuin Harry Potter, ja joka vain pitäisi tuputtaa pakolla kustantamoille. Toivoa onnenpotkua."

Puhun tuossa Rowlingista, mutta varmaan ymmärrätte pointin.

Pöytälaatikossani on kolme kertaa hylsytetty best seller.

Roskaa on aina kirjoitettu. Roskaa on myös aina kustannettu ja julkaistu. Kaikki julkaistu kirjallisuus ei ole hyvää kirjallisuutta - edes omassa lajissaan. Paljon painetaan Suomessakin sellaista, jonka ei pitäisi koskaan nähdä päivänvaloa. Yksi esimerkki tästä on niin sanotut julkimoteokset, joissa teoksen ainoa ansio on, että se on HÄNESTÄ tai HÄNEN KYNÄSTÄÄN. Informaatio- ja litteraariarvo on nolla. Tällaisten teosten ainoa kirjallisuuskentän legitimaatio on, että niiden tuotoilla voidaan julkaista jotain arvokkaampaa, toisin sanoen kirjallisesti ja kulttuurisesti merkittävämpää ja aikaa kestävämpää.

Tota joo. Kaikkihan julkaistut kirjailijat ovat saaneet hylsyjä eivätkä vain bestselleristit ja tulevat klassikot. Jutussa ei ole siinä mielessä mitään järkeä.

Se on hyvä merkki jos tulee hylsy. Ettei ihan mikä vaan roskateksti ilmesty niteenä. Omaakin tekstiä luettaessa tulee monasti mieleen että on se vaan hyvä ettei tätäkään ole tullut kirjan kustantajalle koskaan lähetettyä. Aivan turhaa vaivaa ja työtä olis vaan aiheuttanut.