Petänkö koirani?

Nii no jotenkin näin minäkin ajattelen. Enkä mielestäni inhimillistä koiraa vaan enemmänkin mietin että mitä koira oikeesti haluaa. Hankkisin heti toisen jos se osaisi kertoa minulla että haluaa kaverin...

Tuossa tilanteessa antaisin mieluusti koiravanhuksen elää loppuelämänsä rauhassa, omaan tahtiinsa.

Vanhukselle se onkin eri asia. Vanhukset eivät jaksa pennun riehumista enää eikä muuta kuin tosiaan koe että se joutuu vanhoilla päivillään kilpailemaan. Nyt on siis jo ehkä hieman myöhäistä ottaa sille sillä tavalla kaveria, eri asia olisi jos se tosiaan edes tykkäisi pennusta. Kyllä niitä koiria pitäisi olla useampi jo aikaisemmin.
Pettäminen on eri asia, mutta siihen saattaa vanhuuden vaivat kolottaa ja pentu on nopea, riehakas ja rajaton. Pennun kuuluu saada paljon huomiota joten kaikki on vanhukselta pois, eikä se ehkä enää ymmärrä sitä. Tai sitten pennulta, eikä se ole oikein sitäkään kohtaan. Lisäksi haaskaat teidän vanhuus ajan, mikä saattaa olla haikeaa, mutta myös jollain lailla kauniin haurasta. Itse siis 15-vuotiaan hautaan saattaneena koin näin. Nyt minulla on pentu, kun pystyin sen ottamaan, ja se on ihanaa, mutta se ei olisi sopinut vanhukseni hoitoon enää. Minä en harmittele, miksi en antanut sille parhaita mahdollisia viimeisiä vuosia ja aikaa, vaan annoin sille takuulla maailman parhaat viimeiset vuodet ja kaiken ajan mitä voin.

Korviketta taas ei kuoleman pelossa pidä ottaa: se ei helpota surun käsittelyä vaan lisää työtä ja siirtä sitä sivuun. Eikä korvaa mitään. Moni tekee niin ja se on kyllä virhe, samoin vanhan välitön korvaaminen. Kenelläkään muutenkaan ole mitään velvoitetta korvailla muita vaan olla juuri oma ainutlaatuinen itsensä. JOS siis siksi olet miettinyt, että pelkäät vanhuksesi menettämistä, kohtaa vaan nyt urheasti se, minkä olet ottanut kantaaksesi ja sitten kun aika jättää, surut on surtu niin ota uusi koira. Ja ota kaksi sitten jo heti nuorempina. Ehdit kyllä, ei ole kiirettä. Koirat ei maailmasta lopu. Vanhuksesi on palvellut sinua hyvin, palvele sinä sitä nyt kun on sinun vuorosi.

"Koira ei tarvitse kaveria." -Ihanko sinä olet tämän asian koirakansanäänestyksellä tutkinut? Vai kehititkö moisen viisauden ihan omasta päästäsi?
Miksi kuvittelette, että koiran pitäisi olla talon kuningas, joka saa ihmisten jakamattoman huomion 24/7? Tuollaista kutsutaan hemmotteluksi, ja sehän touhu ei ole kenenkään onnellisen eikä tasapainoisen elämän edellytys.
Koiran ilmeisesti pitäisi tehdä itsensä hankkimisestakin päätös, kun omistaja ei osaa yksin päättää, ottaako toisen koiran vai ei. Mistä muista asioista teillä koira päättää?
Itselläni on aina ollut kaksi koiraa, ja monilla ystävilläni on isompiakin koiralaumoja kotonaan. Tasapainoisia, hyvinvoivia, selvästi onnellisia koiria kaikki. Sensijaan näissä mamman ja papan ainokaisissa tapaa todellisia ongelmakoiria, ovat niin neuroottisia kaikesta siitä hemmottelusta kun joutuvat olemaan ihmiselleen se tärkein ihmissuhde.

Kakskoiranen kirjoitti:

"Koira ei tarvitse kaveria." -Ihanko sinä olet tämän asian koirakansanäänestyksellä tutkinut? Vai kehititkö moisen viisauden ihan omasta päästäsi?
Miksi kuvittelette, että koiran pitäisi olla talon kuningas, joka saa ihmisten jakamattoman huomion 24/7? Tuollaista kutsutaan hemmotteluksi, ja sehän touhu ei ole kenenkään onnellisen eikä tasapainoisen elämän edellytys.
Koiran ilmeisesti pitäisi tehdä itsensä hankkimisestakin päätös, kun omistaja ei osaa yksin päättää, ottaako toisen koiran vai ei. Mistä muista asioista teillä koira päättää?
Itselläni on aina ollut kaksi koiraa, ja monilla ystävilläni on isompiakin koiralaumoja kotonaan. Tasapainoisia, hyvinvoivia, selvästi onnellisia koiria kaikki. Sensijaan näissä mamman ja papan ainokaisissa tapaa todellisia ongelmakoiria, ovat niin neuroottisia kaikesta siitä hemmottelusta kun joutuvat olemaan ihmiselleen se tärkein ihmissuhde.

Lue lisää

Ei tässä ole kyse siitä että koira päättää. Kyllähän me tuosta pennusta päätämme. Ja en ottaisi toista jos koirani ei olisi tasapainoinen.
Kuitenkin mielessäni tunnen itsekkyyttä jos koirani voi paremmin näin, kun jos sillä olisi kaveri. Ja sitä en voi siltä kysyä.

Koira on sosiaalinen eläin ja kaipaa kavereita. Meidän koiruus viihtyy joka ikinen päivä koirapuistossa toisten kanssa, mikä on parempaa seuraa kuin toinen koira ?

Älä nyt ju...auta yleistä. Aloittaja ei edusta kaikkia koiraihmisiä, suurin osa vastaajista oli aivan toista mieltä.

Koiran omistajissa on kusipäitäkin (ei tarkoita aloittajaa), valitettavasti. Ihan niinkuin niissäkin ihmisissä, jotka eivät ikinä koiraa ota. Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että sinä olet yksi niistä.

Vaan se on kuules kuitenkin karu totuus, että vanha jo talossa ollut koira jää monesti vähemmälle huomiolle kun taloon tulee uusi koira. Vanhempi koira voi rueta osoittamaan mieltään tuosta muutoksesta, olla mustasukkainen ym. Että kyllä ne koirat piittaavat.

Mullakin oli tavallaan samanlaisia ajatuksia jokin aika sitten. Ensin tilanne oli se, että nykyinen koira oli koko elämänsä elänyt toisen kanssa, sitten joutui olemaan yksin, mutta sopeutuikin siihen loistavasti, kun sai kaikki rapsutukset jne. ainoastaan itselleen. Halusin kuitenkin toisen koiran. Ongelmana tosiaan mullakin oli, että entä jos eivät tulisi toimeen uuden kanssa ja vanha masentuu tai sitten ärsyyntyy täysin pentuun. Päätinkin ottaa aikuisen koiran, kemiat natsasi ja koirat on kavereita. Näyttää, että tämä vanhempikin on tyytyväinen, että sai kaverin, vaikka pärjäsi myös yksin. Koirille on kiva, kun voivat leikkiä myös keskenään, on erilaista kuin ihmisen kanssa leikki. Ja laumaeläinhän se koira on. Luonteet kannattaa katsoa, että ovat sopivat. Ettei esim. ota kahta dominoivaa tm.

Nii ja se piti lisätä, että tuossa yläpuolella on hyviä pointteja: kannattaa katsoa, miten koira yleensä tulee toimeen muitten kanssa ja tykkääkö olla seurassa. Toki on eri asia sitten, kun uusi koira oikeasti kuuluu laumaan.

Ja sitten mietin sitäkin, jos toinen koira on jo vanhus ja uusi on pentu. Niin mites jos vanhus joudutaan lähiaikoina lopettamaan (siis terveydellisistä syistä), niin miten pentu reagoi. Voisiko se vaikuttaa esim yksinoloon, lisätä ahdistusta jos kaveria ei yhtäkkiä enää olekaan jne...

Kyllä enemmän on nähty näitä kahden-kolmen koiran laumoja joissa on niitä ongelmia. Laki pitäisi olla järjen avuna että ei pidetä koiria enempää kuin yksi koira kerralla. Kun edellinen kuolee, on seuraavan aika.

Valintaa kannattaa silti helpottaa pohtimalla, onko järkevää ottaa dominoivan uroksen seuraksi toista samanluonteista, onko omalla koiralla sopeutumista vaikeuttavia sairauksia (sokea koira ja vilkas pentu eivät välttämättä sovi yhteen...) jne.

Ap ei puhu myöskään koiran "kaipuusta" tms. Tunget sanoja hänen suuhunsa. Hän pohtii, voiko koiran elämänlaatu kärsiä toisesta koirasta. Minusta se on viisas kysymys.

Omien taitojensa pohtiminen on kuitenkin hyvä pointti.

Koirat yleensä tykkää koirista, elämänlaatu nousee kun tulee kaveri. Toki jos pennun ottaa, ihmiset usein pilaavat ne välit, kun vanhempi ei saa näyttääkään uudelle, kuka se alimmainen on. Kyllä koirat ei ota pentua vastaan muuna kuin uutena lauman jäsenenä ja hampaista se pentu saa.

Sut pitäs korjata ennen kuin raiskaat taas lapsia ja paskot leikkipuistoihin.