Naiset. Miten te koristaudutte pikkujouluihin ja muihin tällaisiin? Mitkä ovat ne asiat, joihin mies kiinnittää naisesa huomiota? Onko ne mustat verkkosukat vai, kimalle hiuksissa. Mitä luulette, onko noilla pettämisillä pikkujouluissa jatkuvuutta? Kertokaa, mitäteille on tapahtunut niissä?
pikkujoulut
japanitar
18906
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
laitan oikein mimimaalisen minihameen(on hyvät sääret muuten) ja värjään tukan vaaleaksi, vaikka olen oikeesti enemmän tummatukkainen (oikeesti punainen pikkuisen)ja tekeydyn vielä bimbommaksi kuin olen ja yritän vikitellä kaikkien ukot.
se on juhlameininkiä!!
Ellumari mä en ainakaan usko.Mutta samahan seon mitä tälle salaselle japanilaiselle "Vastaa" Eikö
niin.!!!
mitä vastaa.
Jos ei väsyttäisi niin perhanasti, niin kertoisínpa vielä, että pistän silmät vinoiksí, eli japanilaisen lookin(ei oikein paljon tarvitse)
Itämaista eksotikkaa ja geissa meininkiä.
Minä olen tätä kirjoittaessani kuolemaisillani ja uninappi tönöttää yöpöydällä, mutta en ota, en.
Jos en oikeasti nuku, niin valvon ja keljuilen koko päivän.
Ei millään pahalla, vaan kaikella ystävyydellä. Kyllä se keljuilu onnistuu. Niin Sinulta kuin minultakin.
Älä kuitenkaan nuku, vaan keljuile mieluummin.
olla pahala tuulella????
Olin yön töissö(poikkeuksellisesti)ja väsyttää ja keljuttaa.
Kiva kun annoit luvan keljuilla, mutta mitäs sinulle nykyään voi, kun olet niin hieno kohtelias herrasmies, että sinua voi vain ihailla.(*paineita Eemelille, naureskelee pirullisesti*)
Aika hyvä näyttö keljuilusta parhaimmillaan. Jatka vaan.
Hyvä Ellumari!!!
Kyllähän tuolla arsenaalilla, mutta ei sentään oikeiden naisten ukkoja.
Tuskin ne "oikeanlaiset" miehet ovatkaan lähtemässä naistensa luota vieraitten mukaan?? Eikö se ole näin, että mies ei lähde minnekään, jos sitä tarpeeksi hyvänä pitää?
Näinhän se on. Usein vai pikkujoulut eivät ole avekkia varten.
Mitä se tuo avekki taas tarkoittaa?
Avec- seuralainen. En tiedä kuinka se oikeesti määritellään. Hae vaikka Googlesta.
kehitysvammaisten pikkujoulusta ja voitte uskoa, että tunnelma oli korkealla.
Nousin tänä aamuna puolikuudelta paistamaan jouluihin torttuja ja paketoin pikkupaketit.
Sitten koristin meidän asukkaat juhlakuntoon ja itellekin vähä parempaa ilmettä.
Voi sitä jännitystä mikä välittyi heidän ilmeistään, kun he odottivat joulupukin tuloa, että he osaa olla aitoja ja ihania.
Laulettiin ja leikittiin ja monikin yritti vikitellä ja halauksia tuli satamalla.
Ei ole pää kipeä eikä sydän.
vain pikkujouluja eikä kannata ottaa kovin
vakavasti. Sattuuhan niissä kaikenlaista
ja on joutunut ummistamaan sekä silmänsä että korvansa
ja kokemaan pitkäksi aikaa muistinmenetyksen.
On joskus jotain pientä itselleni sattunut
mutta ei mitään vakavaa.
Onneksi ei ole tarvinnut enää paljon olla niissä.
Aika rasittavia ovat juuri tuon vaateshown vuoksi
ja loppujen lopuksi kun on mennyt sinne sama
vaikka olisi säkki vedetty ylle, ei kukaan
tuiskeelta olis huomannut. Tonttupuku olisi
ehdottomasti riittänyt ja toisille pelkkä saparo.
Olen turhamainen ja nautin siitä.
En ole koskaan kokenut pukeutumista kilpavarusteluna tai statussymbolivertailuna, vaan nimenomaan leikkinä.
Vaatteissa arvostan persoonallisuutta, Siksi mielestäni, on välilla vaikeaa ymmärtää, esim. tuota ajatusta siitä, että joku vaate sinällään olisi seksikäs. Kun kyse on kuitenkin enemmän siitä, miltä se vaate kantajansa päällä sattuu näyttämään.
Tänä vuonna, ostin itselleni, elämäni ensimmäisen tummanpunaisen puvun. Oli joku puolipakollinen itsenäisyyspäivän vastaanotto.
Jossain halpakaupassa sattui roikkumaan juuri minulle sopivan kokoinen, tummanpunainen hihaton sametti-iltapuku joka oli alennuksen alennuksen alennuksessa. Sattumalta olin joskus aiemmin saanut juuri saman punaisen pitsisamettihuivin lahjaksi. En ollut koskaan sitä huivia käyttänyt, se oli ollut vanhan poljettavan singerin päällä pöytäliinana jo useamman vuoden.
Täydensin asua ostamalla vielä pitkät mustat samettihanskat ja sain suurta tyydytystä siitä, että nuo hansikkaat maksoivat enemmän kuin itse puku. Kieltämättä Jokiselle sillä jutulla brassailinkin. Kerroin siis, että ostin kulta uuden puvun ja se oli edullinen. Ja jatkoin pienen tauon jälkeen, että hanskat olivat kyllä sitten kalliimpi investointi, kuin tuo kolttu.
Niin tuo mekko, joka näyttää todella hyvältä, maksoi 19,80 euroa, joten hansikkaidenkaan ei tarvinnut olla kohtuuttoman kalliit. Maksoivat muistaakseni 21 euroa.
Kyse pukeutumisessa ei siis suinkaan aina ole rahasta, vaan ennemminkin mielikuvituksesta, rohkeudesta ja tyylitajusta. En olisi nauttinut niistä juhlista yhtään enempää, vaikka päälläni olisi ollut 1000 tai 2000 euron ateljeeluomus.
Koska viihdyin asussani ja tunsin itseni kauniiksi, olin sitä myös toisten silmissä, luulen.
Kauneus tulee sisältäpäin, eroottisuuskin tulee sisältäpäin -omasta hyvästä olosta.
- luulen, että Jokinen pitää tuosta koltusta siksi, että se on sen verran pakaroita myötäilevä, ettei sen alla voi pitää pikkareita.
Ja kieltämättä sillä -saattaa olla osuutta myös siihen, että itseni siinä koltussa, niin sieväksi tunnenkin :)))))))))
Olet kaunis siinä asussa! Siinäkin asussa! Uuh!
Tässä olen nyt istunut ja miettinyt naisten vaatteita. (Ei hullumpaa puuhaa tämäkään.) Että mikä niistä tekee kauniita. Olen noviisitumpelo niisä asioissa, en tiedä periaatteita joiden mukaan asut luokitellaan kauniiksi, kuten linnanjuhlien jälkeen on tapana listata ne kaikki. En näe niissä mitään paljastavaa edes - jos haluaa paljasta ihoa nähdä, sitähän on miestenlehdet ja teeveeohjelmat pullollaan, sitä en hakisi linnanjuhlakuvista. Asut ovat epäkäytännöllisiä muotiluomuksia; ei sellaista uskaltaisi edes koskettaa; ei sen läpi tuntisi naiseutta. Pitäkööt linnassa mitä haluavat!
Mutta siis.
Naiseus minut sytyttää. Se kokonaisuus. Ei se tule vaatteista vaan siitä että nainen tuntee niissä vaatteissa olevansa ehjä ja kokonainen Nainen. Sen minä näen. Sinusta. Olet sitten vaatteissa tai ilman. Glups. Tai vaikka miesten kalsareissa. Glups.
Naurattaa ne aamukalsarit vieläkin :))))))
minkäs tein kun pyykkinarulla joka oli lähempänä kuin vatekaappi, ei sattunut olemaan omiani.
Sepaluskin sai uutta käyttöä...