En näe syytä elää

Olen jo pitkään (3v?) pyöritellyt päässäni ajatusta itseni tappamisesta (tällä hetkellä olen 16). En vain näe mitään syytä elää. Olen ollut aina koulukiusattu ja seitsemännellä luokalla kiusaus ajoi minut viiltelemään. Tiedän ettei viiltelyssä ole järkeä, mutta kun kertakaikkiaan mikään ei tunnu miltään, on kipu hyvä muistutus siitä että on elossa, hereillä ja olemassa.
Myös kolme jäljellä olevaa isovanhempani ovat kuolleet neljän vuoden sisällä. Varsinkin pappani, jonka kanssa olin läheinen, kuolema otti koville.
Olen pyytänyt äitiäni varaamaan minulle ajan psykologille, mutta hän sanoi etten voi olla masentunut. Isosiskoni käy kuitenkin säännöllisesti psykologilla, joten en ymmärrä miksen minäkin voisi, ihan vain jos siitä olisi apua. Tunnen oloni väheksytyksi minne ikinä menenkin.
En jaksa elämää. Olen jatkuvasti niin surullinen ja tuntuu kuin hukkuisin.