Kerron pari tapausta,jotka kariuttivat suhteen suomalaiseen tyttöön. (Nuoria oltiin silloin molemmat). Olin,totta kai nähnyt kuinka suomalaiset tytöt Suomessa ja Ruotsissa (olen asunut sielläkin) ihannoivat ulkomaalaisia miehiä.
Siksi kai näille suhteille tuli loppu. En pystynyt jatkamaan.
Tapaus 1:
-Tyttöystäväni historiasta paljastui kesätyö Tukholmassa. Seurustelu pakistanilaisten kanssa.
Lukiossa siihen aikaan.Syksyllä kotimaassa abortti äidin pakottamana. Kun tuo historia paljastui valokuva-albumin "väärän" sivun kautta jatkoin seurustelua vielä reilun vuoden. Sitten oli pakko jättää. Inhotti niin. Sen vuoksi,että olin nähnyt Ruotsissa sitä "kulttuuria" ja sitten oma tyttöystävä paljastui samanlaiseksi kuin "muutkin".
Tapaus 2:
Pari vuotta tuon jälkeen. Tutustuin tosi kivaan tyttöön. Oli ollut vuoden au-pairina Sveitsissä yo-tutkinnon jälkeen. Ihmettelin kun sängyssä ko. tyttö oli kuin rautakanki. Kauhusta jäykkänä.
Sen lisäksi hän reagoi kumman kiivaasti siihen,että pidin sellaista pientä kaulaliinaa kaulassa. (Oli muotia silloin). Pikkuhiljaa paljastui asia,jota hän ei ollut kertonut kenellekään. Hänet oli raiskattu Genevesssä.
Turkkilainen. Oli lähtenyt miehen mukaan discosta miehen asunnolle. Mies oli ottanut samantapaisen liinan kaulastaan ja laittanut sen pään ympäri suun eteen ja raiskannut sen jälkeen.
Alkoi suoraan sanoen vituttamaan. Minulle tuli sellanen olo,että jaahas,suomalainen mies kelpaa siis siinä vaiheessa kun tarvitaan ymmärtäjää ja terapeuttia. Minä puolestani olisin halunnut onnellisen suhteen ja ehjän tyttökaverin. Lopetin suhteen melko pian. Syytä en kertonut,koska ei se olisi mitään hyödyttänyt. Minunhan olisi pitänyt olla vaan terapeutti. Korjata rikkinäinen ihminen. Korjatkoon turkkilaiset sen.
3. Tapaus. Vuosia tuon edellisen jälkeen.
Baarissa tutustuin jo hiukan yli 3-kymppiseen naiseen. Oli ollut Turkissa. Raiskattu. Oli lähtenyt miesten veneeseen tyttöystävänsä kanssa. Kummaltakin oli mennyt taju ja aamulla spermat vaatteissa muistutti mitä oli tapahtunut.
Onneksi sain tietää jo tuossa vaiheessa taustat ja historian ja lopetin terapeuttina olon siihen.
4. Tapaus:
Tutustuin tänä vuonna vanhempaan naiseen. Olin jo luullut,että eiköhän mun osa ole jo kertynyt näistä "tapauksista". Omaakin ikään on noista kolmesta edellisestä tapauksesta kertynyt jonkin verran jo. Tämä vanhempi nainen tekee sairaanhoitajakeikkaa Ruotsissa Suomesta käsin.
Tällä kertaa osasin "estää" kuulemasta lisää.
Tämän jo iäkkään naisen (yli 50 v.) olisi jo luullut kasvaneen järjeltään mutta ei. Oli mennyt Tukholmassa kreikkalaisten klubiin. Siellä oli tapahtunut "kauheita" kuten hän sanoi.
Mitä en halunnut tietää. Sanoinkin sen. Sen verran olen jo oppinut.
Ihmettelen vaan,että vielä tuossa iässä järkeä ei ole. Koulutusta kyllä.
No tuosta naisesta en pitänyt muutenkaan kovin paljoa ja juttu oli helppo lopettaa.
Nuo 2 ensimmäistä tapausta eivät olleet helppoja lopettaa,koska olin ihastunut aluksi ja ystävystynyt.
Täytyy ajatella suhteen tulevaisuutta voiko siitä tulla onnellinen. Ei siitä tule onnellinen jos vierellä oleva vaimo olisi nuoruusreissuillaan raiskattu.
Ei ne muslimitkaan pidä vierellään raiskattua vaimoa.Miksi siis luterilaisen miehen pitäisi?
Olen aika herkkä ihminen. Noista ajoista on kauan aikaa. Joskus tulee mieleen,että raiskatun lähimmäinen tarvitsi myös terapiaa. Tämä toimii siinä roolissa. Siis tämä kirjoitus. Kiitos siitä jos joku luki loppuun. Tämä ei ole fiktiota eikä provo.
Ihmettelen vaan,että miten suomalaisten keskinäiset avioliitot voivat olla onnellsia jos vaimo on raiskattu aikoinaan jossain ulkomaan reissuilla. Muissa kulttuureissa ei edes solmita avioliittoja sellaisten naisten kanssa.
Miksi suomalaisten miesten kuitenkin odotetaan olevan toisenlaisia!?
Siksi kai näille suhteille tuli loppu. En pystynyt jatkamaan.
Tapaus 1:
-Tyttöystäväni historiasta paljastui kesätyö Tukholmassa. Seurustelu pakistanilaisten kanssa.
Lukiossa siihen aikaan.Syksyllä kotimaassa abortti äidin pakottamana. Kun tuo historia paljastui valokuva-albumin "väärän" sivun kautta jatkoin seurustelua vielä reilun vuoden. Sitten oli pakko jättää. Inhotti niin. Sen vuoksi,että olin nähnyt Ruotsissa sitä "kulttuuria" ja sitten oma tyttöystävä paljastui samanlaiseksi kuin "muutkin".
Tapaus 2:
Pari vuotta tuon jälkeen. Tutustuin tosi kivaan tyttöön. Oli ollut vuoden au-pairina Sveitsissä yo-tutkinnon jälkeen. Ihmettelin kun sängyssä ko. tyttö oli kuin rautakanki. Kauhusta jäykkänä.
Sen lisäksi hän reagoi kumman kiivaasti siihen,että pidin sellaista pientä kaulaliinaa kaulassa. (Oli muotia silloin). Pikkuhiljaa paljastui asia,jota hän ei ollut kertonut kenellekään. Hänet oli raiskattu Genevesssä.
Turkkilainen. Oli lähtenyt miehen mukaan discosta miehen asunnolle. Mies oli ottanut samantapaisen liinan kaulastaan ja laittanut sen pään ympäri suun eteen ja raiskannut sen jälkeen.
Alkoi suoraan sanoen vituttamaan. Minulle tuli sellanen olo,että jaahas,suomalainen mies kelpaa siis siinä vaiheessa kun tarvitaan ymmärtäjää ja terapeuttia. Minä puolestani olisin halunnut onnellisen suhteen ja ehjän tyttökaverin. Lopetin suhteen melko pian. Syytä en kertonut,koska ei se olisi mitään hyödyttänyt. Minunhan olisi pitänyt olla vaan terapeutti. Korjata rikkinäinen ihminen. Korjatkoon turkkilaiset sen.
3. Tapaus. Vuosia tuon edellisen jälkeen.
Baarissa tutustuin jo hiukan yli 3-kymppiseen naiseen. Oli ollut Turkissa. Raiskattu. Oli lähtenyt miesten veneeseen tyttöystävänsä kanssa. Kummaltakin oli mennyt taju ja aamulla spermat vaatteissa muistutti mitä oli tapahtunut.
Onneksi sain tietää jo tuossa vaiheessa taustat ja historian ja lopetin terapeuttina olon siihen.
4. Tapaus:
Tutustuin tänä vuonna vanhempaan naiseen. Olin jo luullut,että eiköhän mun osa ole jo kertynyt näistä "tapauksista". Omaakin ikään on noista kolmesta edellisestä tapauksesta kertynyt jonkin verran jo. Tämä vanhempi nainen tekee sairaanhoitajakeikkaa Ruotsissa Suomesta käsin.
Tällä kertaa osasin "estää" kuulemasta lisää.
Tämän jo iäkkään naisen (yli 50 v.) olisi jo luullut kasvaneen järjeltään mutta ei. Oli mennyt Tukholmassa kreikkalaisten klubiin. Siellä oli tapahtunut "kauheita" kuten hän sanoi.
Mitä en halunnut tietää. Sanoinkin sen. Sen verran olen jo oppinut.
Ihmettelen vaan,että vielä tuossa iässä järkeä ei ole. Koulutusta kyllä.
No tuosta naisesta en pitänyt muutenkaan kovin paljoa ja juttu oli helppo lopettaa.
Nuo 2 ensimmäistä tapausta eivät olleet helppoja lopettaa,koska olin ihastunut aluksi ja ystävystynyt.
Täytyy ajatella suhteen tulevaisuutta voiko siitä tulla onnellinen. Ei siitä tule onnellinen jos vierellä oleva vaimo olisi nuoruusreissuillaan raiskattu.
Ei ne muslimitkaan pidä vierellään raiskattua vaimoa.Miksi siis luterilaisen miehen pitäisi?
Olen aika herkkä ihminen. Noista ajoista on kauan aikaa. Joskus tulee mieleen,että raiskatun lähimmäinen tarvitsi myös terapiaa. Tämä toimii siinä roolissa. Siis tämä kirjoitus. Kiitos siitä jos joku luki loppuun. Tämä ei ole fiktiota eikä provo.
Ihmettelen vaan,että miten suomalaisten keskinäiset avioliitot voivat olla onnellsia jos vaimo on raiskattu aikoinaan jossain ulkomaan reissuilla. Muissa kulttuureissa ei edes solmita avioliittoja sellaisten naisten kanssa.
Miksi suomalaisten miesten kuitenkin odotetaan olevan toisenlaisia!?
Vastaukset 24
Vanhimmat
...kertoa sinulle, mutta minut raiskasi nuoruudessa ihan OIKEA SUOMALAINEN MIES...että revi siitä...
Vähän kummastuttaa tuo asenne, ymmärrän kyllä että et halua alkaa kenekään terapeutiksi mutta jos toisesta oikeasti välittää, on valmis myös auttamaan ja tukemaan. Raiskaus ei ole koskaan uhrin vika, vaikka hän olisikin voinut siltä välttyä olemalla huolellisempi ja varovaisempi. Avioliitto voi olla olla täysin onnellinen raiskauksesta huolimatta, sillä se ei tee ihmisestä yhtään sen likaisempaa tai huonomoaa. Tottakai kestää oman aikansa päästä asian yli. Älä siis tuomitse kaikkia raiskattuja vain koska sinusta itsestäsi tuntuu ettet jaksa tukea ja ymmärtää raiskattua huolimatta siitä, että hänestä välität.
Muuta sinne Turkkiin ja hommaa itsellesi turkkilainen "nyrkin ja hellan välissä" -vaimo. Vaikutat omaavan samantyyppisen ajatusmaailman. Empatiakyvyttömän ainakin.
Raiskatuksi todellakaan ei varmasti kukaan omasta tahdostaan tule, auttoihan se taatusti paljon naisparkojenkin kohdalla kun sellaisen asian takia jätit.
Huh-huh.
Kerro kuule turkkilaiselle miehelle tuo vaan,että "kyllä avioliittomme voi olla ihan onnellinen vaikka mut on raiskattu" (tai mulle on tehty abortti...)
Miksi suomalaisen miehen pitäisi olla erilainen?
Sovitaanko,että pelisäännöt on samat oli mies Turkista tai Suomesta.
tiiätkö että olet tosi julma ihminen,meillä kaikilla on menneisyytemme...aivan kuin nainen olisi jotain todella saastaista jos hänet on raiskattu,sori mut sä olet tosi hirveen kuulonen sun kertomusten perusteella....yöökk,oksennan sun päälle!
Vaadi samaa empatiaa turkkilaiselta mieheltä;))) ("et vaikka mut on raiskattu niin koita ymmärtää")
Niin sitten näet mitä tapahtuu:)))
ps. olen minäkin ollut Turkissa sen verran,että tiedän kulttuurista jotain.
Taidat olla sen verran huonoa seuraa sängyssä, että on parisuhderintamalla hiljaista? Älä välitä, kaltaisia on muitakin.
Ihme että saat ylipäänsä naisia.
Kammottavaa, en ikinä voisi seurustella kenenkään kanssa joka on noin herkkä hylkäämään.Kuinka montaa olet käyttänyt hyväksesi?
ENSIN USKOTTELET ETTÄ VÄLITÄT, SITTEN KUN SAAT TOISEN LUOTTAMAAN ITSEESI, NIIN KYLMÄSTI HYLKÄÄT.
No, taitaa sulla noita suhteita olla jo sen verran takana, että itse en edes katsoisi moisen huoran perään.
Minä olen se mies joka tuon aloituksen kirjoitti.
Nimimerkki ei näy kokonaisuudessaan.
Se on "Mitä suomalaiselta mieheltä odotetaan"
Minä en jaksanut olla terapeuttina ja tukihenkilönä. Valitan. Sen lisäksi olin jo nähnyt kolikon toisen puolen oikein hyvin.
(ulkolaisten miesten ihannoinnin)
Minä kohtasin sen toisen puolen.
Valitettavasti.
Miksi suomalaisten miehen pitäisi olla kova ja kaiken anteeksi antava? Ihmettelen.
Eikö saa olla herkkä?
Se miten olisin suhtautunut suomalaisen raiskaamaan on vaikea sanoa,koska minun kohdalle ei ole sellaista naista sattunut.
Jatkan aloituksesta ja moitteesta "herkkä hylkäämään"
Minusta on kohtuutonta leimata, että hylkäsiin 2 ensimmäistä naisystävää. Olin sentään reilun vuoden sen jälkeen ja yritin jatkaa. Tulin siihen tulokseen,että minä en pääse tapauksen yli eikä avioliitosta voi tulla onnellista.
Toinen tapaus oli samanlainen. En suinkaan jättänyt siihen paikkaan.
2 viimeistä oli sellaisia,että en ollut edes alkanut seurustella ja päätin olla alkamattakin (mikäli olisi tarjoutunut tilaisuus-sitähän en tiedä olisiko...),koska en halua joutua samanlaiseen tilanteeseen enää.
Ihmettelen vaan,että mitä suomalaiselta mieheltä oikein odotetaan. Mielestäni kohtuuttomuuksia.
Itsekin olen matkustellut sen verran ja osaan kieliä,että tiedän,että ei muslimimaissa naisella joka on raiskattu ole juuri mitään arvoa avioliittomarkkinoilla.
Miksi suomalaisen miehen pitäisi olla erilainen ?!
..herra jumala; kylläpä olet itseäsi täynnä...en usko, että koskaa löydät sitä ns. täydellistä naista. Meillä kaikilla kun on jonkinlainen menneisyys (sinullakin), jonka kanssa pitää vain elää, ja tiedoksi vaan; minulla ei ole ikinä ollut ulkomaalaista..........................
Sama juttu täällä, en voisi elää naisen kanssa joka on raiskattu. Vaikka miten naiset haluaisivat minun olevan erilainen kuin oikeasti olen niin en vaan voi. Se asia pyörisi koko ajan mielessä eikä sellaisesta jutusta tulisi mitään.
Jos naisilla riittää ymmärrystä toisilleen niin ehkä sitä ymmärrystä voisi riittää vähän miehillekin. Monet miehet on rakennettu niin, että raiskattuun naiseen ei vaan pysty koskemaan, eivätkä miehet voi sille tunteelle mitään. Tai mitä väliä, ei minua kiinnosta mitä naiset minusta ajattelevat, minusta on tärkeintä, että olen tasapainossa itseni kanssa ja pystyn elämään sen ihmisen kanssa jonka kanssa elän.
Monissa maissa miehet sanoo samaa. Esim. sotien ja muiden julmuuksien aikana on aika tavallista, että naisia ja lapsia raiskataan. Naiset tulevat sen jälkeen hylätyiksi jopa aviomiestensa taholta Mikä ero sinussa on miehiin verrattuna? Yhtä julmia ja tuntettomia? Vai onko niin, että sinä itsekkäistä syistä teet sen ja jotkut toiset siksi, että häpeävät kun eivät pystyneet huolehtimaan omistaan? Naisen kannalta se on kait aikalailla samantekevää. Jos sinua yhtään lämmittää, olet ihan oikeassa siinä, että pitää olla itse tasapainossa ja pystyä elämään puoliskonsa kanssa. Sillä mitä naiset sinusta ajattelevat muuten on paljonkin väliä tai muuten saatat jäädä yksin;)
Olipa hirveää luettavaa. Vielä enemmän kauhistuin, kun huomasin, että joku suomalainen mies on kanssasi samaa mieltä.
"Minä puolestani olisin halunnut onnellisen suhteen ja ehjän tyttökaverin."
"Minunhan olisi pitänyt olla vaan terapeutti. Korjata rikkinäinen ihminen."
"Ei siitä tule onnellinen jos vierellä oleva vaimo olisi nuoruusreissuillaan raiskattu."
"Olen aika herkkä ihminen."
Oli kuule aika rankkaa tekstiä herralta, joka uskoo olevansa herkkä ihminen.
Kumpa nyt vaan tulisi joku toinen järjissään oleva fiksu suomalainen mies ja kirjoittaisi eriävän mielipiteensä asiasta, niin ei usko katoa teihin!
Anteeksi vain, mutta koskaan en ole yhteenkään ihmiseen elämässäni törmännyt, jonka elämä pyörisi yhtään enempää oman napansa ympärillä kuin sinun elämäsi.
Mieti kuule asennettasi. Ja kerro siitä heti kättelyssä tapaamillesi naisille, että he tajuavat ottaa jalat alleen ja paeta tuollaista hirviötä.
Sinun kanssasi ei kukaan normaali nainen voi tulla onnelliseksi.
Ennemmin tai myöhemmin kauhistuttava henkinen tyhjyytesi tulee esille.
Toivon sinulle yksinäistä loppu elämää, jottei kukaan nainen enää sinun julmuutesi takia kärsisi.
Voitte aika helposti välttää tuollaiset ongelmat miesten kanssa OLEMATTA SEKOILEMATTA! Eikä nyt puhuta pelkistä raiskauksista vaan typeristä suhteista, aborteista, muista älyttömyyksistä. Itse olen vajaa 30 ja tiedän todella monesta suomalaisesta naisesta että "nuoruudessa" on tultu sekoiltua ulkomailla ja rankasti... Se ei vaan ole kovin viehättävää! Enkä muuten usko, että miehet arvostavat liian rankasti sekoillutta naista muissakaan kulttuureissa yhtään enempää. Kuten joku sanoikin, on oikeasti syytä huolestua kun maasta ei tunnu löytyvän yli 25 v. naista, jonka menneisyys ei olisi todella "värikäs."
Pointsihan kirjoituksessa on se,että miksi suomalaisen miehen pitäisi olla erilainen kuin turkkilaisen?!
Eihän turkkilainen mieskään halua raiskattua naista vaimokseen. Tai yleensä naista joka lomareissullaan on tullut hankkineeksi sukupuolitaudin. Ei Turkissa sukuun haluta em. kaltaisia vaimoja pojille.
Suomalainen mies on "julma" ja kärsii empatian puutteesta kun on samanlainen eikä myöskään halua sellaista vaimoa.
Entäs turkkilaiset miehet. Mitäs he ovat sitten siinä tapauksessa kun hekään eivät halua sellaista naista vaimokseen.
Ymmärsin,että tällä foorumilla on Turkin kulttuurin asiantuntijoita. Jos monenkaan Turkin matkan aikana sellaisia ei ole syntynyt naisten parissa niin täytyy uskoa,että on bimboo sakkia
siinä tapauksessa.
Ai niin se eeeri aaasija...sanoo tytöt.
Jos tuossa asiassa on kahdet pelisäännöt niin sehän on ihan selvää raakaa rasismia.
Kannattaisikohan höpöttää "henkisestä tyhjyydestä" vasta sen jälkeen, kun olet opetellut kirjoittamaan sanan "loppuelämä" oikein.
Montakohan rankasti ulkomailla nuorena sekoillutta naista turkkilaisista löytyy? Kolme?
Kaikille samalla lailla ajatteleville tiedoksi: ANTAKAA JO OLLA!!! Jos kukaan, joka on koskenut muuhun kuin suomalaiseen, ei ole "kunnollinen", niin älkää tulko tälle palstalle!!! OK? Kyllä täältä suomestakin löytyy miehiä, jotka eivät ole jumittuneet jonnkin 50-luvulle aatteineen. Me ei-kunnolliset tytöt löydämme kyllä varmasti hieman vapaamielisempiä ja elämälle avoimempia miehiä, jotka ovat myös itse eläneet aiemmin... Eletään nyt vaan tätä hetkeä, eikä turhaan mietitä näitten takapajusten suomalaisjunttien mielipiteitä..... Mistä teitä oikein löytyy? Jossain tynnyrissäkö teitä kasvatetaan, toivottavasti alatte jo oleen harvinaisia.....
suomalaisetko takapajuisia? :)
olkaa onnellisia, että saatte omin nokkinenne matkustaa sinne Turkkiin panettamaan itseänne. niillä Turkin tytöillä ei nimittäin ole mahdollisuutta matkustella muualle itseään jakamaan, harvemmin edes kotipihaa pidemmälle. Siitä pitävät huolen Turkin takapajuinen miesväestö ja sairas sekä naisia sortava islamin usko.
Ja taas jäi toi pointti huomaamatta! Sanonpa sen sitten uudestaan: ANTAKAA OLLA! POISTUKAA PALSTALTA JOS EI MIELLYTÄ! Ja sulla tuntuu olevan joku päähän pinttymä noista muslimeista! Ei kaikki lomaromanssit oo turkkilaisten kanssa! Miten sä voit olla noin kateellinen ja katkera?
Vinkki: Ala vihdoin elää omaa elämääsi niin ei jää aikaa eikä kiinnostusta arvostella muiden elämää.
Mutta kyllä mä suakin silti rakastan, ja kyllä sä vielä opit avaamaan silmäsi. Me kaikki tuetaan sua siinä prosessissa... *Rakkautta* :)
"Miksi suomalaisten miesten kuitenkin odotetaan olevan toisenlaisia!? "
Kuka sitä odottaa? Itsehän te väitätte olevanne jotain erityisen hyvää, mutta lähinnä totuutta on kait se, että ette ole yhtään kummempia kuin miehet maailmalla yleisesti ottaen ovat. Toiset fiksuja ja toiset ääliöitä. Siis tasan kahta laatua - priimaa ja sekundaa;)
Kyllähän se vähän outoa on, kun suomalaisia miehiä pidetään juntteina jos he eivät osaa arvostaa ns. lomahoroa. Turkkilaiselle tms. miehelle tuollainen arvostuksen puute taas annetaan anteeksi.