Nyt jo kaksi mun kaveria on masennuksen saaneita. Toinen on ollu pitkään masentunu. Toinen on nyt hoidossa.
Oon miettiny, miksi just nykypäivänä on enemmän masennusta. Kaiken ikäsillä. Oliko "ennen vanhaan" tällaista?
Mä luulen että ennen ei tavallaan saanu eikä voinu olla masentunu. Oli vaan tehtävä töitä. Pakko jaksaa. Ei masentuneisuudesta kerrottu kellekkää ja jos ei jaksanut niin leimattiin lasikaksi.
Nykyään uskalletaan olla ehkä hieman enemmän avoimempia näissä ongelmissa eikä sitä tuomita jos on masennusta. Mutta mä oon sitä mieltä että nuorten kyllä pitäs tehä töitä enemmän niinku ennen. Työtä (fyysistä) tekemällä unohtuu huolet. Oon ite huomannu. Jos sä vaan makaat sohvan pohjalla ja räpläät kännykkää tylsistyneenä niin onko ihme jos alkaa aivokoppa sekoamaan.
Mitä mieltä te ootte, miks masennus on niin yleistä nykypäivänä?
Ite voin sanoa että oon pari vuotta sitte ollu alakuloinen (murrosiässä) mut en mä jaksanu murehtia. Ei saa kaivaa pesää sille murheelle vaan jatkaa elämää eteenpäin. (:
Oon miettiny, miksi just nykypäivänä on enemmän masennusta. Kaiken ikäsillä. Oliko "ennen vanhaan" tällaista?
Mä luulen että ennen ei tavallaan saanu eikä voinu olla masentunu. Oli vaan tehtävä töitä. Pakko jaksaa. Ei masentuneisuudesta kerrottu kellekkää ja jos ei jaksanut niin leimattiin lasikaksi.
Nykyään uskalletaan olla ehkä hieman enemmän avoimempia näissä ongelmissa eikä sitä tuomita jos on masennusta. Mutta mä oon sitä mieltä että nuorten kyllä pitäs tehä töitä enemmän niinku ennen. Työtä (fyysistä) tekemällä unohtuu huolet. Oon ite huomannu. Jos sä vaan makaat sohvan pohjalla ja räpläät kännykkää tylsistyneenä niin onko ihme jos alkaa aivokoppa sekoamaan.
Mitä mieltä te ootte, miks masennus on niin yleistä nykypäivänä?
Ite voin sanoa että oon pari vuotta sitte ollu alakuloinen (murrosiässä) mut en mä jaksanu murehtia. Ei saa kaivaa pesää sille murheelle vaan jatkaa elämää eteenpäin. (:
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Työtä (fyysistä) tekemällä unohtuu huolet."
En kyllä täysin allekirjoita tätä. Työ saa toki ajatukset muualle hetkeksi mutta ei ne huolet oikeasti unohdu, vaan ne kyllä palaavat taas ajatuksiin.
Ei masennus töitä tekemällä parane. Tietenkään ei tee hyvää maata toimettomana vaan pitäisi olla kaikenlaisia aktiviteetteja esim. harrastuksia, sosialisointia jne.
Ei pelkästään työtä.
Ennen vanhaan tehtiin paljon töitä koska töitä oli, mutta nykyaikana asiat ovat hieman toisin.
Itse olen samaa mieltä ap:n kanssa. Pitää tehdä asioille jotain sen sijaan että vain makaa sängyssä syömässä. Ei semmosesta tuu koskaan yhteoskuntakelposta yksilöö...
Nykyään paineita tulee vähän joka asiaan enemmän kuin ennen. Pitää olla fiksumpi, vahvempi, kauniimpi, parempi kroppaisempi, urheilullisempi jne. kuin muut. Media painostaa kaikkeen ihan älyttömästi. Tosin nykyään asioista puhutaan enemmän, haetaan apua ja mielenterveyteen liittyvistä asioista tiedetään enemmän.
Minun mielestäni osasyynä masennuksen lisääntymiseen on juurikin se, että elämä on fyysisesti liian helppoa, mutta vastaavasti henkinen kuormitus on lisääntynyt mm. sosiaalisen median kautta tulevien paineiden johdosta.
Liian helpolla pääseminen ei ole ihmiselle hyväksi. Elämässä pitäisi olla haasteita ja takaiskuja jo lapsena, jotta näitä asioita opitaan sietämään.
Ei tämä tietenkään mikään yleispätevä mielipide ole.
Samaa mieltä.
Eikö henkinen haaste ole mielestäsi haaste?
Voihan se olla jopa fyysistä paljon kovempikin. Aiheutuuhan esim. suurin osa armeijan keskeyttämisistä henkisten syiden takia. Näitä keskeytyksiä ei olisi niin paljoa, jos lapsuus ja nuoruus eivät olisi nykyisin fyysisesti niin pehmeää pumpulielämää.
Henkinen haaste luodaan osittain ihan itse ja omassa päässä.