työttömien lasten päivähoito

Lisäksi työtön voi ihan oikeasti etsiä töitä. Jollei lapsella ole päivähoitopaikkaa, ei työtön voi ottaa töitä vastaan.

"Siksi, että myös työttömän _lapsella_ on oikeus varhaiskasvatukseen aivan samoin kuin hiukan isommalla on oikeus perusopetukseen."
- En tunne varhaiskasvatuksen opseja enkä vasuja, mutta minulla herää mielestäni hyvinkin aiheellinen kysymys: Mitä sellaista ne sisältävät, mitä ei normaalijärkinen vanhempi pystyisi itsekin opettamaan? Muiden kuin normaalijärkisten lapsille voisi uudelleen ottaa käyttöön ns. neuvolan lähetteen. Oma äiti tai isä ei kykene "varhaiskasvattamaan" lastaan?! Oikeasti? Minkä vuoksi ei lainkaan puhuta siitä, että yhtä hyvin lapsella voisi olla suvereeni oikeus vanhempiensa hoitoon? 5- tai 6-vuotisneuvolassa voitaisiin laittaa jakoon A4-arkki, johon olisi listattu ne taidot, mitä lapsen tulisi hallita koulun alkaessa. Jos vanhempi ei selviäisi niiden opettamisesta, hänellä olisi helposti saatavissa ammattivarhaiskasvattajan apua vaikkapa muutama tunti viikoittain.

"Lisäksi työtön voi ihan oikeasti etsiä töitä. Jollei lapsella ole päivähoitopaikkaa, ei työtön voi ottaa töitä vastaan."
- Kyllä voi. Lapselle on kyllä järjestettävissä hoitopaikka melko lyhyellä varoitusajalla, lakikin velvoittaa kunnat siihen. Lisäksi on yksityinen sektori ja mahdollisesti myös tilapäisjärjestely, esim. lapsen isovanhemmat, ehkä myös toinen vanhempi työttömänä kotona. Vain erittäin harvoilla työttömillä mikään näistä ei voisi toimia - ja vain melko harvoille työttömille olisi ykskaks tarjolla työpaikka, jossa pitäisi alkaa huomisaamuna.

Joku hoi hommata niitä lapsia myös ENNEN kuin jää työttömäksi.

Höpö höpö,avoimessa opiskelu ei vastaa päätoimista opiskelua. Itse olen tehnyt sitä työn ohella ja suorittanut aineopinnot vuodessa.

Avoimen yliopiston opetus on tarkoitettu tosiaankin juuri työssäkäyville, jotka eivät ehdi päivisin luennoille. Itsekin suoritin muutaman sivuainearvosanan avoimessa työn ohella. Pikemminkin herää kysymys, miten pääset osallistumaan lähiopetukseen, tai miten pääsisit siinäkään tapauksessa, että lapsesi olisi päivähoidossa. Avoimen lähiopetus ja tentit kun ovat pääsääntöisesti iltaisin ja viikonloppuina.

Sassenach1 kirjoitti:

Höpö höpö,avoimessa opiskelu ei vastaa päätoimista opiskelua. Itse olen tehnyt sitä työn ohella ja suorittanut aineopinnot vuodessa.

Et sitten valinnut tarpeeksi vaikeaa ainetta, jotta et turhaan olisi selvittänyt aineopintoja yhdessä vuodessa. Kokeile nyt vaikka tietojenkäsittelytiedettä (ilman pohjaopintoja), teoreettista fysiikkaa tai matematiikkaa.

Nimimerkille "Työssämyös"

Yhteiskunnalla ei ole velvollisuutta järjestää lapsillesi kavereiden tapaamisia! Uusia kavereita on kyllä yleensä mahdollista saada, jos päiväkotikaverit asuvat mahdottoman matkan takana. Sinun olisi pitänyt markkinoida lapsillesi kotona olo vähän toisella tavalla, olisit vaikka voinut sanoa, että on ikävä juttu, ettei ole töitä, mutta sen hyvä puoli on, että voit olla paljon lastesi kanssa. Se olisi kertonut heille, että arvostat heidän seuraansa - jos siis oikeasti arvostat!

Työnhaku vaikeutui? Et oikeasti voi tarkoittaa, että lapset pitää saada toisten hoitoon, että voi soittaa pari puhelua? Mitä sillä on väliä, tykkääkö työkkäri siitä, että lapset on mukana vai onko tykkäämättä? Nykyisinhän työkkäristä ei kai edes ole juurikaan mahdollista saada "henkilökohtaista palvelua", vaan kaikki pitää hoitaa netitse. Tietysti työhaastattelut (harvat!) joutuu jokainen järjestelemään niin, että sinne pääsee, kuinkas muuten! Pitäisikö lapsi olla päivähoidossa, jotta vanhempi voi kerran kahdessa kuukaudessa käydä puolen tunnin työhönottohaastattelussa?

Minulla on ollut lapsi mukana työhaastattelussa (sain paikan), hammaslääkärissä, eläinlääkärissä, toista lasta odottaessani neuvolassa, kaikissa kaupoissa ja virastoissa, pitäessäni paikallisessa kansalaisopistossa oppitunteja. En ikinä pitänyt sitä minään ihmeellisenä enkä pahemmin hankalanakaan. Ajatusmaailmamme ja henkinen kapasiteettimme on näköjään melkoisen eri maailmoista...

RitaPauliina kirjoitti:

Nimimerkille "Työssämyös"

Yhteiskunnalla ei ole velvollisuutta järjestää lapsillesi kavereiden tapaamisia! Uusia kavereita on kyllä yleensä mahdollista saada, jos päiväkotikaverit asuvat mahdottoman matkan takana. Sinun olisi pitänyt markkinoida lapsillesi kotona olo vähän toisella tavalla, olisit vaikka voinut sanoa, että on ikävä juttu, ettei ole töitä, mutta sen hyvä puoli on, että voit olla paljon lastesi kanssa. Se olisi kertonut heille, että arvostat heidän seuraansa - jos siis oikeasti arvostat!

Työnhaku vaikeutui? Et oikeasti voi tarkoittaa, että lapset pitää saada toisten hoitoon, että voi soittaa pari puhelua? Mitä sillä on väliä, tykkääkö työkkäri siitä, että lapset on mukana vai onko tykkäämättä? Nykyisinhän työkkäristä ei kai edes ole juurikaan mahdollista saada "henkilökohtaista palvelua", vaan kaikki pitää hoitaa netitse. Tietysti työhaastattelut (harvat!) joutuu jokainen järjestelemään niin, että sinne pääsee, kuinkas muuten! Pitäisikö lapsi olla päivähoidossa, jotta vanhempi voi kerran kahdessa kuukaudessa käydä puolen tunnin työhönottohaastattelussa?

Minulla on ollut lapsi mukana työhaastattelussa (sain paikan), hammaslääkärissä, eläinlääkärissä, toista lasta odottaessani neuvolassa, kaikissa kaupoissa ja virastoissa, pitäessäni paikallisessa kansalaisopistossa oppitunteja. En ikinä pitänyt sitä minään ihmeellisenä enkä pahemmin hankalanakaan. Ajatusmaailmamme ja henkinen kapasiteettimme on näköjään melkoisen eri maailmoista...

Lue lisää

Miten lapsellinen voitkaan olla? Onko sillä mitään rajoja? Oletko niitä perinteisiä Laiska-Lampisia, jotka eivät tiedä elämästä muuta kuin sen, että perintörahoilla on lokoisaa elellä? :-)

hohhohjahoijaa kirjoitti:

Miten lapsellinen voitkaan olla? Onko sillä mitään rajoja? Oletko niitä perinteisiä Laiska-Lampisia, jotka eivät tiedä elämästä muuta kuin sen, että perintörahoilla on lokoisaa elellä? :-)

Lue lisää

Mikä sinua vaivaa? Nimimerkin RitaPauliina kirjoituksessa ei mielestäni mikään viittaa laiskuuteen tai lapsellisuuteen. Hänellähän on ollut lapsi mukana töissäkin. Lapsi ei siis ollut este työn tekemiselle, toisille näyttää olevan este jopa työn hakemiselle!

Mistä sinä nuo perintörahatkin tähän keksit? Tai ettei hän tiedä elämästä mitään? Minusta hän nimenomaan hoiti elämänsä ja lapsensa (ainakin oman kertomansa mukaan) ihan hyvin itse. Minulla heräsi kunnioitus häntä kohtaan - toisin kuin niitä, joiden kaikista asioista ja päätöksistä vastuu siirretään yhteiskunnalle. Ja se tärkein juttu: Miten hän sinun mielestäsi on toiminut lapsellisesti tai laiskasti? Mitä itse olisit tehnyt toisin, paremmin?

Luin kirjoituksesi vielä uudestaan ja minua kauhistuttaa ajatus, että poikiesi naamalta loisti suunnaton ilo, kun pääsi pois kotoa ja äidin luota. Menee kylmät väreet pitkin selkäpiitä...

hohhohjahoijaa kirjoitti:

Miten lapsellinen voitkaan olla? Onko sillä mitään rajoja? Oletko niitä perinteisiä Laiska-Lampisia, jotka eivät tiedä elämästä muuta kuin sen, että perintörahoilla on lokoisaa elellä? :-)

Lue lisää

Ohoh! Mistä kumpuaa tuollainen raivo minua kohtaan? Mitä tarkoitat sanomalla minua lapselliseksi?

Voisit ehkä vastata joihinkin esittämiini kysymyksiin. Pitäisikö sinun mielestäsi todellakin yhteiskunnan ottaa vastuu lapsista, jotta työtön pystyisi soittamaan pari puhelua? Minun mielestäni on todellakin mahdollista järjestää lasten hoito siksi aikaa, että pääsee (harvoin!) työhaastatteluun. Miten sitä muka ei pystyisi tekemään, kun vaihtoehtoja on kuitenkin vaikka kuinka: tutut, kahden vanhemman sukulaiset, yksityiset perhepäivähoitajat, ym. ym.? Jatkuvasti myös näkee ilmoituksia, joissa joko nuori tai pienten lasten kanssa kotona oleva äiti ilmoittautuu halukkaaksi tilapäisiin lastenhoitokeikkoihin. Ehkä olisi mahdollista saada lapset satunnaisesti päiväkotiin pariksi tunniksi, tiedän näinkin toimitun ihan onnistuneesti.

Mitä sinä uskot tietäväsi perintörahoistani? Voin kertoa sen verran, että olen todellakin perinyt (meidän mittakaavassamme) aika ison omaisuuden ja maksanut siitä isot verot. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että minä ja lasteni isä olemme aina olleet vastuussa omista lapsistamme ihan itse. Emme elele perintörahoilla lokoisasti, vaan käymme ihan rehellisissä töissä ja saamme palkkaa, jolla elelemme - sinänsä kyllä ihan lokoisasti.

Näyttää jälleen kerran jakautuvan tällä palstalla aktiivisten kansalaisten mielipiteet nätisti kahteen leiriin. Toiset näkevät yhteiskunnan vastuulliseksi jopa siitä, että heidän lapsensa tapaavat kavereitaan, toiset pystyvät ja haluavat hoitaa lapsensa itse ja jopa kykenevät tarvittaessa järjestelemään menojaan tai hankkimaan lapselle tilapäisen hoitajan.

Minuakin kummastuttaa erittäin suuresti ja ihan koko ajan se väittämä, että ei muka voisi aktiivisesti hakea töitä, jos hoitaa omia lapsiaan kotona. Sellaista väittävien ihmisten kyky melkein mihin tahansa älylliseen toimintaan ei voi olla kovin suuri. Heidän "perustelunsa" ovat niin onnettomia, että ne on hyvin helposti kumottavissa.

Tulipa selväksi, kumpaan alussa mainitsemistani leireistä itse kuulun. Minulla ei koskaan ole ollut mitään miettimistä siinä, kuka lapsistani on vastuussa. Perheeni lisäksi minulla on suuri vastuu myös työssäni ja minä selviän näistä molemmista vastuista ihan hyvin, samoin puolisoni. Ilmeisesti kapasiteettimme on huomattavasti runsaampi kuin noiden kitisijöiden. Heidän vajavaisuutensa ei ehkä kuitenkaan ole heidän omaa syytään. Totta on tietysti se sanontakin, että vahvempien on pidettävä heikommista huolta, jos he eivät itse kykene. Silti se ottaa toisinaan päähän!

Doktuurska kirjoitti:

Näyttää jälleen kerran jakautuvan tällä palstalla aktiivisten kansalaisten mielipiteet nätisti kahteen leiriin. Toiset näkevät yhteiskunnan vastuulliseksi jopa siitä, että heidän lapsensa tapaavat kavereitaan, toiset pystyvät ja haluavat hoitaa lapsensa itse ja jopa kykenevät tarvittaessa järjestelemään menojaan tai hankkimaan lapselle tilapäisen hoitajan.

Minuakin kummastuttaa erittäin suuresti ja ihan koko ajan se väittämä, että ei muka voisi aktiivisesti hakea töitä, jos hoitaa omia lapsiaan kotona. Sellaista väittävien ihmisten kyky melkein mihin tahansa älylliseen toimintaan ei voi olla kovin suuri. Heidän "perustelunsa" ovat niin onnettomia, että ne on hyvin helposti kumottavissa.

Tulipa selväksi, kumpaan alussa mainitsemistani leireistä itse kuulun. Minulla ei koskaan ole ollut mitään miettimistä siinä, kuka lapsistani on vastuussa. Perheeni lisäksi minulla on suuri vastuu myös työssäni ja minä selviän näistä molemmista vastuista ihan hyvin, samoin puolisoni. Ilmeisesti kapasiteettimme on huomattavasti runsaampi kuin noiden kitisijöiden. Heidän vajavaisuutensa ei ehkä kuitenkaan ole heidän omaa syytään. Totta on tietysti se sanontakin, että vahvempien on pidettävä heikommista huolta, jos he eivät itse kykene. Silti se ottaa toisinaan päähän!

Lue lisää

Ei lapset estä työnhakua, mutta lapsen hoitopaikattomuus voi estää työn saannin.
Itse olen ollut kaksikin kertaa työhaastattelussa taaperon kanssa (molempiin työpaikkoihin mut hyväksyttiin, toisen tietysti vain valitsin kun en kaivannut kahta kokopäiväistä työtä), mutta onneksi lapsella oli hoitopaikka, joten pystyin vastaanottamaan työn välittömästi.

Sitä en kyllä ymmärrä, miksi työtön joka ei edes etsi töitä, ylipäätään haluaa kokoaikaisen hoitopaikan lapselleen. Puolipäiväinen on silloinkin mielestäni ihan ok, sillä lapsella on ihan hyvä olla muutakin sosiaalista elämää kuin elo vanhempansa kanssa.

Ja miksikö mulla oli taapero mukana työhönottohaastatteluissa? Meillä oli lapsen äidin kanssa vuoroviikkohuoltajuus, enkä nähnyt mitään syytä miksi veisin lapseni hoitoon myös omilla viikoillani kun jäin työttömäksi. Ei mun tarkoitukseni ollut olla mahdollisimman paljoa erossa lapsestani, mutta työpaikka nyt oli silti tärkeä saada.

Isäpappa kirjoitti:

Ei lapset estä työnhakua, mutta lapsen hoitopaikattomuus voi estää työn saannin.
Itse olen ollut kaksikin kertaa työhaastattelussa taaperon kanssa (molempiin työpaikkoihin mut hyväksyttiin, toisen tietysti vain valitsin kun en kaivannut kahta kokopäiväistä työtä), mutta onneksi lapsella oli hoitopaikka, joten pystyin vastaanottamaan työn välittömästi.

Sitä en kyllä ymmärrä, miksi työtön joka ei edes etsi töitä, ylipäätään haluaa kokoaikaisen hoitopaikan lapselleen. Puolipäiväinen on silloinkin mielestäni ihan ok, sillä lapsella on ihan hyvä olla muutakin sosiaalista elämää kuin elo vanhempansa kanssa.

Ja miksikö mulla oli taapero mukana työhönottohaastatteluissa? Meillä oli lapsen äidin kanssa vuoroviikkohuoltajuus, enkä nähnyt mitään syytä miksi veisin lapseni hoitoon myös omilla viikoillani kun jäin työttömäksi. Ei mun tarkoitukseni ollut olla mahdollisimman paljoa erossa lapsestani, mutta työpaikka nyt oli silti tärkeä saada.

Lue lisää

Justniin! Hyvin harvassa ovat tilanteet, että työ pitäisi ottaa vastaan välittömästi, eikä lapselle ole mahdollista saada edes tilapäistä hoitopaikkaa. Jos lapsella ei olisi ollut valmiiksi hoitopaikkaa, olisit mitä todennäköisimmin järjestänyt hoidon jollakin tavalla - koska ilmeisesti sekä halusit että kykenit asioita hoitamaan.