Juu elikkäs... Mites teidän suhteet on menny? Hyvin? Huonosti? Kertokaas.
Mun viimene suhde mikä päätty tos jouluna oli aika syvältä loppujen lopuks. Se alko kesällä. Ensi se oli semmosta ihanaa kesäromanssii ja se vaikutti siltä et tää poika oikeesti välitti musta ja meillä oli vaikka kuinka paljo yhteistä.Muistan meidän ensisuudelmanki tarkkaan. Aurinko oli laskemas ja istuttii vierekkäi yhes katsomos ja oltii iha rennosti. Sit se kysy (oltii joskus aikoja sitte oltu ''totuus vai tehtävä'' leikkii ja joku anto sil tehtäväks suudella mua)että : ''muistatko sillo kerran ku oltii totuutta vai tehtävää ja sain tehtäväks suudella sua?'' No mää sit vastasin myöntävästi ja se kysy et saako se tehä sen tehtävän ja boom se oli siinä sit. Noh...mentii aina ulos yhessä ja kaikkee. Koska olin oikeesti korviani myöten ihastunu tähän jätkään, nii en sillo tajunnu et ei se ollu semmosta ku kuvittelin. Ku se kaikki loppu tajusin et, se olin minä joka aina polki sen välimatkan toisen luokse että voitas nähä, oltii aina samas paikas kaukana muista julkisista paikoista ja kaikkee muuta. Se poika oli enne ollu semmone ujo ja kauhee seinä ruusu mut sit ku oltii yhes... kaikki muuttu. yhtäkkiä siitä tuli suosittu ja se tunsi itsensä naisten mieheksi ja kaikkee. Ja ei menny ku n. 2kk ja mä olin sille pelkkää ilmaa. Se suorastaan juoksi mua karkuun, ei kattonu mua koskaan, ei hymyilly mulle koskaan EIKÄ EES PUHUNU. EI EDES WHATSAPPIS. Mä en ymmärrä minkä takia en lopettanu sitä suhdetta aikasemmin. Koitin vielä 2kk saada sitä toimimaa mut sitte sain tarpeeks. Sain tietää että se jätkä oli kertonu kaikille aikovansa jättää mut mutta ei koskaan sanonu mulle sitä. Se halaili ja kaikkee JULKISIL PAIKOIL jonku TOISEN TYTÖN kanssa ja sillä oli sit jotai juttuu kolmannen tytön kanssa. Huipennus oli se että ku sanoin sille että haluan erota nii se sano että nii seki haluaa ja lopuksi se koitti alkaa puhuu pikku lapsista jotka oli leikkimäs lähipuistos. Mä oli nräjähtää siihen paikkaan. Se poika käytti mua hyväkseen, häpes mua, vähätteli mua ja kaikkee muuta mitä en todellakaa toivonu eikä varmaan kukaan muukaa. Nyt tässä pari viikkoa sitten se tuli pyytelee multa anteeks kaikkee ja et haluaa mut takas yms. muuta. Mutta sanoin sille suoran ei. Toki oisin ehkä halunnu koittaa uuestaa, mutta muistin ton kaiken ja aattelin että mielummin haluan olla sinkku. Sit se kysy et ollaanko kavereit ja sanoin vaa että parempi ku annetaan toistemme vaa olla. Aluksi sen eron jälkeen päätin että jos se haluaa uudestaa nii oon valmis siihe. Onneksi kuitenkin kokosin itteni, mietin mitä se suhde oikeasti oli ja aloin vihata sitä poikaa. Oikeasti haluaisin olla edellisten kaveri, mutta en tuon jälkeen mitä se teki.
Joten miten on? Onko teillä mennyt huonommin tai paremmin suhteet?
Mun viimene suhde mikä päätty tos jouluna oli aika syvältä loppujen lopuks. Se alko kesällä. Ensi se oli semmosta ihanaa kesäromanssii ja se vaikutti siltä et tää poika oikeesti välitti musta ja meillä oli vaikka kuinka paljo yhteistä.Muistan meidän ensisuudelmanki tarkkaan. Aurinko oli laskemas ja istuttii vierekkäi yhes katsomos ja oltii iha rennosti. Sit se kysy (oltii joskus aikoja sitte oltu ''totuus vai tehtävä'' leikkii ja joku anto sil tehtäväks suudella mua)että : ''muistatko sillo kerran ku oltii totuutta vai tehtävää ja sain tehtäväks suudella sua?'' No mää sit vastasin myöntävästi ja se kysy et saako se tehä sen tehtävän ja boom se oli siinä sit. Noh...mentii aina ulos yhessä ja kaikkee. Koska olin oikeesti korviani myöten ihastunu tähän jätkään, nii en sillo tajunnu et ei se ollu semmosta ku kuvittelin. Ku se kaikki loppu tajusin et, se olin minä joka aina polki sen välimatkan toisen luokse että voitas nähä, oltii aina samas paikas kaukana muista julkisista paikoista ja kaikkee muuta. Se poika oli enne ollu semmone ujo ja kauhee seinä ruusu mut sit ku oltii yhes... kaikki muuttu. yhtäkkiä siitä tuli suosittu ja se tunsi itsensä naisten mieheksi ja kaikkee. Ja ei menny ku n. 2kk ja mä olin sille pelkkää ilmaa. Se suorastaan juoksi mua karkuun, ei kattonu mua koskaan, ei hymyilly mulle koskaan EIKÄ EES PUHUNU. EI EDES WHATSAPPIS. Mä en ymmärrä minkä takia en lopettanu sitä suhdetta aikasemmin. Koitin vielä 2kk saada sitä toimimaa mut sitte sain tarpeeks. Sain tietää että se jätkä oli kertonu kaikille aikovansa jättää mut mutta ei koskaan sanonu mulle sitä. Se halaili ja kaikkee JULKISIL PAIKOIL jonku TOISEN TYTÖN kanssa ja sillä oli sit jotai juttuu kolmannen tytön kanssa. Huipennus oli se että ku sanoin sille että haluan erota nii se sano että nii seki haluaa ja lopuksi se koitti alkaa puhuu pikku lapsista jotka oli leikkimäs lähipuistos. Mä oli nräjähtää siihen paikkaan. Se poika käytti mua hyväkseen, häpes mua, vähätteli mua ja kaikkee muuta mitä en todellakaa toivonu eikä varmaan kukaan muukaa. Nyt tässä pari viikkoa sitten se tuli pyytelee multa anteeks kaikkee ja et haluaa mut takas yms. muuta. Mutta sanoin sille suoran ei. Toki oisin ehkä halunnu koittaa uuestaa, mutta muistin ton kaiken ja aattelin että mielummin haluan olla sinkku. Sit se kysy et ollaanko kavereit ja sanoin vaa että parempi ku annetaan toistemme vaa olla. Aluksi sen eron jälkeen päätin että jos se haluaa uudestaa nii oon valmis siihe. Onneksi kuitenkin kokosin itteni, mietin mitä se suhde oikeasti oli ja aloin vihata sitä poikaa. Oikeasti haluaisin olla edellisten kaveri, mutta en tuon jälkeen mitä se teki.
Joten miten on? Onko teillä mennyt huonommin tai paremmin suhteet?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla on suhteet mennyt kaikki ihan penkin alle. En halua edes muistella mitä kaikkea kamalaa tämä viimeisin eksä sanoi. Hän käski minun mm. tappaa itseni ym. Nyt minulla on säätöä erään ihanan naisen kanssa (olen siis 18v tyttö). Rakastan häntä, mutta emme voi olla julkisesti yhdessä, sillä nainen on jehovan todistaja. Nainen on 32v ja täyttää pian 33v. Välillä mietin itsekin, miksi ihastuin häneen mutta syitä on niin monia. Kun olemme kahdestaan niin olemme lähekkäin ja halailemme tai suutelemme. Olemme kerran päätyneet sänkyynkin. En tiedä mitä teen, haluan olla hänen kanssaan julkisestikin yhdessä. En halua aina jännittää kiinni jäämistä.
tollaset käskyt ja kommentit on kyllä heitettävä ns. ojaan samantien. Kenelläkään ei ole oikeutta noin sanoa. Ja onneks oot nytlöytäny sopivan ihmisen vierelle. Ja kyl se aikanaan varmaan alkaa helpottuun ja voitte alkaa kulkea julkisesti. Vaikka nykyään ikäeroa katsotaan nykyään liiankin tarkkaan, on julkisuudessakin pareja joiden ikäero heittelee kymmeniä vuosia. Jaksa vain odottaa niin kaikki menee paremmin päin ja julkaisette suhteenne.
No ikäero ei minua pahemmin haittaa, mutta ongelmana on se kun naiseni on jehovan todistaja, ja jehovan todistajat eivät hyväksy lesboutta tai homoutta.. Ainoa vaihtoehto on että naiseni eroaisi lahkosta, mutta sekään ei tunnu hänestä hyvältä idealta.
se onkin sitten vaikeampi asia... :/
Ethän asukaan Oulun seudulla?
Eikö juu sain asiaan selvyyden eipä mitään enää :D
Ensinnäkin, mä ihailen paljon sun itsevarmuutta ja sitä et uskallat sanoa ei! :) se on tosi mahtava taito.
Omassa "suhteessa" kävi kanssa vähän samalla tavalla. Me ei oikeestaan ikinä seurusteltu, vaikka se monien ulkopuolisten silmään sille näyttikin. Mä kysyin siltä tytöltä usein miten menee, pyysin ulos, sanoin et tuu meille nii tehään yhessä läksyjä, tarjosin aina kyydin. Mä ainakin ite kuvittelin, et se ihastuminen ois ollut molemminpuoleista mut ei sit näköjään. Jonkun aikaa kun tota meidän säätämistä oli jatkunu, mä totesin vaan et nyt riittää. En mä jaksa yrittää mitään suhdetta tyypin kanssa, jolta voi mennä vuorokausi et mulle vastataan.
Me ollaan kyl vieläkin hyvii frendejä, mut ei enää samalla tavalla kuin joskus oltiin. Oltiin siis joskus niinkin läheisii, et monet tuli kysymään meiltä et seurustellaanks me.
kiitos :)En enne ollu kauheen itsevarma, mutta tuo meidän suhde sai itseni jotenkin kokoon ja aloin uskaltaa sanoa ei. Ja toi on paskamaista, jos tytöt tai pojat antaa toisen ymmärtää että vois olla jotain meneillää, eikä sitten oikaise asiaa vaan antaa asian jatkua samalla tavalla, kunnes joku loukkaantuu tai vastaavaa. Mekin kyllä voitai olla kavereita sen pojan kanssa, mutta eipä oo hänen vittumaisuutensa mihinkään kadonnu. Hän nyt on tullut kertomaan kuinka hänellä on uus ihastus ja kuinka ihana se tyttö on ja muuta. Mullakin on kaveri, poika, jonka kanssa ollaan läheisiä, mutta me molemmat tiedetään, että ollaan vaan kavereita, Monet kysyy meiltä kans että ollaan ko yhdessä tai onko meillä jotain säätöä, mutta me oikaistaan asia suoraan että ollaan vaan kavereita.
joo tosiaan siis edellinen suhde loppu siihen ku poikaystävä kusi vartsalla vappuna mun päälle ja soitti poliisit