En tiedä miten tämä pitäisi aloittaa niin kerron nyt vaikka taustoja:
Loppu vuodesta aloin olemaan jatkuvasti väsynyt mutta muuten olin vielä normaali. Nykyään 6h työ tai koulupäivät vie ihan kaikki voimat enkä jaksa Mitään. Itken jatkuvasti, siis ihan koko ajan! Heti kun koti ovi menee kiinni vesiputous pääsee valloilleen, joskus myös julkisesti ihan vaan koska olen niin väsynyt elämään.
Useasti olen harkinnut itsemurhaa, mutta sitä en kuitenkaan tee sillä en halua tuottaa läheisille niin suurta surua. Nytkin tekisi mieli mennä läheiselle kalliolle ja tappaa itseni.
Kukaan ei moneen vuoteen ole tullut oikeasti tarkoittaen kysymään että miten mulla menee tai mitä kuuluu, jos ei lasketa sukulaisia joita näen ehkä kerran vuodessa... Eniten siinä sattuu se, että itse olen aina huolehtinut kaikista kavereistani ja viikottain kysynyt että mitä kuuluu niin että olen halunnut kuulla rehellisen vastauksen.
Kukaan ei koskaan tule puhumaan minulle, kukaan ei pyydä ulos, kukaan ei kommentoi kuviini että olen hyvän näköinen tms, ei kukaan. Olen itse monta vuotta ollut se joka kysyy saanko tulla mukaan ja mennyt puhumaan ja yrittänyt pitää keskustelua yllä.
Tuntuu että kukaan ei halua seuraani, että kukaan ei oikeasti välitä ja kaikki suostuu näkemään minua vain säälistä. Aina jos pääsen kaveriporukan kanssa jonnekkin olen yksin hiljaa ja muut ikään kuin sulkee minut pois. Jos sanon jotain (minkä tarkoitan hyvällä) esim. että ei saa nauraa jos joku kaatuu pyörällä, minulle ruvetaan vittuilemaan että en minä voi päättää mille muut saa nauraa jne. Jos yritän pitää somen ryhmissä keskustelua yllä ja olla edes vähän sosiaalinen enkä eristäytyä tullaan tiuskimaan että ole hiljaa koska kukaan ei jaksa lukea mun viestejä joita on liikaa vaikka sillon kun joku muu laittaa saman määrän vastaavia kaikki suorastaan hyökkää vastaamaan niihin.
Tämän kaiken takia en enää halua puhua kavereilleni sillä en pysty enää kertaakaan kuulemaan sitä vittuilua ja haukkumista mun kavereilta. Muista eristäytyminen sattuu ihan helvetisti sillä olen normaalisti todella sosiaalinen, mutta pelko vittuilusta sattuu vielä enemmän. Ei kyllä varmaan mun kavereita yhtään haittaa kun eilenkin yhdessä ryhmässä taas ruvettiin kiusaamaan mua asiasta jonka tarkoitin hyvällä mutta muut otti sen määräilynä ja poistuin siitä ryhmästä koska en kestänyt lukea niitä viestejä, ja vieläkään kukaan ryhmän jäsenistä ei ole edes tullut kysymään miksi lähdin sanomatta mitään.
Nyt minulla on onneksi sovittu käynti psykiatrianpoliklinikalle mutta en tiedä jaksanko kahta viikkoa tätä paskaa elämääni yksin siihen asti (2vko). Lisäksi käynti siellä pelottaa ja minusta tuntuu että en uskallakkaan paikanpäällä kertoa kaikkea hoitohenkilökunnalle.
Haluaisin vaikka viikoksi johonkin teho hoitoon laitokseen jossa pääsisin päivittäin purkamaan tuntemuksiani sillä pelkään että joku päivä en vain jaksa enää yksin ja kuitenkin tapan itseni... En kyllä tiedä onko tuo laitos juttu käytännössä mahdollista ja mitä se maksaa...
Mutta niin, mitä suosittelette tekemään tässä tilanteessa?
Miten jaksan pitää itseni elossa vielä 2vko?
15
60
Vastaukset
- Jonesy34
2 vko on pientä sen rinnalla, mitä oot jo kestänyt. Anna toivon jostain paremmasta kannatella sut sinne tapaamiseen asti. Ja sit kun se tapaaminen koittaa, niin älä panikoi - tää on parasta mitä sulle on sattunut pitkään aikaan. Sun ei tarvitse heti kertoa elämäntarinaasi, mutta älä myöskään salaa psykiatrilta / psykologilta mitään. Vaikka sulla olis jotain tosi pelottavia ajatuksia, kuten välillä tekis mieli vain työntää joku alas rullaportaita, niin sitä ei saa pitää sisällä. Tuollaiset vihantunteet tulee epätoivosta ja kontrollin menettämisen pelosta ja jos lääkäri kuulee, että oikeasti niitä tunteita on, se yrittää auttaa sua niiden kanssa. Sä oot selvinnyt vuosia hammasta purren, kestä vielä pari viikkoa.
- kassuliini
Tuo että olet niin väsynyt, ja itket paljon, johtuu masennuksesta. Myös se että koet niin herkästi kaiken sen miten kaverisi suhtautuvat sinuun, johtuu samasta syystä.Masentunut pahoittaa herkästi mielensä. Kaverisi eivät tiedä mitä käyt läpi ja miltä sinusta tuntuu ja ovat siksi niin julmia. On hyvä että jaksat ajatella läheistesi tunteita ja siksi taistelet itsetuhoisuutta vastaan. Tämä on merkki siitä että sinulla on vielä voimia jäljellä. Kerro psykiatrille rehellisesti kaikki tuntemuksesi, hän tarvitsee ne tiedot voidakseen auttaa sinua. Ne kaksi viikkoa kuluvat pian, älä huolehdi, ajattele että pian pääset lääkärin juttusille. Äläkä suotta säikähdä jos hän päättää lähettää sinut sairaalaan, siellä saat olla oma itsesi, ja saat jutella muiden kanssa joilla on ehkä samankaltaisia tuntemuksia kuin sinulla. Et ole todellakaan yksin, on paljon muita jotka tuntevat samoin.
- SadAndLonely
Kiva kuulla noin positiivisia vastauksia, niistä saa voimaa ja helpotti paljon oloa kun joku muukin kuin minä sanoo että masentunut pahoittaa helposti mielensä jne., tukee sitä ajatusta että tämä johtuu sairaudesta eikä minusta ole tulossa hullu tms. :)
Tänään oli taas tosi rankka päivä, en ollut edes koko päivää koulussa kun ahdisti olla siellä yksin ja väsytti. Kaverit ei vieläkään ole laittanut viestiä, sentään kuulin positiivisen asian kesää ajatellen mutta samalla pelottaa jaksanko hoitaa sen asian kun kyseessä on lähes koko heinäkuu jolloin joka päivä pitäisi jaksaa lähteä pois kotoa, tosin mieluisan ja piristävän harrastuksen pariin.
Taas yksi päivä selvitty, huomenna pitäisi kahdet juhlat jaksaa esittää hyvinvoivaa... - Satamasta
Pahoittelen, jos loukkaan jonkun käsityksiä tällä kommentillani.
Kassuliini tuossa yllä eritteli näin:
"Tuo että olet niin väsynyt, ja itket paljon, johtuu masennuksesta. Myös se että koet niin herkästi kaiken sen miten kaverisi suhtautuvat sinuun, johtuu samasta syystä.Masentunut pahoittaa herkästi mielensä." jne.
Minusta tämä on vääristynyt tapa jäsentää pahoinvoivan ihmisen kokemuksia. Itse ajattelen, että väsymys, jatkuva itkeminen ja mielensä pahoittaminen "kavereiden" harjoittamasta laiminlyönnistä, välinpitämättömyydestä, ilkeilystä ja kiusaamisesta, ei ole jonkin sairauden tai häiriön oireita, vaan normaali reaktio työtaakkaan, pettymyksiin, yksinäisyyteen ja kiusatuksi tulemiseen.
Jokainen normaali ihminen ihminen ei jaksaisi aloittajan kuvaamia ongelmia ja kiusaamista! Eivät ne ole jonkun mystisen masennuksen oireita, vaan normaalia ja luonnollista ihmismielen reaktiivisuutta. Seuraava askel on, että aloittajalle määrätään lääkitys normaaliin mielentoimintaan, huoh... Olenko tosiaan ainut, joka näkee tämän??
Tämä nykymeininki, jossa masennusta pidetään diagnosoitavana sairautena / häiriönä, johon auttavat lääkkeet, perustuu kaiken lisäksi absurditeetille: oletetaan, että masennus aiheuttaa käsimystä, vaikka oikeasti se menee niin päin, että kärsimys aiheuttaa masennusta (jos nyt tätä sanaa tahdotaan käyttää)!
Nykyään tunnutaan ajateltavan, että se, että on liikaa töitä ja väsymystä ja stressiä, johtuu masennuksesta, ja että jos kaverit kiusaa, niin sekin johtuu kiusatun masennuksesta.
Oikeasti se menee niin päin, että liika työmäärä aiheuttaa stressiä, joka taasen aiheuttaa esim. unen laadun huononemista (jota ei välttämättä itse edes huomaa) ja ajattelun kiertymistä ahdistavien asioiden ympärille liian suureksi osaksi ajasta; tämän seurauksena on väsymys ja ehkä myös itkuherkkyys. Se että ne ihmiset, joita pitää kavereinaan, suhtautuvat välinpitämättömästi ja ylenkatsovat, aliarvostavat, vittuilevat, sulkevat porukan ulkopuolelle ja kiusaavat, riittää kenellä tahansa aiheuttamaan negatiiviset fiilikset ja kokemuksen, ettei enää jaksa.
Jos joku ei reagoisi tuollaisiin olosuhteisiin, pitäisin häntä jotenkin sairaana ja epänormaalina. Aloittaja on normaali ihminen mieleltään, ei psykiatrisen diagnoosin ja lääkityksen tarpeessa.
- vittuakovalitat
ole oma itsesi. sillä ne asiat selviävät.
- VOIMIAKAIKKEEN
Jaksa vaan, kun tiedät, että ihan kohta pääset itkemään sinne hoitajille sun kaikki omat surusi ja murheesi. Sinun kannattaisi mennä ehkä jatko-opiskelin sijaan vähäksi aikaa ehkä töihin, jos sinusta tuntuu, että nuoret ikäisesi eivät oikein mukamas diggaa sinusta. Itselläni aikoinaan oli kans vaikeeta ja se helpotti, kun pääson aikuisten kanssa töihin, Olin päässyt taivaasee, kaikki kohtelivat todella hyvin, nätisti ja ystävällisesti. Silloin, kun jos on paljon ja kovia paineita, niin ei kannata mennä enempää paineita ottamaan jostain jatko-opiskelusta. Ehdit opiskella sitten myöhemminkin. Ikääsi en tiedä, mutta kannattaisiko myös oikeasti alkaa miettimään vaikka paikkakunnan vaihtoa, silloin saat varmasti paljon enemmän ja paljon parempia ystäviä. Nuoret ovat niin hölmöjä laumassa, ja sinulle hoitosi jälkeen kyllä suosittelisin joko paikkakunnanvaihtoa tai sitten mennä (tarpeeksi kun on ikää) töihin vähäksi aikaa, että saisit arvoistasi kohtelua. Sinä olet arvokas, typerät ystäväsi oppivat himppasen sinunlaistasi HIENOA kohtelua muita kohtaan , vasta ehkä n. 30-vuotiaina, jos silloinkaan. Kannattaa pitää myös aikuismaisempia ystäviä, sillä jotkut teinit, nuorena perustavat perheen, suurin osa heistä jää hiekkalaatikolle leikkimään vielä sittenkin, kunnes omat lapsensa ovat saamassa lapsia. Hyvää kaikkea sinulle! Tsemppiä, kyllä se siitä, ja muista sinäkin sanoa lääkärille, kun menet, että masennuslääkkeet eivät välttämättä ole nuorille paras vaihtoehto, sillä ne saattavat lisätä itsetuhoisuutta. pitää pyytää antipsykootteja, mielialalääkkeitä ja multivitamiineja (B1, B6,B12-vitamiineja ainakin), kalanmaksaöljytabletteja, niin silloin on ihan todella hyvät paranemisennusteet. Ole iloinen, että pystyt sentään itkemään vielä, monet eivät pysty enää siihenkään. Itku parantaa ja antaa voimaa ja lohduttaa silloin, kun ketään ei ole saatavilla. Kaikkea hyvää sinulle, ja voimia oikein paljon1 Kyllä se kaikki siitä, paranemisiin!
- kassuliini
Älä murehdi sitä heinäkuuta, äläkä muutenkaan asioita etukäteen. Sellainen vain rasittaa psyykeä. Sanoit että on tiedossa kivoja juttuja mieluisan harrastuksen parissa. On hyvä että pääset irrottautumaan rutiineista - siitä huolimatta että pelottaa jaksamisen takia. Ja sanoit aivan oikein että taas on yksi päivä selvitty. Muista että sinun tarvitseekin jaksaa vain yksi päivä kerrallaan. Voimia sinulle!
- SadAndLonely
Kiitos taas positiivisista kommenteista. :)
vittuakovalitat: minä en yksinkertaisesti pysty masennuksen takia olemaan oma itseni. Esim. terveenä autan aina kaikkia ja yritän piristää heitä yms, enää voimat ei riitä muihin kuin minuun kekittymiseen. Että ihan turha tulla sanomaan että asiat järjestyy kun on oma itsensä, eihän syöpäkään itsestään ilman hoitoa katoa ja masennus on hoitoa vaativa sairaus siinä missä muutkin! - sydämsestänisinulle
Niin sinulla on tuo tarve välittää aina toisista saada myös itselle sosiaalisuutta ja seuraa. Kyllä se välittäminen ja elämä täällä sitä on, että antaessaan saa mutta jos on aina se välittävä osapuoli, niin akku tyhjenee ja virta loppuu. Ja jos on aina se uhrautuva osapuoli niin vetää kuin magneetti avuntarpeessa olevia puoleensa ja ihan vaistomattaan joutuu hyväksi käytetyksi.
Toivon sinulle tänään monia iloisia mieltä piristäviä juttuja: katsele luonnon kauneutta, moninaisuutta, nauti asioista, jotka tuovat sinulle mielihyvää. Yritä unohtaa katkeruus ja itsesääli.
- Psykiatrisi
Kasva luuseri aikuiseksi
Hei,
Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.
Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-07, sunnuntaisin 15-07.
Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.
Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.
Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".
Itsemurhayrityksen jälkeen keskustelutukea kannattaa hakea heti.
SOS-kriisikeskus Helsingissä tarjoaa tukea itsemurhaa yrittäneille selviytymisen tueksi ja uuden itsemurhayrityksen ehkäisemiseksi.
Keskustelut ovat maksuttomia. Ajan varaaminen LINITY-asiakasvastaanotolle puhelimitse: 0800 98 030 (ma–pe klo 9–17)
Lisätietoja: www.mielenterveysseura.fi/linity
t. sos-kriisikeskus / pekka- Älä-välitä---
Se 2 viikkoa menee nopeasti, koita kestää.
- sydämestänisinulle
Moikka aloittajalle. Mitä tällä hetkellä? Sateen keskellä kirjoitan.
- jujaa
koita jaksaa
- SadAndLonely
Tänään tulin kotiin, olin melkein viikon leirillä töissä. Leirielämä oli niin hektistä että ei kerennyt pysähtyä ajattelemaan eli mieliala ollut varsin tasainen ja hyvä. Tosin yhtenä iltana tuli itku kun kuulin että tuttuni jolla myös on ollut masennus seurustelee nyt ja hänellä on kaikki hyvin ja hän on selvinnyt masennuksesta, ja sitten itselle tuli olo että olen niin huono etten itse pysty edes yrittämään mitään ryhdistäytymista ja asioiden kuntoon saamista.
Leirin lapset piristi ja antoi paljon huomiota ja tuli halailemaan yms. mistä tuli olo että olen tärkeä ja haluttua seuraa, nyt kun olen taas kotona pelkään että mieliala menee taas huonommaksi koska jään yksin... No, katellaan ja päivittelen tänne jaksamisen mukaan. :) kiitos vielä uusista positiivisista kommenteista ja kuulumisten kysymisestä.
-aloittaja
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikä on kaivattusi etunimi?
Otsikossa siis on kysymys eriteltynä. Vain oikeat vastaukset hyväksytään.1212231En kestä katsoa
Sitä miten sinusta on muut kiinnostuneita. Olen kateellinen. Siksi pitäisi lähteä pois1021324Peräti 95 % persujen kannattajista rasisteja
Kertoo EVA:n teettämä kysely. Pakollista yhdenvertaisuuskoulutusta tarvitsee siis paljon laajempi joukko kuin pelkästää3141033Kun viimeksi kohtasitte/näitte
Mitä olitte tekemässä? Millainen ympäristö oli? Löydetään toisemme...94994- 107990
Olet kyllä vaarallisen himokas
Luova, kaunis, määrätietoinen, pervo, mielenkiintoinen, kovanaama, naisellinen ja erikoinen.85896On minulla suunitelma
Siitä ei vain tiedä kukaan muu kuin tällä hetkellä minä. Suunnitelma ja varasuunnitelma. Sinun takiasi nainen. Vain s44690Palstan ylivoimaisesti suosituin keskustelunaihe
Palstan suosituin keskustelunaihe näyttää olevan homoseksuaalisuus. Otsikoiden perusteella voisi kuvitella olevansa Seks248677Ei koskaan saatu tuntea
Mitä olisi ollut painautua toisiimme vasten. Hengittää syvään, hyväillä ja rakastella vailla kiirettä. Tai repiä vaattee33660- 50654