Kastit

Älä niputa noita kolmea uskontoa samaan nippuun! Buddhalaisuudessa ja jainalaisuudessa ei ole kasteja.

Ei länsimaisilla ole muuta kastia kuin kaikkein alin kasti. Se rajoittaa tekemistä, jos länsimainen menee Intiaan. Melkein kaikki kristityt intialaiset ovat olleet alinta kastia hinduina. Intialaiselle voi olla loukkaus, jos heiltä kysyy "Oletko kristitty", koska se on sama kuin kysyisi "Oletko kaikkein alinta kastia".

Tähän kysymykseen olenkin saanut vastata yhä uudelleen ja uudelleen täällä. Jos luet Bhagavad Gitaa, huomaat, että Intiassa harjoitettu kastisorto sotii Gitaa vastaan! Useimmat hindut eivät kuitenkaan valitettavasti ole lukeneet tätä kirjaa, jota silti pyhänä pitävät. On valitettavan tavallista törmätä hinduun, joka arvelee olevansa pappiskastia eikä ole eläessään koskenut Bhagavad Gitaan. Sitten kun kerron että se on elämäni tärkein kirja, nämä tyypit ovat ihan innoissaan, koska Gita on kuulemma niin pyhä niin pyhä.

Bhagavad Gitan mukaan meillä on kastit, jotka määritellään oman luonteemme perusteella. Kasti on siis luonnekuvaus, vähän niin kuin syntymähoroskooppi tyyliin "kaksoset ovat tämmöisiä ja tämmöisiä", paitsi ettei syntymäajasta voi päätellä kastia vaan siis nimenomaan luonteesta. Kaikki kastit ovat samanarvoisia, koska jokainen niistä on korvaamaton yhteiskunnan pyörimiseksi.

Kastisyrjintä pohjautuu ennen kaikkea kirjaan nimeltä Manu smriti, Manun lakikirja. Se ei ole mikään Veeda tai Bhagavad Gitan kaltainen tärkeä elämänopas. Se on Mein Kampfin kaltainen mielipidekirjoitus, jota kenenkään ei tarvitse pitää pyhänä. Valitettavasti sen asema on ollut vankka ja merkityksellinen Intiassa jo pitkään, siitä ovat pitäneet huolen ne, jotka kirjasta ovat hyötyneet. Esimerkiksi ylhäisiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat hindut. Ovelasti kirja opettaa, että vain nämä hindut saavat ylipäätään lukea pyhiä kirjoituksia, joten kun kyseiset tyypit ovat opettaneet uskontoa "alemmilleen", Manun lakeja on oikein takomalla taottu oppilaisiin.

Britit kohottivat Manun lait korkealle, painoivat ja levittivät niitä mielellään, koska ne tukivat heidän hajoita-ja-hallitse -politiikkaansa. Kirja antoi ikäänkuin siunauksen sille, että brittien tarvitsi tukea vain ylhäisiä hinduja ja alempia yhteiskuntaluokkia saattoi vaivatta sortaa.

Sitä paitsi kirja antaa hindulaisuudesta kuvan, johon verrattuna kristinusko kuulostaa erittäin armolliselta. Kristityt lähetyssaarnaajatkin siis tykkäsivät Manu Smritistä.

Tämän olen oppinut hartailta, akateemisesti koulutetuilta ja kaikkea muuta kuin fundamentalistisilta intialaisilta nykyhinduilta.

Lopuksi, kyllä se kirja hyviäkin asioita sisältää. Mikäpä kirja ei sisältäisi. En ole lukenut Mein Kampfia, mutta eiköhän siinäkin ole myös hienoja ajatuksia.

Uusintajulkaisuna eräs vanha viesti:

------------------------------------------------
Tässä on hieman pilke silmäkulmassa kirjoitetut karikatyyrit kasteista. Mihin poppooseen sinä kuulut :)

"Opettajaa" muitten kastien edustajat voisivat haukkua yliälylliseksi ja epäkäytännölliseksi pää pilvissä haahuilijaksi. Hän haluaa aina löytää kaikelle selityksen ja kysyy jatkuvasti MIKSI. Hänelle sopii parhaiten ammatti, jossa hän voi hyödyntää henkisiä lahjojaan, esimerkiksi opettajana tai sielunpaimenena toimiminen, kirjoittaminen tai tieteellisten tutkimusten tekeminen. Illalla löydät hänet todennäköisesti kirjan tai kirjoituskoneen ääreltä.

Mikä sytyttää opettajan: tieto, mahdollisuus oppia uutta.

"Hallitsijasta" pahat kielet voisivat kertoa, että hän haluaa aina loistaa ja päteä muitten seurassa ja määrätä, miten asioitten tulee mennä. Se, mitä toiset heistä ajattelevat eli kunnia on heille hyvin tärkeää. He haluavat erottua joukosta tavoilla, joita joukko ihailee (tai pahimmassa tapauksessa edes pelkää). Hallitsijat ovat suunnitelmallisia, kunnianhimoisia ja taitavia organisoimaan asioita, ja heillä on luontainen kilpailuvietti, joten he menestyvät hyvin johtajina ja ylipäätäänkin liike-elämässä. Iltaisin hallitsija harjoittelee todennäköisesti jotakin, missä tahtoo olla parempi kuin muut.

Mikä sytyttää hallitsijan: asema, mahdollisuus saada valtaa ja kunnioitusta.

"Tuottajaa" toiskastiset saattaisivat pitää pinnallisena ja yliahkerana. Hän ei unohda huolehtia ulkokuoresta, vaan pitää sekä oman vartalonsa että elinympäristönsä kauniina ja loihtii mielellään ympärilleen silmää hivelevää omaisuutta, kuten hienon talon ja kukoistavan puutarhan ja sen lisäksi vielä puhdetöitä. Hänen peukalonsa loistaa vihreänä, ja eläimistäkin hän pitää. Hän on siis hyvin tyypillinen suomalainen, ja käytännöllisesti luovat ammatit tuovat hänelle eniten tyydytystä. Illan tullen tuottaja nikkaroi, ompelee, maalaa, kokkaa gourmet-ateriaa tai sisustaa.

Mikä sytyttää tuottajan: kauneus, mahdollisuus kerätä hieno omaisuus.

"Työläinen" voisi nirppanokkaisen opettajan tai hallitsijan silmissä olla yksinkertaista massaa ja ylimielisyyteen taipuvainen tuottaja saattaisi pitää häntä aikaansaamattomana. Tämä helppoutta arvostava ihminen on viihteen suurkuluttaja, joka mieluummin nauttii jo olemassaolevasta kuin luo itse. Työläinen on ihmisrakas, käytännöllinen ja taitava auttamaan ja ilahduttamaan niitä, joista pitää. Hän viihtyy työssä, jossa kokee olevansa avuksi ja rankka ruumiillinen työ voi olla hänelle nautinnon lähde. Illalla tämä ihminen makoilee varmaankin telkkarin äärellä.

Mikä sytyttää työläisen: nautinto, mahdollisuus tehdä elämästä oikein mukavaa.

Ja nyt sitten varsinaisiin kysymyksiisi: olen suomalainen hindu ja oman toivottoman epäkäytännöllisen luonteeni perusteella olen opettaja, siis bramiini. Kastin tiedostaminen helpottaa elämääni sikäli, ettei minun tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa esim. siitä että tuottaja- eli vaisya-kastiin kuuluvan äitini huusholli on paljon siistimpi ja kauniimpi kuin minun. Minulla ei ole sisustuslahjoja, viherpeukaloa, värisilmää jne. Sen sijaan osaan kirjoittaa ja pääni on jatkuvasti pyörällä filosofiasta :D

Kastin tiedostaminen ei mielestäni rajoita elämää, päin vastoin helpottaa sitä. Hain nuorena kätilöopistolle, mutta psykologisen soveltuvuuskokeen mukaan sovin kätilöksi asteikolla 1-30 yhden pisteen verran. Aivan totta, ja nykyään ymmärrän sen johtuvan siitä että kätilön hommat sopivat työläiselle eli sudralle, eivät bramiinille, joka söhläisi koko ajan ja tuntisi vieläpä olonsa onnettomaksi työssä, joka ei vastaa omia kykyjä.

Itse asiassa arvostan ja kunnioitan kätilöitä ja puutarhureja paljon enemmän kuin itseni kaltaisia kirjoittajahaahuilijoita. Minusta ei niihin töihin olisi. Mutta toisaalta, olisivatpa sanomalehdet ikävää luettavaa jos niihin kirjoittaisivat minun ja kaltaisteni sijaan epämotivoituneet ihmiset, jotka paljon mieluummin hoitaisivat vauvoja ja kasvimaita...

Summa summarum. Jos jokainen meistä tiedostaisi kastinsa ja tekisi oman kastin töitä, työmotivaatio ja sen kautta työn jälki olisi erinomaista. Valitettavasti tilanne ei ole tämä. Otetaanpa vaikka sellainen esimerkki kuin kieltenopettajat koulussa. Kastiajattelun mukaan parhaiten tähän hommaan sopisi kielistä innostunut bramiini.

Kuten varmaankin me kaikki olemme joutuneet havaitsemaan, openpöydän takaa voi kuitenkin yhtä hyvin kurkistella ksatriya (hallitsija), joka otti homman voidakseen hallita lapsia, tai koska opettajantyön tarjoama asema on korkeampi kuin se, mistä kyseinen hallitsija on kotoisin. Pöydän takana voi myös lymyillä työläinen, jolla on tavallista parempi kielikorva ja joka siksi ajautui hommaan päästäkseen helpolla. Hän voi edelleen työssään yrittää päästä siitä missä aita on matalin koska homma ei oikeastaan kiinnosta ja koska hänelle on samantekevää, mistä se raha tulee, eivätkä lapset opi mitään ylimääräistä.

Tämä ei ollut mikään epäluottamuslause kaikkia työläisiä kohtaan, sillä jos työläinen välittää niistä joitten eteen tekee työtä, hän on loistava missä tahansa hommassa :) Mutta ymmärrätte varmaan, mitä ajan takaa? Yksinkertaisesti, kunkin pitäisi tehdä sitä työtä mihin hänellä on kykyjä, sillä siihen meidät on tarkoitettu! Siitä kasteissa on kysymys.

Ja Bhagavad Gitan mukaan kukin voi tulla Jumalan luokse omalle luonteelleen sopivalla tavalla, oman kastin töitä tehden. Ei siis ole vaatimuksena, että kaikki sielunvaelluksesta irti haluavat rupeaisivat vaikkapa nunniksi ja munkeiksi.

Haluaisitko kertoa tarkemmin, mitä tarkoitat "buddhalaisilla kasteilla"?

Kiitos mahd. vastauksestasi.

Itse olen parhaillaankin palkkatyössä, koska tarvitsen rahaa, joten olen veedojen mukaan sudra. Toisaalta veedat sanovat "Kalau sudra samphavan". Kalin aikakaudella kaikki syntyvät sudriksi. Palkkatyössä käyminen ei kuitenkaan rajoita millään tavalla henkisessä elämässä kehittymistäni, koska tekipä ihminen mitä työtä tahansa, hän voi silti harjoittaa vapaa-aikanaan henkistä elämää.

Loppujen lopuksi jopa Suomen presidentti on sudra, koska hänkin on vain palkkatyössä. Voisin tietysti elää sosiaaliturvalla ja väittää olevani bramiini, koska elän lahjoituksilla, mutta se ei käsitykseni mukaan olisi moraalisesti oikein, koska ihmiset eivät silloin lahjoittaisi minulle rahaa vapaaehtoisesti, vaan pakon edessä. Tulevaisuudessa aion ostaa maata ja viljellä itse oman ruokani, joka olisi veedisesti paljon parempi, koska silloin en olisi muista ihmisistä niin riippuvainen. Ensin tarvitsen kuitenkin rahat tuohon maapalaan ja hyvässä työpaikassa rahaa tulee nykyään aika nopeasti, jos elää muuten vaatimatonta elämää.

Hare Krishna!