Hei kaikki,
haluaisin kuulla kertomuksia miten/minkä vaiheiden jälkeen olette saaneet vakituisen työpaikan sos. ja teveys alalta. Ehkä eniten kiinnostaisi kuulla lähihoitajia kun olen itsekin sellainen.
haluaisin kuulla kertomuksia miten/minkä vaiheiden jälkeen olette saaneet vakituisen työpaikan sos. ja teveys alalta. Ehkä eniten kiinnostaisi kuulla lähihoitajia kun olen itsekin sellainen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oma tarinanai meni suurin piirtein näin; Itse jouduin selän "paukahtamisen" takia luopumaan osastotyöstä. Sen takia hain kerran kotihoitoon töihin, kun uskoin sen sopivan paremmin tuolle selälle. Siihen (avoimeen) paikkaan en päässyt, mutta esimies sitten sijaista tarvitessaan soitti muutamien viikkojen päästä, että haluaisinko kuitenkin tulla kokeilemaan muutamaksi viikoksi, että miten selkä kestää tätä työtä. No menin, hyvin kesti ja sopimuksia jatkettiin muutamaan otteeseen, kunnes vuoden sijaisena olleenani, pääsin sitten vakkariksi, kun työpaikalle avautui muutama paikka suurin piirtein samaan aikaan eläköitymisten kautta. Ja nytkin meillä on tosi pitkäaikaisia sijaisia ja kaksi heistä sai taas paikan ihan hiljattain. Yksi tuli työnkierron kautta vaihtarina osastolta (vanhaikodilta), tykästyi ja halusi jäädä meille, kun hänen tilalleen osastolle mennyt halusi vastaavasti jäädä sinne.
Lisään vielä... Niin siis ennen tuota osastotyötäkin olin kuitenkin vakkarina, mutta kun sain lapsen, niin luovuin vapaaehtoisesti silloisesta työstäni ensihoitopuolella "lapselliselle" hankalien työaikojen vuoksi. Silloiseen työhön työnantaja soitti ihan "kotoa". Tai itse asiassa olin silloin lomareissulla ulkomailla, kun hän soitti ja olis tarvinnut heti seuraavana päivänä töihin... ;) Ja kirjoitti heti vakkarisopparin.
Itse olen LH. Olin töissä määräaikaisella sopimuksella 5kk kun johtaja tuli sanomaan että paikka aukeaa ja olenko kiinnostunut tulemaan vakituiseksi.
OOH!
Lähihoitajana työskentelen yksityisellä sektorilla. Tein ensin keikkaa n ½-vuotta, jonka jälkeen sovimme kesätöistä. Kesän koittaessa kirjoitin vakkarisopparin kun toinen vakkari oli irtisanoutunut.
Mieluummin kotihoitoon tai vanhainkotiin töihin kuin ensihoitoon??? Jos tyyppi on yli 5 vuotta töissä kotihoidossa tai vanhainkodissa, niin sen jälkeen on turha hakea muita hoitoalan töitä.
Ensihoidon työ on paljon arvostetumpaa kuin työ vanhainkodissa tai kotihoidossa. Vanhainkodin ja kotihoidon työ on samaa, yksitoikkoista perushoitoa. Miten työssä riittää haastetta, etenkin jos kyseessä on henkilö, joka haluaa kehittyä työurallaan ja ammatissaan?
Laitosvanhus pääsee suihkuun kerran viikossa, mummot ja vaarit tainnutetaan lääketokkuraisina sänkyyn makaamaan, ruoka on soseutettua, pahaa mössöä, ulkoilemaan ei pääse edes kesällä ja virikkeitä ei ole. Hoitajat juoruavat kansliassa ja soittokellot otetaan vuoteen vierestä pois, ettei vanhus voi hälyttää apua.
Kotihoidossa lähihoitaja kurkistaa ovelta, onko mummo tai vaari hengissä. Lääkkeet viskataan suuhun ja vettä päälle. Tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä kotihoidon asiakkaasta kärsii aliravitsemuksesta. Nykyiset lähihoitajat eivät tee kotitöitä, koska se ei kuulu työnkuvaan.
""Mieluummin kotihoitoon tai vanhainkotiin töihin kuin ensihoitoon??? Jos tyyppi on yli 5 vuotta töissä kotihoidossa tai vanhainkodissa, niin sen jälkeen on turha hakea muita hoitoalan töitä.""
Jos minua tarkoitat, niin kyllä. Missään ei ole hoitopaikkaa, jossa lapsi voi olla vuorokaudenkin putkeen hoidossa... Yritin kyllä neuvotella päivävuoroa, mutta se ei pomolle käynyt. Ja tiedän tuon "taantumisen", eikä mulla olis tosiaan enää mitään saumaa lähteä takaisin ensihoitokentälle. Enkä sinne oikeastaan enää kaipaakaan. Ensihoitopuolen työ on muuttunut niin paljon raskaammaksi ja vaarallisemmaksikin, että hoitelen mieluumin niitä mummoja, että lapsellani säilyy äiti... Ja kun tuo selkä on ongelma, niin en pärjäisi enää fysiikkanikaan kanssa lanssissa. Mieli kyllä taannoin vielä palasi moniakin kertoja sinne, mutta kun on pakko hyväksyä, ettei paluuta sinne enää ole, niin ei ole. Olen tehnyt siis valtavan työn henkisesti, kun tajusin, että on se puoli pakko jättää - vaikka juuri sen piti olla se unelmien ammatti hamaan hautaan saakka... Et arvaakaan, kuinka paljon on ketuttanut. Mutta toisaalta tykkään myös näiden mummujen hoitamisesta, enkä mä kyllä enää muualle lähtiskään. Itse ainakin nautin nykyään työstäni tälläkin puolella. Ja kun mun on pakko ajatella myös muitakin seikkoja, kuin sitä, mikä kenenkin mielestä on arvostettua. Minunkin on saatava lapselleni leipää ja tehtävä työtä myös siltä kantilta, mikä tuon selkäongelman kanssa sopii yhteen.
""Laitosvanhus pääsee suihkuun kerran viikossa, mummot ja vaarit tainnutetaan lääketokkuraisina sänkyyn makaamaan, ruoka on soseutettua, pahaa mössöä, ulkoilemaan ei pääse edes kesällä ja virikkeitä ei ole. Hoitajat juoruavat kansliassa ja soittokellot otetaan vuoteen vierestä pois, ettei vanhus voi hälyttää apua.""
Huomaa, ettet ole ollut päivääkään laitospuolella töissä... Itse en allekirjoita tätä. Ollessani vk:lla, ei ainakaan meillä ollut noin muuta, kuin siltä osalta, että vahukset pestiin kerran viikossa. Ja se on ihan resurssikysymys... Ei ole mahdollista edes vetää yhdessä päivässä muutamalla hoitajalla koko osaston potilaiden suihkurumbaa läpi, saati, että se tehtäis usemmakn kerran viikossa.
Meillä soseruuankin sai vain ne, jotka sitä tarvitsivat (jokin nielemisvaikeus tmv.). Ja lääketokkurassa vanhuksia ei laitettu nukkumaan. Unilääkeitä joillain oli, mutta sentään kaikilla. Virikkeitä on niille jotka niihin kyetään viemään tai pääsevät itse. Jumppaa, lauluhetkiä, ulkoiluakin aina, kun vaan mahdollista. Ja tiedätkö mitä - vanhukset ei monestikaan HALUA lähteä esim. talvella tai vesisateella ulos, joten ei heitä voi väkisinkään sinne viedä, vaikka kuinka siitä ulkoilusta kohistaan.
Ja meillä kyllä oli aika motivoituneita hoitajia, jotka ei juorunneet kansiassa, vaan tekivät milloin mitäkin niiden vanhusten kanssa ta ihan heidän iloksi. Monesti siellä pidettiin lettukestejä, paistettiin vaikka muikkuja iltapalaksi tai leivottiin kahville jotain hyvää... Ja muutama hoitaja tuli ihan omalla ajallaankin silloin tällöin leipomaan tai paistamaan lettuja. Ja intervalliosastolla oli ihan omat systeeminsä, jossa oli vielä enemmän sitä aktiviteettia ja yhdessäoloa.
Niin, piti mun vielä tuosta lopustakin sanoa muutama sananen...
""Kotihoidossa lähihoitaja kurkistaa ovelta, onko mummo tai vaari hengissä. Lääkkeet viskataan suuhun ja vettä päälle. Tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä kotihoidon asiakkaasta kärsii aliravitsemuksesta. Nykyiset lähihoitajat eivät tee kotitöitä, koska se ei kuulu työnkuvaan.""
Eipä tuokaan ihan noin mustavalkoista ole. On totta, että toiset on niin hyväkuntoisia, että saavat tehtyä itse aamu- / iltatoimensa syötyä jne. ja hoitajalle tosiaan jää sitten vain se lääkkeidenoton tarkistus tai niiden anto.
Suurin osa vahuksista kuuluu ateriapalvelun piiriin ja jos se ruoka on huonolaatuista ja ravinneköyhää, ei se ole hoitajan vika. Ruoka tulee isoilta keskuskeittiöiltä, eikä hoitajien tekemänä. Itse ainakin seuraan vanhusten syömisiä / juomisia ja pidän huolen, että saavat muutakin syödäkseen, kuin sen ateriapalvelun ruuan. Tai ainakin heillä, joilla käydään useamman keran päivässä, tämä on helppo toteuttaa. Ne joilla käydään vain kerran päivässä tai vaikka kerran viikossa, on asiaa toki hankalampi seurata. He tosin kyllä ovat usein suht' hyväkuntoisia ja osaavat sen ruokapuolensa hoitaa. Jos näyttää siltä, että on syytä epäillä, ettei vanhus syö, niin sitten lisäämme herkästi käyntejä ja tarkkailemme tilanetta. Eli mun asiakkaat ei ainakaan mun jäljiltä jää nälkäiseksi. Ja onhan niitä kaikkia priteiinijuomia ym. lisäravinteita, millä ruokahaluttomillekin vanhuksille saadaan niitä tärkeitä ravintoaineita lisäksi.
Varsinaiset kotityöt eivät ole kuuluneet enää vuosiin hoitajille, vaan siivoamiseen on otettava yksityinen palveluntarjoaja. Hoitaja toki keittää sen aamu- / iltapuuron, lämmittää aterian / huolehtii välipalat, tiskaa, vaihtaa petivaatteet, pesee pyykit ja laikaisee lattiaakin tapeen vaatiessa, mutta mattoja emme tamppaa tai lattioita luuttaa. Tai joskus joutuu sitäkin tekemään, jos sitä itseään on lattiat täynnä tai jokin muu vahinko käynyt... Ja yksinkertaisesti siitä syystä että aika ei enää riitä sille siivoamiselle, joka veisi mahdollisesti puolet tai vähintään kolmasosan työpäivästä, jolloin ehtis vaan ne pari kolme paikkaa päivässä... Kukas ne toistakymmentä muuta listan asiakasta sitten hoitaa? Tämä ikärakenne nyt vaan menee näin tällä hetkellä, että hoidettavia tulee listoille koko ajan enemmän ja enemmän, kun ehditään hoitaa. Turha siitä on aina kotihoitajia syyttää, kun todelliset "syylliset" tilanteeseen on ihan tuolla päättäjätasolla. Vaikka ymmärrän senkin, että kun ei ole töitä, eikä työntekijöitä, niin ei niitä verotulojaakaan niiden vanhusten hoitajien palkkaamiseen mistään tule...