Miten päästä eroon katkeruudesta?

ERRERE

Miten siis päästä eroon katkeruudesta?

96

2782

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tätä.olis.uskonu

      Siinäpä kysymys. Ehkä iän myötä. Ihmiset ovat niin eriarvoisessa elämäntilanteessa. Jotkut sinnittelevät, toiset luovuttavat.
      Että pysyis pinnalla, sitäkin joutuu jännäämään. En ikinä ole ollut näin epävarmassa elämäntilanteessa.
      Vastaavaan aikaan viime vuonna olin vielä ankeemmassa rakosessa rakentamisen takia. Mut sehän jatkuu.
      Silti olen henkisesti enemmän loppu nyt kuin viime kesänä. Huonoa karmaa syytän.

    • kaikkikohdallaan
    • kuunteleva_kirkko

      Hei.

      Kysyt oleellisen kysymyksen: miten päästä eroon katkeruudesta.
      Katkeruus ei ole tunne, samalla tavalla kuin suru tai ilo. Katkeruus on tavallaan asenne, ajatusmalli joka mitätöi kaiken hyvän ja lakaisee kaiken ylle sammuttavan tomupilven.

      Itse ajattelen, että ihmisen on aktiivisesti pyrittävä eroon katkeruuden otteesta. Jokaisella ihmisellä voisi olla aineksia katkeroitua, mutta kaikki eivät katkeroidu.

      Laitan tähän omia näkemyksiäni. Mitä mieltä te muut näistä olette?
      1. Hyvän huomaaminen.
      Katkeruutta laimentaa se, että aktiivisesti kiinnittää huomionsa hyviin asioihin. Hyvät asiat eivät mitätöi kokemaansa kärsimystä, vaan ne ovat sen rinnalla, yhtä totta. Usein katkeruus väittää, että vain paha on totta ja pettyä kannattaa jo etukäteen. Sille voi sanoa että myös hyvä on totta, ja etukäteen kannattaa toivoa.
      Voi huomata esim. ihanat ihmiset ympärillään, vaikka yksi niistä olikin katala ja kurja, muut eivät olleet. Voi huomata omat terveet puolensa, vaikka olisikin sairas jostain muusta kohtaa. Voi huomata, miten joku auttaa vaikkapa kadulla kompastunutta, vaikkei siitä itse saisikaan välitöntä hyötyä. Hyvät teot ilahduttavat myös niiden havaitsijaa.

      2. Kiitollisuus
      huomattuaan hyvän voi kiittää siitä. Kiitollisuus tekee ihmisestä armeliaamman ja alttiimaan huomaamaan lisää hyvää. Se on myönteinen kierre. Mistä voi olla kiitollinen, vaikka osa asioista menikin pieleen?

      3. Anteeksi anto.
      Elämälle, vihamiehilleen ja itselleen kannattaa antaa anteeksi. Anteeksi antaminen ei mitätöi pahoja asioita, mutta se vapauttaa.

      4. Hyvän tekeminen muille
      On huomattu, että muiden auttaminen (muiden ihmisten, luonnon, eläinten jne) lisää paitsi autettavan, myös auttajan elämänlaatua. Lisää merkityksellisyyden ja mielekkyyden kokemusta. Hyvää voi tehdä monissa vapaaehtoisjärjestöissä, myös kirkolla on paljon tarjolla mahdollisuuksia auttaa.

      Diakoni Merja
      Hyvää kesää sinulle!

      • Älykkö

        Hyvät neuvot, mutta ihminen ei ole automaatti jolle jaella käskyjä , tee näin niin paranet katkeruudesta.
        KAIKKI 1.2.3.4. Toteutuvat vasta kun on kohdannut katkeruuden syyn ja tullut siitä tietoiseksi ja vapautunut siitä tunteesta! Yleensä katkera tuntee myös vihaa, nämä tunteet vaikuttavat yhtäaikaa. Se voi olla pitkä prosessi ja anteeksianto voi olla äärimmäisen vaikeaa. Vasta kun on saanut ilmaistua , purettua, huudettua ulos nämä tunteet , niin silloin ollaan valmiita antamaan anteeksi , ei ennen sitä.
        Anteeksiannon pitää lähteä puhtaasta sydämmestä , ei järki sitä määrää!
        Kerron tämän omasta kokemuksesta ja prosessista jonka itse kävin läpi.
        Sydän sen päättää!


      • kovinkatkeraelämälle

        Tämä on niiiiin totta Kirkolla nyt on neuvoja lähinnä siihen,miten voi hiukan lievittää katkeruuden tuomaa pahaa oloa tai koittaa nähdä valoa pimeässäkin,mutta eiköhän niin yritä jokainen tehdä ilman neuvontaakin...Sitä kyllä kovasti ihmettelen,että nimenomaan kristityt omassa hyvinvoinnissaan kieriskelevät papit ja muut seurojen silmäätekevät ovat kärkkäitä tuomitsemaan katkeroituneen ihmisen pahan olon,eivätkä edes kuuntele,harvoin edes rukoilevat sydämestään katkeran puolesta! Katkeruushan on synti ja he nyt vain tykkäävät heitellä kiviä,se nostaa omaa arvoa jumalan silmissä ilmeisesti...


      • oikaisu

        Katkeruus ON tunne ihan siinä missä ilo tai surukin. Diakonin ei kannata täällä jaella omia mielipiteitään totuuksina. Lääketiede määrittelee katkeruuden nimenomaan tunteeksi. Raamatusta en sitten tiedä eikä ole niin väliksikään.


      • kolhotunne
        oikaisu kirjoitti:

        Katkeruus ON tunne ihan siinä missä ilo tai surukin. Diakonin ei kannata täällä jaella omia mielipiteitään totuuksina. Lääketiede määrittelee katkeruuden nimenomaan tunteeksi. Raamatusta en sitten tiedä eikä ole niin väliksikään.

        "Lääketiede määrittelee katkeruuden nimenomaan tunteeksi."

        Katkeruus ei ole tunne, tarkkaan ottaen se on puolustusmekanismi samoin kuin kateuskin. Puolustusmekanismit syntyvät ns. perustunteiden motivoimina - toki tunteita voidaan tarkastella monista muistakin kuin lääketieteen näkökulmista. Mielestäni diakonin määritelmä katkeruudesta elämänasenteensa kuulostaa varsin osuvalta, tosin neuvojen noudattaminen on varmasti katkeralle hyvin vaikeaa. Tunteita voi harvoin hallita järjen avulla.


      • Mies30v
        kolhotunne kirjoitti:

        "Lääketiede määrittelee katkeruuden nimenomaan tunteeksi."

        Katkeruus ei ole tunne, tarkkaan ottaen se on puolustusmekanismi samoin kuin kateuskin. Puolustusmekanismit syntyvät ns. perustunteiden motivoimina - toki tunteita voidaan tarkastella monista muistakin kuin lääketieteen näkökulmista. Mielestäni diakonin määritelmä katkeruudesta elämänasenteensa kuulostaa varsin osuvalta, tosin neuvojen noudattaminen on varmasti katkeralle hyvin vaikeaa. Tunteita voi harvoin hallita järjen avulla.

        Ensinäkkin kateus ei ole mikään puollustusmekanismi tuotos vaan enemmänki kertoo mitenkä ihminen näkee itsensä muihin ihmisiin nähden. Ihminen joka on kateellinen toiselle/toisille, näkee itsensä aina toisen/toisten altavastaajana. Toisin sanoen omaa heikkon itsetunnon.

        Ja ap:lle; Nythän riipuu mistä ja minkälaisesta asiasta ihminen on katkera.Yleisesti ottaen sanoisin että on ensinnäkin hienoa että ihminen on tajunnut että katkeruus ei vie mihinkään ja haluaa siitä pois.Ja se miten siitä voisi päästä pois, on asian miettiminen ja kohtaaminen siten että uskaltaa katsoa realistisesti asiaa.Se että jos toinen on kohdellut kaltoin, voi asiaa miettiä miksi toinen on tehnyt ja toiminut niin.Tiettyjä asioita ei voi eikä tarvitsekkaa antaa anteeksi (esim väkivalta) mutta asian voi ymmärtää.On siis eriasia ymmärtää toiminnan syyt kuin antaa anteeksi (= hyväksyä).
        Muista olla myös itsellesi rehellinen ja todeta mahdolliset omat virheet.Virheitä tekee kaikki ja jos niistä oppii niin se on vain silloin elämän opettelua.Ole myös siis armollinen itsellesi.
        Mieti siis asia kunnolla lävitse ja kun se homma on tehty, jätät sen elämässäsi taakse.


      • Kisliini

        Kiitos hienoista oivalluksista Merja.


      • Katkerako
        Älykkö kirjoitti:

        Hyvät neuvot, mutta ihminen ei ole automaatti jolle jaella käskyjä , tee näin niin paranet katkeruudesta.
        KAIKKI 1.2.3.4. Toteutuvat vasta kun on kohdannut katkeruuden syyn ja tullut siitä tietoiseksi ja vapautunut siitä tunteesta! Yleensä katkera tuntee myös vihaa, nämä tunteet vaikuttavat yhtäaikaa. Se voi olla pitkä prosessi ja anteeksianto voi olla äärimmäisen vaikeaa. Vasta kun on saanut ilmaistua , purettua, huudettua ulos nämä tunteet , niin silloin ollaan valmiita antamaan anteeksi , ei ennen sitä.
        Anteeksiannon pitää lähteä puhtaasta sydämmestä , ei järki sitä määrää!
        Kerron tämän omasta kokemuksesta ja prosessista jonka itse kävin läpi.
        Sydän sen päättää!

        Olen sun kanssa aikalailla samaa mieltä! Anteeksiannossa auttaa mielestäni vielä se, että vääryyden tekijä/tekijät ymmärtäisivät pyytää anteeksi ja koittaisivat korjata tehtyä vääryyttä (auttaisivat vaikka saada menetettyä (mielen)terveyttä takaisin/korjaisivat ne ihmissuhteet mitkä ovat mustamaalamalla tuhonneet ym. mitä ikinä nyt on tapahtunutkaan). Järjellä tosiaan ei voi aina päättää, et "nytpä annan anteeksi"...


      • Anteeksianto
        Mies30v kirjoitti:

        Ensinäkkin kateus ei ole mikään puollustusmekanismi tuotos vaan enemmänki kertoo mitenkä ihminen näkee itsensä muihin ihmisiin nähden. Ihminen joka on kateellinen toiselle/toisille, näkee itsensä aina toisen/toisten altavastaajana. Toisin sanoen omaa heikkon itsetunnon.

        Ja ap:lle; Nythän riipuu mistä ja minkälaisesta asiasta ihminen on katkera.Yleisesti ottaen sanoisin että on ensinnäkin hienoa että ihminen on tajunnut että katkeruus ei vie mihinkään ja haluaa siitä pois.Ja se miten siitä voisi päästä pois, on asian miettiminen ja kohtaaminen siten että uskaltaa katsoa realistisesti asiaa.Se että jos toinen on kohdellut kaltoin, voi asiaa miettiä miksi toinen on tehnyt ja toiminut niin.Tiettyjä asioita ei voi eikä tarvitsekkaa antaa anteeksi (esim väkivalta) mutta asian voi ymmärtää.On siis eriasia ymmärtää toiminnan syyt kuin antaa anteeksi (= hyväksyä).
        Muista olla myös itsellesi rehellinen ja todeta mahdolliset omat virheet.Virheitä tekee kaikki ja jos niistä oppii niin se on vain silloin elämän opettelua.Ole myös siis armollinen itsellesi.
        Mieti siis asia kunnolla lävitse ja kun se homma on tehty, jätät sen elämässäsi taakse.

        Eihän anteeksianto kai nyt samaa tarkoita, kuin asian hyväksyminen... Vaiks antaisikin anteeksi, niin ei tarvitse hyväksyä tehtyä vääryyttä!


      • Älykkö
        Katkerako kirjoitti:

        Olen sun kanssa aikalailla samaa mieltä! Anteeksiannossa auttaa mielestäni vielä se, että vääryyden tekijä/tekijät ymmärtäisivät pyytää anteeksi ja koittaisivat korjata tehtyä vääryyttä (auttaisivat vaikka saada menetettyä (mielen)terveyttä takaisin/korjaisivat ne ihmissuhteet mitkä ovat mustamaalamalla tuhonneet ym. mitä ikinä nyt on tapahtunutkaan). Järjellä tosiaan ei voi aina päättää, et "nytpä annan anteeksi"...

        Valitettavasti on väärintekijöitä jotka eivät ymmärrä tehneensä mitään väärää.
        Anteeksi anto on vaikeaa jos pitäisi vielä hyväksyä väärin teko, mutta sitähän ei pidä tehdä.
        Anteeksianto onnistuu kun on valmis ja pääsee asian yläpuolelle henkisesti ymmärtäen, etteivät he tienneet mitä he tekivät. Ja mikä vaikutus sillä on toiseen ihmiseen.
        Ei varmaan löydy ihan tyhjentävää vastausta koska jokaisella on erinlainen kokemus.
        Eikä ole pakko antaa anteeksi !
        Jos siltä tuntuu ettei pysty.


      • Opettelemalla

        Miksi jollakin joka sanoo "eikä ole pakko antaa anteeksi jos siltä tuntuu ettei pysty" on nm:nä "älykkö"? Älykäs ja viisas ihminen no. antaa anteeksi koska tietää, että anteeksi ei anneta niinkään kenenkään muun takia kuin oman itsen. Sillä lailla vältetään paatumasta ja katkeroitumasta, pidetään sisin vilpittömänä ja 'puhtaana'.

        Kiitos Diakoni Merjalle viisaasta kommentista. Katkeruus(kin) on väärällä ajattelumallilla itselle luotu tapa ajatella negatiivispainotteisesti kaikista elämän asioista. Ja koska kaikki tavat ovat opeteltuja, niistä voi oppia poiskin, jos tahtoo ja haluaa.


      • Älykkö
        Opettelemalla kirjoitti:

        Miksi jollakin joka sanoo "eikä ole pakko antaa anteeksi jos siltä tuntuu ettei pysty" on nm:nä "älykkö"? Älykäs ja viisas ihminen no. antaa anteeksi koska tietää, että anteeksi ei anneta niinkään kenenkään muun takia kuin oman itsen. Sillä lailla vältetään paatumasta ja katkeroitumasta, pidetään sisin vilpittömänä ja 'puhtaana'.

        Kiitos Diakoni Merjalle viisaasta kommentista. Katkeruus(kin) on väärällä ajattelumallilla itselle luotu tapa ajatella negatiivispainotteisesti kaikista elämän asioista. Ja koska kaikki tavat ovat opeteltuja, niistä voi oppia poiskin, jos tahtoo ja haluaa.

        Halusit loukata minun Älykkyyttäni ?
        Ymmärtäväinen ihminen ei niin tee :(
        Tarkoitin sillä ettei ole pakko antaa anteeksi jos ei ole valmis siihen, ensin pitää käsitellä sydämessään asia joka anteeksi annetaan ja sen pitää lähteä puhtaasta sydämestä.
        Koska sydän on viisas !
        Eikä toinen voi käskeä antamaan anteeksi!
        Sitä kutsun henkiseksi väkivallaksi toista kohtaan.
        Jokainen on kuitenkin yksilö ja jokainen käsittelee asiat omaan tahtiinsa.
        Kyllä minä tiedä kuinka tärkeä anteeksianto on itseä sekä anteeksi annettavalle.
        Voin ihan omakohtaisesta prosessista puhua jonka olen itse käynyt läpi.
        Ihmisellä saattaa olla monta traumaa ja niiden hoitaminen voi kestää eliniän, jotenka se anteeksianto on mahdollista vasta kun alkaa tervehtymään henkisesti.
        Toiset antavat " anteeksi" helposti, mutta se ei ole terve merkki , vaan ne asiat pitää käsitellä sydämessä ja sydän antaa anteeksi.
        Jos anteeksianto ei lähde sydämestä niin vaivat jatkuvat.
        Toivottavasti kirjoitin ymmärrettävästi.


      • Älykkö
        Älykkö kirjoitti:

        Halusit loukata minun Älykkyyttäni ?
        Ymmärtäväinen ihminen ei niin tee :(
        Tarkoitin sillä ettei ole pakko antaa anteeksi jos ei ole valmis siihen, ensin pitää käsitellä sydämessään asia joka anteeksi annetaan ja sen pitää lähteä puhtaasta sydämestä.
        Koska sydän on viisas !
        Eikä toinen voi käskeä antamaan anteeksi!
        Sitä kutsun henkiseksi väkivallaksi toista kohtaan.
        Jokainen on kuitenkin yksilö ja jokainen käsittelee asiat omaan tahtiinsa.
        Kyllä minä tiedä kuinka tärkeä anteeksianto on itseä sekä anteeksi annettavalle.
        Voin ihan omakohtaisesta prosessista puhua jonka olen itse käynyt läpi.
        Ihmisellä saattaa olla monta traumaa ja niiden hoitaminen voi kestää eliniän, jotenka se anteeksianto on mahdollista vasta kun alkaa tervehtymään henkisesti.
        Toiset antavat " anteeksi" helposti, mutta se ei ole terve merkki , vaan ne asiat pitää käsitellä sydämessä ja sydän antaa anteeksi.
        Jos anteeksianto ei lähde sydämestä niin vaivat jatkuvat.
        Toivottavasti kirjoitin ymmärrettävästi.

        Vielä lisäisin kommenttiisi.
        " Sillä lailla vältetään paatumasta ja katkeroitumasta, pidetään sisin vilpittömänä ja puhtaana " missä maailmassa sinä elät.?
        Tiedän ihmisiä jotka ovat katkeroituneet ja traumatisoituneet elämässään pahasti. Heille anteeksi anto ei ole yksinkertainen asia. Sairastunut ihminen ei kykene antamaan anteeksi juuri sen katkeruuden takia joka häntä painaa.
        Siitä katkeruudesta ensin pitää tervehtyä kunnes on valmis olemaan itselle armollinen ja valmis antamaan anteeksi.
        Tiedän ihmisiä jotka kärsivät vuosikymmeniä koska eivät kykene antamaan anteeksi.
        Anteeksianto on ihmiskunnalle suuri koetus jokaisen elämässä.


      • Mies30v
        Anteeksianto kirjoitti:

        Eihän anteeksianto kai nyt samaa tarkoita, kuin asian hyväksyminen... Vaiks antaisikin anteeksi, niin ei tarvitse hyväksyä tehtyä vääryyttä!

        Niin, no jos asiaa katsoo noinpäin niin itse kyllä kysyisin että minkälainen anteeksi anto on sellainen missä tuomitset toisen, et anna oikeasti anteeksi ja kuitenkin sanot toiselle että annat anteeksi?
        Ja tiedän, ihmiset tekevät tätä paljon ja siitä puhutaan anteeksi antona mutta oikeasti jos asiaa miettii, eikö tuo ole teenäistä ja itselleen sekä toiselle valehtelua? Eikö tuo ole enemmänkin se helppoin tie asiasta ulos? Mielestäni tuo on enemmänkin asian painamista villasella eikä oikeaa, aitoa anteeksi antamista.


      • 1011
        Mies30v kirjoitti:

        Ensinäkkin kateus ei ole mikään puollustusmekanismi tuotos vaan enemmänki kertoo mitenkä ihminen näkee itsensä muihin ihmisiin nähden. Ihminen joka on kateellinen toiselle/toisille, näkee itsensä aina toisen/toisten altavastaajana. Toisin sanoen omaa heikkon itsetunnon.

        Ja ap:lle; Nythän riipuu mistä ja minkälaisesta asiasta ihminen on katkera.Yleisesti ottaen sanoisin että on ensinnäkin hienoa että ihminen on tajunnut että katkeruus ei vie mihinkään ja haluaa siitä pois.Ja se miten siitä voisi päästä pois, on asian miettiminen ja kohtaaminen siten että uskaltaa katsoa realistisesti asiaa.Se että jos toinen on kohdellut kaltoin, voi asiaa miettiä miksi toinen on tehnyt ja toiminut niin.Tiettyjä asioita ei voi eikä tarvitsekkaa antaa anteeksi (esim väkivalta) mutta asian voi ymmärtää.On siis eriasia ymmärtää toiminnan syyt kuin antaa anteeksi (= hyväksyä).
        Muista olla myös itsellesi rehellinen ja todeta mahdolliset omat virheet.Virheitä tekee kaikki ja jos niistä oppii niin se on vain silloin elämän opettelua.Ole myös siis armollinen itsellesi.
        Mieti siis asia kunnolla lävitse ja kun se homma on tehty, jätät sen elämässäsi taakse.

        Tässä kirjoituksessa on nyt jotain perustavan laatuista väärin ymmärrystä mukana.
        "Se että jos toinen on kohdellut kaltoin, voi asiaa miettiä miksi toinen on tehnyt ja toiminut niin." Miksi pitäisi miettiä toisen motiiveja? Millä tavalla se auttaa asiaa? Onko se juuri se menettelytapa, jolla oma syyllisyys voidaan taas palauttaa henkiin? Kuten niin monella masentuneella on tilanne, että pohjimmiltaan oma syy kuitenkin kaikki paha, mitä itselle on elämän aikana tapahtunut? Vaikka se ei takuulla pidä paikkaansa. Se on vain niiden ihmisten asenne ja ajattelutapa, joiden mielestä heikkoa ja lyötyä on lyötävä lisää.
        "On siis eriasia ymmärtää toiminnan syyt kuin antaa anteeksi (= hyväksyä)." Ettäkö anteeksi antaminen olisi yhtä kuin hyväksyminen. ROSKAA! Kyllä kokemiaan vääryyksiä voi antaa anteeksi silti hyväksymättä niitä. Ei vääryyksiä tarvitse HYVÄKSYÄ. Sellaista ei voi vaatia kukaan. Vääryydet säilyvät vääryyksinä maailman tappiin asti, jos niitä ei korjata. Ja harvoin, aniharvoin niitä korjataan. Yleensä vääryyttä kärsinyt saa kärvistellä pahassa olossaan ja inhottavissa muistoissaan siihen asti, että aika parantaa haavat, ja yleensä parantaakin. Vaikka haavat paranisivatkin, niin hyväksyä ei tarvitse. Eihän pahoja tekoja pidä hyväksyä. Silti voi antaa anteeksi ihmiselle ja ikään kuin kävellä pois, näin kävi, sitä ei saa tekemättömäksi, elän sen yli eikä meille jää riitaa.


      • enhyväksy
        Älykkö kirjoitti:

        Hyvät neuvot, mutta ihminen ei ole automaatti jolle jaella käskyjä , tee näin niin paranet katkeruudesta.
        KAIKKI 1.2.3.4. Toteutuvat vasta kun on kohdannut katkeruuden syyn ja tullut siitä tietoiseksi ja vapautunut siitä tunteesta! Yleensä katkera tuntee myös vihaa, nämä tunteet vaikuttavat yhtäaikaa. Se voi olla pitkä prosessi ja anteeksianto voi olla äärimmäisen vaikeaa. Vasta kun on saanut ilmaistua , purettua, huudettua ulos nämä tunteet , niin silloin ollaan valmiita antamaan anteeksi , ei ennen sitä.
        Anteeksiannon pitää lähteä puhtaasta sydämmestä , ei järki sitä määrää!
        Kerron tämän omasta kokemuksesta ja prosessista jonka itse kävin läpi.
        Sydän sen päättää!

        Juupa, yleensä lapisiakin joka paikassa opetetaan että pitää käyttäytyä kauniisti, pitää olla ystävällinen, ja pitää osata kiittää ja jne... vaikka kuinka olisi kokenut itse huonoa kohtelua, niin pitää osata siitäkin kiittää???? AIvan typerää, eli sinua saa haukkua ja kohdella vaikk akuin huonosti, silti pitää olla kiitollinen ja ystävällinen. Sitä minä en tajua. Jos joku lyö sua korvalle käännä toinen korva. Jos joku katkasee sun jalan, anna toinenkin jalka.
        Ei vääryyksiä tarvi hyväksyä, muutenhan sinua kohdellaan aina huonosti kun hyväksyt ne. Mikä idea siinä on? Tuossa kirkkokin puhu mun mielestä potaskaa että itse pitää hyväksyä pahuus mutta itse ei saa olla paha. Höh...en tuommosta ole koskaan lapsillenikaan opettanut, että sinua saa kiusata ja hakata mielin määrin, ja sitten sun pitää vaan olla siitä kiitollinen!!!!! Huh huh...
        Juuri niin pitää tehdä kuin mies30v kirjoitti, kaiken voi antaa anteeksi, muttei hyväksyä eikä unohtaa. Ei tarvi olla enää kaveri ihmisen kansas joka tekee väärin, ei trvi kostaa, mutta ei tarvi olla myöskään ystävä enää.


      • Älykkö
        enhyväksy kirjoitti:

        Juupa, yleensä lapisiakin joka paikassa opetetaan että pitää käyttäytyä kauniisti, pitää olla ystävällinen, ja pitää osata kiittää ja jne... vaikka kuinka olisi kokenut itse huonoa kohtelua, niin pitää osata siitäkin kiittää???? AIvan typerää, eli sinua saa haukkua ja kohdella vaikk akuin huonosti, silti pitää olla kiitollinen ja ystävällinen. Sitä minä en tajua. Jos joku lyö sua korvalle käännä toinen korva. Jos joku katkasee sun jalan, anna toinenkin jalka.
        Ei vääryyksiä tarvi hyväksyä, muutenhan sinua kohdellaan aina huonosti kun hyväksyt ne. Mikä idea siinä on? Tuossa kirkkokin puhu mun mielestä potaskaa että itse pitää hyväksyä pahuus mutta itse ei saa olla paha. Höh...en tuommosta ole koskaan lapsillenikaan opettanut, että sinua saa kiusata ja hakata mielin määrin, ja sitten sun pitää vaan olla siitä kiitollinen!!!!! Huh huh...
        Juuri niin pitää tehdä kuin mies30v kirjoitti, kaiken voi antaa anteeksi, muttei hyväksyä eikä unohtaa. Ei tarvi olla enää kaveri ihmisen kansas joka tekee väärin, ei trvi kostaa, mutta ei tarvi olla myöskään ystävä enää.

        Miten tämä sinun kommentti liittyy minun kommenttiin?
        En oikein ymmärrä.
        Oliko tämä tarkoitettu minulle.?


      • Mies30v
        1011 kirjoitti:

        Tässä kirjoituksessa on nyt jotain perustavan laatuista väärin ymmärrystä mukana.
        "Se että jos toinen on kohdellut kaltoin, voi asiaa miettiä miksi toinen on tehnyt ja toiminut niin." Miksi pitäisi miettiä toisen motiiveja? Millä tavalla se auttaa asiaa? Onko se juuri se menettelytapa, jolla oma syyllisyys voidaan taas palauttaa henkiin? Kuten niin monella masentuneella on tilanne, että pohjimmiltaan oma syy kuitenkin kaikki paha, mitä itselle on elämän aikana tapahtunut? Vaikka se ei takuulla pidä paikkaansa. Se on vain niiden ihmisten asenne ja ajattelutapa, joiden mielestä heikkoa ja lyötyä on lyötävä lisää.
        "On siis eriasia ymmärtää toiminnan syyt kuin antaa anteeksi (= hyväksyä)." Ettäkö anteeksi antaminen olisi yhtä kuin hyväksyminen. ROSKAA! Kyllä kokemiaan vääryyksiä voi antaa anteeksi silti hyväksymättä niitä. Ei vääryyksiä tarvitse HYVÄKSYÄ. Sellaista ei voi vaatia kukaan. Vääryydet säilyvät vääryyksinä maailman tappiin asti, jos niitä ei korjata. Ja harvoin, aniharvoin niitä korjataan. Yleensä vääryyttä kärsinyt saa kärvistellä pahassa olossaan ja inhottavissa muistoissaan siihen asti, että aika parantaa haavat, ja yleensä parantaakin. Vaikka haavat paranisivatkin, niin hyväksyä ei tarvitse. Eihän pahoja tekoja pidä hyväksyä. Silti voi antaa anteeksi ihmiselle ja ikään kuin kävellä pois, näin kävi, sitä ei saa tekemättömäksi, elän sen yli eikä meille jää riitaa.

        " Miksi pitäisi miettiä toisen motiiveja? Millä tavalla se auttaa asiaa? Onko se juuri se menettelytapa, jolla oma syyllisyys voidaan taas palauttaa henkiin? "

        Niin, kyse on tuossa vähän laajemmasta ajatuksesta että jotta asiat tapahtuvat tai se miksi ihmiset toimivat kuten toimivat, on aina syynsä.Tämän taas jos saa selville ymmärtää silloin toisen toiminnan syyt. Asioista ja ihmisiä ymmärtää tällöin laajemalla näkökulmalla ja ehkä osaaa itsekkin asennoitua asiaan eri tavalla. Joskus tämä auttaa antamaan anteeksi ja joskus ei, mikä on ihan ok.
        Pointtina on ymmärtää ihmisiä ja ihmisyyttä.

        Ja kyse ei ole syyllisen etsimisestä vaan puolettomasta ja neutraallista asian tarkkailusta.Asioiden ja syy- seuraussuhteen ymmärtämisestä.

        "Ettäkö anteeksi antaminen olisi yhtä kuin hyväksyminen. ROSKAA! Kyllä kokemiaan vääryyksiä voi antaa anteeksi silti hyväksymättä niitä."

        Kyllä - jos siis todella sydämestäsi annat toiselle anteeksi. Muutoin tämä anteeksi antaminen on "anteeksi antamista". Se että kävelet pois vain tilanteesta ja toteat "anteeksi annettu", on enemmän asian käsittelemättä jättämistä, unohtamista ja villasella painamista.
        Esimerkiksi jos joku pettää parisuhteessa toista; Ei sitä voi antaa välttämättä anteeksi eikä voi hyväksyä.Tästä monet menevätkin vain väkisin asian ylin antaen " anteeksi".Tällöin se jää myös kumittelemaan ja painamaan parisuhteen ylle.


      • tuumailja
        Älykkö kirjoitti:

        Hyvät neuvot, mutta ihminen ei ole automaatti jolle jaella käskyjä , tee näin niin paranet katkeruudesta.
        KAIKKI 1.2.3.4. Toteutuvat vasta kun on kohdannut katkeruuden syyn ja tullut siitä tietoiseksi ja vapautunut siitä tunteesta! Yleensä katkera tuntee myös vihaa, nämä tunteet vaikuttavat yhtäaikaa. Se voi olla pitkä prosessi ja anteeksianto voi olla äärimmäisen vaikeaa. Vasta kun on saanut ilmaistua , purettua, huudettua ulos nämä tunteet , niin silloin ollaan valmiita antamaan anteeksi , ei ennen sitä.
        Anteeksiannon pitää lähteä puhtaasta sydämmestä , ei järki sitä määrää!
        Kerron tämän omasta kokemuksesta ja prosessista jonka itse kävin läpi.
        Sydän sen päättää!

        Eihän diakoni Merja sitä noin tarkoittanutkaan. Meillä on kaikilla vapaa tahto. Voimme valita, näemmekö lasin olenvan puoliksi täynnä vai tyhjä. Ja miksi meitä on kohdeltu omasta mielestemme väärin, onko vika vain toisessa osapuolessa? Näitä täytyy jokaisen miettiä omassa mielessään.


      • Älykkkö
        tuumailja kirjoitti:

        Eihän diakoni Merja sitä noin tarkoittanutkaan. Meillä on kaikilla vapaa tahto. Voimme valita, näemmekö lasin olenvan puoliksi täynnä vai tyhjä. Ja miksi meitä on kohdeltu omasta mielestemme väärin, onko vika vain toisessa osapuolessa? Näitä täytyy jokaisen miettiä omassa mielessään.

        Kysy pikku lapselta jota on käytetty seksuaalisesti hyväksi , että onkohan sinussakin vikaa kun suostut seksiin aikuisen kanssa?
        Viat syntyy lapsuudessa joiden mukaan käyttäydytään kuka mitenkin.
        Itseensä tutustuminen vaatii pitkän ajan !
        Itsensä hoitaminen vaati pitkän ajan !
        Tottakai kaikissa on vikoja , niinkuin sinunkin kommenttisi on viallinen , sen pitemmälle ajattelematta heitit syyllistävän kommentin. :(


      • Älykkö
        Älykkkö kirjoitti:

        Kysy pikku lapselta jota on käytetty seksuaalisesti hyväksi , että onkohan sinussakin vikaa kun suostut seksiin aikuisen kanssa?
        Viat syntyy lapsuudessa joiden mukaan käyttäydytään kuka mitenkin.
        Itseensä tutustuminen vaatii pitkän ajan !
        Itsensä hoitaminen vaati pitkän ajan !
        Tottakai kaikissa on vikoja , niinkuin sinunkin kommenttisi on viallinen , sen pitemmälle ajattelematta heitit syyllistävän kommentin. :(

        Suosittelen sinua lukemaan kirjan.
        Kaija Juurikkala : Varjojen taika.
        Anteeksi anto voi olla myös monen elämän takana.
        Meissä vaikuttavat myös vanhempiemme traumat , ongelmat jotka siirtyvät sukupolvelta toiseen.
        Minä olen pystynyt katkaisemaan ketjun, en enää toista vanhempieni virheitä.
        Traumatisoituneen ihmisen pitää käsitellä henkiset traumat, ja ymmärtää mistä ne johtuvat. Ja hoitaa niitä.
        Sen jälkeen vasta voidaan miettiä anteeksiantoa.
        Sydän tietää koska on valmis antamaa anteeksi.
        Anteeksianto järkisyistä ei ole oikea anteeksianto.
        Merjan ohjeet ovat hyvä noin pinnallisesti. Mutta aiheuttaa ihmisissä syyllisyyttä.
        Kirkon opithan useimmiten aiheuttavat turhaa kärsimystä syyllistämällä ihmisiä.
        Sitä se on tehnyt vuosituhansia.
        Vaatimalla utopistisia toimintamalleja.
        Raamatulla lyödään päähän eikä osata kohdata henkisesti ihmisyyttä.


      • Älykkkö

        Diakoni Merja jakaa ohjeita, mutta ei osallistu itse keskusteluun !
        Miksi Merja ei osallistu ?
        Koska ei halua tietää ja vaivata päätään meidän näkemyksillä.


      • MörköJeesus
        Älykkö kirjoitti:

        Suosittelen sinua lukemaan kirjan.
        Kaija Juurikkala : Varjojen taika.
        Anteeksi anto voi olla myös monen elämän takana.
        Meissä vaikuttavat myös vanhempiemme traumat , ongelmat jotka siirtyvät sukupolvelta toiseen.
        Minä olen pystynyt katkaisemaan ketjun, en enää toista vanhempieni virheitä.
        Traumatisoituneen ihmisen pitää käsitellä henkiset traumat, ja ymmärtää mistä ne johtuvat. Ja hoitaa niitä.
        Sen jälkeen vasta voidaan miettiä anteeksiantoa.
        Sydän tietää koska on valmis antamaa anteeksi.
        Anteeksianto järkisyistä ei ole oikea anteeksianto.
        Merjan ohjeet ovat hyvä noin pinnallisesti. Mutta aiheuttaa ihmisissä syyllisyyttä.
        Kirkon opithan useimmiten aiheuttavat turhaa kärsimystä syyllistämällä ihmisiä.
        Sitä se on tehnyt vuosituhansia.
        Vaatimalla utopistisia toimintamalleja.
        Raamatulla lyödään päähän eikä osata kohdata henkisesti ihmisyyttä.

        Minä olen katkera koska mun usko Jeesukseen ja Jumalaan tuhottiin lapsena.
        Minut houkuteltiin pyhäkouluun tikkarilla ja mehulla.
        Sitten syötettiin Jeesus sitä jeesus tätä.
        Sitten käytettiin seksuaalisesti hyväksi.
        Ja nainen vielä :(
        Se teki meille lapsille herkkuja ja kutsui kylään ja käytti leikin varjolla hyväksi.
        Onneksi olen saanut kokea Pyhän kosketuksen :)
        Mutta Jeesus on minun päässä mörkö !
        Toivottavasti pääsen tästä traumasta joskus eroon. Tai vapaudun.


      • PieniIlo

        Avustaisitko Diakoni Merja minua pillunsaannissa.
        Tarvitsisin 80€/kk että pääsisin pillun makuun.
        Olen menettänyt työni, terveyteni ja elämänhaluni.
        Vain edemainittu saisi valoa elämääni, kiitos jo etukäteen.
        Laita yhteystiedot viestiisi.


      • Kenyamo

        Siis jostakin täytyy lähteä eteenpäin ja yhtä hyvin voisi lähteä näistä ajatuksista.
        JA KUN lähtee eteenpäin, pääsee joka hetki kauemmas siitä alkuperäisestä pahasta olosta. Huomenna et vielä huomaa eroa, mutta jo vuoden päästä tilanne on paljon parempi.


      • yksvaan8
        kolhotunne kirjoitti:

        "Lääketiede määrittelee katkeruuden nimenomaan tunteeksi."

        Katkeruus ei ole tunne, tarkkaan ottaen se on puolustusmekanismi samoin kuin kateuskin. Puolustusmekanismit syntyvät ns. perustunteiden motivoimina - toki tunteita voidaan tarkastella monista muistakin kuin lääketieteen näkökulmista. Mielestäni diakonin määritelmä katkeruudesta elämänasenteensa kuulostaa varsin osuvalta, tosin neuvojen noudattaminen on varmasti katkeralle hyvin vaikeaa. Tunteita voi harvoin hallita järjen avulla.

        Katkeruus helpottaa, jos pystyy näkemään ongelmat uudesta näkökulmasta. Mennyt on mennyttä ja katkera elää kuitenkin nyt ja tässä, eli tapahtunut on tapahtunut menneisyydessä.

        Itsellä takana pitkä katkera kausi ja selvästikkin raahasin mennyttä mukana. Sitten sairastuin vakavasti ja meinasin kuolla. Kun siitä selvisin aloin ajatella, miksi mulle annettiin mahdollisuus vielä jatkaa täällä. Näkökulma alkoi itsestään muuttua ja yritän palauttaa mieleeni tuon hetken aina kun katkeruus nostaa päätään.

        Nimenomaan puolustusmekanismit estävät näkökulman vaihdoksen, koskaa niiden tehtävä on pitää ihminen sidottuna menneeseen ja siis katkeruuteen, niillä joita elämä on potkinut päähän.


    • eiootunne

      Kirkolta hyvä vastaus. Katkeruus ei ole tunne, vaan elämänasenne. Näin on!

      • oikaisu2

        Viitsisitkö linkata tähän faktat asiasta. Tosin, et voi sitä tehdä, koska olet väärässä. Katkeruus on mitä suurimmassa määrin TUNNE!


      • Katkeruusontunne
        oikaisu2 kirjoitti:

        Viitsisitkö linkata tähän faktat asiasta. Tosin, et voi sitä tehdä, koska olet väärässä. Katkeruus on mitä suurimmassa määrin TUNNE!

        Katkeruus on nimenomaan tunne, joka versoaa sellaisesta väärästä kohtelusta, joka on kohdettaan loukannut syvästi, mutta jota ei ole yritettykään korjata tai hyvittää. Katkeruus sisältää ripauksen toivottomuutta, joka syntyy silloin, kun ihminen tajuaa, että hänen kärsimäänsä vääryyttä ei tulla koskaan oikaisemaan tai hyvittämään.
        Katkeruus voi olla montakin asiaa, mutta asenne se ei ole. Miksei? Siksi, koska jos korjaat katkeruuden aiheuttajan, niin katkeruus häviää kuin tuhka tuuleen. Asenteet eivät poistu tällä tavalla.


      • Tahtojentaistelua

        Sangen huvittavaa sanailua. Aivan turhaa jorinaa ja väittelyä onko joku asia tunne vai asenne, kun ne linkittyvät ja soluttautuvat ja kiemurtelevat toisiinsa sisäkkäin ja päällekkäin ja mitenkä päin vain.

        Ihmisten tunteet ovat elämän aikana opittuja malleja ja ne vaikuttavat asenteiden syntymiseen ja asennemaailman kehittymiseen. Ja asenteitaan perin pohjin miettimällä ja muuttamalla niitä voi vaikuttaa myös oman tunne-elämänsä muutoksiin. Jos tahtoo ja halajaa tarpeeksi niin kaikkeen voi vaikuttaa ja kaiken voi muuttaa.


      • 16vpyörätuolissa
        Tahtojentaistelua kirjoitti:

        Sangen huvittavaa sanailua. Aivan turhaa jorinaa ja väittelyä onko joku asia tunne vai asenne, kun ne linkittyvät ja soluttautuvat ja kiemurtelevat toisiinsa sisäkkäin ja päällekkäin ja mitenkä päin vain.

        Ihmisten tunteet ovat elämän aikana opittuja malleja ja ne vaikuttavat asenteiden syntymiseen ja asennemaailman kehittymiseen. Ja asenteitaan perin pohjin miettimällä ja muuttamalla niitä voi vaikuttaa myös oman tunne-elämänsä muutoksiin. Jos tahtoo ja halajaa tarpeeksi niin kaikkeen voi vaikuttaa ja kaiken voi muuttaa.

        Vai että kaiken voi muuttaa jos tahtoo ja halajaa tarpeeksi? Minä en kyllä saa menetettyä kävelykykyäni takaisin vaikka kuinka haluaisin. Olen katkera, varmasti loppuelämäni, ja kyllä minä koen tämän ihan samanlaiseksi tunteeksi kuin muutkin tunteet. Terapeuttini puhuu kyllä myös tunteesta kun puhuu katkeruudesta. Asenteeni on onneksi peruspositiivinen ollut aina ihan syntyjään. Tämän asenteeni takia täällä vielä olenkin. Mutta rattijuopolle, jonka takia pyörätuolissa istun, olen katkera lopunikääni, se on varma. Mutta vihasta pääsin eroon muutaman vuoden päästä onnettomuudesta.


      • Ajatteleoikein

        Jos et saa kävelykykyäsi takaisin niin sinä saat sen tilalle jotain muuta mikä on mahdollista kun tarpeeksi tahdot ja haluat.


    • Oppeliini1

      Heti kun oikein täydellisesti tajuat että katkeruutesi haavoittaa vain sinua itseäsi, voit kääntää ajatuksesi muualle, positiivisenpaan.
      Kukaan muu ei kärsi tunteestasi. Sinä olet ainoa joka siitä kärsii!
      Huomaatko miten täydellisen tarpeetonta ja aiheetonta ja energiaa vievää se on?

      Vain tietoisesti sano itsellesi: jo riittää. Aika muuttaa kurssia. Ajatukset toimivat juuri niinkuin käsket niiden toimia.

    • on.annettava.itsestään

      Itsellä oli pikkusantusta lähtien foobiset pelot häiritsemässä elämää. Aikuisena aloin lukemaan näiden, myös kuoleman pelkojen taustoista.
      Oivalsin ennen pitkää että on vain kolme mahdollisuutta varattomalla liudentaa koko pelkoskaalan kenttää. Ne ovat: työstää, työstää, työstää.

      Käytännössä sekä pohtia mutta myös etsiä ja käyttää mielen ja tajunnan avaavia menetelmiä. Tuskallisen hidasta ja työlästä.
      Kuitenkin pysyy vaikka väliin horjahdellen, tietoisuuden Walon polulla.

    • sosimple1000

      Ymmärtämällä, ettei siitä katkeruudesta kärsi kukaan muu kuin itse ja ketään se ei hyödytä-

      • järkijatunteet

        Kyllähän sen järjellä jokainen ymmärtää, että siitä ei todellakaan ole haittaa kuin vain itselle. Mutta järki ja tunteet eivät aina suostu tekemään yhteistyötä. Itsekin teen kovasti töitä päästäkseni tuosta ikävästä ja voimia vievästä tunteesta eroon.


      • Tunteetperustuvatjärkeen
        järkijatunteet kirjoitti:

        Kyllähän sen järjellä jokainen ymmärtää, että siitä ei todellakaan ole haittaa kuin vain itselle. Mutta järki ja tunteet eivät aina suostu tekemään yhteistyötä. Itsekin teen kovasti töitä päästäkseni tuosta ikävästä ja voimia vievästä tunteesta eroon.

        Järki ja tunteet ovat samassa päässä. Tunteet syntyvät omista ajatuksista eli se, miten käsität jonkun asian tai miten asennoidut johonkin asiaan, se määrää, mitä tunnet. Järki ja tunne ovat siis täysin itsesi ohjattavissa eikä ole olemassa "eivät suostu tekemään yhteistyötä" faktaa.


    • omaelämä

      Katkeruudesta ylipääseminen ei todellakaan ole aina helppoa. Ikä ja kokemus ovat olleet itselleni parhaat keinot päästä irti katkeruuden tunteista. Vaikka aihetta olisi ollut olla todella katkera ja vihainen, kannattaa silti kääntää ajatukset oman elämänsä rakentamiseen. Asiat tulevat kaikille kuitenkin jossain vaiheessa eteen joko hyvässä tai pahassa. Jos on puhdas omatunto, voi ainakin olla onnellinen siitä.

      • KatkeraKakku

        Joo vaikeaahan se on koittaa päästä tästä eroon. Ikää jo 33v niin missähän vaiheessa se alkais helpottamaan. Olen surkea sosiaalisesti ja ihmissuhteissa, enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. Vaikka miten olen yrittänyt kehittää itseäni noissa asioissa, tuntuu että tulee vaan paskaa niskaan eikä minua ole edes suunniteltu kuuluvaksi koko ihmislajiin. Ei kertakaikkiaan pysty olla ilman tätä "asennetta", kun näkee ympärillä ihmisiä kavereidensa ja rakkaansa seurassa, se tulee aina pakostakin kun välähtää mieleen että tuota en itse tule koskaan olemaan enkä kokemaan.


      • tsemppiäsulle
        KatkeraKakku kirjoitti:

        Joo vaikeaahan se on koittaa päästä tästä eroon. Ikää jo 33v niin missähän vaiheessa se alkais helpottamaan. Olen surkea sosiaalisesti ja ihmissuhteissa, enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. Vaikka miten olen yrittänyt kehittää itseäni noissa asioissa, tuntuu että tulee vaan paskaa niskaan eikä minua ole edes suunniteltu kuuluvaksi koko ihmislajiin. Ei kertakaikkiaan pysty olla ilman tätä "asennetta", kun näkee ympärillä ihmisiä kavereidensa ja rakkaansa seurassa, se tulee aina pakostakin kun välähtää mieleen että tuota en itse tule koskaan olemaan enkä kokemaan.

        Sama täällä. Ja mä oon jo 37. Eikä tämä mikään asenne ole todellakaan! Terapia on auttanut jonkin verran, mutta täytyy olla valmis tekemään paljon töitä ja se on rankkaa kun kaikki lapsuudentraumat tulevat pintaan eikä vain enää jaksaisi... Mutta älä nyt vain syyllistä itseäsi sillä, että sulla on jotenkin huono "asenne", ei kannata kuunnella sellaisia, joilla ei ole kunnon koulutusta asiasta.


      • ehdotusvainen
        KatkeraKakku kirjoitti:

        Joo vaikeaahan se on koittaa päästä tästä eroon. Ikää jo 33v niin missähän vaiheessa se alkais helpottamaan. Olen surkea sosiaalisesti ja ihmissuhteissa, enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. Vaikka miten olen yrittänyt kehittää itseäni noissa asioissa, tuntuu että tulee vaan paskaa niskaan eikä minua ole edes suunniteltu kuuluvaksi koko ihmislajiin. Ei kertakaikkiaan pysty olla ilman tätä "asennetta", kun näkee ympärillä ihmisiä kavereidensa ja rakkaansa seurassa, se tulee aina pakostakin kun välähtää mieleen että tuota en itse tule koskaan olemaan enkä kokemaan.

        Olisiko jossain maankolkassa samoin tunteva kohtalotoveri? Minusta on hyvää se, että osaat rehellisesti analysoida elämääsi, joten olet ainakin rehellinen! Siihenkään ei moni pysty, vaan pakenee sisintään johonkin muuhun. Kerro rehellisesti oma tarinasi vaikka jossain seuranhakusivuilla tai muussa vertaisryhmässä. Jos vaikka joku toinen tuntee samoin.


      • Mies30v
        KatkeraKakku kirjoitti:

        Joo vaikeaahan se on koittaa päästä tästä eroon. Ikää jo 33v niin missähän vaiheessa se alkais helpottamaan. Olen surkea sosiaalisesti ja ihmissuhteissa, enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. Vaikka miten olen yrittänyt kehittää itseäni noissa asioissa, tuntuu että tulee vaan paskaa niskaan eikä minua ole edes suunniteltu kuuluvaksi koko ihmislajiin. Ei kertakaikkiaan pysty olla ilman tätä "asennetta", kun näkee ympärillä ihmisiä kavereidensa ja rakkaansa seurassa, se tulee aina pakostakin kun välähtää mieleen että tuota en itse tule koskaan olemaan enkä kokemaan.

        Niin, ensinnäkin kerron että itse olen 30v enkä ikinä seurustellut.Yhden kerran olen pussaillut naisen kanssa.Eli, ei itsellänikään hääppöinen historia tässä suhteessa.

        Ja nythän on niin että jokaisen ihmisen vapaavalinta antaako se tulla lyödyksi elämässä vai taisteleeko se vastaa,uskoo tai ainakin toivoo hiljaa että joskus homma kääntyisi hyväksi.Joten, elämä on Ikävä kyllä asenne kysymys; Miten ottaa vaikeudet vastaan.

        Ja nyt sinun olisi hyvä miettiä ensinnäkin, miksi ajattelet itsestäsi noin? Mikä tekee sinusta oikeasti noin surkean? Ja onko parisuhde itseasiassa mikään ihmisyyden tai elämänmäärite?
        Itsestäni kun itse parisuhde ei ole elämän määrite.Helpompi on elää enemmin yksin kuin huonon puoliskon kanssa. Ainoastaan tapauksessa, missä toinen puolisko tuottaa elämään oikeasti iloa ja homma toimii myönteisesti molempiiin suuntiin, antaa elämälle lisää merkitystä.

        Ja kun sanoit että läheisilläsi on puolisot niin -kyllä - on puolisot.Mutta, toimiiko parisuhde ja onko se niin toimiva että ovat vielä 40v myöhemmin naimissa onnellisesti? Jos eivät, on katkeruus ja alemuudentunto turhaa tuossa suhteessa.


    • vapautunut54

      Niinpä, neuvoja voi antaa vain hän joka ei ole kokenut katkeruutta, ehkä mielipahaa tms. lievää kokenut. Kertokaapa oikeasti oma kokemus, mitä teitte kun musta pilvi leijui pään päällä ja mustat muistot lapsuudesta ei haihdu mihinkään.
      Itse heräsin katkeruuteeni noin 40v kun lopetin alkoholin käytön. olin sillä yrittänyt sumentaa vääryyttä mitä olin kokenut mutta sehän vain lisäsi tuoden uusia kärsimyksiä.
      Etsin ja löysin apukeinoja: Psykoterapia (kaivettiin lapsuus ylösalaisin, mutta ikävä tunne jäi siitä kun tuntui ettei muuta tehty kuin kaivettiin pahoja asioita, niille ei löytynyt parantavaa apua), Monenlaiset poppakonstit henkisissä jutuissa (Rosenterapia, Shiatsuhieronta yms. auttoivat kyllä kehollisesti muttei parantanut traumaa, mutta jännitys väheni). Draamaterapia oli hyvä, sen avulla tavallaan tehtiin toisenlainen loppu tapahtumalle.
      Mutta paras keino on ollut kun tulin uskoon sitten iha itsekseen, ilman mitään lahkoja ja suuntia, ihan itse etsin rakastavan Jumalan joka ei ollut kenenkään omistuksessa tai huoneissa, lahkoissa. Hänelle kerroin murheeni ja sitten aloin löytää ihan "sattumalta" ihmisiä, kirjoja yms. joiden kautta sain vapautuksen jäytävästä katkeruudesta. Edelleen muistan mitä on tapahtunut, mutta ilman sitä että jäisin niihin piehtaroimaan. Enkä enää ole alistunut kaikkeen, se oli suurin muutos, etten enää alistu muiden edessä, en häpeile enkä pelkää, mutten vihaakaan ketään, joitakin säälin kun ovat pahuuden vallassa edelleen eivätkä uskalla hakea ulospääsyä sieltä.
      kertokaa ihmeessä muutkin mistä löysitte avun ja mitä teitte ja miten voitte nykyisin.

      • Älykkö

        Minulla on ollut pitkä prosessi päästä katkeruudesta, koska minulla on monta traumaa joita olen hoitanut, käynyt terapiassa 20 vuotta.
        Aloin tulla tietoiseksi vihasta ja katkeruudesta vasta kun jätin alkoholin käytön. Koska join ahdistukseen, enkä nähnyt tilaani, tunteitani oikeasta näkökulmasta.
        Olen myös käynyt energiahoidoissa.
        En osaa sanoa miten paljon ne ovat auttaneet, mutta koen että ne ovat olleet tarpeellisia koko prosessissa tervehtymiseeni.
        Vihani ja katkeruuteni vain kasvoi kasvamista. Eräänä päivänä meditoin 20 minuuttia ja tapahtui ihme , huusin sisäisesti vihani, katkeruuteni ulos hiljaa.
        Nyt koen päässeeni lopultakin vihasta, katkeruudesta lopullisesti ja vielä en tiedä olenko antanut anteeksi niille jotka ovat kohdelleet minua väärin.
        Tiedän että se päivä vielä tulee kunnes sydän tervehtyy ja voin antaa anteeksi!
        Sitten kun olen valmis.
        Minusta on väärin sanoa toiselle , että anna anteeksi , koska se on aina jokaisen kohdalla niin henkilökohtainen prosessi , pitkä tai hyvässä tapauksessa lyhyt.
        Sydän on viisas ja valmis kun on käsitellyt ongelmansa.
        Jokainen edistyy omalla tavallansa.
        Amen!


    • Mielenvoimaa

      Anna anteeksi, siis IHAN TODELLA anna anteeksi, unohda, keskity hyviin asioihin, anna itsesi ( ja katkeruuden kohteen ) jatkaa eteenpäin. Katkeruus ei todellakaan hyödytä ketään, se jäytää varsinkin sinua itseäsi sen hautojana, ja voi aiheuttaa ennen pitkään muita ongelmia, myös terveydellisiä. Pahimmassa tapauksessa se, jolle olet katkera, ei edes tiedä asiasta, jolloin todellakin teet vahinkoa vain itsellesi.

      Jos mahdollista, voit ehkä puhua asiasta kyseisen henkilön kanssa, mutta yritä siinä tapauksessa tehdä se rauhallisessa mielentilassa, rauhallisessa ympäristössä, ja kahden hänen kanssaan. Tai sitten annat olla, ja unohdat, kuten jo edellä totesin.

      (Ja ajatukset eivät ole täysin omiani, vaan hyvin pitkälti opittuja eräästä vanhasta, arvostetusta kirjasta, jonka periaatteet toimivat elämässä edelleen).

      Hyvää kesää kaikille!

    • joitainideoita

      Mulle tuli myös mieleen että ehkä kokonaan ei tarvitse niin kovasti yrittääkään päästä eroon... Vaan kohdata se. Jos siis on käynyt vaikka huonoja asioita, ja on niistä surullinen ja katkera. Niin jollainlailla se, että yrittää väkisin parantaa itsensä toimii "lietsomisena" enemmän. Tarkoitan että joo, aina voi kiinnittää huomiota niihin huonoihin asioihin, on näitä ruikuttajia jotka vaan ruikuttaa ja oikein etsii sitä uhrin asemaa. Vaikka 10 asiaa olisi hyvin, niin yksikin huono riittää siihen että taas koko maailma kaatuu. Mutta sitten on myös semmoisia jotka yrittää pakottaa itseään olemaan olematta surullinen ja katkera (pettynyt) mistään. Ja se että kiistää ne tunteet mitkä aidosti on, ei toimikaan semmoisena "asenteen muutoksena" mitä jotkut hokee, eikä yhtään tule kiitollisempi olo. Tulee vaan katkerampi olo: että minulle kävi näin ja nyt pitäisi tuntea tässä jotain vitun lämpöä ja kiitollisuutta tai olen asennevammainen?!! Kyllä se on niin, että myös katkeruus on luonnollista, jos on käynyt huonosti ja pitkään ja on väsynyt, surullinen ja pettynyt asioista.

      Kirkko nosti yhden puolen katkeruudesta. Kroonisena se saattaa olla kyllä myös asennetta. Iso osa ihmisistä lietsoo, säälii ja murehtii itseään, ja niin ihminen voi tehdä itsestään sairaan. Ylipuhua itsensä vaikka itsemurhaan. Suuttukaa tai älkää, mutta miettikää miksi paljon kurjemmissa olosuhteissa monikaan ei sairastu: vain se 1-2 %? Koska asennevamma on ylellisyyttä, mihin kaikille ei ole varaa. Koska oikeassa kurjuudessa ei ole varaa itkeä sääliä itseään kohtaan ja pelleillä elämällä ja kuolemalla, hankkia anoreksiasta ylensyöntiin ja masikseen kaikkee. Se on vaan näin. Kroonistuessaan kuitenkin niistä tulee totta. Katkera ruokkii itse itseään ja huomaa lopulta kaikessa vaan pahaa. Ja kuolee nälkään täyden ruokapöydän ääreen. Varo siis, että et mene sen hetken ohi, kun kaikki on hyvin! Pitää siis myös huomata koska päästää irti. Mutta se ei onnistu pakon alla. Koska tavallaan se on vähän sama kun että sanoisi itselleen "älä ajattele kirahvia!" mitään muuta ei ajattelekaan kohta kun kirahvia. Samalla tavalla kiistämällä itseltään, ettei saa koskaan surra, olla masentunut, tuntea katkeruutta, kiistää itseltään sen surutyön. Ja silloin siitä muuttuu kasvain: syöpä.

      Minusta katkeruuden voittaminen on työ, missä pitää ensin hyväksyä se. Miettiä miksi on, tuntea se suru ja surra se pois. Olla pettynyt ja masentunut ja kohdella itseään sen mukaan. Mitä antaisit parhaalle ystävällesi? Hokisit että toivu nyt jo, pakottaisit ajattelemaan muuta, kiistäisit sen tunteen ja olisit kuuntelematta. No, todennäköisesti, näinhän ihmiset tekee :D Mutta siis, jos otetaankin se ideaali-ystävä, mihin kukaan ei tunnu enää pystyvän.
      No, sinä lohduttaisit, kuuntelisit, halaisit. Antaisit sen itkeä. Kun se olisi vihainen ja katkera, ymmärtäisit että siihen sattuu, halaisit ja pitäisi tiukasti kiinni, sanoisit että välität, ja ettei koko maailma ole silti paha. Piristäisit ehkä, hellisit, antaisit jotain hyvääkin: eväsleivät ja kahvit auringonlaskussa, kaupunkikävely jäätelön kera, ja muut ei edes maksa paljon. Kirjoittaisit ehkä kirjeitä hänelle, runoja. Kirjoitatko lauluja? Miksi et olisi itsellesi se paras ystävä? Haluatko ehkä että joku toinen tulee, korjaa ja korvaa? Jonain päivänä voikin tulla, mutta jos olet siihen mennessä haudannut itsesi elävältä, et tunnista vaikka tulisikin. Tai hukutat hänetkin katkeruuteesi.
      Niin, no, nämä nyt ovat vaan ideoita, mutta katkeruus on surematonta surua. Ihminen ei saa lohtua, tuntea, läheisyyttä muuten. Joten se kiuhtuu ja riutuu, jospa joku sairasta lasta halaisi, pyyhkisi pettymyksen pois. Tosiasia on se, että jos me välittäisimme itsestämme ja toisistamme aidosti, hellästi, kuunnellen ja huomioiden sekä oikeasti arvostaen, me emme juurikaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kärsisi juurikaan tuosta vaivasta.

      No, kun kaikki ovat tyhjiä kaivoja ja kuivissa, kaikki janoavat kaikkea. Siitä tulee minäminäminä-ilmiö. Mutta jos kukaan ei anna, kukaan ei saa. Siksi myös kannattaa itse kääntää sitä katsettaan muihin, avata korvansa, nousta ylös ja tehdä epäitsekkäitä tekoja. Auttaa, huomioida jne. se auttaa katkeruuteen myös, koska osoittaa että välittää, välittäessään tapaa useimmin muita jotka välittää. Ainoa tapa saada ystäviä on olla semmoinen itse. Anteeksi pystyy usein antamaan paremmin, kun tekee jotain. Ja mitä enemmän antaa, sitä enemmän saa.

      Eli, kohtele itseäsi kuin parasta ystävää, helli ja lohduta. Mene mukaan ja auta muita, anna heidän auttaa sinua. Älä valita, mutta ole rehellinen. Ehkä se voisi ennemmin auttaa kuin se että kieltää ettei saa olla katkera. Koska todennäköisesti olet sitä jostain syystä. Minusta sitä ei tarvitse kieltää, vaan sen kanssa pitää elää, kuunnellen ja antaen itselleen siihen lupa, että voi käydä ne asiat läpi, mitä on käytävä. Koko ajan voit silti olla valmis päästämään siitä irti. Jos et tee mitään ja jatkat noin, saat syövän. Se ei ole pelottelua vaan katkeruus on ihan sama.

    • kolhotunne

      Hyvää keskustelua, mutta minusta kirkon vastaus ymmärrettiin osittain väärin.

      Katkeruus ei ole tunne, vaan se on asenne, joka syntyy käsittelemättömistä tunteista kuten surusta, vihasta ja pettymyksestä. Avaimena selvitytymiseen on noiden tunteiden käsittely. Sitä kautta syntyy ymmärrys ja hellyys itseä kohtaan, mutta myös muita kohtaan. "Kaikilla on aihetta katkeroitua" oli kirkon vastauksessa, juuri näin. Kateellisella on ajatus, että hänellä on oikeus tietyyihin asioihin, vaikka tällaisia oikeuksia ei ole kenelläkään, vaan elämä on meille kaikille välillä epäreilua.

      Minusta katkeruuteen sisältyy tunne omasta erityisasemasta (niin kuin kateuteenkin). Kateus ja katkeruus ovat veljeksiä, jotka ajattelevat, että heille kuuluvat hyvät asiat ja heillä on oikeus niihin. Kun näin ei tapahdu, seuraa vihan tunne, mikä on pohjalla sekä katkeruudessa että kateudessa. Jos katkeruus on kehittynyt elämänasenteeksi, niin katkeran on vaikea nähdä muita ihmisiä samalla tavalla rikkinäisinä ja vaillejääneinä kuin itseään. Puuttuu ymmärrys toisen kokemuksesta tai halu ymmärtää, että muillakin on vaikeita asioita ja siltä pohjalta olemme kaikki samassa veneessä.

      On normaalia tuntea joskus ohimenevästi katkeruutta, mutta psyykkisellä työstämisellä siitä voi halutessaan päästä eroon. Lapsuudenkokemuksilla on vaikutusta siihen, kuka on taipuvaisempi kokemaan katkeruutta. Ehkäpä jo lapsena on kokenut eriarvoisuutta, jonka työstämiseen ei ole saanut ymmärrystä ja apua. Aikuisena kuitenkin on itse vastuussa omista tunteistaan ja niiden työstämisestä.

      • Tunnevammat

        Sinulla on vääristynyt asenne tunteisiin :)
        Käsittelemättömät tunteet jäävät kehoon vaikuttamaan erinlaisina tuntemuksina , aiheuttaen sairauksia.


      • kolhotunne
        Tunnevammat kirjoitti:

        Sinulla on vääristynyt asenne tunteisiin :)
        Käsittelemättömät tunteet jäävät kehoon vaikuttamaan erinlaisina tuntemuksina , aiheuttaen sairauksia.

        Millä tavalla vääristynyt? Entä miten jälkimmäinen lause liittyy käsiteltävään asiaan?

        Siitä on runsaasti tutkimusnäyttöä, että käsittelemättömät ja myös käsittelyssä olevan tunteet vaikuttavat sydänsairauksiin, mutta välillisesti tunteet aiheuttavat lähes kaiken, mitä ihminen tekee (esimerkiksi terveyttä edistävät valinnat), joten voidaan mielestäni sanoa, että tunteet tekevät ihmisen - myös terveyden ja sairauden. Koettu terveys ja todellinen fyysinen terveys voivat olla kaksi aivan eri asiaa. Psyykkisesti tasapainoinen ihminen kestää hankaliakin fyysisia sairauksia kokematta itseään sairaaksi, siksi tutkimuksissa usein kysytäänkin: koetko terveytesi hyväksi (erotuksena siitä, mitä sairauksia sinulla on).


      • hyviäajatuksia

        Siitä on runsaasti tutkimusnäyttöä, että käsittelemättömät ja myös käsittelyssä olevan tunteet vaikuttavat sydänsairauksiin

        Tätä mietin joskus. Siksi pyrin tietoisesti ajattelemaan positiivisesti. Miksi rasittaisin itseäni negatiivisilla ajatuksilla, kateudella ja katkeruudella?


    • Selventelee

      No tietysti sillai, ettei jää kuunteleen juoruilevia vihapuheita anteeksi pyytelemällä. Kun ei ne pedot ymmärrä.

    • kolhotunne

      Ketjussa kirjoitettiin myös anteeksiannosta. On totta, että käsite liittyy läheisesti katkeruuteen ja kateuteen, kun niistä keskustellaan elämänkatsomusten pohjalta.

      Itse en usko varsinaisesti anteeksiantamisen merkitykseen, käsitän ehkä anteeksiantamisen liian suppeasti. Mielestäni anteeksiantaminen ei ole viisasta, jos anteeksi ei ole pyydetty, sillä anteeksiantamisessa on kyse vuorovaikutuksesta, asioiden sovittamisesta. Sen sijaan asiat, joista ollaan katkeria, eivät usein liity vuorovaikutukseen lainkaan - voi olla kyse tietoisesta hyväksikäytöstä, rikoksista, laiminlyönneistä, ymmärtämättömyydesta tai katkeran ja kateellisen omista psyykkisistä rakenteista (tunne-elämästä). Niistä mikään ei ole käsiteltävissä vuorovaikutuksen työkalun avulla.

      Katkeruus (ja kateus) ovat molemmat sisäisen maailman asioita, joten niistä on vaikea päästä eroon ilman oman psyykkisen rakenteen ja asennoitumisen tarkastelua. Elämänkatsomuksellista katkeruudessa on mielestäni aines, joka tulee esiin kriisi- ja traumatyöskentelyn yhteydessä, sillä kyse on menetysten työstämisestä ja luopumisesta. Kun sanotaan, että katkeruus on puolustusmekanismista, niin puolustaminen koskee haitallisella tavalla sitä, että katkera itsekin kaipaa anteeksiantoa itselleen. Puolustusmekanismeista luopuminen tarkoitaa, että osaa syyttää muita siitä, mistä heitä pitääkin syyttää, mutta kantaa vastuun omasta itsestään ja tunteistaan. Katkeruus menee useimmiten täysin väärään osoitteeseen (acting out -mekanismi).

      • kysymyskolhotunteelle

        Mitä sun mielestä anteeksiantaminen tarkoittaa? Mä kun en ole koskaan ymmärtänyt sitä. Mulle on terapeutit ym. kyllä toitottanut tota anteeksiantoa, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa. Ja entä jos ei vain PYSTY antamaan anteeksi?


      • kolhotunne
        kysymyskolhotunteelle kirjoitti:

        Mitä sun mielestä anteeksiantaminen tarkoittaa? Mä kun en ole koskaan ymmärtänyt sitä. Mulle on terapeutit ym. kyllä toitottanut tota anteeksiantoa, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa. Ja entä jos ei vain PYSTY antamaan anteeksi?

        "Mitä sun mielestä anteeksiantaminen tarkoittaa?"

        Ajattelen anteeksiantamisen olevan kahden ihmisen välinen vuorovaikutustapahtuma, jossa virhettä ja vääryyttä pyydetään anteeksi. Jos toinen osapuoli ei pyydä anteeksi, anteeksi ei voi myöskään antaa. Siitä huolimatta asian voi omassa mielessään käsitellä ja ottaa mukaan voimavarana.

        Katkeruutta aiheuttavat asiat ovat usein vaillejäämisiä, pettymyksiä ja traumoja. Joskus niitä ovat aiheuttaneet muut ihmiset, toisinaan kyse on itse elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Molemmissa tapauksissa on mahdollista tehdä sopu itsensä ja maailman kanssa sen pohjalta, mitä oma elämä on ollut ja on - eli käsitellä tuo katkeruutta aiheuttava asia siten, että se niveltyy omaa kasvua edistäväksi asiaksi. Tuska, viha ja raivo (jotka kuuluvat katkeruuteen ja kateuteen) eivät ole kiellettyjä asioita, vaan kasvun siemeniä nekin. Mutta kukaan ei voi pakottaa ja velvoittaa luopumaan katkeruudesta ennen kuin ihminen itse on siihen valmis. Menetyksistä (kuten terveyden menettämisestä) toipuminen on samanlainen surutyötä edellyttävä tapahtuma kuin läheisen kuolema.

        Puolustusmekanismien (kuten katkeruuden ja kateuden) toiminnassa on olennaista suojaaminen. Pitkittyessään niistä voi tulla kuin panssareita, jotka estävät aitoa kohtaamista muiden kanssa - näin, jos katkeruudesta on tullut asenne ja elämänkatsomus, mikä on tietysti hyvin surullista ennen kaikkea ihmisen itsensä kannalta. Ne häiritsevät läheisiä ihmissuhteita ja omaa kasvua ihmisenä.


    • on_tää

      Hylkäämällä katkerat ajatukset. Katkeruus tunne tulee katkerista ajatuksista. Ajatteluun voi vaikuttaa, tunteisiin paljon huonommin.

      • kolhotunne

        Ajatus on mielenkiintoinen. Kumpi on ennen, tunne vai ajatus?

        Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että tunne on ensisijainen, varsinkin, jos kyse on ihmiselle itselleen tärkeästä asiasta. Siksi nimenomaan tunteen sanoittaminen, sen tarkasteleminen kehollisena, aistimuksellisena ja ajatuksia aiheuttavana asiana - "raakana" ilman suodattimia - on tärkeää.

        Monesti muissa ihmisissä herättää ärtymystä katkeran ihmisten pikkumaisilta tuntuvat kateuden ja katkeruuden aiheet. Ne eivät kuitenkaan ole pieniä, vaikka olisivatkin pieniä, vaan asioilla on tietty symboliarvo. Tuo arvo on usein peräisin kaukaa lapsuudesta asti ja siihen sitoutuvat kaikki perustunteet - muuten katkera ei asiaan jumiin olisi jäänytkään. Tunne epäonnistumisesta ja elämän pieleen menemisestä on rankka meistä jokaiselle.


    • 1511

      Toi diakoni vastasi hyvin. Olen itse päässyt enimmistä katkeruuksista, kun yritän ajatella positiivisesti. En jaksa lukea koko ketjua ja kinaamista siitä, onko katkeruus tunne vai mikä olotila. Mutta sen tiedän, että se syö sisältäpäin ja pilaa elämän. Olen miettinyt, miksi minun pitää kitua katkeruudessa elämää ja minua väärinkohdelleita ihmisiä kohtaan, kun en sillä saa muuta kuin pahan olon itselleni. Ne muut ihmiset porskuttavat tyytyväisinä elämässään eteenpäin ja minä jäin kärsimään pahaa oloani. Olen tehnyt tietoisen muutoksen. Yritän ajatella positiivisesti, olen kiitollinen siitä, mitä minulla on (sillä mikään tässä elämässä ei ole itsestään selvää), teen parhaani parantaakseni niin henkistä kuin fyysistä elämänlaatuani, suhtaudun uusiin ihmisiin ja asioihin avoimin mielin, sillä kaikki eivät ole epäluotettavia kusipäitä tai muita hyväksikäyttäjiä.
      Se mikä poikkeaa tuosta diakonin listasta, on anteeksianto. En ole koskaan antanut mielessäni anteeksi yhdellekään kusipäälle. Tai edes sanonut sellaista ääneen. Olen kääntänyt sen voimavarakseni. Halveksin joitakin minua kaltoinkohdelleita ihmisiä todella syvästi. En sinänsä toivo heille mitään pahaa, mutta en kyllä hyvääkään. Tiedän, että minulla menee paremmin kuin monella heistä ja olen ylpeä siitä. Siitä saan lisää voimia yrittää elämässä eteenpäin. Osa elämässäni kokemista vääryyksistä on vuosien saatossa haalistunut muistoissani, evätkä asiat/henkilöt enää herätä niin suuria tunteita. Ja uskon, että ajan saatossa yhä enemmän huonoista muistoista haalistuu, kun koko ajan elämässäni kerään uusia hyviä muistoja.

      • livingonmyown.......d

        Oikein. Oma elämä pitää elää niistä kusipäistä huolimatta. Elämä on arvokas ja varsinkin oma elämä.


    • TeeJotain

      KATKERUUDESTA PÄÄSEE IRTI RAIVOKKAALLA KOSTOLLA.

      • elämäontuskaa

        No sitten vain hyviä kostovinkkejä tänne ja heti :) Todellakin haluan tästä tuskallisesta tunteesta eroon!!!


      • Revisiitä

        Raivokkaat kostajat ovat vain löpsähtäneitä luusereita.


      • syyy

        Ensisijaisesti kysyisin..mitä on tapahtunut? Syy?


    • 164cmM

      En pääse katkeruudesta koskaan eroon vaan se kulkee mukana päivästä toiseen ja näkyy kaikissa jutuissa. Helpotan tilannettani juomalla mutta se auttaa vain hetkeksi.
      Tuota tapaa en tosin suosittele kenellekään.

      • Ohjatomiinkäsiin

        Niin sinä lääkitset katkeruutta ja näin et siitä pääse yli ennekuin lopetat juomisen ja kohtaat tunteesi, katkeruutesi.
        Se voi olla pitkä prosessi ja vaatii aikaa.
        Jos haluaa tuloksia niin itsensä kanssa on tehtävä "työtä" jotta paranee.


      • 163.70v

        Oli iso ilo päästä pitkästä häppäkierteestä kevään alussa. Ei se tissuttelu olisi sinänsä rahallisest niin kamelin selän katkaiseva olisi ollut mutta pienessä porossa asioitaan hoitelevasta jää huono kuva.

        Kun on vielä koko iän kestävä taipumus masenteluun, niin viinankäyttö lisää tätä henkistä alamäkeä.
        Huolettaa että myöhäsyksyn ankeutta ja tulehduksista johtuvaa vilua ja kipuilua ei kestä ilman %-pitoista kyytipoikaa.


    • sadepisara_15

      Olen elänyt katkeruuteen taipuvaisen puolison rinnalla puolet elämääni. On kertynyt paljon yhteisiä muistoja, hyviä ja huonoja. Aina ihmetyttää se, että ihmiset ja tilanteet, jotka eivät herätä minussa mitään negatiivista enää, saavat hänessä aikaan aivan samat katkerat ajatukset ja jupinat. Ikään kuin päivääkään ei olisi kulunut. Itselleni nuo ovat elettyä elämää eivätkä senhetkiset tunteet enää hallitse sitä, miten niitä asioita muistelen.

      Diakonin vastauksessa on juuri niitä asioita, joita olen elämässäni noudattanut. Totuus on, ettei puolisollani ole objektiivisesti ottaen sen enempää katkeruuteen aihetta kuin minullakaan. Kummallakin on yhtä paljon syytä tyytyväisyyteen. Hän vain liian usein valitsee nähdä ihmisissä ja tilanteissa sen negatiivisen. Ja tietysti tämä heijastuu ihmissuhteisiin. Harmittaa eniten hänen itsensä puolesta.

      Ja Jumalasta. Molemmilla meillä on ollut henkilökohtainen usko nuoresta pitäen ja samat perusarvot. Kumpikaan ei ole uskovaisesta kodista ja perheet ovat erilaiset. Jos uskon ottaa henkilökohtaisena asiana ja pohjimmiltaan kokee olevansa pienenä Jumalan edessä, se vie hiljaisena voimana eteenpäin.

      Että olenko ollut koskaan katkera - puolisolleni, Jumalalle, tilanteille ja ihmisille? Tietysti olen, mutta minulle se on tunne, joka haihtuu.

      • kyssäri

        Oletko yrittänyt keskustella hänen kanssaan katkeruudesta? Mitä hän vastaa? Ja miten ihmeessä jaksat kuunnella?

        Minä en jaksanut kuunnella katkeraa.


    • SeOMennyttä

      Sil tappaa ku ei mieti jos,tai mitä jos,....

    • bebyborn

      Olen itsekin ollut katkera, mutta mietin itse, että minun pitää elää omaa elämääni ja lopettaa vertailu muihin ihmisiin. En voi muuttaa menneisyyttäni, mutta voin muuttaa asenteeni. Vaikka lapsuus, nuoruus ja varhaisaikuisuus olisi huonoja, niin voin itse tehdä asioita, jotta loppuelämäni ei olisi huono.

      Katkeruudessa ihminen katsoo koko ajan taaksepäin eikä päästä siitä irti. Pitää opetella katsomaan eteenpäin.

      Joillain ihmisillä katkeruuden tunne on myös puolustusmekanismi. Omat epäonnistumiset kuitataan heti sillä, että on ollut huono lapsuus, onnistujalla rikkaammat vanhemmat jne, vaikka joskus syynä ollut ihan vain se, että itse ei ole tehnyt tarpeeksi hyvin työtä, jotta olisi pärjännyt yhtä hyvin kuin muut. Silloin katkeruudella kuitataan oma laiskuus ja epäonnistuminen. Katkeruudessa aika usein kyse myös huonosta itsetunnosta, kun on pakko verrata itseä muihin.

      Katkeruus voi olla myös ajatusmalli, jonka on oppinut esim. omalta äidiltään.

      Jos katkeruudesta ei pääse yli, kannattaa hakeutua psykologille, jotta ei pilaa enää loppuelämästään enempää.

    • marinelepen

      Kontulan hissi ei mene ylimpiin kerroksiin...vaikea sanoa tässä tapauksessa mitään katkeruudesta,kun tämä (neekerihyyssäys)on kontulan slummikasvatin oman pään sisään juurtunut!!
      Ranskassa on Le Pen,Tanskassa taas Venstren Rasmussen,Ruotsissa Åkersson Ruotsidemokraateissa ja meillä PS:n Soini!

      Nämä ovat parasta eliittiä,verrattuna "roskasakkiin" jotka yrittää tulla loisimaan EU:n rahoilla!

      Mitä enemmän nostatte kohua,sitä enemmän valveutuneet kansalaiset hyökkäävät (sanan säilällä)teitä vastaan!!
      Lopputuloksena voi olla...sanat muuttuvatkin teoiksi ennemmin tai myöhemmin..isänmaata puolustetaan vieraslajeilta viimeiseen asti!

    • IsaacN

      Negatiivisten tunteiden tai asioiden käsittely on hyvin yksinkertaista, jos asian vain niin pystyy näkemään. Tunteilla ja asioilla on lähtökohtaisesti kolme eri olotilaa esim. aika; mennyt, nykyinen ja tulevaisuus. Samalla tavalla tunteilla on kolme eri tilaa on vastakohdat esim. ilo ja suru ja sitten se nykyinen olotila, joka lähes väistämättä on jotain sen suuren surun ja suurimman ilon välimaastosta. Se miten tähän nykyiseen olotilaan osaa itse suhtautua ja miten sen osaa ennen kaikkea suhteuttaa ääripäihin on kai se ratkaisu miten niitä tunteita ja asioita tulisi alunperin alkaa käsittelemään. Tähän ajattelumalliin jos osaa yhtään, joko omasta tai hyvän ystävän toimesta lisätä ripauksen positiivista ajattelua, on katkeruus vain muisto menneestä, mistä luonnollisesti fiksuna ihmisenä on ennen kaikkea vain lähinnä otettu opiksi ja päädytty lähtemään kohti uusia seikkailuja.

    • ttttyyh

      Eikö katkeruuden muuttaminen epämääräiseksi tunnemöykyksi ole itselleen valehtelemista. Mitä jos oletkin oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä ja sinulla on täysi oikeus olla vihainen. Mitä jos katkeruus johtuu kun tilanne on vielä päällä ja et ole saanut asiaa ratkaistua.

      • katkera

        Helvetin hyvä pointti.


      • kolhotunne

        "Mitä jos katkeruus johtuu kun tilanne on vielå päällä ja et ole saanut asiaa ratkaistua."

        Mielestäni katkeruus johtuu juuri siitä, että asia on keskeneräinen. Vasta sitten, kun asiaan (pettymykseen, menetykseen) liittyviä tunteita on käsitelty riittävän monipuolisesti on mahdollisuus luopua katkeruudesta. Kaikki eivät kuitenkaan halua käsitellä katkeruuttaan, sekin on inhimillistä, että jäädään jumiin puolustusmekanismeihin joko pitkäksi ajaksi tai jopa loppuelämäksi, jos itse elämä tai muiden antama apu ei tavoita.


      • koettu_on

        Miksi katkeruudesta seuraava askel olisi epämääräinen tunnemöykky? Eikö seuraava askel voisi olla se, että ei enää mieti joka päivä ja joka tunti sitä katkeraksi tekevää asiaa niin, että asia muuttuu vähä vähältä yhdentekevämmäksi.

        Minäkin olen kokenut esim. taloudellista hyväksikäyttöä. Vielä edelleenkin joskus koen kateuden vihlaisun, kun kaverini kehuvat saaneensa asuntovelkansa maksettua, sillä minäkin olisin samassa tilanteessa, jos en olisi menettänyt ex-miehelle omaisuuttani. Mutta kuitenkin olen päässyt tilanteesta yli. Raha on vain rahaa. Terveys on onneksi joten kuten tallella.

        Toinen iso paha asia elämässäni on ollut se, että autokolari aiheutti minussa keskenmenon. Siitäkin olen pääsyt yli, kun olen ajatellut, että sain kuitenkin uuden vauvan pari vuotta myöhemmin. Ehkä häntä ei olisi, jos autokolaria ei olisi ollutkaan.

        Mietin aina, että mitä syitä minulla on olla kiitollinen: on terve lapsi, olen itse kohtuullisen terve, äitini on vielä elossa, minulla on yksi hyvä ystävä, kesäloma on edessä, uskoisin että helteitäkin vielä tulossa, luonto on kaunis, näen, kuulen, tunnen, minulla on mielikuvitus jäljellä jne.

        Olen myös ajatellut, että voin kääntää asioita myös siten, että voin opettaa omaa lastani tekemättä niitä virheitä, joita olen tehnyt (ei saa mennä väsyneen kuskin kyytiin, pitää tehdä aina avioehto, täytyy pitää pankin tunnusluvut salassa myös puolisolta ym.). Ehkä siis tekemäni mokat ovat jotain, josta muut voivat ottaa opiksi.

        Ajatusprosessini on ollut pitkä ja se on kestänyt vuosikausia. Ratkaisevaa oli se, että haluanko muistaa kuolinvuoteellani epäkohdat vai kaikki ne, mitkä ovat olleet ihania asioita. Mietin myös sitä, että en halua, että ex-mieheni saisi tietää, miten paljon olen häntä ajatellut vihaisesti. Luulen, että häntä harmittaisi enemmän, jos hän tietäisi, että miten yhdentekevä hän on minulle nykyisin.


    • äläluovuta

      Keskity oman onnellisuuden ja onnea tuottavien harrastusten panostamiseen. Älä haahuile unelmista vaan ala aktiivisesti toimimaan että saat ne toteutettua. Aluksi arjen ja vuosien ajatuskierteen katkaiseminen voi olla työlästä.

    • asiakasolioikeassa

      meditoimalla ja kasvamalla ja isolla sydämmellä. antaa anteeksi kaikki vääryydet ja uskoo rakkauden voimaan eikä pelkoon siinäpä se. itsellä auttoi. elämä voittaa. ei kaikki ole kuolleita vielä vaikka paha olo onkin

    • Paksgtori

      "Katkeruuden juuret", tietää Raamattu. Jeesus sanoi, ettei vihamiehen kylvämästä "lusteesta", rikkaruohosta, pääse eroon, ennen elonkorjuuta, ennen kuolemaamme. Niiden on annettava kasvaa oikean viljan, oikean henkisyyden kanssa oman aikansa, ja toivoa että oikea viljelty "kasvi" tukahduttaa lusteen. Katkeruus myrkyttää sydämen, yleensä siihen ei ollut mitään hyvää syytä edes, vaan ihminen vertaili itseään turhaan muihin ihimisiin, asioissa, joissa ei ollut mahdollisuutta heitä vielä voittaa.

    • plungjaplong

      Vaikea sanoa..itse en ole ollut katkera kuin uhan nuorena joskus ja sekin meni ohi, kun tajusin että elämä on ollut mulle kuitenkin armollinen ja ihan hyvä, vaikka vastoinkäymisiä on ollut, niin on myös ollut myös voimia kestää. Paras tapa ( itselläni) on nähdä ne hyvät asiat ja keskittyä niihin. Kiitollinen mieli kantaa yli vaikeuksien ja oman napaan tuijottaminen on paras unohtaa ihan kokonaan, siellä sieltä ei voi löytyä napanöyhtää kummempaa.

      Tsemppii taistelussa, pidä ranteet löysinä äläkä kiristele hampaitasi :)

    • tervkepulit

      Te elätte ihan huhujen varassa.

    • x-katkera

      Katkeruus on valinta, huonoin ihmisen tekemistä valinnoista. Itse pääsin katkeruudesta, kun annoin anteeksi. Annoin anteeksi, vaikka ei pyydetty anteeksi.
      Pystyin antamaan anteeksi, koska Jumala antoi minulle anteeksi. Ilman Jumalaa katkeruudesta on vaikea päästä.

      • haluaisintietää

        MITEN annoit anteeksi ja mitä anteeksiantaminen TARKOITTAA?


    • LIKIhoizu

      Ratkaisevaa kai on, minkä sortin katkeruus on kyseessä, eli mistä syystä ja aiheesta tai tapahtumasta katkera mieli johtuu!
      Katkera "pelkkiä pettymyksiä" koettua,epäreilun kohtalon kokemus toistamiseen yksin jäätyä, vai kateuden sävyttämä lopputulos toisen onnistumiseen tai parempaan asemaan omaa tilannetta verratessa?
      Jostain ajatuksesta et vaan päästä/pääse irti, jukuripäänä jauhat mielen pohjalla olevaa mukatotuutta...
      LÄHDE ULOS, HENGITÄ SYVÄÄN ULKOILMAA, OTA ASKELIA, MIELUITEN REIPPAITA. TEE KUNNON LENKKI AINA KUN YLLÄTÄT ITSESI JAUHAMASTA SITÄ SHITTIÄ. VEIKKAAN ETTÄ KUNTOSI KOHENEE PIKAVAUHTIA...ja pian saat muuta ajateltavaa: itsetuntosi kohenee samalla kun kunto kohoaa ja alat tuntea positiivisia, terveen itsekkäitä tunteita: ELÄMÄ ON IHAN KELVOLLISTA; MINÄ OLEN IHAN HYVÄ! SELVIÄN!

    • autaitseäsi

      Katsomalla toiseen suuntaan...jättämällä entiset asiat omaan arvoonsa, toteamalla, ettei mennyttä voi muuttaa ja elämä on nyt edessäpäin.

    • Vapauta_Itsesi

      Anna anteeksi niille jotka ovat sinua vastaan rikkoneet, mutta ennen kaikkea itsellesi!

    • asenteestakiinni

      Älä anna sitä iloa katkeruutesi aiheuttajalle, että edelleen kärsit. Nosta nokka pystyyn ja mene eteenpäin! Elämä on liian lyhyt hukattavaksi jonkun kus.......pään vuoksi.

    • kostoeiela

      Kaikista parasta kun antaa anteeksi muille ja itselle! Kosto on pahin tapa, ei auta yhtään,päivastoin.

    • Fiks57

      Kyllä se niin vaan on että antamalla anteeksi sekä itselle että muille katkeruuden aiheuttajille. Itselleen jokainen voi tehdä jotain mutta toiselle ei. On myös olemassa anteeksiantoharjoittelu jonka kehittänyt Tuulikki Saaristo ja hänen kirjoittamansa kirja Taikasanat. Kokeilkaapa lukea.

    • näinjuuri

      Katso katkeruuden kohdetta ja näe siellä vain pelkkää ilmaa.

    • NäinSeMenee

      Punainen Hesburger on sinisten tähtien välissä. Mäkkäri on valkoinen punaisella pohjalla ja keltaisten ämmien välissä. Mistä v:stä joku hikiperseinen vanha kuppainen homo kuvittelee minun haaveilevan mulkusta jos hän saa minut naisten töhnillä näyttämään ja käyttäytymään naismaisersti? Jumalauta jos tuolta alapäästä ei tämän leikin jälkeen löydy siimahäntiä niin kuka tahansa minua tukeva on oikeutettu antamaan lyyjykutituksen vastuuhenkilöiden naiskaan.

    • Yks uskonnon takia pimahtanut halusi yhteisönsä tuella ajaa minut pois asunnostamme. Kun se epäonnistui, yrittää nyt jatkaa mieleni luhistamista.
      Kuin taparikollinen, se S-24 moderaattorina tulee etänä koneelleni milloin niin haluaa. Viikonvaihteessa se jälleen terrorisoi konettani.
      Kirjoittaa että sinä tuhoudut koska olet yksin; hänellä on paljon tukihenkilöitä.

      Tätä painostamista on tapahtunut presidentti Martti Ahtisaaren kaudelta lähtien. se yksin, ei sen muu suku tai muut naapurini.
      Jonkinlainen sokea piste olen sille pimahtaneelle, naapurikseni tulleelle kd-eläkeläiselle, 75v.

      Minulla on kuitenkin omat vahvuuteni - sellaiset, joihin verrattuna karjala-evakon aseet ovat leikkiaseita.

    • tunnetietoinen

      Katkeruus syntyy, kun ihminen jää jumiin negatiivisiin tunteisiin. Jos haluat vapautua katkeruudesta, niin sinun täytyy mennä tunteissa eteenpäin. Katso sisimpääsi mitä siellä on.. onko siellä vihaa, pettymystä, surua? Jotain muuta? Sinun täytyy antaa itsellesi lupa ELÄÄ NÄMÄ TUNTEET LÄPI TUNTEMALLA NE! Tunteet eivät poistu puhumalla ja järkeistämällä, vaan ne täytyy TUNTEA!

      Parhaiten pääset näihin kerroksiin sopivan kehoterapeutin kanssa, joka auttaa näitä tunteita nousemaan kehostasi, sillä siellä ne ovat.

    • Anonyymi

      Hyväksy se. Tunteessa ei ole mitään vikaa. Rakasta itseäsi, sinua on kohdeltu väärin. Tee sellaista työtä, joka ottaa takaisin sitä aikaa, joka sinulta vietiin. Sinä päivänä kun olet jälleen omassa voimassasi, voit mahdollisesti katsoa empaattisesti niitä ihmisparkoja, jotka satuttivat sinua. Voimia, sinä pystyt kyllä siihen.

      • Anonyymi

        Olen katkera, vihainen ja surullinen. Mies löysi toisen, valehteli minulle päin naamaa menoistaan kun olikin tämän toisen naisen luona. Erotessa sanoi, vain ettei tunne minua kohtaan mitään. Parin viikon päästä sain tietää, että hänellä on toinen nainen.

        Syyllistän itseäni siitä, että olin niin sinisilmäinen miehen suhteen, vaikka vaisto sanoi loppuajasta että kaikki ei ole kohdallaan ja epäilinkin, että kuvioissa olisi joku toinen. Kun meillä kuitenkin oli edelleen läheisyyttä ym. ja mies valitteli väsymystään, niin en toisesta kysynyt.

        Tapahtuneessa on jo kolme kuukautta aikaa. Olen edelleen tosi surullinen ja itken. En voi ymmärtää sitä, miksi mies teki näin ja valehteli minulle. En voi olla ajattelematta, mitä hän tuon toisen naisen kanssa tekee, juttelee, sitä läheisyyttä mitä heillä on jne. Miksi tuo toinen nainen on parempi kuin minä? Mikä minussa oli/on vikana? Lisäksi olen katkera siitä, että mies porskuttaa elämässään eteenpäin uuden kullan kanssa, kun minulla selviäminen jokaisesta päivästä tuottaa tuskaa. Toivon, ettei heidän suhteensa kestä. Vaikka näyttää siltä, että ovat onnellisia yhdessä. Jaksan käydä vain töissä, en muuta. Viime viikolla aloitin terapian, koska tuntuu etten selviä tästä yksin.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Rydman "elämäni hirveimmät päivät" Entäs uhrisi?!

      https://yle.fi/uutiset/3-12515383 Rydman valittelee että vaikeaa on ollut kun jäänyt kiinni mutta entäs uhrisi? Ei yhtään empatiaa uhreja kohtaan!
      Maailman menoa
      375
      5769
    2. Nakkilassa on raiskattu wanhus

      Wanhus on raiskattu nakkilassa palvelutalossa. ( näin uutisoivat molemmat iltapäivälehdet sekä yle )
      Nakkila
      19
      3980
    3. Haluaisin tietää miten sulla menee

      Onko kaikki hyvin? Ja onko sulla yhtään ikävä mua? Itse haluaisin niin kovasti nähdä sut taas :(
      Ikävä
      95
      1659
    4. Natoon liittymisen hinta kova.

      Suomi joutuu luovuttamaan kurdeja Turkkiin, maksoiko Suomen Nato-jäsenyys monien kymmenien ihmisten vankeus ja kidutuskohtalon vai peräti kuoleman. ht
      Maailman menoa
      372
      1500
    5. Sofia kertoo et halusi luvan kokeiluihin seksin suhteen Lontoossa asuessaan..

      Katos nainen alkaa kertoa et seksikokeilut alkoi maistua, kun muutti Lontooseen.Marokkolainen räppäri ja tietenkin sekin on varsttu mies ja itse sen k
      Kotimaiset julkkisjuorut
      169
      1447
    6. Totuus on että

      Se kaikki sattui ihan vit**ti koska mä tykkään susta todella paljon. Oikeesti tosi paljon. Menin ihan pois raiteilta enkä tajua tätä itekään. Oon mä j
      Ikävä
      42
      1447
    7. Mikamika missä mika

      Polliisi etsii https://poliisi.fi/-/epailty-henkirikos-torniossa?utm_source=dlvr.it&utm_medium=twitter
      Tornio ja Haaparanta
      12
      1423
    8. Uskallatko paljastaa

      Kaivattusi nimikirjaimet ja sukupuoli? Minä aloitan, KA, nainen.
      Tunteet
      60
      1368
    9. Aiotko saattaa sen loppuun

      ..mikä on meillä pahasti kesken..ja milloin...en jaksa odottaa enää..
      Ikävä
      54
      946
    10. En halua satuttaa sinua

      Mutta tässä ei ole järkeä!..
      Ikävä
      39
      944
    Aihe