Kerrostaloissa ärsyttää kyttäävät naapurit. Minä jä aiti asutaan tahoillamme kerrostaloissa. Äidin luona käydessä ärsyttää äidin naapurissa viereisissä kerrostaloissa asuvat kaksi juoruämmää. He ovat vähintään yhtä pahoja kuin Salattujen elämien Ula Taalasmaa. Toisten asiat ei heille kuulu. Ei kotonakaan hyvin mene. Myös siitä talosta jossa asun löytyy kyttääjänsä. Ostin eilen uuden polkupyörän ja olen saanut osakseni kyttäystä. Uuden mallinen polkupyörän lukkokin opetteluttaa. Opettelepa siinä, kun naapuri kyttää vieressä. Luuleeko naapuri, että varastan pyörää kun on erillainen pyörä.
Naapureiden kyttäysharrastus
Ketuttaa
576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen asunut kerrostaloissa useita kertoja enkä ole koskaan nähnyt kenenkään kyttäävän minua. Tottakai joskus kaksi ihmistä voi supista portaissa, mutta mistä sen tietää, mitä he puhuvat ja mitä sillä ylipäätään on väliä.
Minä en piittaa muista ja oletan, ettei minustakaan piitata. Kerrostalo on paras mahdollinen asumismuoto, koska saa olla omissa oloissaan.
Tervehdin muutamia, sanon ehkä sanan säästä joskus tai vastaavaa, siinä kaikki.
Antaa ihmisten harrastaa sosiaalista kanssakäymistä ja puhua mitä lystää. Toisilla on aikaa juoruta ja toisilla on aikaa ihmetellä juoruajia. Jos on hyvä itsetunto niin on ihan samantekevää mitä ihmiset puhuvat. Itselleni ei ole koskaan ollut mitään haittaa " juoruajista eikä kyttääjistä". Kamalaa jos ei siedä ihmisiä ympärillään. Ihmisten elämään kuuluu yhteisöllisyys mikä on valitettavasti häipymässä hyvää vauhtia ja siitä vasta ikäviä asioita seuraakin. Onko tulevaisuus sitä että kaikki elää erakkoina omissa luukuissaan niin kuin ei olisi olemassakaan? Ei saa puhua kenenkään kanssa eikä katsoa kehenkään päin ettei vain luulla kyttääjäksi.
Tämähän on sama kuin työpaikalla, paitsi että työpaikalla tietysti on luontaista kanssakäymistä, kun tehdään töitä myös yhdessä.
Edellinen viestini oli ehkä turhan kielteinen, mutta tarkoitin ainakin osittain samaa kuin sinä. Antaa ihmisten puhua keskenään mitä huvittaa ja jos jotakuta huvittaa kytätä, niin mitä se haittaa?
Itse tykkään työn vastapainoksi olla myös yksin kotona ja olla omissa oloissani, lueskella tai olla tekemättä mitään. Minulla on viikonloppumiesystävä, josta talon asukkaat todennäköisesti puhuvat vaikka mitä, mutta en ole sille korvaani lotkauttanut. Miesystävä moikkaa muutamia talon asukkaita ja jopa juttelee heidän kanssaan kertomatta mitään itsestään. Yhtä lailla minä en ole kertonut juuri mitään itsestäni silloin kun puhun joskus muiden asukkaiden kanssa. Esimerkiksi vuosittaisen yhtiökokouksen jälkeen on luontevaa jäädä vähän juttelemaan.
Juu ainahan niitä ns. kyttäreitä on ollut ja tulee olemaan, pitää kuitenkin muistaa että ihan ihmisiä hekin ovat.
Kannattaa ihan suosiolla jättää huomioimatta ja keskittyy omaan elämiseen, pääsee itse paljon, paljon helpommalla.
Meitä voisi sanoa "kyttäilijöiksi", mieheni ja minä olemme 80v. Meillä ei ole yhtään tuttavaa emmekä käy muualla kuin ruokakaupassa ja lääkärissä. Katselemme kadulla kulkijoita, vieraita. Voisi sanoa että harrastamme katselua.