Onkos täällä ihmisiä, jotka ovat olleet vain yhden kumppanin kanssa? Tai sellaisia, jotka arvostavat pyrkimystä mahdollisimman vähäiseen määrään suhteita elämänsä aikana? Jotka haluavat löytää vain sen yhden, ja olla haaveilemattakaan muista?
Joskus katsoin pohjoismaisen dokumentin yksiavioisista eläimistä, jossa verrattiin eri eläinlajien yksiavioisuuden astetta useammalla perusteella.. Ihminen oli yllättävän korkealla listassa, vaikka olen kyllä näkemäni perusteella aikas eri mieltä. Ja arvaattekokaan mikä oli yksiavioisin eläin tuon dokkarin mukaan?
Joskus katsoin pohjoismaisen dokumentin yksiavioisista eläimistä, jossa verrattiin eri eläinlajien yksiavioisuuden astetta useammalla perusteella.. Ihminen oli yllättävän korkealla listassa, vaikka olen kyllä näkemäni perusteella aikas eri mieltä. Ja arvaattekokaan mikä oli yksiavioisin eläin tuon dokkarin mukaan?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minä haluan löytää sen yhden, enkä ole kertaakaan jättänyt elämäni aikana. Suhteita kyllä on ollut useita, aina ollut dumpattu paitsi kerran, kun kumppanini kuoli.
Löytyy, oon kaikkea kolmea. Mielestäni on kauniimpi ja parempi ajatus sitoutua kuin säätää ja kokeilla monen kanssa. Harvinainen ajatus kai nykyään. Tällä mennään ja oon onnellinen ja toivon tästä suhteesta yhtä ja ainoaa. Muille annan vapauden tehdä omat valinnat enkä paheksu tms.
Onnea ja toivon että saat pitää suhteesi loppuelämäsi :)
Kiitos :) sitä oikeaa onnea sunkin tielle!
Niin, eiköhän suhteillessa yleensä ajatella , että tämä on loppuelämänsuhde.
Mutta kaikkea sattuu ja tapahtuu elämässä.
Ei kyllä jokainen ajattele jokaisen suhteen kohdalla, että se jatkuisi lopun elämää. Eikä sekään siis väärin ole, en tuomitse tai arvostele.. En vaan itse osaa ajatella niin.
Täällä on yksi joka arvostaa tuota ajattelutapaa. Minulla on ollut yksi pitkä suhde ja nyt jonkun aikaa yksin eläneenä, usein haaveilen, että löytäisin naisen joka myös ajattelee näin.
Haluan naisen joka on samanlaisista arvoista pitävä ja elänyt muutenkin sellaista tasapainoista elämää. Haluan olla toiselle erityinen ja että toinen on minulle.
Juu, suhde ilman ylimääräistä draamaa olisi ihanteellinen. Toki kenellä tahansa on jotain historiaa takanaan, ja ikinä ei tiedä, mitä tilanteita eteen tulee. Mutta oikeasti sitoutuessa toisen kanssa kyllä asiat pystyy käsittelemään, kunhan molemmilla on yhteiset haaveet ja kyky kompromisseihin, ja rakkautta toiseen, myös silloin kun se on vaikeaa.
Minäkään en ole luonteeltani mikään säätäjä. Kai jotkut vain sitten tapaavat ja kiinnostuvat ihmisistä herkemmin kuin minä. Minulla on kuitenkin niin vahva tunne sisällä siitä, millainen on aito rakkaus joten mikään sen "kevyempi" ei miellytä. En ole mitenkään kovin dramaattinen ihminen ja suhteessa varmaan aika tylsä ja tasapaksukin, mutta kun kaipaan vain sen yhden ja aioan ja sillä on tyytyväinen. Tulevaisuuttahan ei voi kukaan ennustaa, mutta sillä hetkellä homman täytyy tuntua oikealta, siltä että tuon kanssa voisin olla vaikka koko loppuelämäni.
No siis joo. Olisin iloinen, jos sen yhden ihmisen löytäisi "mahdollisimman vähien mutkien kautta". Varmaan realiteetti on se, että harva onnistuu heti ensimmäisellä kerralla rakentamaan elämänsuhdetta. Mullakin on seurustelukokemusta ja vaikkei se kestänyt elämää, niin tosi arvokas ja opettavainen kokemus. Sellaista tarvetta kokeilla ja säätää mulla ei ole. En yleensä ihastu helposti, mutta kun ihastun niin se on aika palavaa ja kestävää, joten itse en todellakaan ole sitä tyyppiä että kaipaisin jännitystä muualta. Olishan se ihanaa tavata samanlainen ja kyhnätä hänen kanssaan loppuelämä.
Mun kaveripiirissä on paljonkin ihmisiä, jotka toivovat (ainakin sanovat toivovansa) ihan monogamista pitkää suhdetta. Ikävä kyllä näkee sitäkin, että tulee kyllästymisiä ja pettämisiä tai aletaan seurustella vain siksi ettei tarvitse olla yksin. Mutta en muista, että edes teini-iässä kukaan kaveri olis varsinaiseti keräillyt seurustelukumppaneita :D
Viittaako muuten aloittajan nimimerkki persoonallisuustyyppiin? Jos viittaa niin täällä toinen samanlainen. Vastaukseksi kysymykseesi heitän, että joutsen.
Juu, siihenhän se viittaa, persoonallisuustyyppiin juurikin :) muiden NF-tyyppien kanssa herkimmin "synkkaa" kyllä.
Mutta vastaus olikin susi, joka ei vaihda kumppania vaikka puoliso ei voisi tuottaa jälkeläisiä, vaikka joutsenkin sellaisessa tilanteessa yleensä vaihtaa "kannattavampaan".
"It doesn't interest me what you do for a living. I want to know what you ache for – and if you dare to dream of meeting your heart's longing. It doesn't interest me how old you are. I want to know if you will risk looking like a fool – for love – for your dreams – for the adventure of being alive."
Tein tuollaisen testin ja sain tulokseksi ENFP. Ihan osuvaa tekstiä kyllä.
"The reality is that ENFPs' spontaneity, the seeming inconsistency and erraticism the untrained eye sees, isn't a product of flightiness or lack of depth, but the opposite – it is a drive to express ideas about a mystical, all-encompassing energy, in the confines of a physical world, and underlying it all is the uniting principle of love, expressed in many different ways, but unshakeable and infinite at its core."
So true. ;)
En sitten tiedä, että mikä elukka tuo ENFP on, mutta...
Mä sijoitun jatkuvasti tuohon välimaastoon INFJ-INTP. Jossain on olemassa näille jopa erityinen ratkaisin, joka sitten ratkaisi mut tuohon lokeroon INTP eli loogikko. Aika pelkistetyltä luonnekuvaukselta se kuitenkin tuntuu.
Hmmm... tästäkin persoonallisuustestistä liikkuu vähän erilaista variaatiota netin uumenissa. Mä saan aina saman tuloksen, mutta osassa testeistä kuvaus on heikompi ja popularisoidumpi kuin virallisemmissa.
Tähän testiin ja aloitukseen liittyen muuten muistelisin, että introverttiys-ekstroverttiys korreloikin kumppanien (seurustelu tai seksi) kanssa.
Kumppanien määrän kanssa siis.
No niin se varmaan tekeekin. Ekstroverttien on ehkä helpompi jakaa itsensä useamman kanssa, ja helpompi siirtyä eteenpäin suhteen päättyessä..
En tiedä kuuluuko ekstroverttiys nyt tuohon ENFP-kategoriaan, mutta en kyllä lukeudu niihin joiden on helppo jatkaa eteenpäin (juurikin varmaan tuon vahvan emotionaalisen puolen takia), saatikka sitten jakaa itseään. :0 Koen olevani sosiaalisesti sujuva ja sitäkautta kai määrittelisin itseni ekstrovertiksi, mutta minulla ei ole mielenkiintoa useita tai aina uusia kumppaneita kohtaan. Tilanne on valitettavasti yleensä päinvastainen ja se onkin ollut hieman ongelma menneisyydessä, nykyään täytyy rationalisoida. Tai sitten minulla on ektroverttiyden määritelmät hukassa.
No nyt 45v eläneenä takana on 3 pitkää heterosuhdetta ja nyt mennään toisella kymmenellä vähemmistösuhteessa saman naisen kanssa. Tämän naisen kanssa aion viettää loppuelämäni, onneksi hän ajattelee samoin. Joten kyllä meitä löytyy. Seikkailu tai suhde toisiin naisiin ei kiinnosta yhtään,minulla on nyt kaikki.
Monilla on varmasti mielessä, että kiva ois löytää se oikea, mutta harvemmat jaksaa odotella niitä suurempia tunteita vaan ennemmin päätyy sarja-monogamiaan monogamian sijaan, kunnes se oikea tulee kohdalle. Kiva kuulla, että on myös muitakin, jotka ei hevillä lähde suhteeseen kunnes kolahtaa kunnolla.
En ole ollut koskaan parisuhteessa. Harvemmin kiinnostun kenestäkään enkä varsinaisesti herätä naisten (tai edes miesten) kiinnostusta ulkonäköni takia. Haluaisin kuitenkin, että tuleva parisuhteeni perustuisi ystävyyssuhteeseen, joka tavallaan vähitellen syvenee ns. romanttiseksi suhteeksi. Ystävyyden aikana oppisi tuntemaan toisen niin hyvin, että tietää, haluaako viettää loppuelämänsä ko. ihmisen kanssa. Suurimmalla osalla ihmisistä ei vaan ole kärsivällisyyttä minkäänlaisiin syvällisiin ihmissuhteisiin.
Vain yhteen ihmiseen rakastuneena, ja periaatteen ihmisenä olen jo pitkään ajatellut, että tämä on elämäni ainoa suhde, ja tämä henkilö ainoa ihminen, jonka kanssa seksuaalisuuteni ja sydämeni jaan, ka se on tuntunut todella kunnialliselta ajatukselta. Olisin aidosti sellainen kuin haluaisin ajatella ihmisten olevan, antaisin itseni vain sille yhdelle.. Haluaisin niin. Tuntuu hirvittävän pahalta, että pettäisin itseni ja arvoni avautumalla jollekin toiselle. Onko siinä mitään järkeä?
Mutta ongelmia on nyt tässä suhteessa ollut jo vuosia, erilaisia, syviä... Mutta rakkaus pysyy, ja arvot pysyy, ja taistelen kaiken aikaa sitä ajatusta vastaan, että lähtisin... Eläisinkö lopun elämää yksin? Entä, kun kaipaan suunnattomasti kosketusta... Entä kun ajattelen, että sen voisi jostain löytää... Kuinka pääsisin näiden arvojeni tai ajatusteni yli?
Arvot on hienoja, vähän samanlaisia kuin menneillä sukupolvilla siitä, että sitoudutaan yhteen ja ollaan sen kanssa. Tuollainen ajatusmaailma varmasti sopii joillekin, mutta kuvailemiasi ristiriitoja voi tulla: kumpi painaa, arvot sitoutumisesta vai rakkauden kokonaisvaltainen kokeminen, kun suhde ei toimikaan? Molemmat hyviä asioita - miten ihana jatkaa saman kumppanin kanssa ja jatkaa yhteisten muistojen keräämistä ja toiseen tutustumista yhä syvemmin ja toisaalta miten ihanaa olisi kokea rakkaus niin, ettei siitä puuttuisi mitään? Tuskin kannattaa ajatella loppuelämän yksinäisyyttä vaihtoehtona suoraan, kun elämästä ei tiedä, mihin se vie.
Minulla on yhteisiä hetkiä ja historia rakkaan ihmisen kanssa. Ja huikeita seksisuhteita kiihkeiden ihmisten kanssa. Kaikki ollaan tyytyväisiä.
Mitä tarkoitat? Avoin suhde, vai?
Oliko eläin Joutsen?
Vaiko kotka?