Toisaalla tälläkin palstalla valitellaan miesten tanssitaitoa ja ollaan sitä mieltä että tanssit ovat tanssia eikä seuranhakua varten. Ja tietysti kysellään millä kriteereillä miehet ja naiset hakevat.
Vanhempana herrasmiehenä haen toki ikäisiäni aikuisia naisia. Haun suoritan riippumatta soitettavasta musiikista. Haussani en pidä kiirettä, antaa nuorten ensin hakea ikäisensä alta pois.
Jos kappaletta voi (ja usein voi) tanssia monella eri tavalla, päästyämme tanssialueelle tervehdin ja kysyn, miten mennään? Miltei aina saan vastauksen, että "silleen tavallisesti". Joskus käy niinkin, että kun kysyn käykö cha-cha, saan myöntävän nyökkäyksen, siirrymme keskilattialle ja ensimmäisten askelten ja pyörähdyksen jälkeen jatkamme "silleen tavallisesti". Kerran taas sovimme että jive on O.K. jolloin menimme keskilattialle ja ojensin molemmat kädet eteeni kämmenpuoli ylöspäin - vastaani katsoi hyvin kauniit sinisilmät kahtena kysymysmerkkinä. Sitten "silleen tavallisesti".
"Silleen tavallisesti" tuleekin sitten tanssittua aika usein koko ilta. Hieman tämä harmittaa jos orkesteri sattuu olemaan jiveä tai lattareita suosiva ja tulee vauhdikkaita kappaleita. Tai vaikka hitaita, esim. Teemu Roivainen ja rumbatulkinta Sydämesi tyhjä huone. Wau!
Hiihtelyn vaihtoehtona voi hakea tanssituttuja. Jos ei heitä ole sattunut samaan tanssipaikkaan, sitten hieman nuorempia jotka ovat jääneet hakematta. Tässä on puolensa, jos vaaransakin.
Hyvä ja toimiva merkki tanssitaitoisille ladyille on rannekukkaro. Ainakin minulle se kertoo että tanssimaan on tultu ja tanssia halutaan ja myös osataan!
Kerran kohdalleni on sattunut todellinen ladyhelmi. Palautettuani hänet hakuriviin hän iloisin ilmein kommentoi "odotin että milloin istutat minut polvellesi".
Hyvää Lavakesää Kaikille!
Vanhempana herrasmiehenä haen toki ikäisiäni aikuisia naisia. Haun suoritan riippumatta soitettavasta musiikista. Haussani en pidä kiirettä, antaa nuorten ensin hakea ikäisensä alta pois.
Jos kappaletta voi (ja usein voi) tanssia monella eri tavalla, päästyämme tanssialueelle tervehdin ja kysyn, miten mennään? Miltei aina saan vastauksen, että "silleen tavallisesti". Joskus käy niinkin, että kun kysyn käykö cha-cha, saan myöntävän nyökkäyksen, siirrymme keskilattialle ja ensimmäisten askelten ja pyörähdyksen jälkeen jatkamme "silleen tavallisesti". Kerran taas sovimme että jive on O.K. jolloin menimme keskilattialle ja ojensin molemmat kädet eteeni kämmenpuoli ylöspäin - vastaani katsoi hyvin kauniit sinisilmät kahtena kysymysmerkkinä. Sitten "silleen tavallisesti".
"Silleen tavallisesti" tuleekin sitten tanssittua aika usein koko ilta. Hieman tämä harmittaa jos orkesteri sattuu olemaan jiveä tai lattareita suosiva ja tulee vauhdikkaita kappaleita. Tai vaikka hitaita, esim. Teemu Roivainen ja rumbatulkinta Sydämesi tyhjä huone. Wau!
Hiihtelyn vaihtoehtona voi hakea tanssituttuja. Jos ei heitä ole sattunut samaan tanssipaikkaan, sitten hieman nuorempia jotka ovat jääneet hakematta. Tässä on puolensa, jos vaaransakin.
Hyvä ja toimiva merkki tanssitaitoisille ladyille on rannekukkaro. Ainakin minulle se kertoo että tanssimaan on tultu ja tanssia halutaan ja myös osataan!
Kerran kohdalleni on sattunut todellinen ladyhelmi. Palautettuani hänet hakuriviin hän iloisin ilmein kommentoi "odotin että milloin istutat minut polvellesi".
Hyvää Lavakesää Kaikille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kannattaa seurata muutakin kuin rannekkukkaroa joka on mielestäni junttimainen sekä tiellä sekin, ei sovi kaikkien ladyjen tyyliin. Katsele miten naiset tanssivat mieluimmin.
Rahat ja autonavainet ovat yleensä narikassa ja narikkalappu paremmassa tallessa kuin ranteessä. Huulipuna käsilaukussa joka roikkuu naulassa tai lepää penkin alla.
Yleinen naisten esittämä kysymys on, millaista on tanssia jonkun muun, mutta tietyn naisen kanssa. Vastauksena siihen kysymykseen saa minulta syvää hiljaisuutta. Naisten kanssa tanssireissulta varsinkin palatessa pyrin pitämään ajatukseni hyvin tiukasti maantiessä ja taloudellisen ajotavan erikoisnikseissä sekä pelti- ja lihapoliiseissa ja aina mahdollisissa suurriistaeläimissä ja keskeneräisissä projekteissa: naiset, kun pitävät tapanaan kertoa kysymättäkin, millaista jonkun muun miehen kanssa oli tanssia.
Suunnittelen mielessäni myös uusia projekteja ja mietiskelen jo loppuunvietyjä ja niissä mahdollisesti tekemiäni virheitä. Kaikki muut pitävät valmistuneissa projekteissani tekemiäni virheitä erikoisuuksina, koska olen pitänyt tapanani kertoa kaikille naisillekin, jotka ovat ihmetelleet, miksi "tuo" on tehty noin, että tein "sen" tarkoituksella noin. Kehiteltyäni mielestäni loistavan idean tai kokonaisen loistavien ideoitteni ryppään nyökyttelen hyväksyvästi ideoilleni ja saatan jopa todeta, että: "mmm...m...juuri näin...". Tästä syntyy vaikutelma, että kuuntelen herkeämättä naisten kertomuksia ja että olisin jopa samaa mieltä.
Aika taloudellinen ajattelutapa. Pidän piheistä miehistä jotka kuitenkin satsaavat laatuun.
Naistenkin kanssa keskustelu onkin hyvin minä-keskeistä. Niin on miestenkin kanssa, mutta toisessa merkityksessä. Käytännön esimerkkinä tästä voisi olla vaikkapa naapurin mies, joka innoissaan soittaa tai huikkaa raja-aidan takaa: Hei kuule naapuri, tules vähän katsomaan mun uutta metaboani, tämä menee vaikka kuuhun! Nainen puolestaan käyttää minä-keskeisesti minä-sanaa täysin toisin pyytäessään aidan takaa samalta mieheltä juuri, kun tämä samainen mies on näkemäisillään, miten naapurin miehen uusi metabo menee vaikka kuuhun, että: tulisit nyt vähän tännemmäs ja antaisit edes kerran kaiken itsestäsi minulle. Noitten kahden minä-keskeisesimerkin selvä ero on siinä, että naapurin mies ei ollut vailla edes vanhaa edes kokonaista metaboa ja nainen puolestaan oli vailla suurinta osaa miehestä, vaikka mistäpä me senkään osan kokoa pelkkien kuulopuheitten perusteella pystyisimme arvioimaan.
Huonoimmat jäävät hakematta ensi aallossa usein. Pidä kiiretta ukkoseni.
Minä olen sen verran itsekäs 6-kymppinen tyttö että naistenhaulla yritän ehtiä hakemaan tanssittajaa joka osaa vaikka lattaria jos näin soitetaan. Useimmiten on kiire siitä se myrsky tulee. Miesten haulla joutuu usein tyytymään niihin "tavanomaisiin" jotka on ihan OK mutta kun on tullut opeteltua kaikkea mahdollista monta vuotta. Onneksi olen saanut useita taitavia minua nuorempia tanssituttuja jotka hymyssäsuin tanssittavat minua. Rannekukkaroa en käytä koska en ole löytänyt sopivan napakkaa johon mahtuisivat avaimet ym tilpehöörit. Avain on piilossa vaatteissa ja muut jossain koukussa roikkumassa. En sitten tiedä millä muulla viestitän että osaan tanssia kuin tanssimalla. Kivaa tanssikesää!!
Olin keskikesällä Kauan sitten kerran käynyt ensimmäisen kerran uteliaana tanssisalissa. Sinne oli bussikuljetus, joka muistaakseni lähti Mikonkadulta, Olin sen verran nuori miehenalku (alle komekymppinen), ettei minua sattumalta tullut kukaan nainen hakemaan tanssilattian laidalta tanssimaan. Vietin tosin suurimman osan ajasta karaokea ulkosalla kuunnellen. Viereisessä salissa, stagella, esiintyi sinä kesänä Finntelligens. Nyt sitä alkas olla kukin sellaisessa iässä, että jokainen oman kodin näkökulmasta kattelee ja sivusilmäilee arjessaan omien omaisten ikääntymistä. Yhteihengessä huolehditaan heistä ja käydään (aina kun keretään) tasseissa!
Peltipoliiseja ja metsän reunoilta jolkuttelevia hirviä täytyy tosiaan matkan varrella varoa, jos omalla autolla kulkee.