Ensinnäkin kansalainen saa vaatia viranomaisilta ruotsinkielistä palvelua vain, jos ovat itse ilmoittautuneet ruotsinkielisiksi.
Se taasen edellyttää sitä, että esim. ajokortti, sotilas- tai ulkomaanpassi,henkilöllisyystodistus tms. ovat ruotsinkielisiä.
Tästä seuraa, että kaikki hänen muutkin viranomaispaperinsa, eläke-, vero- ja monet muutkin asiat käsitellään ja kulkevat vastaisuudessa vain ruotsinkielellä.
Eli ei kannata pelleillä ja mennä testaamaan jokaisen poliisi- tai muun virkamiehen kielen ymmärtämisen taitoa.
Pääsääntöisesti n. 35 v. ovat poliisit taustaltaan vähintäin ylioppilaita, tai ainakin lukion suorittaneita. Monilla oli jo 70- luvulla opistotutkintoja takana, runsain määrin, joissa se toinen kieli oli pakollista.
Toinen asia on se, kuinka heloposti SUOMALAINEN yleensäkään tahtoo puhua sitä harvinaista toista kieltä, jota tavallinenkin ihminen tarvitsee 1-2 kertaa vuodessa, mutta ei koskaa kotimaansa, tai Ruotsin ulkopuolella. Ei voida puhua yhteisestä pohjoismaisesta Ruotsista, koska ruotsinkieli on eri asia vähän joka maassa.
Englantia ja venäjää joudun käyttämään kykyni mukaan ainakin Helsingissä mm. turistien takia useita kertoja viikossa, näin vertailun vuoksi.
Tänään poliisiksi hakijoita on varsin paljon ja yhä tasokkaampia, mutta kukaan ei estä kouluttamatonta ja avutontakaan hakeutumasta kokeisiin ja siten muuttaa osallistujien keski- taso- ym. pisteitä alaspäin.
Muutama vuosi sitten poliisikouluun haki n. 4400 hakijaa ja otettin vain 17. Yleensä hakijoista otetaan koulutukseen miehiä n. 5-8% ja naisia 1%.
Muistutan, että poliisissa on tälläkin hetkellä tuhansia muitakin tutkintoja suorittaneita, lukuisilla kaksikin tutkintoa ja yli.
Alasta jotain tietävänä totean, että mm. seuraavien alojen koulutuksia löytyy: Terveydenhoito, kaupallinen, tekninen, liikunta, sosiaali, ammattisotilas, tulli, rajavartiosto, vankeinhoito, rakennusala, atk ja monet muut.
Jos tuntuu, että sinne olisi helppo päästä, kannattaa yrittää. Lukuisat ällän ja een papereilla tulevat hylätyiksi, koska ei ole siinä hyvässä joukossa parhaimmistoa sittenkään.
Kieliasiasta sen verran, että asioidessani Ahvenanmaalla, tai kotimaamme ruotsinkielisillä paikkakunnilla ja puhuessani omaa tyydyttävää ruotsinkieltäni, minua perheineni kohdellaan kuin likaisia otuksia. Esim. Hangossa hymyilevä neito hävisi yli puoleksi tunniksi kokonaan tiskilta tiuskasten joitain F:stä, kuultuaan kielitaustani.
Luimme lehdet, odotimme ja poistuimme. Tämä on tuttua monessa tapahtumassa ja lukuisilla ystävilläni. Olen silti ruotsinkielisestä kodista Helsingistä ja olemme silti ihmisiä.
Se väestö, joka maassamme ei osaa tyydyttävästi enemmistökieltämme, lienee määrältään n. 4000. He ovat vanhoja saaristolaisia ja vähenevä joukko. Ns. muut ruottalaiset ovat määrältään n. 300.000 ja hekin osaavat hyvin emäkieltämme, mutta entisinä miehittäjinä ja vallanpitäjinä tahtovat yhä alistaa ja halventaa meitä. Suomen kieltä taasen ei saa esiintyä Ahvenanmaalla missään tiedotusvälineessä. Abarthaidia ja uskomatonta!Että se siitä kaksikielisyydestä, suvaitsevaisuudesta ja muusta sivistyksestä. Sisäsiittoisuus lienee syynä.
Terv. entinen ruotsinkielisen paikkakunnan rikosasiain syyttäjä ja ex- nimismies. Lennu!
Se taasen edellyttää sitä, että esim. ajokortti, sotilas- tai ulkomaanpassi,henkilöllisyystodistus tms. ovat ruotsinkielisiä.
Tästä seuraa, että kaikki hänen muutkin viranomaispaperinsa, eläke-, vero- ja monet muutkin asiat käsitellään ja kulkevat vastaisuudessa vain ruotsinkielellä.
Eli ei kannata pelleillä ja mennä testaamaan jokaisen poliisi- tai muun virkamiehen kielen ymmärtämisen taitoa.
Pääsääntöisesti n. 35 v. ovat poliisit taustaltaan vähintäin ylioppilaita, tai ainakin lukion suorittaneita. Monilla oli jo 70- luvulla opistotutkintoja takana, runsain määrin, joissa se toinen kieli oli pakollista.
Toinen asia on se, kuinka heloposti SUOMALAINEN yleensäkään tahtoo puhua sitä harvinaista toista kieltä, jota tavallinenkin ihminen tarvitsee 1-2 kertaa vuodessa, mutta ei koskaa kotimaansa, tai Ruotsin ulkopuolella. Ei voida puhua yhteisestä pohjoismaisesta Ruotsista, koska ruotsinkieli on eri asia vähän joka maassa.
Englantia ja venäjää joudun käyttämään kykyni mukaan ainakin Helsingissä mm. turistien takia useita kertoja viikossa, näin vertailun vuoksi.
Tänään poliisiksi hakijoita on varsin paljon ja yhä tasokkaampia, mutta kukaan ei estä kouluttamatonta ja avutontakaan hakeutumasta kokeisiin ja siten muuttaa osallistujien keski- taso- ym. pisteitä alaspäin.
Muutama vuosi sitten poliisikouluun haki n. 4400 hakijaa ja otettin vain 17. Yleensä hakijoista otetaan koulutukseen miehiä n. 5-8% ja naisia 1%.
Muistutan, että poliisissa on tälläkin hetkellä tuhansia muitakin tutkintoja suorittaneita, lukuisilla kaksikin tutkintoa ja yli.
Alasta jotain tietävänä totean, että mm. seuraavien alojen koulutuksia löytyy: Terveydenhoito, kaupallinen, tekninen, liikunta, sosiaali, ammattisotilas, tulli, rajavartiosto, vankeinhoito, rakennusala, atk ja monet muut.
Jos tuntuu, että sinne olisi helppo päästä, kannattaa yrittää. Lukuisat ällän ja een papereilla tulevat hylätyiksi, koska ei ole siinä hyvässä joukossa parhaimmistoa sittenkään.
Kieliasiasta sen verran, että asioidessani Ahvenanmaalla, tai kotimaamme ruotsinkielisillä paikkakunnilla ja puhuessani omaa tyydyttävää ruotsinkieltäni, minua perheineni kohdellaan kuin likaisia otuksia. Esim. Hangossa hymyilevä neito hävisi yli puoleksi tunniksi kokonaan tiskilta tiuskasten joitain F:stä, kuultuaan kielitaustani.
Luimme lehdet, odotimme ja poistuimme. Tämä on tuttua monessa tapahtumassa ja lukuisilla ystävilläni. Olen silti ruotsinkielisestä kodista Helsingistä ja olemme silti ihmisiä.
Se väestö, joka maassamme ei osaa tyydyttävästi enemmistökieltämme, lienee määrältään n. 4000. He ovat vanhoja saaristolaisia ja vähenevä joukko. Ns. muut ruottalaiset ovat määrältään n. 300.000 ja hekin osaavat hyvin emäkieltämme, mutta entisinä miehittäjinä ja vallanpitäjinä tahtovat yhä alistaa ja halventaa meitä. Suomen kieltä taasen ei saa esiintyä Ahvenanmaalla missään tiedotusvälineessä. Abarthaidia ja uskomatonta!Että se siitä kaksikielisyydestä, suvaitsevaisuudesta ja muusta sivistyksestä. Sisäsiittoisuus lienee syynä.
Terv. entinen ruotsinkielisen paikkakunnan rikosasiain syyttäjä ja ex- nimismies. Lennu!
Vastaukset 4
Vanhimmat
TIESITKÖ, ETTÄ N. 250 V SITTEN, KUN VAIN HARVA OSASI KIRJOITTAA JA LUKEA JA KUN NIMIKIRJOITUKSETKIN MERKITTIIN VAIN PUUMERKILLÄ VAIKKAPA TONTTIKAUPOISSA, PITI POLIISIKSI VALITULLA KUITENKIN OLLA KIRJOITUS- JA LUKUTAITO.
Huomatkaamme, että sellaista ei vaadittu moneltakaan muulta alalta. Lähinnä vain tärkeissä viroissa työskenteleviltä.
Nykyään poliisikoulutukseen hakiessa e r ä ä n ä ehdottomana vaatimuksena on, että lukion paperissa on äidinkieli vähintäin hyvä ja että lisäksi osoittautuu käsiala HYVÄ- laatuiseksi.
Muista vaatimuksista en tässä viitsi, mutta totean huippuhyvistä hakijoista vain n.6-8% valitaan opiskelemaan, vaikkapa sitten tohtoriksi saakka. Naisia heistä on n. 10%. Sama puku päälle, niin kaikki vaikuttavat samanlaisilta, massalta, eikä yksilöiltä. Kyllä poliisi arvonsa ja tunnustuksensa ansaitsee.
Ent. huume-etsivä, korkeakoulu/yliopistokoulutusta n. 100 opintoviikkoa ja ammatillista koulutusta n. 6 v., opinnot jatkuu ja opetustyössä edetään "siviilimaailmassa". Vointeja kaikille!
Turha se on alkaa ylistää poliisin tasoa niin että Ällän papereilla ei pääse sisään. Jos joku vetää lukiosta ällän tai een paperit niin se lähtee lukemaan sellaista alaa yliopistoon mistä saa kunnon palkkaa!! Älyköt on jossain muualla kuin poliisilaitoksella, tiedoksi vain. Ketä kiinnostaa kolmivuorotyö? Tai se että saa olla joka henkirikosta/itsemurhaa todistamassa?
Rosvo kirjoitti kyllä osaksi tottakin. Poliisiala
on pieni sisäänlämpiävä porukka, missä kilpailu
kaikkine lieveilmiöineen on kovaa. Kun jokaisella
ns. koulupohjaa riittää, niin eteenpäin amma-
tissa tietysti rajusti yritetään. Tosin sitten
monet saatuaan työn ohessa tutkinnon valmiiksi
vaihtavat alaa. Näin on kyllä tietysti muillakin
aloilla.
Ainahan poliisin ammattitaidosta on vitsailtu ja
tullaan vitsailemaan. Tosin minun eläkkeelle
siirtyminen taas hieman nytkäytti poliisin fik-
suutta pykälän ylöspäin.
Itse olen ollut pari vuotta poliisina ja olen viihtynyt työssä. Teen kahta vuoroa, pääasiassa 7-19 tai 19-7. Nämä vuorot sopivat minulle hyvin.
Kirjoitin aikanaan kuusi eximiaa ja yhden magnan enkä kokenut, että minun olisi välttämättä pitänyt ottaa lainaa ja mennä yliopistoon opiskelemaan moneksi vuodeksi sellaiseksi ihmiseksi, jolla ei varsinaista ammattia ole sittenkään. Sen jälkeen yrittää etsiä sitä hyvin palkattua duunia, jolla maksaa lainaa monta monta vuotta takaisin.
Nyt minulla on asuntolainaa, jota maksan tasaisesti takaisin ja olen jossain vaiheessa oman asunnon omistaja. Oma auto on jo.
En saa suurta palkkaa, mutta elän sillä onnellisesti.
Tämä on ollut minun unelmani ja olen ratkaisuihini tyytyväinen.