myöhästynyt suru

3jokimies3

Vaimoni kuoli n. puoli vuotta sitten. Naimisissa olimme yli 40 vuotta, lapsia ei ole, niin olimme jo nuorina päättäneet.
Printtasin pari päivää sitten n. vuosi sitten otetun yhteiskuvamme jääkaapin oveen. Syvempi, voimakkaampi kuin aiemmin, suru tuli minulle yllätyksenä. Olinko ollut näin pitkään jonkinlaisessa shokkitilassa?

9

<50

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Iceiceice

      Hyvinkin mahdollista. Olet saanut käytännön asiat järjestykseen. Tämän jälkeen hyvinkin tulee surun aika, joka kertaa henkilökohtaisen ajan jota ei tiedä kukaan kuin itse suria ,

      • 3jokimies3

        Niinhän minäkin asiaa pohdin. Päivittäin tuntuu siltä, että hän on läsnä elämässäni yhä edelleen.
        Kiitokset Sinulle, kun vastasit !


    • Sureva

      Otan osaa....

      Itselläni vähän samanlainen tunne.
      Käytännön järjestelyissä menee paljon aikaa ja ajatukset on silloin näissä käytännön asioiden hoidossa mukana ja suru jää hoitamatta.
      Surevalle jo näiden käytännön asioiden hoitaminen vie niin paljon voimia, ettei mitään muuta jaksakaan oikein tehdä.

      Minulta kuoli oma isä ja surutyötä tein jo yli vuoden valmistautuen siihen, että isän lähdön hetki tulee eteen, kun isän vointi alkoi heiketä ja suunta oli vain alaspäin.
      Shokkitilaan minulla ei varmaankaan ollut, kun isä nukkui pois omassa kodissa ja olin valmistaunut isäni kuolemaan.
      Tuntui vaan epätodelliselta, kun isä veti viimeisen henkäyksen ja isää ei enää ollut, kun piti selvänä, että isä on aina läsnä.
      Elimme toivossa, että isä vielä paranee.
      Toisin on varmaan niillä omaisilla, joiden läheinen kuolee yllättäen, jolloin lähdön hetkeen ei ole voinut vamistautua ja jättää jäähyväisiä.

      Todellinen tyhjyyden tunne tulee jälkeenpäin, kun kaikki pakolliset asiat on hoidettu ja on aikaa miettiä ja olla.
      Suru tulee usein aaltoina, välillä voimakkaampana ja välillä hennompana.
      Jotkut sanoo, että vuoden kuluttua alkaa helpottamaan, mutta omalta kohdaltani menee varmaan kauemmin.
      Sitä kauemmin varmaan suru ja kaipaus kestää, mitä läheisempi ja pidemmän aikaa yhteistä elämää on poisnukkuneen kanssa viettänyt.
      Sitä vain odottaa, että poisnukkunut läheinen tulisi ulko-ovesta sisään ja sanoisi, että tulin kotiin tai, että aamulla herätessä kaikki olikin ollut vain painajaista, ei tapahtunut todellisesti.
      Eniten sitä miettii ja ajattelee, että missä läheinen on nyt ja toivoo, että hänet vielä joskus näkee, ettei ero ole lopullinen, mikä olisi liian surullista.

      Minulle illat ja aamut ovat päivän surullisimpia hetkiä, varsinkin illat.
      Eilen illalla itketti taas tosi rajusti, itkin varmaan itseni uneen.
      Varsikin muistot isän viimeisistä hetkistä, kun isä ei enää pystynyt juomaan, eikä syömään mitään ja isää janotti kovasti, eikä isä enää pystynyt edes pillillä juomaan ja yritin helpottaa janoa kastamalla pumpulituppoa veteen ja isäni yritti siitä vettä imeä.
      Alkaa vaan itkettämään nuo muistot, kun niitä vielä muistelee.
      On toki hyviäkin muistoja, joita muistella.
      Tietenkin se lohduttaa, ettei isän enää tarvitse kärsiä kipuja ja että isä on nyt paremmassa paikassa ja hänellä on hyvä olla.

      Suruun varmaan kuuluu, että mitään ei oikein saa tehdyksi, jos aloittaa jotain, niin se jää kesken ja keskeneräisiä asioita kasaantuu, kun ei meinaa jaksaa niitä tehdä.
      En tiiä, mutta elämän tuntuu vaan pysähtyneen paikalleen ja kaikki tuntuu merkityksettömältä.

      Vomia suureen suruusi.....

    • Läheisenmenettänyt

      Syvä osanottoni.
      Tosiaan, kuten jo edelliset sinulle vastasi; käytönnön asiat olet saanut hoidettua niin suru sen kun ikäänkuin vahvistuu. Asioita hoitaessasi olet niin keskittynyt siihen, etkä välttämättä juuri sinä hetkenä tiedosta, mitä oikeasti on tapahtunut. Keskität vain itsesi siihen, että kaikki tulee varmasti hoidettua. Mutta siis, surun käsittely voidaan jakaa eri vaiheisiin. Voidaan puhua neljästä eri vaiheesta: shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja ns uudelleen suuntautumisen vaihe. Vaiheet eivät välttämättä erotu toisistaan ja saatat hypätä/ palata vaiheesta toiseen. Eli jos puhutaan shokkivaiheesta: Se alkaa heti sen laukaiseman tilanteen jälkeen. Sen aikana ihminen ei kykene vielä käsittämään tapahtumaa ja saattaa mahdollisesti kieltääkin sen. Osa lamaantuu täydellisesti kun sitten taas osa saattaa reagoida voimakkaalla kiihtymystilalla eli huutaa suoraa huutoa tai itkeä raivokkaasti. Lamaantuminen ja levottumuus saattaa myös vaihdella tämän aikana. Shokkivaiheessa siis tapahtuneen torjunta ja kieltäytyminen ovat asiaan kuuluvia selviytymiskeinoja, kunhan eivät vain jatku liian kauan. Myös turvallisuuden tunteen tarve on voimakas. Shokkivaiheessa oleva tarvitsee yleensä konkreettista suojaa ja turvaa. Ja kokemuksen siitä, että läsnäolevat ihmiset hallitsevat tilanteen. Reaktiovaiheessa: Vähän kerrassaan alkaa kohdata muuttuneen todellisuuden ja yrittää muodostaa käsitystä siitä, mitä on tapahtunut. Reaktiovaiheen alussa ihmisen mieli vielä haluaa yrittää kieltää tapahtuneen. Joskus voi jopa yllättää oudot tuntemukset siitä, että menetetty ihminen olisi lähellä. Ne ovat mielen käyttämiä puolustuskeinoja. Reaktiovaiheen aikana tapahtuneen merkitys lopulta tiedostetaan. Reaktiovaiheessa kriisin aiheuttanut tapahtuma toistuu usein muistikuvina hereillä ollessa ja nukkuessa. Tapahtuma saattaa palautua yhtäkkiä hyvinkin elävästi mieleen esimerkiksi jonkun tuoksun tai äänen takia tai vain keskustellessa jonkun ihmisen kanssa. Erilaisia ruumiillisia oireita, kuten sydämen tykytystä, vapinaa, hikoilua ja pyörrytystä voi esiintyä. Tapahtuma saattaa ensiksi unissa esiintyä painajaisten muodossa, mutta myöhemmin unet usein monipuolistuvat. Reaktiovaiheessa mieli alkaa käynnistyä käsittelemään tapahtumaa. Tässä kriisin vaiheessa ihminen tasapainoilee sietämättömältä kokemukselta suojautumisen ja sen käsittelemisen aloittamisen välillä. Kriisin reaktiovaiheessa ihminen tarvitsee yleensä mahdollisuutta tulla kuulluksi. Hänellä saattaa olla tarve puhua tapahtumasta uudelleen ja uudelleen. Puhumisella on usein tärkeä merkitys toipumisen kannalta. Reaktiovaiheessa voi myös esiintyä jonkun ihmisen tai tahon kohtuutonta syyllistämistä tapahtuneesta, mikä saattaa hämmentää kriisin kokeneen läheisiä. Reaktiovaiheessa oleva tarvitsee tietoa tilanteesta ja konkreettisia ohjeita ja tukea arjesta selviämiseen ja elämän uudelleen järjestämiseen. Sitten päästäänkin käsittelyvaiheeseen:
      Kriisin käsittelyvaihe eli läpityöskentelyn ja korjaamisen vaihe kestää muutamista kuukausista noin vuoteen. Tämän aikana kriisin aiheuttanut tapahtuma aletaan hyväksyä. Mieli ei enää kiellä tapahtunutta, vaan alkaa ymmärtää sen olevan muutoksineen ja menetyksineen totta. Tässä vaiheessa ihminen on valmis tekemään varsinaista surutyötä. Hän alkaa olla valmis kohtaamaan tapahtuman kaikki ulottuvuudet ja oman muuttuneen identiteettinsä. Käsittelyvaiheessa voi ilmetä muisti- ja keskittymisvaikeuksia ja ärtyneisyyttä sekä sosiaalisista suhteista vetäytymistä. Ihminen tiedostaa kriisin aiheuttamat muutokset ja alkaa usein pohtia omaa identiteettiään, vakaumuksiaan ja uskomuksiaan. Kriisin käsittelyvaihe valmistaa kriisin kokenutta suuntautumaan jälleen tulevaisuutta kohti. Ja viimeinen eli ns uudelleen suuntautumisen vaihe: Kriisin uudelleen suuntautumisen vaiheessa kriisi alkaa hiljalleen muuttua osaksi elämää ja kokemusta omasta identiteetistä. Kriisin aiheuttaneesta tapahtumasta on tässä vaiheessa tavallisimmin aikaa vuodesta kahteen. Kriisin aiheuttanut tapahtuma ei unohdu koskaan, mutta sen kanssa pystyy elämään. Kun tapahtunut hyväksytään, sopeutuminen uuteen tilanteeseen pääsee alkamaan.

      Elämänilo palaa hiljalleen, ja tapahtumasta tulee merkittävä osa omaa elämäntarinaa, mutta se ei enää täysin hallitse tunne- ja ajatusmaailmaa. Kriisi ei enää kuluta omaa mielenterveyttä, vaan on saattanut tuoda jopa lisää voimavaroja. Toipuminen ei kuitenkaan ole suoraviivaista, vaan esimerkiksi kriisistä muistuttavat tapahtumat saattavat tuoda mieleen kriisin aiempien vaiheiden raskaita tuntemuksia.

      Monet todella vaikean kriisin kokeneet kertovat muuttuneensa pysyvästi tapahtuman aikana. Samalla he sanovat löytäneensä itsestään sellaisia voimavaroja, joita he eivät tienneet olevan olemassakaan. Kriisin seurauksena elämä saattaa tuntua haavoittuvaisemmalta, mutta myös vielä aiempaa merkityksellisemmältä.

      Käyn itse läpi surua ja sen eri vaiheita. Olen siis ottanut asiasta selvää enemmänkin, sillä se on vaivannut minua. Jatkuu ->

      • Läheisenmenettänyt

        Ei mahtunut yhteen viestiin, mutta toivon että äskeisestä oli sinulle jotain apua. Olen itse miettinyt eri tuntemuksia kunnes hain netistä tietoa ja lopulta tajusin, että suruajassa on eri vaiheet. Suru on suuri, toivon että helpottaa. Herään aamulla, muistan heti että minulle tärkeä ihminen on poissa, illalla mennessäni nukkumaan mietin asiaa. Elämänilo on kadonnut ja jotenkin elämältä pohja kokonaan. En vain pysty hyväksymään, mitä on tapahtunut. Tästä on tosin aikaa kuukausi. Sitä vain alkaa miettimään elämän tarkoitusta ja sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Itse toivon, että täältä poistuneet näkisivät sen kaiken, kun käymme esim. Haudalla. Ja toivon, että vielä joskus saan tavata kaikki ne ihmiset, jotka ovat täältä lähteneet kun oma aikani koittaa. Jokatapauksessa halusin nyt laittaa sinulle nuo surun vaiheet ja kertoa omastani. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia eteenpäin!


      • 3jokimies3

        Kiitokset Sinulle perusteellisesta selvityksestäsi!
        Yritän elää päivän kerrallaan, tosin joskus tuntuu että "rankaisen" itseäni liiankin pessimistisellä maailmanuvallani.


      • Läheisenmenettänyt
        3jokimies3 kirjoitti:

        Kiitokset Sinulle perusteellisesta selvityksestäsi!
        Yritän elää päivän kerrallaan, tosin joskus tuntuu että "rankaisen" itseäni liiankin pessimistisellä maailmanuvallani.

        Ei mitään, ajattelin että siitä voisi olla sinulle jotain apua. Toivottavasti.

        Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Itse yritän myös elää myös päivä kerrallaan, mutta tuntuu vain todella raskaalta. Haluaisitko vähän avata tuota lisää "rankaisen itseäni liiankin pessimistisellä maailmankuvalla"?


      • 3jokimies3
        Läheisenmenettänyt kirjoitti:

        Ei mitään, ajattelin että siitä voisi olla sinulle jotain apua. Toivottavasti.

        Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Itse yritän myös elää myös päivä kerrallaan, mutta tuntuu vain todella raskaalta. Haluaisitko vähän avata tuota lisää "rankaisen itseäni liiankin pessimistisellä maailmankuvalla"?

        Niin, ajatusteni pohjavire on vähintäänkin melankolinen kerta toisensa perään. En kuitenkaan usko olevani masentunut, vaan tuo em. mielenlaatu on ikäänkuin syntymässä saatu. Viime aikoina on ajoittain tuntunut suorastaan raivostuttavalta, kun ei edes yhtä positiivista ajatusta satu niiden lukuisien ajatusvirtojen joukkoon.
        Mutta olen täysin tietoinen siitä, että elämäni merkitys on tuskin edes pisara valtameressä. Sen kun muistaa, niin "ruikuttamiseni" ei isossa mittakaavassa ole muuta kuin itsesääliä (liekö masokismisia piirteitäkin mukana?).


      • Läheisenmenettänyt
        3jokimies3 kirjoitti:

        Niin, ajatusteni pohjavire on vähintäänkin melankolinen kerta toisensa perään. En kuitenkaan usko olevani masentunut, vaan tuo em. mielenlaatu on ikäänkuin syntymässä saatu. Viime aikoina on ajoittain tuntunut suorastaan raivostuttavalta, kun ei edes yhtä positiivista ajatusta satu niiden lukuisien ajatusvirtojen joukkoon.
        Mutta olen täysin tietoinen siitä, että elämäni merkitys on tuskin edes pisara valtameressä. Sen kun muistaa, niin "ruikuttamiseni" ei isossa mittakaavassa ole muuta kuin itsesääliä (liekö masokismisia piirteitäkin mukana?).

        No nyt avatessasi vähän tuota äskeistä, niin sain paremmin kiinni ja voin melkeinpä samaistua ajatuksiisi. Viitaten juuri alakuloisuuteen, raskasmielisyyteen ja ylipäätään haluttomuuteen tehdä mitään, sitähän sinäkin tarkoitit, eikö? Mutta kuten melankolialla tarkoitetaankin surusta, ikävästä johtuvaa eikä niinkään varsinaisesta masennuksesta. Ymmärrän siis kyllä sinua ja ajatuksiasi, en ole saanut itsekään pahemmin positiivisia ajatuksia kokoon, näin surun keskellä. Niin no.. masokistisyydellä viitataan enemmänkin henkilöön, joka nauttii itsensä satuttamisesta. Koetko kuuluvasi niihin henkilöihin? Koetko, että elämäsi on menettänyt merkityksensä vaimosi nukuttua pois?

        Itselläni on aikalailla muuttunut maailmankuva ja tuntuu parhaillaan myös, että elämällä ei ole mitään annettavaa enää. En osaa hyväksyä tapahtunutta. Nään painajaisia /unia tapahtuneesta. Toivon vain, että kaikki olisikin painajaista. Sitä on raskasta ajatella, ettei kyseistä ihmistä enää ole. Ja sitä vain alkaa miettimään, mitä tapahtuu kun ihminen kuolee. Maailmassa on muutenkin paljon selittämättömiä asioita (tietysti meille nyt jo itsestäänselvyyksiä), olisi siis todella inhottavaa miettiä, että ei olisi enää mitään kun täältä poistutaan. Kysymys siis kuuluu, miten sinä näet asian? Mihin sinä uskot? Kysyn vain siksi, että itse olen alkanut miettiä asiaa enemmän.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.

      Onko kenellekään yllätys?
      Perussuomalaiset
      184
      2011
    2. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      53
      1922
    3. Synnittömänä syntyminen

      Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.
      Helluntailaisuus
      135
      1588
    4. Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!

      Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten
      Maailman menoa
      145
      1505
    5. Mitä tämä tarkoittaa,

      että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?
      Ikävä
      41
      1324
    6. Nukkumisiin sitten

      Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny
      Ikävä
      4
      1204
    7. Muistatko komeroinnin?

      Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu
      Suhteet
      48
      1185
    8. Naisten tyypilliset...

      Naiset ei varmaan ymmärrä itse miten karmealle heidän tavara haisee. Miehet säälistä nuolevat joskus, yleensä humalassa
      Ikävä
      10
      1163
    9. Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla

      "Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"
      Suhteet
      3
      1128
    10. Syö kohtuudella niin et liho.

      Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on
      Laihdutus
      11
      1127
    Aihe