Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asuvat edelleen vanhempiensa luona tai avustaminaan. Heitä saatetaan kutsua bensalenkkareiksi tms. Mitä ajattelet heistä nyt?
Muistatko komeroinnin?
Anonyymi-ap
261639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 19 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Autisteja, eli yhteiskunnan maalittamia väärinymmärrettyjä taiteilijaneroja. Tuijotetaan seinää päin kilpaa tuntikausia putkeen ja katotaan kuka voittaa. Ne kuulemma tuijottaa seinää tuntikaupalla. Osa niistä joo, koska netissä on väitetty niin ☝️. Snuukkeria katseskelin äsken. Sen pelaaminen voisi tehdä terää kaikenlaisille nepsyille koska siihen peliin hukkuu hyvällä tavalla. Oma fokus siis keskittyy siihen. Olen joskus pelaillut sitä kaljoittelun yhteydessä eli puhun omasta kokemuksestani.
Varmaan heissä on taiteilijanerojakin.
Ajattelet, että hikikomorit ovat yhtä kuin nepsyt...
🤔
Jos kyseessä ns. Normi nuori. Niin ei hyvä. Jokaisen täytyisi kuitenkin itsenäistyä ja opetella elämään omillaan. Vanhemmat voi auttaa mutta loputtomiin ei pidä pitää pumpulissa. Ei vanhemmat ikuisesti elä. Silloin on aika hukassa jos koko elämä pyörinyt heidän ympärillä. Täytyy rakentaa oma elämä.
Mitä meinaat tuolla, että jos on kyseessä normi nuori?
Niinhän se yleensä menee, että nuori aikuistuu ja ja itsenäistyy omaan elämäänsä. Kaikkien kohdalla se ei käy niin... jollei ole ollut turvallista kiintymyssuhdetta vanhempiin niin itsenäistyminen on vaikeaa tai repivää.
Nykyään on kyllä vaikka mitä apuaja ja kerhoja jne jne. Ihmisestä itsestään se aika pitkälle kiinni. Ei kukaan kotoa hae. Siksipä se täytyy jokaisen itse tehdä. Ihmiset liikaa jää kiinni koneisiin. Menee vaikka johonkin harrastukseen pikkuhiljaa tutustuu ja tulee tutuksi. Tai muuten ihmisten pariin.
Sitä että kyseessä ei erityislapsi esim. jolla erityistarpeita. Silloin sen ymmärtää. Jokainen joutuu itsenäistymään oli vaikeaa tai ei. Vanhempien ja yhteiskunnan tarkoitus kasvattaa lapsia niin että ne pärjää aikuisuudessa. Jotain mennyt pieleen jos niin ei tapahdu.
Uskon, että ajan myötä voit saada apua jos löydät oikeat kanavat avun saamiseen. Tiiän, että se on haastavaa tänä päivänä. Jos olisit tällä paikkakunnalla niin hakisin sinulle välittömästi apuväylät ihan kaikkeen.
Nyt hyviä ja levollisia unia.
Minulla nyt sattuu olemaan perhepiirissä ihmiset jotka työkseen antavat tukea erityislapsille. Varmaan joku sitä mieltä ettei sinunkaan olisi kannattanut tehdä lapsia. Eipä sitä muiden mielipiteitä aina kysytä.
No silloinhan puhuttaa jo erityistarpeista. Sitten tarvitsee hakea jo ammatillisen apua jos nikn paha ahdistus. Ei kait asian maton alle vetäminen auta. Se että jää kotiin ja elämä menee ohi. Minäkin olen rankasti koulukiusattu. Ei olisi tullut mieleenkään jäädä vanhempien nurkkiin vieläpä fyysisti sairas. Hiljainen ja ujo. Sitä on joutunut kasvamaan ylittämään itsensä. Ymmärtämään että tämä on minun elämäni. Kukaan ei tule puolestani sitä elämään.
En ole mikään uskovainen. Mitä tuo liittyy aiheeseen. Sekö että jos vanhemmat on eronneet on syy ettei nuorten tarvitse aikuistua.
Miten tämä liittyy aikuistumiseen. Kyllähän kehitysvammaisiakin asuu omillaan toki tuettuna. Itse olen vain sitä mieltä että jos nuorella on edellytykset lähteä kokeilemaan omaa elämää vanhempien pitää siihen kannustaa. Nämä sun rotuoppi jutut ovat sairata enkä halua muutenkaan kanssasi keskustella kun lukenut juttujasi.
Juurihan tuolla mainisit että puhun ns. normi nuorista jolla on siihen edellytykset mutta ei vaan satu kiinnostamaan kun on hankalaa. Eli turhaan intät minulle.
Sinä saat elättää lapsesi ihan niin kauan kuin haluat. Hienoa että asuvat luonasi ja pystyt siihen. Entäpä sitten kun sinusta aika jättää kuka huolehtii?
En todellakaan ole. Yritän vältellä sinua täällä. Inhottaa sinut jutut nuorista tytöistä yms.
Ihan olen vain sivusta lukenut tekstejäsi ja mielipiteitä. Muutenkin ällöttää tuollaiset miehet eli et ole ainoa älä huoli.
Niin eli periaatteessa et välitä sen verran että hoitasit asiat eläessäsi nii että pärjäävät. Selvä.
Käyttäisit senkin ajan mitä surkuttelet itseäsi ja haaveilet nuorista tytöistä järjestämään lastesi tulevaisuutta.
Jos on kyse ihmisen koko pesoonasta olemuksesta ja ihmisyydestä. Ja se on pysyvästi erilaista. Niin siinä on se ongelma. Että sen vaalimisen ja hyväksymisen sijaan. Yhteiskunta yrittää ikäänkuin kuntouttaa joitakin yksilöitä ulos itsestään.
Sitten ihmetellään. Kun koko elämä hoettu yhteiskunnan ja muiden auttavien tahojen puolelta, ettet ole riittävä. Ja vielä vähän pitäisi kuntoutua. Sama juttu. Kuin lääkäri kertoisi halvaantuneelle, joka ei kävele enää. Että sen sijaan että keskittyisit elämään ja siihen mitä siitä saat parhaiten irti niin voisitko leikkiä mukana 70 vuotta jotakin turhaa fysioterapiaa, ja jos vaan jaksat uskoa, niin kävelet ehkä 71 vuotiaana. Tai silmälääkäri vaatisi että ensi kerralla kun tulet käymään ovat siniset silmäsi muuttuneet vihreiksi. Nää jutut on ihan hölmöläisten tasolla. Mitä apuja tai kuntoutuksia esimerkiksi kirjolla oleville tarjotaan. Tuhoisia ja jo ajatuksen tasolla mahdottomia. Sitten päälle vanhemmilta vaaditaan ties mitä ja syyllistetään vielä parhaimmillaan jostain tuen osaamattomuudesta ja ammattilaisten tärkeydestä. Tätä sivusta seuranneena ei voi kuin ihmetellä ja pudistella päätä. Niissä kirjolla olevissa ollut mitään vikaa alunperinkään. Sen enempää kuin normiväestössäkään. Olivat vain erilaisia. Ja se ei ole sairautta. Vaan erilaisuutta.
Tässäkin puhutaan taas täysin eriasista kuin itsenäistyminen ja kotiin jääminen.
Et tajua lukemaasi. Tai sovella sitä mihinkään. Mitä täällä on kirjoitettu. Ok.
En varmaankaan tajua enkä edes halunnut käydä tötä keskustelua. Kun juurikin kirjoitin että puhun ns.normi nuorista en erityis nuorista tuossa kommentissa minkä kirjoitin. Puhuin nuorista joilla on mahdollisuus muttei tahtoa eikä vanhemmilla
tahtotilaa koittaa edes kannustaa nuorta eteenpäin elämässään hyväksytään vain ettei jaksa. Silloin mielestäni tehdään karhunpalvelus nuorelle .
En ole mikään asiantuntija aiheesta. En halunnut käydä keskustelua erityisnuorten tarpeista koska nehän ovat ihan eri asian asioita tilanne kohtaisia ei niistä voi mitenkään yleisesti ottaa edes kantaa.
Sekä kirjoilla olevia ihmisiä on niin iso joukko ettei mitenkään voi verrata keskenään. Osa käy töissä elää normi elämää. Sitten on niitäkin jotka eivät esim. osaa edes puhua.
Voin vastata tähän koska tästä on sekä kokemusta henkilökohtaisella tasolla, että lukuisten ns "sosiaalisesti pelokkaiden" tasolla.
Nyt haluan erottaa heti alkuun että sosiaalisesti pelokkaita en tässä käsittele, koska heillä on täysin omanlaisensa ongelma. Käsittelen tässä sitä porukkaa joka otetaan hoitoon ja heitä hoidetaan sosiaalisesti pelokkaina, vaikka heidän ongelmansa on paljon syvemmällä ja siksi nuo sosiaalisesti pelokkaiden hoitotoimet eivät heihin vaikuta parantavasti. Lopulta kun mikään ei ole auttanut, heidät potkaistaan pois hoitojärjestelmästä.
Esimerkiksi jos olet töissäkäyvä, sinulla on ystäviä ja elämäsi hymyilee ja sitten saat ahdistuskohtauksen kaupan kassalla, sinulle diagnosoidaan sosiaalinen fobia ja sitä hoidetaan, kunnes päädyt takaisin elävien kirjoihin. Hyvä. Hoito toimii.
Mutta, entä sitten kun sinulle on vanhemmat ja ympäristö sanonut että sinun pitäisi mennä töihin, sinun pitäisi hankkia harrastuksia ja ystäviä, mutta et sitä pysty tekemään ja sinua hoidetaan siedättämällä sosiaalisiin tilanteisiin? Siedätyshoidot eivät tule auttamaan mitenkään, koska perimmäistä pelon syytä ei korjata.
Pelon syy on tietämättömyys.
Kun normaalille ihmiselle sanotaan, mene töihin. Hän tietää miten töitä haetaan, mitä töissä vaaditaan, mitä töissä tehdään, miten siellä verkostoidutaan jne.
Hikikomori ei sitä tiedä. Eikä siihen auta työkokeilu tai työvalmennus tms. Se ei auta, koska jälleen kerran, kukaan auttajista ei keskity siihen perimmäiseen ongelmaan, vaan he keskittyvät siihen mitä yhteiskunta haluaa, eli päämäärään, jonka jälkeen henkilön voi potkaista pois järjestelmästä.
Käytännössä kaikilla tapaamillani pitkäaikaisongelmaisilla on sama ongelma. Se on vanhemmat. Eikä kyse ole todellakaan mistään rakkauden puutteesta, kiusaamisesta tai päihteistä, tai erityistarpeista! Kyse on vanhempien osaamattomuudesta kasvattaa lastaan lapsen herkkyyskausilla.
Vanhemmat eivät tee sitä tahallaan tai kyvyttömyyttään. Esimerkiksi jos lapsi ei saa maistelukaudellaan monipuolisesti erilaisia makuja syötäväksi, hänestä tulee ns. nirso. Kyse ei ole siitä että lapsi omasta päätöksestään nirsoilisi, tai että hänen vanhempansa nirsoilisivat, vaan siitä ettei hänelle ole opetettu että kaikenlaisia makuja voi yhdistää ja syödä turvallisesti ja että makuihin tottuu!
Kun tuo sama ilmiö toistuu sosiaalisen kasvun herkkyyskaudella, silloin tulee tuhoja.
Jos esimerkiksi vanhemmat ovat työttömänä ja istuvat kotonaan tuon kauden ajan, eivätkä tapaa ketään, se leimautuu myös lapsiin ja lapsi ei opi erilaisia sosiaalisia tilanteita. Se ei myöskään auta että vanhemmat kävisivät esimerkiksi aktiivisesti sukulaisillaan. Vanhempien tulee käydä erityisesti sellaisissa tilanteissa missä he joutuvat haastamaan itseään, ja tuntevat olonsa epämukavaksi, jolloin lapsi oppii ettei kaikki epämukavat tilanteet olekaan tuhoisia ja että epämukavia tilanteita tulee käydä läpi jotta voi saavuttaa päämääriä.
Esimerkiksi jos lapsi on tilanteessa jossa vanhempi käy läpi vaikkapa työhaastattelun, lapsi oppii että eri tilanteissa toimitaan eri tavalla. Ikäänkuin roolitetaan eri tilanteita. Tai jos esimerkiksi kaupassa on ostanut homeisen leivän ja se palautetaan, lapsi oppii pitämään sosiaalissa tilanteissa puolensa, ilman että tarvitsee hyökätä tai toimia agressiivisesti.
Kaikki sosiaalisista ongelmista kärsivät ihmiset kärsivät niistä nimenomaan siksi että he eivät halua olla erakkoja! He haluavat olla sosiaalisia. Missä siis on se ongelma? Ongelma on siinä etteivät he tiedä, eikä heillä ole enää mitään tukea tarjolla ja tukea ei ole se että siedätetään!
Tukea olisi esimerkiksi näytelmät joihin kärsijöiden täytyy paneutua. Ei käsikirjoituksen mukaan, eikä niin että näytelmässä on esimerkiksi kaupan kassa joka vain ottaa vastaan rahaa, vaan niin että näytelmässä on tilanne jostain oikeasta sosiaalisesta tilanteesta, johon liitetään esimerkiksi hetki kun lehdestä leikataan kuvia joissa on vaatteita joita "pukea" päälle. Niin että tilanteesta tulee oikeasti kokonaisvaltainen. Tilanteessa ei saa olla myöskään pelkästään näyttelijä, henkilökohtainen avustaja ja kuntoutuja, vaan siinä pitää olla muitakin kuntoutujia ja näyttelijöitä ja kaikkien täytyy osallistua.
Valitettavasti tuollaista on haastava järjestää, ja vielä valitettavampaa on se että useat järjestäjät eivät pysty sisäistämään sitä mikä pitkäaaikaisista sosiaalisista ongelmista kärsivät todellisuudessa kärsivät ja mikä heitä auttaisi. Siksi siitä tulee suorittamista jossa keskitytään päämäärään, eikä suinkaan kehittymiseen ja syihin! Tuo taas on terveydenhuollon erityisongelma.
Hikikomoreista suurin osa EI ole kirjolla.
Kiitos kaikille jotka kirjoititte aloitukseen. Oli mukava vaihtaa ajatuksia aiheesta. Jospa vielä joskus myöhemminkin vaikka palsta on mennyt tosi paljon huonoon suuntaan 👎
Eikö tähän kukaan voi vaikuttaa?
Hyvää yötä.
🌾
Tuohan on toisten aiheuttamaa jotka omasta mielestä ovat täydellisiä ihmisiä jotka ei tee virheitä.
Jos komeroitu ihminen erehtyy heistä mainitsemaan eli ilmoittaa heidän epätäydellisyyksistä niin he hyökkää porukalla kimppuun sekä vaatii kunnioittamaan heitä.
En ollut hikikomori alunperin vaan hyvinkin sosiaalinen sekä aina johonkin suuntaan menossa, mutta eivät saaneet hengiltä joten veivät kaiken mahdollisen jonka avulla vangitsivat vanhempien kotiin.
Minulle kävi näin vasta yli 40vuotiaana, mutta kyllä tuo aloitettiin jo lapsena.
Sanoin serkustani ja siskostani, että ei he ole mitään prinsessoja eikä hienoja naisia vaan OHUKAINEN JA PAKSUKAINEN joten ei heidän kanssa voi leikkiä!
Sain selekään sekä koti-arestia, koska en muka osannut olla kunnolla!
Hikikomorina oleminen EI OLE MUKAVAA, mutta kuluuhan se tässäkin läskinä maatessa!