Olen kuullut tarinan äidiltäni, joka on erittäin skeptinen nk. yliluonnollisten asioiden suhteen. Siis; erittäin skeptinen ja maalaisjärkeen luottava ihminen. Kerron nämä nyt tässä lyhyesti ja vastaan sitten kysymyksiin, jos joku kaipaa yksityiskohtia.
Isäni kuoli elokuussa 1989. Olin itse tuolloin 10-vuotias. Tarinat liittyvät tähän kuolemantapaukseen tavalla tai toisella.
Isäni sairasti erästä syövän muotoa ja sairaus oli edennyt kesällä 1989 jo todella pitkälle. Hän oli melko heikossa kunnossa. Meillä oli tuolloin vajaa 10-vuotias ajokoira, isän uskollinen metsästyskaveri Topi. Isäni makasi olohuoneessa päiväkaudet ja halusi yhtenä päivänä nähdä Topia, kun ei itse enää viitsinyt sitä lähteä ulos katsomaan. Päästimme Topin sisälle ja meillä on talossa pitkä käytäbvä, jonka päässä olohuone on. Topi rynnisti tuttuun tapaan korvat hulmuten kohti olohuonetta. Mutta; aivan olohuoneen kynnyksellä, viime hetkellä kun se havaitsi isäni, se jarrutti vauhtinsa kuin seinään, nosti korvansa hörölle ja jäi tuijottamaan isääni. Isä kutsui Topia nimeltä mutta koira ei liikahtanutkaan. Hetken tuijotettuaan se käänsi selkänsä ja juoksi takaisin käytävää pitkin talon toiseen päähän. Päivänä, jolloin isäni nukkui pois, Topi ei tullut ulos kopistaan koko päivänä, vaikka muistan itse kutsuneeni sitä monta kertaa häkin laidalla. Tuon allekirjoitan itse.
Kaksi viikkoa isäni kuoleman jälkeen äitini oli eräänä syys-iltana puhelimessa isäni siskon kanssa. Puhelinpöydän luota talossamme voi nähdä suoraan keittiöön ja sen ikkunasta avautuvaan metsään. Ulkona oli pimeää. Kesken tuon puhelun, äitini kertoi kokeneensa seuraavanlaista; "Puhuimme Raijan kanssa Reijon kuolemasta. Kesken kaiken, näin metsän laidassa puiden seasta nousevan valopallon. se näkyi hyvin selvästi ja se nousi hitaasti. Se oli melko kirkas. Sanoin Raijalle, että nyt minun täytyy lopettaa hetkeksi, soitan pian takaisin! Juoksin ulos takapihalle, mutta mitään ei enää näkynyt. Ajattelin, että olisikohan se ollut jokin suuri tähti tms. ja yritin etsiä loogista selitystä tapahtumalle. Tiesin, ettei se näyttänyt yhtään tähdeltä ja totesin hämmästykseksi, että taivas oli läpeensä yönmusta, eikä ainuttakaan liikettä siellä näkynyt. Palasin puhelimeen, soitin Reijon siskolle ja kerroin tapahtuneesta".
Itse sain kuulla äitini tarinan vasta pari vuotta sitten, sillä olin kai liian pieni tuolloin moisiin tarinoihin.
Mitä äitiini tulee, on hän nähnyt myös useita, hyvin selkeitä unia isästämme. Voin kirjoittaa muistista yhden myöhemmin.
Siskoani asia koskee hieman vastaavalla tavalla. Hänellä oli taopana soittaa isäni kanssa viulua hieman leikkimielisellä asenteella. Isäni osasi soittaa jonkin verran ja oli myös tuon viulun itse rakentanut. Nyt roikkuu olohuoneemme seinällä. Siskoni oli katsomassa televisiota eräänä talviyönä noin kaksi vuotta sitten olohuoneessamme. Katsoessaan siinä ruutua kaikessa hiljaisuudessa pimeässä olohuoneessa, hän oli selvästi kuullut viulun soivan yhdesti, melko lyhyesti. Hän oli siitä havahtunut hieman, mutta oli luullut, että ääni oli ollut joko kuvitelmaa tai tullut jostakin vain vahingossa. Hetken päästä ääni oli uusiutunut ja hieman selkeämmin. Siskoni oli tämän jälkeen jo pelästynyt ja mennyt tarkistamaan viulun, olisiko se voinut jotenkin itsestään soida liikahtamalla tai jotenkin. Mitään tällaista ei ollut tapahtunut. Hän oli peloissaan, herätti äitini ja kertoi tapahtuneesta.
Meillä on jouluna tapana laittaa isäni haudalle kynttilöitä. Nyt ei ollut kyseessä joulu, vaan toinen siskoistani oli saamassa esikoistaan sairaalassa. Tyttö oli syntynyt ja äitini oli käynyt viemässä isäni haudalle kynttilän. Isäni hauta on todella suuren kuusen alla, jossa oksat muodostavat varsinaisen katon kummun päälle. hautakivi on vieläpä puun runkoa kohti, jolloin se tarjoaa kivelle sekä sen juurella oleville kynttilöille hyvän suojan. Muutama päivä äitini vietyä kynttilän, hän palasi haudalle ja sai kokea jotakin kummallista; kynttilän keskelle olim pudonnut männynkäpy, joka oli sammuttanut leikin. hyvin outoa, sillä hautakumpu on kuusen alla. Lienee sattumaa, mutta hyvin merkillistä. Äitini toi minulle tuon kynttilän nähtäville enkä ollut uskoa koko juttua tuolloin.
Painota että äitini ja siskoni ovat molemmat melko skeptisiä tällaisten asioiden suhteen. Itse olen sieltä rajamaastosta, en ole kokenut mitään tuollaista, mutten kuitenkaan kiellä nk. yliluonnollisia asioita; jos jotakin yliluonnollista on olemassa, eihän se enää ole yliluonnollista, jos se on olemassa.
Kiitos.
Isäni kuoli elokuussa 1989. Olin itse tuolloin 10-vuotias. Tarinat liittyvät tähän kuolemantapaukseen tavalla tai toisella.
Isäni sairasti erästä syövän muotoa ja sairaus oli edennyt kesällä 1989 jo todella pitkälle. Hän oli melko heikossa kunnossa. Meillä oli tuolloin vajaa 10-vuotias ajokoira, isän uskollinen metsästyskaveri Topi. Isäni makasi olohuoneessa päiväkaudet ja halusi yhtenä päivänä nähdä Topia, kun ei itse enää viitsinyt sitä lähteä ulos katsomaan. Päästimme Topin sisälle ja meillä on talossa pitkä käytäbvä, jonka päässä olohuone on. Topi rynnisti tuttuun tapaan korvat hulmuten kohti olohuonetta. Mutta; aivan olohuoneen kynnyksellä, viime hetkellä kun se havaitsi isäni, se jarrutti vauhtinsa kuin seinään, nosti korvansa hörölle ja jäi tuijottamaan isääni. Isä kutsui Topia nimeltä mutta koira ei liikahtanutkaan. Hetken tuijotettuaan se käänsi selkänsä ja juoksi takaisin käytävää pitkin talon toiseen päähän. Päivänä, jolloin isäni nukkui pois, Topi ei tullut ulos kopistaan koko päivänä, vaikka muistan itse kutsuneeni sitä monta kertaa häkin laidalla. Tuon allekirjoitan itse.
Kaksi viikkoa isäni kuoleman jälkeen äitini oli eräänä syys-iltana puhelimessa isäni siskon kanssa. Puhelinpöydän luota talossamme voi nähdä suoraan keittiöön ja sen ikkunasta avautuvaan metsään. Ulkona oli pimeää. Kesken tuon puhelun, äitini kertoi kokeneensa seuraavanlaista; "Puhuimme Raijan kanssa Reijon kuolemasta. Kesken kaiken, näin metsän laidassa puiden seasta nousevan valopallon. se näkyi hyvin selvästi ja se nousi hitaasti. Se oli melko kirkas. Sanoin Raijalle, että nyt minun täytyy lopettaa hetkeksi, soitan pian takaisin! Juoksin ulos takapihalle, mutta mitään ei enää näkynyt. Ajattelin, että olisikohan se ollut jokin suuri tähti tms. ja yritin etsiä loogista selitystä tapahtumalle. Tiesin, ettei se näyttänyt yhtään tähdeltä ja totesin hämmästykseksi, että taivas oli läpeensä yönmusta, eikä ainuttakaan liikettä siellä näkynyt. Palasin puhelimeen, soitin Reijon siskolle ja kerroin tapahtuneesta".
Itse sain kuulla äitini tarinan vasta pari vuotta sitten, sillä olin kai liian pieni tuolloin moisiin tarinoihin.
Mitä äitiini tulee, on hän nähnyt myös useita, hyvin selkeitä unia isästämme. Voin kirjoittaa muistista yhden myöhemmin.
Siskoani asia koskee hieman vastaavalla tavalla. Hänellä oli taopana soittaa isäni kanssa viulua hieman leikkimielisellä asenteella. Isäni osasi soittaa jonkin verran ja oli myös tuon viulun itse rakentanut. Nyt roikkuu olohuoneemme seinällä. Siskoni oli katsomassa televisiota eräänä talviyönä noin kaksi vuotta sitten olohuoneessamme. Katsoessaan siinä ruutua kaikessa hiljaisuudessa pimeässä olohuoneessa, hän oli selvästi kuullut viulun soivan yhdesti, melko lyhyesti. Hän oli siitä havahtunut hieman, mutta oli luullut, että ääni oli ollut joko kuvitelmaa tai tullut jostakin vain vahingossa. Hetken päästä ääni oli uusiutunut ja hieman selkeämmin. Siskoni oli tämän jälkeen jo pelästynyt ja mennyt tarkistamaan viulun, olisiko se voinut jotenkin itsestään soida liikahtamalla tai jotenkin. Mitään tällaista ei ollut tapahtunut. Hän oli peloissaan, herätti äitini ja kertoi tapahtuneesta.
Meillä on jouluna tapana laittaa isäni haudalle kynttilöitä. Nyt ei ollut kyseessä joulu, vaan toinen siskoistani oli saamassa esikoistaan sairaalassa. Tyttö oli syntynyt ja äitini oli käynyt viemässä isäni haudalle kynttilän. Isäni hauta on todella suuren kuusen alla, jossa oksat muodostavat varsinaisen katon kummun päälle. hautakivi on vieläpä puun runkoa kohti, jolloin se tarjoaa kivelle sekä sen juurella oleville kynttilöille hyvän suojan. Muutama päivä äitini vietyä kynttilän, hän palasi haudalle ja sai kokea jotakin kummallista; kynttilän keskelle olim pudonnut männynkäpy, joka oli sammuttanut leikin. hyvin outoa, sillä hautakumpu on kuusen alla. Lienee sattumaa, mutta hyvin merkillistä. Äitini toi minulle tuon kynttilän nähtäville enkä ollut uskoa koko juttua tuolloin.
Painota että äitini ja siskoni ovat molemmat melko skeptisiä tällaisten asioiden suhteen. Itse olen sieltä rajamaastosta, en ole kokenut mitään tuollaista, mutten kuitenkaan kiellä nk. yliluonnollisia asioita; jos jotakin yliluonnollista on olemassa, eihän se enää ole yliluonnollista, jos se on olemassa.
Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olisikohan sillä ulkona näkyneellä valolla jotain yhteistä asian kanssa josta täällä aikasemmin oli keskusteluakin jo.. metsässä näkyvistä valoista.
kappas viestikin löytyi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=679&posting=22000000002926980
Vaikea sanoa mitään, en ole itse tuon valoilmiön kokija.. mutta periaatteessa miksipä ei.