Hiukan historiaa 1900-luvun Kokkolasta, jolloin Suomalaista kielivähemmistöä sorrettiin, mm. Friisin konepaja syttyi palamaan kaksi kertaa ja tuhosi tehtaan, vahva epäilys tuhopoltosta, tutkinta ei johtanut tuloksiin. Tämän päivän kielivähemmistöä paapotaan ja palvellaan, yhteskunnan tuella,kaksikielinen/ byrokratia, kielilisät mm. Kaksikielisyydelle pitää valjastaa koko maa 3% kielivähemmistön takia, kaikki tämä maksaa satoja miljoonia €. Tämä kieliviha ei katoa ennenkuin Ruotsinkieli saadaan sille kuuluvalle tasolle, eli kielivävähemmistöön, muitten kielijen joukkoon.
Kokkolan ruotsinkieliset porvarit eivät seuranneet hyvällä suomenmielisten tehtailijoiden touhuja 1900-luvun alkupuolella. Friisin konepajan työväestä pidettiin huolta, ja kulttuurielämä, työväenliike ja teatteri-innostus virisi Ykspihlajassa. Kieliryhmien väliset kiistat aiheuttivat kuitenkin huolta, ja Friisin tehtaan työntekijät pitivät jopa yövahtia työpaikallaan mahdollisten hyökkäysten varalta, tehtaan johdon tietämättä asiasta.
Kokkolan ruotsinkieliset porvarit katsoivat hyvin pahalla silmällä sitä Ykspihlajan suomalaisuuspesäkettä, jonka he jollakin lailla kokivat uhkaksi. Kiistoja käytiin, ja paikallisia yhteenottoja pelättiin, puolin ja toisin. Kokkolan kielisuhteet muuttuivat kuitenkin tasaisen varmasti, ja 1930-luvun loppupuolella kaupungissa asui enemmän suomen- kuin ruotsinkielisiä.
Jos asetelma olisi toisinpäin, niin kyllä Suomalaiset, olisi väkivallan ym. orjuudessa tänä päivänä.
Onneksi me Suomalaiset ollaan suvaitsevaisia näitä uusavuttomia/kieliavuttomia kohtaan.
Kokkolan ruotsinkieliset porvarit eivät seuranneet hyvällä suomenmielisten tehtailijoiden touhuja 1900-luvun alkupuolella. Friisin konepajan työväestä pidettiin huolta, ja kulttuurielämä, työväenliike ja teatteri-innostus virisi Ykspihlajassa. Kieliryhmien väliset kiistat aiheuttivat kuitenkin huolta, ja Friisin tehtaan työntekijät pitivät jopa yövahtia työpaikallaan mahdollisten hyökkäysten varalta, tehtaan johdon tietämättä asiasta.
Kokkolan ruotsinkieliset porvarit katsoivat hyvin pahalla silmällä sitä Ykspihlajan suomalaisuuspesäkettä, jonka he jollakin lailla kokivat uhkaksi. Kiistoja käytiin, ja paikallisia yhteenottoja pelättiin, puolin ja toisin. Kokkolan kielisuhteet muuttuivat kuitenkin tasaisen varmasti, ja 1930-luvun loppupuolella kaupungissa asui enemmän suomen- kuin ruotsinkielisiä.
Jos asetelma olisi toisinpäin, niin kyllä Suomalaiset, olisi väkivallan ym. orjuudessa tänä päivänä.
Onneksi me Suomalaiset ollaan suvaitsevaisia näitä uusavuttomia/kieliavuttomia kohtaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Perustuslaki ei edellytä ruotsin opetusta, vahvistaa korkeimman hallinto-oikeuden ex-presidentti, oikeustieteen ja hallintotieteen tohtori Pekka Hallberg, joka itse sanoo kannattavansa pakkoruotsia. Hallbergin kanta on ymmärrettävä, sillä Noormarkussa hän kasvoi ahlströmiläisen ruotsinkielisyyden piiriin.
Ruotsin kielen
opetuksen taustalla on kyse enemmän etupiiristä kuin kielestä. Suomenruotsalaiset ovat aina edustaneet eliittiä, ja kieli on ollut se avain, joka on taannut tiettyjä etuoikeuksia esimerkiksi yliopistotutkintoihin.
Ruotsin aateliston perintönä syntynyt suomalainen aatelisto ja sen erioikeudet lakkautettiin itse asiassa vasta vuonna 1995. Suomen Akatemian valtatutkimuksen mukaan ruotsinkielisten asema esimerkiksi virkaeliitissä alkoi hävitä vasta sotien jälkeen.
Talouselämän eliitissä ruotsinkielisten asema on edelleen vahva, vaikka suomenkieliset nimet suuryhtiöiden johdossa ovat jo yleisiä. Toisaalta finanssipiireissä, metsäteollisuudessa ja monilla muilla aloilla valta näyttää taas siirtyvän omistuksen kautta Ruotsiin.
Kieliopinnoissa
pitää olla valinnan vapaus. Ruotsin opintojen pakollisuutta ei voi perustella sillä, että toista kansalliskieltämme edustaa viitisen prosenttia kansalaisista. Suomalaisten insinöörien ja muiden ammatti-ihmisten menestymisen kannalta olisi paljon tärkeämpää, että he puhuisivat jotakin toista valtakieltä englannin lisäksi.
Pelkästään vientiteollisuuden lukuja katsottaessa venäjä, saksa tai ranska ovat tärkeämpiä kuin ruotsi. Ruotsalaiset ovat tässä asiassa askeleen edellä, kun heitä ei pakoteta opiskelemaan jotakin hyödytöntä pikkukieltä.
Perusteeksi ei
myöskään riitä Paavo Lipposen (sd.) ja hänen johtamansa ruotsin kielen asemaa puolustavan Svenska nu -organisaation ajatus, että Suomesta voitaisiin lähettää työttömiä insinöörejä Ruotsiin ja Norjaan. Eivät ne 600 000 suomalaista työtöntä 1960- ja 1970-luvulla puhuneet sanaakaan ruotsia, kun he pakon edessä lähtivät Volvon tehtaille töihin.
Niinpä me koulutamme maksamme insinöörit, ja he sitten menevät Ruotsiin töihin !
Kaikkien maiden rajat ja kansojen sijainnit ja olot ovat lähes täysin sorron ja sotien määrittelemät. Suomenkaan alue ei kuuluisi meille pallopäämetsäläisille, jos historiasta lähdettäisiin oikeita rajoja hakemaan.