Kokemuksia Kriittisestä / Laajasalosta?

Sitten on ne jyväskylän avoimen yon opinnot.

Sinne tarvii olla se TUNNE-ELÄMÄNKERTA.

Minulla on takana useita kymmeniä vuosia terapioita, pitkiäkin ja pystyisin varmasti kirjoittamaan tuon tehtävän fiktiivisesti ilman, että kerron kronologisesti elämänvaiheeni ja miltä mikäkin tuntui. Olen sitä paitsi kirjoittanut terapioissa yhtä sun toista, myös oman elämänkerran tietystä näkökulmasta. Joten en koe tehtävää mitenkään vaikeaksi, ainoastaan ärsyttäväksi.

Täällä on todellakin ollut puhetta tehtävästä aiemmin ja tuotu esiin mm. tehtävän itsepaljastelun tuntu sekä tirkistelynäkökulma, jopa verrattu tehtävää Jouko Turkan aikaiseen teatterikorkeakouluopetukseen.

Minä olen yksi niistä, joka ei tuon tehtävän tähden hakeudu Kriittiseen. Ehkä pääsisin, ehkä en.

tunne-elämänkerrasta kirjoitti:

Minulla on takana useita kymmeniä vuosia terapioita, pitkiäkin ja pystyisin varmasti kirjoittamaan tuon tehtävän fiktiivisesti ilman, että kerron kronologisesti elämänvaiheeni ja miltä mikäkin tuntui. Olen sitä paitsi kirjoittanut terapioissa yhtä sun toista, myös oman elämänkerran tietystä näkökulmasta. Joten en koe tehtävää mitenkään vaikeaksi, ainoastaan ärsyttäväksi.

Täällä on todellakin ollut puhetta tehtävästä aiemmin ja tuotu esiin mm. tehtävän itsepaljastelun tuntu sekä tirkistelynäkökulma, jopa verrattu tehtävää Jouko Turkan aikaiseen teatterikorkeakouluopetukseen.

Minä olen yksi niistä, joka ei tuon tehtävän tähden hakeudu Kriittiseen. Ehkä pääsisin, ehkä en.

Minullakin on takana yli neljän vuoden psykoterapia, mutta en koe tehtävää tuolla tavalla. Niin eri tavoin asiat voi nähdä :) Käsittelytapa on vapaa (luin aiemmasta ketjusta kurssisihteerin vastauksen). Mielestäni tehtävä on mielekäs myös siksi, että myös julkaistuja kirjoja luetaan tirkistelymielessä. Kuka tahansa voi sanoa ja päätellä niistä mitä tahansa ja kirjoittaa näkemyksensä vaikka tälle palstalle. Oma elämä on jollakin tavalla aina teksteissä läsnä, vaikka ei kirjoittaisikaan omasta elämästä.

Itseäni kiinnostaisi kovasti Kriittisen kirjoittajakoulutus, mutta käytännön syistä en ehkä voisi koulutukseen osallistua. Luin hakusanalla kokemuksia Kriittisestä, erityisesti kiinnostaisi runsas palautteen määrä, jota saa useamman vuoden ajan. Lyhyiden kurssien hankaluus on se, ettei montaakaan tekstiä ehditä käsitellä eikä näe kirjoittajan kehitystä, jotta sitä voisi pitkäjänteisemmin ohjata. Itse olen kyllä saanut palautetta kustantamon kustannustoimittajalta, joten saa nähdä... Tunteita ja tuoksuja kesä täynnä....

shelay kirjoitti:

Minullakin on takana yli neljän vuoden psykoterapia, mutta en koe tehtävää tuolla tavalla. Niin eri tavoin asiat voi nähdä :) Käsittelytapa on vapaa (luin aiemmasta ketjusta kurssisihteerin vastauksen). Mielestäni tehtävä on mielekäs myös siksi, että myös julkaistuja kirjoja luetaan tirkistelymielessä. Kuka tahansa voi sanoa ja päätellä niistä mitä tahansa ja kirjoittaa näkemyksensä vaikka tälle palstalle. Oma elämä on jollakin tavalla aina teksteissä läsnä, vaikka ei kirjoittaisikaan omasta elämästä.

Itseäni kiinnostaisi kovasti Kriittisen kirjoittajakoulutus, mutta käytännön syistä en ehkä voisi koulutukseen osallistua. Luin hakusanalla kokemuksia Kriittisestä, erityisesti kiinnostaisi runsas palautteen määrä, jota saa useamman vuoden ajan. Lyhyiden kurssien hankaluus on se, ettei montaakaan tekstiä ehditä käsitellä eikä näe kirjoittajan kehitystä, jotta sitä voisi pitkäjänteisemmin ohjata. Itse olen kyllä saanut palautetta kustantamon kustannustoimittajalta, joten saa nähdä... Tunteita ja tuoksuja kesä täynnä....

Minä kysyin joskus muutama vuosi siten tuosta tehtävästä puhelimitse ja minulle vastattiin, että se on sitä varten, että on paljon nuoria ihmisiä, joka ei ole tietoisia omista tunteistaan. että tehtävä auttaa ihmistä selkiinnyttämään omia tunteitaan ja näkemystään menneestä elämästä. Tuo vastaus jos mikä oli sensuuntainen, että kyse siinä tehtävässä on kirjallisuusterapiasta.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan niin, että ihmisen tunne-elämä ja ajatusmaailma tulee selkeimmin esiin hänen fiktiivsestä tekstistään, vaikka hän kirjoittaisi lentokoneista. Kriitikoiden pitäisi osata se siitä tekstitä lukea. Se, että sen lisäksi tarvitaan tunne-elämänkerta on sama kuin että liikuntakykyinen ihminen turvautuu varmuuden vuoksi kyynärsauvoihin, koska ei luota siihen, että jalat kantavat.

tune-elämänkerrasta kirjoitti:

Minä kysyin joskus muutama vuosi siten tuosta tehtävästä puhelimitse ja minulle vastattiin, että se on sitä varten, että on paljon nuoria ihmisiä, joka ei ole tietoisia omista tunteistaan. että tehtävä auttaa ihmistä selkiinnyttämään omia tunteitaan ja näkemystään menneestä elämästä. Tuo vastaus jos mikä oli sensuuntainen, että kyse siinä tehtävässä on kirjallisuusterapiasta.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan niin, että ihmisen tunne-elämä ja ajatusmaailma tulee selkeimmin esiin hänen fiktiivsestä tekstistään, vaikka hän kirjoittaisi lentokoneista. Kriitikoiden pitäisi osata se siitä tekstitä lukea. Se, että sen lisäksi tarvitaan tunne-elämänkerta on sama kuin että liikuntakykyinen ihminen turvautuu varmuuden vuoksi kyynärsauvoihin, koska ei luota siihen, että jalat kantavat.

Ymmärrän, mitä tarkoitat :) Minua tehtävä ei kuitenkaan ärsytä, koska tunteista ja lentokoneista kirjoittamisella ei tosiaan ole kovin paljon eroa (niin kuin mainitset). Molemmista pitäisi osata kirjoittaa yhtä hyvin ja saada aikaan haluttu vaikutelma. Lukijan kommentit kertovat onko siinä onnistunut.

:-) totta. ootko tehnyt ite?

nuonuo kirjoitti:

:-) totta. ootko tehnyt ite?

En ole tehnyt, voisi kuitenkin olla mielenkiintoinen kirjoitustehtävä.

onnea!

Onneksi olkoon! Näköjään sinne on nyt saatu pätevä ihminen vetämään kirjoittajapuolta, hyvä. Ensimmäisinä vuosina toiminta oli ala-arvoista sillä puolella, koska vastaava opettaja oli ns. ihan pihalla asiasta.

jepajepaje kirjoitti:

Onneksi olkoon! Näköjään sinne on nyt saatu pätevä ihminen vetämään kirjoittajapuolta, hyvä. Ensimmäisinä vuosina toiminta oli ala-arvoista sillä puolella, koska vastaava opettaja oli ns. ihan pihalla asiasta.

Kiitos!

Tämä uusi opettaja on muistaakseni ollut vasta puolisen vuotta virassaan, ja omien sanojensa mukaan viihtyy. Henkilökohtaisen haastattelun perusteella kuvailisin hyvinkin asialliseksi, ihmisläheiseksi ja todellisentuntoiseksi persoonaksi. Toivotaan, että tulen vuoden päästä suosittelemaan tuota kirjoittajalinjaa kaikille, mutta nyt ajattelin ensin suorittaa sen.

Hyvää kesää kaikille kirjoittajatovereille!

Hienoa, onneksi olkoon! Tulen odottamaan palautetta innolla! Itselläni on kunnianhimoinen haave käydä kaikki varteenotettavat kirjoittajakoulut aina Orivedestä Laajasaloon.