Oikeuslaitos irti politiikasta ja vapaamuurareista
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/oikeuslaitos-irti-politiikasta-ja-vapaamuurareista
Diktatuurin ja vallan väärinkäytön estämiseksi pidetään monissa maissa, varsinkin läntisissä demokratioissa, ihanteena Montesquieun kehittämää vallan kolmijako-oppia, jonka mukaan lainsäädäntövalta (eduskunta), toimeenpanovalta (hallitus) ja tuomiovalta on erotettava toisistaan. Suomessa kolmijako-oppi otettiin käyttöön itsenäistymisen jälkeen v. 1919.
Kun media on sittemmin tullut merkittäväksi neljänneksi valtiomahdiksi, niin myös median suhteen on esitetty perustellusti riippumattomuuden vaatimuksia eli eroa ja itsenäisyyttä muista kolmesta vallan toimijasta.
Käytännössä näitä yleviä ihanteita ei kunnioiteta maailman useissa diktatuurimaissa koskaan, mutta länsimaissakin ne toteutuvat harvoin, tai sitten vain osittain ja onnahdellen.
Entä Suomessa?
On valittaen todettava, että Montesquieun periaatteet eivät toimi Suomessakaan. Kaikki neljä valtavaikuttajaa ovat liian paljon ja väärällä tavalla sidoksissa toisiinsa, mikä johtaa vääjäämättä vallan väärinkäyttöön.
Keskityn tässä kirjoituksessani oikeuslaitokseen.
Tuomareiden pitäisi olla lahjomattomia (useimmat Suomessa ehkä ovatkin), mutta myös riippumattomia mistään taloudellisista, aatteellisista tai poliittisista sidos- ja painostusryhmistä, jotta jokainen kansalainen saisi osakseen puolueettoman ja oikeudenmukaisen asiansa käsittelyn.
Näin ei kuitenkaan ole aina asiantila.
Syitä Suomen oikeuslaitoksen alennustilaan ja puolueellisuuteen on useitakin. Yksi on Vapaamuurarien salajärjestö, jonka jäseniä useat tuomarit ovat. Tämä johtaa väistämättä jääviysongelmiin, jos syytettynä on toinen vapaamuurariveli. Olenkin sitä mieltä, että yksikään tuomari ei saisi olla jäsenenä salajärjestössä, jossa on omat lakinsa ja määräyksensä.
Kun Neuvostoliitto hajosi ja kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, Demla alkoi toimia uuden isännän päämäärien hyväksi. Käytännössä kyse on siitä, että Demlan lakimiehet puoltavat voimakkaasti Uuden maailmanjärjestyksen (UMJ) tavoitteiden mukaista politiikkaa. UMJ:n yksi päämäärä on kansallisvaltioiden ja kansallismielisyyden alasajaminen ja sen takia monikulttuurisuuden yksipuolinen suosiminen. Tämän takia maahanmuuttoasioita hoitavista juristeista suurin osa on Demlan vihervasemmistolaisia lakimiehiä, mikä on johtanut Suomelle tuhoisaan maahanmuuttopolitiikkaan.
Olen sitä mieltä, että yksikään tuomari ei saisi olla mukana järjestössä, joka pyrkii vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin ja lakien tulkintaan. Muut ihmiset voivat vaikuttaa Demlassa, mutta eivät tuomarit. Demla sanoo olevansa ei-poliittinen, mutta se on totta vain sikäli, että Demla ei ole puoluepoliittisesti sitoutunut, koska jäseninä on ihmisiä eri puolueista, mutta Demla on selvästi poliittisesti motivoitunut järjestö.
Suomen kansalaisten tulee voida luottaa siihen, että heidän asioitaan hoitavat poliittisesti puolueettomat, kyvykkäät, rehelliset ja lahjomattomat tuomarit, joilla ei ole mitään sidoksia mihinkään painostusryhmiin, ei myöskään poliittisiin.
Oikeuslaitoksen politisoitumisen on korkea aika päättyä.
Suomen Laillisuuspuolue ajaa oikeuslaitoksen puhdistusta, irtautumista politiikasta ja muuttumista kansan kyykyttäjästä kansan rehdiksi palvelijaksi.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/oikeuslaitos-irti-politiikasta-ja-vapaamuurareista
Diktatuurin ja vallan väärinkäytön estämiseksi pidetään monissa maissa, varsinkin läntisissä demokratioissa, ihanteena Montesquieun kehittämää vallan kolmijako-oppia, jonka mukaan lainsäädäntövalta (eduskunta), toimeenpanovalta (hallitus) ja tuomiovalta on erotettava toisistaan. Suomessa kolmijako-oppi otettiin käyttöön itsenäistymisen jälkeen v. 1919.
Kun media on sittemmin tullut merkittäväksi neljänneksi valtiomahdiksi, niin myös median suhteen on esitetty perustellusti riippumattomuuden vaatimuksia eli eroa ja itsenäisyyttä muista kolmesta vallan toimijasta.
Käytännössä näitä yleviä ihanteita ei kunnioiteta maailman useissa diktatuurimaissa koskaan, mutta länsimaissakin ne toteutuvat harvoin, tai sitten vain osittain ja onnahdellen.
Entä Suomessa?
On valittaen todettava, että Montesquieun periaatteet eivät toimi Suomessakaan. Kaikki neljä valtavaikuttajaa ovat liian paljon ja väärällä tavalla sidoksissa toisiinsa, mikä johtaa vääjäämättä vallan väärinkäyttöön.
Keskityn tässä kirjoituksessani oikeuslaitokseen.
Tuomareiden pitäisi olla lahjomattomia (useimmat Suomessa ehkä ovatkin), mutta myös riippumattomia mistään taloudellisista, aatteellisista tai poliittisista sidos- ja painostusryhmistä, jotta jokainen kansalainen saisi osakseen puolueettoman ja oikeudenmukaisen asiansa käsittelyn.
Näin ei kuitenkaan ole aina asiantila.
Syitä Suomen oikeuslaitoksen alennustilaan ja puolueellisuuteen on useitakin. Yksi on Vapaamuurarien salajärjestö, jonka jäseniä useat tuomarit ovat. Tämä johtaa väistämättä jääviysongelmiin, jos syytettynä on toinen vapaamuurariveli. Olenkin sitä mieltä, että yksikään tuomari ei saisi olla jäsenenä salajärjestössä, jossa on omat lakinsa ja määräyksensä.
Kun Neuvostoliitto hajosi ja kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, Demla alkoi toimia uuden isännän päämäärien hyväksi. Käytännössä kyse on siitä, että Demlan lakimiehet puoltavat voimakkaasti Uuden maailmanjärjestyksen (UMJ) tavoitteiden mukaista politiikkaa. UMJ:n yksi päämäärä on kansallisvaltioiden ja kansallismielisyyden alasajaminen ja sen takia monikulttuurisuuden yksipuolinen suosiminen. Tämän takia maahanmuuttoasioita hoitavista juristeista suurin osa on Demlan vihervasemmistolaisia lakimiehiä, mikä on johtanut Suomelle tuhoisaan maahanmuuttopolitiikkaan.
Olen sitä mieltä, että yksikään tuomari ei saisi olla mukana järjestössä, joka pyrkii vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin ja lakien tulkintaan. Muut ihmiset voivat vaikuttaa Demlassa, mutta eivät tuomarit. Demla sanoo olevansa ei-poliittinen, mutta se on totta vain sikäli, että Demla ei ole puoluepoliittisesti sitoutunut, koska jäseninä on ihmisiä eri puolueista, mutta Demla on selvästi poliittisesti motivoitunut järjestö.
Suomen kansalaisten tulee voida luottaa siihen, että heidän asioitaan hoitavat poliittisesti puolueettomat, kyvykkäät, rehelliset ja lahjomattomat tuomarit, joilla ei ole mitään sidoksia mihinkään painostusryhmiin, ei myöskään poliittisiin.
Oikeuslaitoksen politisoitumisen on korkea aika päättyä.
Suomen Laillisuuspuolue ajaa oikeuslaitoksen puhdistusta, irtautumista politiikasta ja muuttumista kansan kyykyttäjästä kansan rehdiksi palvelijaksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Salaisen poliisin ja turvallisuuspalvelun, nykyisen SS-Obergruppenführerin
ja poliisin johtajan, tri. Kaltenbrunnerin kirjoittamalla esipuheella
http://der-stuermer.org/finnisch/Vapaamuurarius-Ideologia.htm
Tämä kirjanen, joka nyt tuodaan saksalaisten ja eurooppalaisten saataville sen kolmannessa versiossa, on tarkoitettu valaisemaan tätä vihollista, joka toimii varjoissa. Vaikka vapaamuurarillisten järjestöjen toimille on laitettu piste useimmissa Euroopan maissa, vapaamuurariudelle täytyy antaa erityistä huomiota edelleen, ja erityisesti sen jäsenistölle, kuten sen poliittisille toimille ylikansallisessa mittakaavassa. Kesän 1943 tapahtumat Italiassa osoittavat jälleen kerran sen latentin vaaran, jota yksittäiset vapaamurarit, jopa heidän vapaamuurarillisten järjestöjensä tuhouduttua, edustavat. Vaikkakin vapaamuurarius kiellettiin Italiassa jo niinkin aikaisin kuin 1925, se on pitänyt yllä huomattavaa poliittista vaikutusvaltaa jäsenistönsä kautta ja se on jatkanut vaikutusvaltansa käyttöä salassa. Vapaamuurarit näin ollen seisoivat italialaisten pettureiden eturiveissä ja uskoivat olevansa kykeneviä murskaamaan fasismin kriittisellä hetkellä, häpeämättä pettäen Italian kansan. Tämän kirjasen kolmannen version tarkoituksena on tarjota selvempää tietoa tästä vapamuurarillisen korruption muodostamasta vaarasta ja pitää tahtoa itsepuolustukseen elossa.
Tämän teoksen tarkoitus on käsitellä vapaamuurariuden periaatteellisia ongelmia perusteellisella tavalla. Teos ei väitä olevansa täydellinen; pikemminkin se pyrkii tarjoamaan RF:n turvallisuuspalvelun, SS:n, ja Salaisen valtionpoliisin autenttisiin arkistomateriaaleihin perustuvaa dokumentaatiota, valistaen näin yleisöä vapaamuurariuden muodostamasta uhasta useiden vuosisatojen aikana. Vapaamuurariuden ja kansallissosialismin sovittamattoman ideologisen ristiriidan yksityiskohtainen kuvaus, joka perustuu käytettävissä olevan arkistomateriaalin täydelliseen käyttöön, jääköön myöhempiin teoksiin.