Olen lapsettomana naisena hypännyt isän 2 lapsen kuvioihin vuosi sitten. Pienempi 5v.
Nyt eka loma edessä. Tähän saakka arkitapaamiset sujuneet ok, varovasti ollaan otettu tähän saakka. Emme ole halunneet lasten takia kuitenkaa muuttaa vielä yhteen. Isä hyvin suojeleva, hänellä yksi epäonnistunut suhde tässä taustalla, joten halutaan, ettei muksuille enää tulisi uusia turhia rankkoja pettymyksiä. Lasten äiti ok, asiallisesti tultu kaikki toimeen.
Tiedän, että nyt edessä ensimmäinen isompi koetinkivi kun etenkin pienempi on kova kaipaamaan aina sitä vanhempaa, joka ei läsnä. Mukava lapsi on, hyvin tunneherkkä ja osaa näyttää niin ilonsa kuin surunsa voimakkaasti.
Nyt lomalla äitiä tullee hänellä ikävä ja minä luultavasti saan "kuulla kunniani". Tämän tiedän ja hyväksyn, aikuinen kun olen. Silti jännittää. Tiedän, että jokainen lapsi ja perhe on erilainen, mutta haluaisin kuulla kokemuksianne. Kuinka olette itse konkreettisesti toimineet, jos lapsi kiukkuaa kovasti? Tiedän, että turvallisena aikuisena minun on lupa (myös isältä, ja sitä kautta myös lapsen äidiltä) hiukan "ojentaakin". Silti tuntuu hankalalta ottaa sellainen ote, että joutuu ehkä napakastikin toteamaan jossain vaiheessa lapselle "äitisi ei nyt valitettavasti ole täällä, näet hänet taas niin ja niin monen yön jälkeen, nyt _me_ olemme täällä, tehdään mukavia juttuja ja sitten taas menet äidin luokse".
Äh, jotenkin tuntuu, etten tiedän miten toimia, mutta miksi ihmeessä se tuntuu niin hankalalta.........
Nyt eka loma edessä. Tähän saakka arkitapaamiset sujuneet ok, varovasti ollaan otettu tähän saakka. Emme ole halunneet lasten takia kuitenkaa muuttaa vielä yhteen. Isä hyvin suojeleva, hänellä yksi epäonnistunut suhde tässä taustalla, joten halutaan, ettei muksuille enää tulisi uusia turhia rankkoja pettymyksiä. Lasten äiti ok, asiallisesti tultu kaikki toimeen.
Tiedän, että nyt edessä ensimmäinen isompi koetinkivi kun etenkin pienempi on kova kaipaamaan aina sitä vanhempaa, joka ei läsnä. Mukava lapsi on, hyvin tunneherkkä ja osaa näyttää niin ilonsa kuin surunsa voimakkaasti.
Nyt lomalla äitiä tullee hänellä ikävä ja minä luultavasti saan "kuulla kunniani". Tämän tiedän ja hyväksyn, aikuinen kun olen. Silti jännittää. Tiedän, että jokainen lapsi ja perhe on erilainen, mutta haluaisin kuulla kokemuksianne. Kuinka olette itse konkreettisesti toimineet, jos lapsi kiukkuaa kovasti? Tiedän, että turvallisena aikuisena minun on lupa (myös isältä, ja sitä kautta myös lapsen äidiltä) hiukan "ojentaakin". Silti tuntuu hankalalta ottaa sellainen ote, että joutuu ehkä napakastikin toteamaan jossain vaiheessa lapselle "äitisi ei nyt valitettavasti ole täällä, näet hänet taas niin ja niin monen yön jälkeen, nyt _me_ olemme täällä, tehdään mukavia juttuja ja sitten taas menet äidin luokse".
Äh, jotenkin tuntuu, etten tiedän miten toimia, mutta miksi ihmeessä se tuntuu niin hankalalta.........
Vastaukset 73
Vanhimmat
että sä jaksat... mee hoitoon!
"äitisi ei nyt valitettavasti ole täällä, näet hänet taas niin ja niin monen yön jälkeen, nyt _me_ olemme täällä, tehdään mukavia juttuja ja sitten taas menet äidin luokse".
Jätä pois sana "valitettavasti"! Ei pidä olla mitään valitettavaa siinä, että lapsen biologinen äiti ei ole paikalla, vaikka lapsi kaipaa äitiään.
Minusta sinun pitää olla jämäkkä aikuinen. Lapsi on sinun kodissasi ja siellä määräät sinä. Se luo lapselle myös turvallisuutta ja tuo selkeyttä lapsen elämään. Aikuinen ei saa olla lapsen määräiltävissä. Aikuisella ei ole vain oikeutta vaan suorastaan velvollisuus asettaa rajat, koska lapsi ei sitä osaa eikä sitä itsestään opi.
Parempoi oli tehdä lapsen elämstä hankalaa, jottei tulisi enää häiritsemään isän uutta liittoa ja onnea, ei ole kiva kun kersat hyppii silmille, ja nyt uusi oonni on isälle tärkeempi kuin nää lapssukaiset, heillä on äiti pitäkööt huolta niistä ihan itse, mies ei ole velvollinen enää hoitelmaan ja makselemaan jos on uusi työtön vaimo jolla ei ole rahaa, ei kaikkea mies voi kustantaa. Sano miehelle, et jos yhtään rakastat, sinun pitää olla se ykkönen ja muut pois.
Sairaan ja juopon tarinaa
Äläö muuta sano ap yrittää kaikin keinoin elää miehen siivellä ja kiusata miehen exää ja lapsia.
Olet vainoharhainen juoppohullu
Tulit sitten sotkemaan tätäkin aloitusta. Sinulla ei ole edes kesälomaa. Et kerkeä pitämään, kun pitää päivystää näillä Suomi 24 palstoilla.
Ottaako pattiin kun jotkut tulevat toimeen miehen lasten kanssa. Vieläpä lasten oman äidin kanssa ei riidellä, vaan tehdään niin että kaikki haluavat lasten parasta.
Kyllä sinulla on suru puserossa. Aloittajalla on onnellinen lapsista välittävä uusperhe. Vieläpä haluaa toimia paremmin ja haluaa vertaistukea samanlaisista/erilaisista kokemuksista uusperheessä.
Sinä täällä auot vaan päätäsi. Kertoo millainen ihminen ja millainen kasvattaja olet. Surkimus ja sekin sana on vielä vähättelevä.
Osaatko sinä sanoa kenestäkään muusta kuin itsestäsi hyvää sanaa. Et osaa, se on totuus.
Olet kalkeutunut pystyyn ja kasvosikin ovat vääntyneet vihan ja katkeruuden kuvaksi.
Vastaat itsellesi, huomaa kyllä. Kun ei kukaan peesaa ja oo samaa mieltä, pitää vastata itse, aika sairasta.
Hei surkimus, ihmekitisijäexä,miksivastaatitelle. Siis miksi vastaat surkimus. Surkimus olet ja surkimuksena pysyt. Koskaan sinusta Lissukitisijä ei muuta tule , surkimus. Huuteletko selän takaa surkimus. Niin ne surkimukset tekee. Tuollaiset surkimukset kuin sinä Lissukitisijä eivät saa muunlaista ääntä aikaan, kuin surkeaa kitinää, surkimus.
Voi sua rassukkaa... ottaako kesäloma noin pattiin, kun pitää teinin kirjoitella kaikenmaailman roskaa, kopsta täällä hullujen juoppojuttuja.. mene vaikka kerhoon tai ulos leikkimään.
juoppohullu
Kieltämättä huomaa, että sinulla ei ole lapsia. Minulla on itselläni kaksi tarhaikäistä lasta, ja miehelläni on 5-vuotias lapsi.
Miehen lapsella ei ole koskaan ollut minun läsnäollessani äitiään ikävä, mutta saataahan sellainen tilanne toki joskus tulla. Olen itse miettinut että jos omille lapsilleni tulisi ikävä minua ollessaan isänsä ja äitipuolensa kanssa, niin miten toivoisin että he toimisivat, ja itse toimisin samoin miehen lapsen kanssa:
Jos lapselle tulee ikävä, lohduta. Jos lapsi itkee, ota syliin ja silitä. Sano että ymmärrät että lapsella on äitiä ikävä, ja anna lapsen surra se ikävä pois. Hiljalleen keksi jotain mukavaa juteltavaa, niin ikävä unohtuu. Jos lapsi kiukuttelee sinulle, ole napakka ja kiellä se tiukasti. Lapsella ei ole oikeutta kiukutella sinulle. Koska suhteenne on vielä alussa, lasten isän on oltava tilanteessa vahvasti sinun tukena.
Keksi lasten kanssa yhteistä puuhaa. Vaikkapa yhdessä kokkaamista tms. Lapset kiintyvät ja tottuvat yhteisen tekemisen kautta. Sinä määräät säännöt.
Minun lasella oli äitipuoltaan kohtaan joskus 2-4 vuotiaana aika paljon uhmaa, koska äitipuoli ei osannut/uskaltanut pitää jöötä. Hänellä ei lapsia ollut vielä silloin. Minä ja lapsen isä kovasti kannustimme tuota äitipuolta, ettei ottaisi sellaista tallottavaa roolia. Hiljalleen hänkin oppi myös komentamaan. Tosin edelleen aika etäinen lapsen kanssa, mutta ok välit.
Löydä oma tiesi. Älä jännitä. Älä pyydä olemassaoloasi anteeksi. Ole empaattinen, mutta ole myös vastuussa.
Tiedätkö mitä. On ihanaa lukea teidänkaltaisten kirjoituksia, koska lapsia, olivat he kummantahansa, kohtelette tasaveroisina siinä uudessa liitossanne.
Ei riitoja eksien kanssa ja nimenomaan yhteistyötä lastenhoidossa. Miten toimitaan, miten suhtaudutaan jne.
Omituista tuneka väsksin toisten lasten elämää sotkemaan ja haukkumaan. En jaksa ymmärtää miten jotkut ottavat vapauden omiin käsiin, toisaalta sen ymmärtää, sillä lupaahan tuohon ei heltiäisi, pakko toimia itse, ja sotkea.
On luojan lykky, ettei meidän perheessä ole koskaan tuommosia asioita tapahtunu. En ikinä antaisi lapsilleni anteeksi ja itselleni, jos olisin huolinut meidän elämään ihmisen joka säätelee ja haukkuu ja tekee elämästämme hankalaa.
Ilmeisesti tuossakin tapauksessa, nainen toimii miehen selän takana, eikä kysy voiko hän haukkua hänen lapset ja voiko hän sotkea heidän elämän ym.
Huh huh.. oikein selkäpiitä karmii jos meidän elämässä olisi moista tapahtunut, onneksi olemme saaneet elellä täysin rauhassa ja turvassa.
Kyllä on järkyttävää, kuinka hullu sinä olet, oletko nyt avohoidossa ja vedät viinaa kaksinkäsin ja sitte kirjoitat pas-kaa tänne.
Voisitko sinä siistyä suusi? On kumma jos joku kertoo asiallisesti asioiden oikean laidan, niin joku teini tai keteellinen hikunkeikun tyyppi katkerana suoltaa tärkeyksiä tänne. Mieti mitä vastaat, pakko ei ole vastata jos ei osaa olla asiallinen.
Taidat itse olla joko se teini, jolla on tylsää kesälomalla tai olet katkeroitunut ja ongelmallinen ns aikuinen, joka ei pysty keskustelemaan koska et ole ratkaissut omia ongelmiasi. Harmillista, se vaivaa sinua joka hetki ja vuosia ellet mene kertomaanammatttiauttajille. Se helpottaisi sinun elämääsi, ei taravisi täällä kaikkien kirjoituksia lyttää ja kateellisena kommentoida ja lukea.
Siis kuka tuossa nyt on haukkunut ja ketä? Edellinen kirjoittaja miehensä lasta, hänen lastensä äitipuoli hänen lapsiaan, vai kenties äiti itse omia lapsiaan? Minä en ainakaan tuosta tekstistä yhtään haukkumista löytänyt...
Kaikkienko?ainoastaan sinun hulluja sepustuksiasi täällä arvostellaan, niissä kun ei ole päätä eikä häntää, täyttä sontaa suolat.
Äitipuolelle kuuluu pitkä loma arjen aherruksesta. Ei aina tarvi hoitaa niitä toisen puoliskon lapsia, onhan heillä äiti jonka velvollisuus se on, miksi muuten on ne tehnyt jos ei niitä hoida. On kurjaa jos ei saa vapaata yhtään, ja aina pitää kaitsea. Ottakaa korvaus viiskyt euroo per tunti, niin eikähän ala hoiteleen ihan itse.
Loma kuuluu äitipuolelle, muuten ei jaksa omaia juttuja tehdä. Minusta kannattaa sopia et lapset tulee isän luokse viikolla, muuutamaksi tunniski, jotta viikonloput ovat äitipuolelle lepoaikaa. Sano vaan et et jaksa, ei ole pakko.
Itse en halua koskaan äitipuoleksi, jos ei oo pakko. Jos löytyy hyvä mies, niin turha sitä on pois heittää lasten takia, niillä on koti jossa voivat riehua ja kiukutella.
Luin uudestaan aloituksen ja totesin että viisaina ette ole vielä muuttaneet yhteen. Hyvä! Lapsilla on ollut jo yksi epäonnistunut äitipuoliviritys.
Miten pitkään lapset ovat isällään? Muista tyttö hyvä, että lapset ovat kesälomalle tulossa tapaamaan isäänsä ja viettämään tämän kanssa aikaa. Sinun on paras hankkia mahdollisimman paljon omaa lomaohjelmaa noiksi viikoiksi, lepäät, käyt uimarannalla, tapaat ystäviä ja omia sukulaisia. Lähdet oman suvun mökille saunomaan ja rentoutumaan. Parhaiten ehkäiset itseesi kohdistuvia kiukkuja pysymällä pois. Viisivuotiaan on vaikea käsittää miksi isin vieressä sängyssä makaa/halii joku vieras täti eikä äiti. Seksuaaliset ja muut kahdenkeskiset hellittelyt isän ja vieraan naisen välillä hämmentävät molempia. Voitte toki päivisin viettää laatuaikaa perhekohteissa, puistoissa, rannalla jne. mutta neuvoisin korkeintaan puolet ajasta olemaan yhdessä.
Toivon mukaan parisuhteenne on terveellä pohjalla kaikin puolin. Jos huomaat olevasi se puuronkeittäjä ja hotellisiivooja, sillä välin kun miehellä on tärkeää katsottavaa jostakin ruudusta, tajuat mihin olet päätymässä..
Heh, heh, heheh,heh,heh,heh,heh,..............
Tavallaan ymmärrän mitä ajat takaa, mutta sitten toisaalta en vähääkään... Jos minun lapseni äitipuoli olisi kesälomalla puolet ajasta ihan omissa menoissa, niin takuulla herkkä lapseni kokisi, että äitipuoli ei halua viettää aikaa hänen kanssaan, ja se tekisi hallaa lapsen itsetunnolle. Samoin koen, että ajattelisi mieheni lapsi, jos minä huitelisin lasteni kanssa jossain ihan muualla kuin hänen ja mieheni kanssa.
Toki meidän tilanne on ollut erilainen, kun alusta asti molemmilla on ollut lapsia. Mutta kukaan lapsista ei koskaan ole kokenut vaikeaksi sitä, että olemme osoittaneet miehen kanssa hellyyttä toisillemme. Päinvastoin! Lasten mielestä se on aina ollut suloista. Kummankaan lapset eivät muista aikaa kun omat biologiset vanhemmat ovat olleet yhdessä, joten sekin on helpottanut varmasti. Ehkä jos lapsi vielä toivoisi omien vanhempien yhteenpaluuta tms, voisi uusi aikuinen isän/äidin elämässä tuntua uhalta. Tässä tapauksessa se on tuntunut vain rikkaudelta.
Me emme toki enää ole mikään tuore pari, mutta kyllä alusta asti juurikin lapset ovat heti kyselleet että "koska Maija/Pertti tulee meille?", joten lasten hingun takia voitiin olla etenkin ensimmäisellä yhteisellä kesälomalla käytännössä koko aika yhdessä. Seuraavana kesänä jo asuttiin yhdessä virallisestikin.
Aloittaja ei kerro, kuinka pitkä aika hänen puolison ja exän erosta on, ja että ovatko lapset ehtineet jo tottua siihen.
Valitettavaa että näin pikaisesti lukiessa jäi päälimmäiseksi mieleen halusi ojentaa lasta ja rakastat varmaan käskemistäkin....
Aloittaja tässä kirjoittelee.
Olipa mielenkiintoista lukea tämä keskustelu mikä täällä oltiin käyty. Aihe näköjään herättelee tunteita suuntaan ja toiseen.
Kiitoksia asiallisista vastauksista! Lomalle sujui hyvin, äitiä tuli hiukan ikävä, mutta siitä selvittiin hienosti.
Haluaisin vielä kertoa (täällä näyttävät jotkut pystyvän myös asialliseen keskusteluun) seuraavia asioita joita olen pohdiskellut ja jotka tulivat mieleeni kommenteista.
Minulla ei tosiaan ole omia lapsia. Sen sijaan olen jo kymmenen vuoden ajan toiminut "ammattikasvattajana", mutta kuten kuka tahansa jolla on omia lapsia, sen varmasti tietää; on täysin eri asia kasvattaa työkseen kuin olla kasvattajana läheisessä tunnesiteessä lapsen kanssa. Oman taustani pohjalta halusin pohtia ja arvioida omaa "jämäkkyyttäni", tiedän kyllä miten lasta ohjataan ja kuinka hänen olonsa saadaan turvalliseksi, kun kyseessä on läheinen lapsi, siihen on kuitenkin suhtauduttava eri tavalla kuin ison koululuokan edessä.
Paljon olen kuullut muualtakin varoituksia siitä, kannattaako lähteä mukaan uusperheeseen. Olen ne kuunnellut, mutta asiaanhan vaikuttavat lopulta erityisesti se, että kyseessä ovat fiksut aikuiset, jotka pystyvät asiallisesti kommunikoimaan keskenään. Tässä tapauksessa lasten äiti luottaa minuun ja kokee osallistumiseni arvokkaana. Niin, ja osaan myös ottaa oman aikani (joku varoitteli piiaksi ryhtymisestä).
Se varmasti helpottaa kuviota paljon, että kaikilla kuviossa mukana olevilla aikuisilla on samanlainen arvomaailma: lasten suhteen se, että he menevät ykköseksi. Minusta esim. naisen joka lähtee mukaan tällaiseen kuvioon pitää itse tehdä itselleen selväksi se, mihin on lähdössä mukaan. Sen jälkeen on turha vikistä ja valittaa.
Todellisuus on se, että ihmiset ja vanhemmat eroavat. Eivät kaikki ole kusipäitä tai pettäjiä, joskus vaan asiat menevät niin mutkille, että ero on kaikkien kannalta parempi ratkaisu. Olen itsekin eronnut pitkästä liitosta. Se oli helpompaa, koska mukana ei ollut lapsia.
Omassa tapauksessani on kyseessä varmaan aika ihanteellinen juttu. Löytyy paljon katkeria ja petettyjä ihmisiä, joille on tehty suhteessa pahasti ja kumppaneita, jotka eivät kykene kantamaan vastuutaan yhteisistä lapsista.
Hyvä on kuitenkin eroperheiden äitien/isienkin tietää, että uudet kumppanit voivat olla myös voimavara koko joukolle ja ennen kaikkea lapsille. Eivät uudet kumppanit tule aina vaan "viemään" jotain pois.
Tuo on juuri tärkeä pointti että lasten äiti luottaa sinuun, eikä ole vihamielisyyttä ja mustasukkaisuutta lapsesta. Silloin varmasti pystyt myös puhumaan siitä mikä mieltäsi painaa, lasten suhteen.
On kumma että minäkin olen tosiaan lapseton, eikä ole kuitenkaan lomaa sitten miehen lapsita. Jokainen perhe haluaa joskus olla vaan kahdestaan ilman lapsia, ja varsinkin he joilla ei ole kuin toisella lapsia. Vanhemmille kuuluu huilitauko kahden keken, ja toivommekin että miehen exä huomaa ja kunnioitaa meidän kahdenkeskeistä aikaa ja pitää lapsensa koko kesän luonaan, enhän minäkään työnnä omia lapsiani hänen huoltoon. Niin koska ei ole, mutta jos olisi en luottaisi hänen hoitoonsa omia lapsiani, soisi meille rauhan kahden kesken olonn, ajattelisi muita eikä itseään. Jaksamisen kannalta olisi hyvä kun me saisimme lomaill aaivan rauhassa.
Trolliääliö taas
Pitkästä aikaa fiksu kysymys ja jopa muutama fiksu vastaus tällä palstalla. Älä huoli, ap, kyllä sinä pärjäät, sen verran älykkään kuvan itsestäsi annoit. Niinkuin joku vastasi, harvemmin lapsella tulee äitiä ikävä ja jos tule, lohduta, kuuntele. Itse olen se pahamainen ex, lasteni isän kanssa hyvissä väleisä. Lapset ovat jo kasvaneet aikuisiksi ja kertoneet totuuden näistä uusperhekuvioista eikä se totuus ole ollenkaan paha. Ovat kertoneet mm. sen, että on mahtavaa, että on useampi aikuinen kuin ydinperheessä, jotka oikeasti ovat kiinnostuneita heidän elämästään. Lapset ovat oppineet sosiaalisia taitoja ennemminkin isäpuoleltaan kuin isältään, jota kuitenkin säännöllisesti tapasivat. Kaikki rippi- ja yo-juhlat on vietetty kolmen suvun voimin: paikalla on ollut siis äidin, isän ja isäpuolen sukulaiset.. Onnea matkaan!
uudet suhteet sotkee ,koska ne rikovat kaikkien perheet kun itsellä ei ole mitä änniin on kiva rikkoa toisten pehre,.
Jos he kunioittaisivat muiden perheitä ei kukaan riitelisi , mutta kyllä exviamo ja lapet isästä kiinni pitää, mutta jos on sutturat ja lapset vastakkain niin kyllä sutturat voiton vie.
Meille ei tulla ei tule isän sutturoita pysykööt poissa meiltä sotkemasta, meidän juhliin on sutturoilta pääsy kielletty, häät ja ristiäiset on vietetty ilman sutturoita ja ex isää, olemme onnelisia kun ei ole sutturat meillä siotkeneet.
Sinun tekstejäsi lukiessa tulee todella paha mieli sinun puolestasi. Olet jäänyt kiinni menneeseen etkä osaa enää tietä sieltä ulos. On aika avata silmät, hellittää ote, kävellä ulos aurinkoon ja jättää suru taakse. Teet vain itsellesi (ja lapsillesi) pahaa.
Nyt on aika alkaa elää.
No voi... miksi paha mieli? Sinunkin perheesi hajoitti joku ulkopuolinen iliö, se on kurjaa.. tiedät mitlä tuntuu kunlapset jäävät ilman isää ja perhe on hajoitettu. Kyllä siinä aluksi on surullinen, että ilkeitä ihmisiä on olemassa, mutta kyllä sinäkin siitä eroon vähitellen pääset eikä tarvi enää olla surullinen.
Me olemme unohtaneet miehen lähes täysin, vikka toki se mieleen tulee, että miksi on pahoja ihmisiä olemssa että vievät lapsilta isän, mutta sekin on sairaus. Ajattele sinäkin niin että sinun perheesi rikkojalla oli myös sairaus.
Emme ole koskaan lopettaneet elämistä, älä sinäkään vaan anna palaa.
Olet sairas...
Näkyy tulevan mieleen joka minuutti, siis mies.
Ei olisi pitänyt sinun ottaa eroa miehestäsi. Katsos ei se mies jää siihen odottamaan. Ennemmin tai myöhemmin mies alkaa elää omaa elämäänsä, eikä jää menneeseen.
Jos hän eronne jälkeen on tavannut naisen, se ei kuulu sinulle pätkän vertaa. Mutta sinähän aloitit heti taistelun ja käytit lapsia aseenasi. Ei olisi pitänyt erota, eikös niin.
Kun lapsesi ovat nyt aikuisia he eivät tunne todellista isäänsä. Vain isän jonka kuvan sinä olet luonut heidän silmissään. Sinä olet kertonut heille oman "totuutesi" , mutta onko heidän isänsä kertonut omansa. Tuskin, siitä sinä olet pitänyt huolen.
Turhaan sinä sitä naista syytät. Kun hän on tullut miehen elämään eronne jälkeen, hän ei mitenkään syyllinen.
Ilmeisesti lasten isän olisi pitänyt teillä käydä lapsia katsomassa ja kaikki työt vielä tehdä päälle. Sinä olet ollut sitä vaatimassa. Tuskin se mies on ollut lapsille niin paha, että tapaamiset on pitäneet olla valvottuja. Eli sinä teit virheen ja et päästänyt lapsia isän luo. Nyt sitten isä on paha ja poistettu lasten elämästä.
Syyllisiä jos etsitään , niin pahin syyllinen olet sinä. Joskus ne lapsesi sen tajuavat. Ehkä isän kuolema korjaa ensin ennenkuin tajuavat, mutta ehkä sen jälkeen.
Meillä syyllinen oli perheenrikkoja joka tiesi meihen olevan perheellinen ja hänellä monta lasta. Silti oli pakko tunkea siihen väliin, oli niin kiva nähdä lasten kaipaavan isää ja että lasten elämä pirstoutuu, en ymmärrä mikä ilo siinä on? No jos itsellään ei le mitään menetettävää, niin ei ymmärrä, mitä se tarkoittaa kun isä hylkää.
Milloin lapseni sen tajuavat, kerro? Mun lapset ovat kaikki aikuisia, ja aina sanovat kuinka paras ja ihana äiti olen ollut, kun olen estänyt perheenrikkojien meille tulon enkä ole pakottanut naikkosia heidän elämään, ovat täysin samaa mieltä että sutturat teki vääärin erittäin väärin, halveksivat heitä. Myös isäkään ei ole arvossaan, eivät halua pahemmin nähdä, nyt lapset hylkäsi isän kun isä hylkäsi lapset poienenä, joten meis menetti eniten kaiken.
Meitä se ei haittaa, olemme erittäin onnellisia me kaikki, mutta mies suree.. oma vika, mitäs antoi sutturoiden määrittää mikä on parasta, hylätä omat lapset??? No jokaisella on omat arvot mitä arvostaa ja mitä ei, lapsistani en koskaan ole luopuneu kenenkään tähden, mies sen sijaan hylkäsi omat lapset sutturoiden takia. Sitä me emme ymmärrä.
Olet sairas, tosi sairas.
Ai jaa.. mistä voit tietää? Ei ole vielä flunssa iskenyt, en helposti tule kipeeksi.
Muuta Saksaan. Teille ei tule kuin tuttuja. Sisäsiittoisesti siitettyjä lissun jälkeläisiä. Ei vieraista pelkoa. Lissu jälkeläiset yhtyvät. Tuttujen suku.
Jups. Ai etkö tunnista. Olet ollut pipi päästäsi jo pitkään. Eipähän ne pipiaivot tiedäkään että ovat päästään pipejä.
Älä valehtelemonessa kirjoituksessasi sinä SIIS SINÄ YKSIN ESTIT LAPSIA TAPAAMASTA ISÄÄ JUURI SINÄ OLET SE EROTTAJA VANHEMPI JOKA EROTTI LAPSET ISÄSTÄ !
Ei se sun sairaus mitään flunssaa ole enempi sairautes viittaa samaan vikaan kuin Erikan isällä on ja psykologiaa lukeena varmaan tiedät Erikan isä sairauden laadun
Juknill aon huonot hermot, kun raivoo niin että kone täräjää.
Noh... ajattele sinä asioista mitä tahansa joista et tiedä mitään. Jos sinut on hylätty ja heitetty pois ja lapsetkin hylkäsivät, niin sille en voi mitään. Meidät myös hylättiin kun perheenrikkoja rikoki perheemme, ja pakottivat miehen jättämään lpapsensa. No nyt meis kärsii me emme, meillä on kaikki mitä olla voi.
Usein nauramme jo asialle, mutta onhan se vakava juttu että mies pakotetaan hylkäämään omat lapset ja perheenrikkojat vaan iloitsee siitä että toisen lapset jäivät ilman isää, se on heidän surunsa.
Jos minä olisin estänyt lapsia näkemästä isää, tuskin lapset mulle sanoisivat kuinka ihana äiti olen ja olen maailman paras heille. Niin.. kun kertoo lapsille suoraan asioiden laidan, ei tarvitse pellätä että valheet paljastuu. Sanoin aikanaan totuuden ja olen maailman paras äiti. Se sinua nyt kiusaa. Aikuiset lapseni, edelleen ovat läheisiä.
Kyllä jos kirjoituksia lukee niin sinä itserikoit perheesi ! Ja mitä jättämiseen tulee niin minä hain eroa yksin ja jätin VAIMON mutta en lapsia joita tapasin sopimuksen mukaan kun olivat pieniä !
Ja en todellakaan inffonnut ex vaimoa keitä tapasin ja keitä lapset tapasi enkä kysynyt tekemisiin lasten kanssa ex vaimolta yhtään mitään
Kun kerroit lapsillesi.Kerroitko oman osuutesi eroon. Kerroitko että itse halusit erota. Sitten mieshän oli niin kauan hyvä isä lapsille, kunnes löysi uuden kumppanin. Kerroitko sen että oli hyvä isä. Sinähän se aloit iskeä kapuloita rattaisiin kun mies löysikin uuden vaimokkeen. Kerroitko sen.
Kerroitko ettet antanut lasten mennä isän luo, ei isä olisi estänyt, mutta sinä vaadit että isän oli tultava lapsia katsomaan sinne sinun luoksesi. Sinulla ei ollut siihen mitään oikeuksia vaatia , koska kerroit että hän oli ollut hyvä isä.
Toinen homma oli että aina kun isä tuli lapsia katsomaan , teetit hänellä töitä. Niinhän olet sanonut että eksän luona täytyy tehdä. Jäikö lapset taka-alalle kun entisen miehen piti kaikki talon työt tehdä. Vahdit kuin haukka lapsia ja lasten isää.
Et sinä lapsia ajattele. Olet niin katala ja ilkeän omahyväinen tyyppi. Sinun syytäsi on että lapsilla ei ole enää isää, kun mies ei suostunutkaan enää juoksutettavaksi, manipuloit lapsesi vihaamaan isäänsä. Sehän onnistuu, kun alkaa sitä joka päivä tuutin täydeltä toitottamaan lapsilleen. Isä hylkäsi. Sutturat ovat ilkeitä. Isä ei välitä jne. Mun puolesta kiehu nyt keitoksissasi. Topivottavasti jonakin päivänä saat tuta luissasi, mitä kaikkea ilkeydelläsi olet saanut aikaan. Ei voi muuta sanoa ,kuin että, kaikenlaisia se maa päällään kantaa.
Emme halunneet erota eikä lapset nmenettää isäänsä kokonaan perheenrikokjille, se oli meille kaikille erittäin kova paikka, toipuminen kesti mutta me selvittiin siitä kaikki.
Kerroin lapsille että isin luokse ei ole asiaa silloin jos siellä on se meidän perheen rikokja suttura, en voinut antaa lasten nähdä semmoista oliota, joka vei heiltä isän, se ei olisi ollut lapsille oikein, semmoisia ei kannata nähdä, olisi järkytttävää jos lapset olisi pakotettu, onneksi olimme fiksuja ja estimme sen.
Mies oli lapsille hyvä isä, mutt akun suttura alkoi kiristtäään ettei meis saanut nähdä lapsia niin minkäs sille voi.
Kyllä minä ajattelin lapsia, mutta mies ei kun ei kyyennyt valitsemaan lapsia sutturan sijasta. Se on surullista ja mies kärsii,mutta se on miehen asia, ei meidän.
En usko että lapset koskaan ajattelevat niin, kyllä edelleen lapset ovat minulle läheisiä, mutta miehelle ei, kenenkään ei ole pakko katsella ihmisitä joka hajoittaa perheen ja vie isän.
Jos sinä hyväksyt semmoisen lapsillesi että pakotat heidät näkemään pahantekijät, niin en voi sille mtiään, minä en sitä salli.
Lapset tietävät että isää en ole ikinä estänyt, mutta sutturan olen ja nii he itsekin ajattelevat, että perheenrikoja ei kuulu meidän elämään, ei koko suvun.
Valehtelet että korvat heiluu. "Et halunnut erota", toisaalla kerrot että olitte eronneet jo ja lapsilla kuitenkin hyvä isä. Eron jälkeen mies otti uuden ja sinä aloit haukkumaa naista sutturaksi.
Siinäpä se. Ilmeisesti vaadit isää käymään lasten luona sinun kotona. Et antanut mennä miehen uuteen kotiin. Tuskin se nainen kiristänyt miestä että ei saa tavata lapsia. Kyse on sinun vaatimuksesta että lapset ei saa mennä miehen kotiin ,vaan miehen on pitänyt sinun valvonnassa lapsia tavata.
Et ole tavannut miehen kumppania, niin miten voit sanoa että hän on kiristänyt. Syyttelet kyllä ihan väärää henkilöä. Laitat sen syyksi kaiken, jopa miehen ja sinun epäonnistuneen liiton.
Tai exmiehesi on pelkkä luuseri ollut jo alunalkaen joka ei ole minkäänarvinen kenenkään kanssa elää.
Emme ole eronneet, meidät erotetttiin kun perheenrikkoja rikkoi perheemme ja jätti lapset isättömiksi. Ero on aina puolisoiden yhteinen päätös ja meille se ei ollu, emme halunneet rota mutta perheenrikkoja suttura sen teki ihan itse.
Juupa, en ikinä ole voinut päästää lapåsiani sekopäisen sutturaa näkemään joka haukkuisi ja hankaloittaisi lasteni elämää, se ei käynyt päinsä, suojelimme lapsia miehen kanssa joka sanoi että hänen sutturat ovat meille erittäin huonoa seuraa, siksie i koskaan tuonut niitä meille näytille. Piti meidän puolta, ja onneksi piti, nyt on lapset todella onnellisia.
Miksi sitten kirjoitat että erositte jne.. Siinä näkee kuinka paljon valehtelet. Sun juttusi eivät ole minkään arvoisia. Olet valehteleva pelle, trolli, jonka juttuja ei usko kukaan. Heh.....
En oo nii kirjottanu, sää keksit omias...
Kyllä olet niin kirjoittanut. Sinä olet valehtelija.
sää ite oot valheellinen
Että tuota noin. Viittaisin noihin edellisiin keskusteluihin että kuka täällä oikein valehtelee:
Kopsattu texteistäsi
Kolmasainasyyllinen
28.6.2015 08:41
Ap, kuule yleensä meistä ei oma lapsi kiinnosta sen jälkeen, kun löytyy joku väliaikainen nainen, joka manipuloi miestä hylkäämään lapsensa, ilkeilemään ja olla välittämättä lapsesta. Meillä oli sama juttu, eron jälkeen mies oli vielä erittäin hyvä isä, mutta kun löyty naakka, niin jo lapsi unohtu, ja se oli selvää, että naakalla oli sormet pelissä, käski meistä hylkäämään, olemaan ilkeä ja haukkumaan omaa lastaan. Toisesta naisesta se johtuu, eimies itse omaa lastaan hylkäisi.
Ettäp' joopa sanosin, valheella on sitten lyhyet jäljet.
Mitä ööö, ex miehesi ei siis halunnut erota, mutta erosi kuitenki, nyt en ymmärrä?
Kun ukkosi löysi uuden eron jälkeen, niin hänen olisi erottava siitä uudesta, jotta voi tavata lapsiaan en tajuu alkuunkaan, siis ex ukkosi pitäis elää erakkona ja vain tapailla sinua ja lapsia, ei missään nimessä saa uutta naista ottaa, OLET ITSEKÄS VITT:::EN HULLU.
Eron voi hakea ihan yksin ei siinä tarvita mitään yhteisiä päätöksiä, ukkosi lähti ja haki susta eron ja sinä kostoksi erotit lapset isästään yksin, ei sitäkään päätetty yhdessä, ääliö.
Kaikesta syytät eron jälkeen exäsi elämään tullutta naista, josta et tiedä yhtään mitään, kun et ole edes koskaan tavannut.
Oletat ja luulet kaikkea ,kun et mitään tiedä hullu.
Ei kukaan voi mennä käräjäoikeuteen erottamaan ketään toisistaan, kyllä siellä pitää jomman kumman olla paikalla haluamassa eroa ja allekirjoittamassa eropaperit, ja tässä sun tapauksessa sun ex miehesi.
Siitähän siinä on koko ajan ollut kysymys. Miehen piru otti eron jäkeen uuden eukon ja Lissukka jäi lehdellä soittelemahan. Se oikeesti luuli että ukko istuu kotonaan ja odottaa kunnes lissu kutsuu kersoja katsomaan ja hommia tekemään ja siinä sivussa hoitaisi lissunkin.
Lissun suunnitelma ei toteutunutkaan ja silloin alkoi taistelu tantereella.
Juurikin näin ja suvusta ei löytynyt uutta pompotettavaa, kaikki oli jo nähneet mikä lässykkä on, itsekäs omahyväinen pas-ka.
Kolmas rikkoo usein toisten perheen kun sillä ei ole mitään menetettävää. Ei osaa ajtella että miehen lapset jäävät isättömiksi, onneksi on äiti, äidit ei ikinä hylkää omia lapsiaan.
Aijaa, se kolmas menee käräjäoikeuteen ja erottaa avioparit toisistaan ja lastensuojelu erottaa isän lapsistaan niinkö, olet hullu ei se niin mene aasi.
Se kolmas oli sinä joka rikoit perheesi ja toinen nainen tuli miehelle. Miehen on pakko ola erossa lapsistaan, kun et antanut tavata. Ei hän hylännyt. Puhut puuta heinää.
Onneksi nykyään alkavat jo katsoa miehenkin puolta ja sitä miten naiset vieroittavat lapsen isältään. Sinä olet yksi pahimpia, kirjoitustesi perusteella.
Kolmas rikkoi ei siitä pääse mihinkään. Mutta meitä se ei enää haittaa, meishän menetti eniten. Minä ja lapset ja heidän perheensä, voi tätä onnea, ajatella mitä se mies menetti, meidät kaikki.
Tuskin mies sinusta ja pennuista välittää. Rahat onneksi menee muualle. Ei jää penniäkää sinulle. Sekös sinua keljuttaa. Itke nyt kun saavat ilmaista kaljaa. Sulle ei jää kuin kiljupullo. Muuten niissä lapsissa virtaa puolet isänsä verta, Tiedä vaikka vanhempana tekevät saman kuin isänsä.
Myönnät siis että sinä olet se kolmas joka rikkoi liittonsa. Heko, he.
No ei välitäkkään, siksihän se lapset vaihtoikin sutturoihin, sen olemme tienneet jo ajat sitten, ei ole uusi asia. Kolmas kun tuli väliin niin ei siinä lastenikävä isäänsä kohtaan merkannut mitään. Lpaseton suttura vei voiton.
No niin menee miehen rahat muualle, onnkesi yhteiskunta mkasaaa elarit, a kaikkea saa kun vaan pyytää, asumistukee on tullut reilusti ja kaikkiin muihin tukiin lapsikorotuksia, kyllä me pärjättiin rahallisesti.
Nou tänks en huoli sun kiljuu, ennemmin limua tai vissyvettä niistä tykkään.
Joo harmi et virtaa isän verta... niinpä koskaan ei voi tietää vaikka lasten perheetkin rikkoisi joku idiootti, joka ei arvosta toisten perheitä, jää nähtäväksi kuka kyntensä ekana iskee. Mutta mä luulen, että mun lapset ovat niin fiksuja, etteivät huoli siivellä eläjiä, vaan rakastavat omia lapsiaan yli kaiken. Ovat saaneet tuntea miltä tuntuu kun toinen vanhemmista hylkää, en usko että hevillä uskoo mitä lapseton idiootti lupailee.
Mielenterveyspotilaan kännistä liturgiaa.
Kosto on suloista , mutta se onni ei kauvaa kestä, olet kussut omaan kenkääsi ,ääliö
Jahas, Trolli oikein yhteiskunnan etuja nautti. Niinkai se on kun ei jouda trollaamiselta töihin. Oothan ees jaksanut takapuoles sossun luukulle vaivoin saada.
Trolli on sossuloinen.
http://keskustelu.ellit.fi/threads/pitkae-tarina-katkeran-ex-vaimon-onnistuneesta-kostosta.1920827/
Tämä kannattaisi Lisssuloisenkin lukea. Kosto on suloista, mutta joskus se potkaisee kostajaa omaan nilkkaan.
Hei!
Olin itse tuossa tilanteessa nelisen vuotta sitten (hui kamala, aika mrnnyt nopeasti!) kun lapsi oli vielä kolmosluokkalainen. Tuntui todella hankalalta ottaa tyttö meille ensimmäistä kertaa ihan pidemmäksi aikaa ja siinä kävi sitten vielä niin, että isä soitettiin töihin ja me jäimme tytön kanssa kaksin.
Voit jopa yllättyä (omalla kohdalla näin kävi) miten helposti kaikki lutviutuu. Kun alkaa olla hieman koti-ikävä, voi kysyä, mikä on sellainen juttu jota lapsi tykkää tehdä kotona. Tytön kohdalla oli leffojen katselu. Etsimme tietyn Disney leffan hyllystä ja aloimme katsoa. Koti-ikävä unohtui saman tien.
Aluksi tottakai on hankalaa ja tuntuu vieraalta, mutta kyllä se siitä lähtee lutviutumaan. Helpoimmalla pääset, jos annat lapselle muuta ajateltavaa, niin säästyy mielenpahoitukselta. Onnea ensimmäiseen lomaan!
Minäin sain ison perheen itselleni ja hyvä niin tykkään olla äitinä vaikkei omia olekkaan. Kohtelen kuitenkin ominani ja asetan rajoja ja päätän heidän puolestaan aivan kuin olisin heidän äiti, en laita siihen viivaa mitä voin tehdä ja mitä en. Kyllähän ne vastustelee ja kiukkuaa, mutta kun ei välitä niin uhma menee pian ohi. Äitinsä kyllä myös huomauttelee että omin hänen lapsensa, mutta jonkunhan on lapset kasvatettava joko hän tai minä, mutta kun hän ei oikein ole tehtäviensä tasalla, eikä ymärrä mun sääntöjä, niinpäätin että minä hoidan sen homman äitipuolena, niin ei tarvi hänen sitten muutella sääntöjä. Mieksin on iloinen kun olen ottanut hoitaakseni lasten kaikki asiat. On kiva olla pomo.
Hankalia ovat kyllä lapset olleet äitiinsä tulleita, mutta tiukkana van, niin hommat hoituu.
Minäkin puhun vähän pehmosia välillä ja valkoisia valheita muuten ei hommast atulisi mitään, vähän kieroilemalla saa lapset tekemään tahdon mukaisesti, ja se on plussaa perheelle, hauskaa että mulla on lapsia joita voi pomottaa, en koskaan uskonut että äitinä olo on näin kivaa. Nuorin pitääkin mua äitinään, mutta se ei harmita, kohta luulen että muut seuraa perässä.
Sulla se taas hullunpyörä pyörii ,olet nyt sitte taas halveksimasi äitipuoli, eihän sun ajatusmaailmasi mukaan ole äitipuolia, no hullu olet, et puolihullu vaan täyshullu.
Äijähän hoitaa tenavansa ! Vai oletkos saamassa piian roolin ?