Chinchillat

Heippa!
olet osannut valita oikean elukan jos olet varautunut että se voi olla kanssasi jopa yli 20 vuotta. Chinchillat ovat hyvin uteliaita joten luottamus voidaan helposti tavoittaa. Riippuu myös mistä lemmikkisi ostat. Eläinkauppa on viimeinen paikka mistä kannaataa chinchu ostaa sillä ne eivät käsittele eläimiä joten ne pelkäävät ihmisiä. Kannaattaa hankkia chinchu vastuuntuntoiselta kasvattajalta tai mieluiten chinchillayhdistyksen virallisilta kasvattajilta. (pentuvälitys Mari Järvinen 041-5276442). On aivan sama otatko uroksen tai naaraan. Luonteilla ei ole mitään eroa, naaraat kasvavat yleensä suuremmiksi kuin urokset. Muistathan kuitenkin että eläin on aina oma yksilönsä, Joten luottamuksen saavuttaminenkin on ihan eläimestä kiinni. Värilläkkään ei ole tuon taivaallista väliä ihan miten itse tykkäät. Vaikka ostaisit chinchullesi kuinka ison häkin tahansa se tarvitsee päivittäin liikuntaa!

Olen chinchilla yhdistyksen alue vastaava joten voit soittaa ja kysellä minulta vielä lisää tuosta kesyttämisestä, en oikein viitsisi kirjoittaa kaikkea mahdollista!
050-5744871 Soita ihan reippaasti, neuvon ihan missä kysymykissä tahansa!!

Itselläni on kaksi naaras chinchillaa. Uteliaitahan ne ovat, mutta myös arkoja, koska ovat saaliseläimiä. Luottamuksesn voittamisessa ja kesyttämisessä on oltava kärsivällinen. Herkkuja voi käyttää apunaan, kunhan ei syötä niitä lemmikeilleen liikaa. Herkkuina toimivat esimerkiksi rusinat ja pähkinät. Se riippuu chinchilla yksilöstä ja käyttämästäsi ajasta miten pian voitat lemmikkisi luottamuksen. Sanoisin etä siihen menee aikaa 3-6kk. Siis kyllä chinchilla tulee itsellään syliisi jo aikaisemmin (ainakin minun tulivat) mutta kunnolla ne luottavat vasta ajan kanssa.
Kannattaa varautua siihen, että ne jyrsivät paikkoja. Eli mitään kallisarvoista ei kannata pitää esillä kun ne ovat vapaina. Tai sitten vahdit niitä hyvin hyvin tarkasti! Minulle on käynyt niin, että vaikka olin vahtimassa niitä, niin kolme kirjaston kirjaa pureskeltiin korvauskuntoon.. :)
Kannattaa myös tehdä siitä huoneesta, jossa chinchillat ovat vapaina "chinchillavarma" paikka. Eli kun ne hyppivät, kiipeilevät ja juoksevat ympäriinsä, niin että ne eivät kaada päälleen mitään painavaa tai putoa korkealta tms.Sähköjohdot pitäisi piilottaa, koska käyttökelvottoman sähkölaitteen lisäksi lemmikkisi voivat saada kuolettavan sähköiskun.
Chinchillat nukkuvat päiväsaikaan, joten silloin niitä ei pitäisi häiritä. Eivät ne kuitenkaan nuku yhteenputkeen kuten me ihmiset vaan ne välillä ne käyvät syömässä ja tulevat kurkkimaan jos huoneessa liikutaan. Omat chinchillani nukkuvat silloin kun olen koulussa. Aamuisin ne ovat virkeitä ja illalla alakavat "heräilemään" kuuden aikaan. Ilta on paras aika päästää ne vapaaksi.
Kaikkea hyvää chinchillojen kanssa :)

..tuolien jalkoja on popsittu ja koppi syöty niin et hyvä ku pystyssä pysyy! Mul on 5, 4 poikaa ja tyttö. tosi utelioita ja kivoja eläimiä.. Välillä vähä on rähinää mut ei pahaa.

Meillä asustaa tollainen vuoden vanha Pörri- herra, joka muutti luokseni viime kesänä, eli on about puoli vuotta ollut mulla. Joka ilta pääsee poika juoksentelemaan, ja on kovasti kesyyntynytkin (oli eläinkauppa"ostos"), mutta tasan tarkkaan ei viihdy sylissä jos koittaa väkisin pitää. silloin tulee syliin jos itse huvittaa, eikä silloinkaan ole mikään rapsittava ja helliteltävä. Toivotaan että kai se iän myötä rauhottuu, nyt vielä aikamoinen sähkiäinen...=)

Kirjoittelin näitä chinchillakokemuksia joskus toiselle palstalle. Kopioin ne tähän liki semmoisenaan:

Muutamia vuosia sitten tuli vastaan ilmoitus,
että chinchillapari myydään halvalla hyvään
kotiin allergian vuoksi.

Edellisillä omistajilla ne olivat olleet pari
vuotta ja omistaja hankki itselleen puolison
(ihmissellaisen) joka oli tai tuli allergiseksi
niille karvaturriaisille, joten jommasta kummasta
lajista piti luopua ja valinta kohdistui
chinchilloihin (Niistä on huikean monta
kirjoitusasua, mitä olen etsiskellyt tietoa
netistä)

He (siis ihmiset) toivat koko
lemmikkieläinhoitorepertuaarin auton
peräkärrillä, sellainen itsekoottu tukeva
minkkiverkkohäkki 1*1,5*1,5 metriä valmiiksi
sisustettuna ja kaksi chinzua kantohäkissä.

Chinchillat olivat olleet jo pidempään
toivomuslistalla nimenomaan gerbiilien
lyhytikäisyyden vastapainoksi erittäin
pitkäikäisinä jyrsijöinä; yli kymmenen,
parikymmentä, ties kuinka monta vuotta vanhoiksi
eläviä otuksia.

Kirjoitinkin jo joskus vähäsen siitä kun nämä
nykyiset lemmikkini tuhosivat
tietokonelevykkeitä.

Lemmikkichinchillat kaivautuivat
levykelaatikoihin ja harjoittivat jyrsijän
taipumuksiiaan siellä ja karistivat hyvin
hienojakoista kylpyhiekkaansa ja karvojaan
turkistaan korppukokoelman välimausteeksi.

Yllämainittuun johtanut tilanne alkoi kehittyä
heti ensimmäisenä yönä, kun chinchillat olivat
muuttaneet tänne. Ne tunsivat varmaan olonsa
oudoksi ja ahdistavaksi uudessa paikassa ja
jyrsivät häkin tukirakenteena olleet muoviputket
silpuksi ja karkasivat häkistä ja aloittivat
vapaamielisemmän elämän huoneen tavarasokkeloissa.

Ne kävivät vain öisin syömässä häkissä ja muuten
tavaravuorien uumenista kuului rouskutus, kun ne
tuhosivat kaikkea hampaille kelvollista. Uros
kesyyntyi ja tottui uuteen omistajaan viikossa,
naaraalla kesti parisen viikkoa. Vapaudenkautensa
jälkeen ne eivät enää "suostuneet" asumaan
häkissä. Ne aivan ilmiselvästi "murjottivat
mielenosoituksellisesti", jos ne suljettiin
häkkiin.

Uusi vapauden ilmapiiri, avarat tilat, ja
laatikoiden ja kirjahyllyjen muodostamat
vuoristot saivat ne aivan uusiin mietteisiin.
(Heikäläiset ovat kotoisin jostain Andien
ylärinteiltä ja ilman korkeanpaikankammoa
loikkivat kapeillä hyllynreunuksilla ja viihtyvät
parhaiten korkeilla näköalapaikoilla katon
rajassa.)

Uudet aatteet olivat sitä, että ne päättivät
alkaa lisääntyä (ne olivat olleet muutaman vuoden
edellisellä omistajalla, joka oli hankkinut ne
aikuisina; että todellinen ikä on
tietymättömissä, eivätkä ne olleen viitsineet
lisääntyä häkin ahtaudessa)
Ensiksi yksi poikanen kaksi kertaa ja sitten
kaksi poikasta, joten niitä on nyt kuusi
kappaletta. Yksi urospentu asustaa häkissä
turvassa, kun emo halusi zintzutraditioiden
mukaan karkoittaa sen laumasta muille maisemille.

Chinchillat liikkuvat vähän pupujussimaisesti
takapääpainotteisesti sellaisessa hiljaisessa
loikahtelussa. Nopean liikkeen hahmottamista
varten niitä pitäisi kuvata videokameralla ja
katsella sitten hidastuksella ja kuva-kuvalta,
että näkisi kunnolla, miten ne tuntuvat heittävän
päälle jonkinlaisen ylivaihteen täydessä
vauhdissa.

Ne lienevät ainoita eläimiä (tai en ainakaan
tiedä muista vastaavista), jotka "ottavat
kimmokkeita" seinistä. Ne juoksevat täyttä
vauhtia suoraan tai viistosti kohti seinää,
hyppäävät kohti seinää ja ponkaisevat tassuillaan
seinästä lisävauhtia uuteen suuntaan. Toimii
varmaan hyvänä hämäyksenä lohkareisessa
vuoristomaisemassa andien kondorin mielitellessä
välipalaa, kun harmaat pallerot kimmahtelevat
kivestä toiseen.

Salamaliikkeellelähtökin toimii samalla
periaatteella. Tasamaalla neliveto raapisi tyhjää
jonkin sekunnin osan, mutta pomppu ilmaan ja
ponnistus jostain pystypinnasta antaa huikeita
lähtökiihdytyksiä.

Alastulokin on outo. Ne eivät liiku sulavasti ja
pehmeästi kissojen ja koirien tapaan etutassuilla
ensin joustaen, vaan tömähtävät korkealtakin
nelitasatassulaskuna.

Löytäessään lyijykynän, niillä on aivan eri tarkoitusperä kuin
kirjoittaminen. Kynästä jää pieni kasa
puunsilppua ja irtolyijy, jossa on muutama
hampaanjälki muistona maistamisprosessista.

Kun vein tänä aamuna niille
aamiaistervehdyksenä omenanviipaleita, huomasin
niiden yölliset lukuharrastukset:
laatikkovuoriston luolien suuaukkojen
tilkitsemiseen käytettyjä kirjoja oli kiskottu
irti ja lueskeltu lattialla "Säätiö ja imperiumi"
ja "Dyyni 2" (ne pitävät erityisesti scifistä)
kannet ja jonkinverran lehtiä irti ja yhdellä
lehdellä pieni lammikko (oppineet varmaan
painotuotteen käyttöarvon, kun niiden
ulkohuonelaatikossa on sanomalehtiä)

Eläinten älykyys jotenkin liittyy uteliaisuuteen,
ottaa selvää elinympäristön mahdollisuuksista.
Chinchillat tutkivat innolla ympäristöään, jos
tuntevat olonsa turvalliseksi. Uusi kapine tai
sisustusjärjestely on heti tutkittava.
Äänekkäästi huriseva pölynimurikin on toistuvana
ilmiönä tutkimuskohde eikä pelottava ilmiö.

Näiden chinchillojen kohdalla tuntuu olevan
kyseessä älyjen kaksinkamppailu, Pystynkö minä
rakentamaan niille sellaisia esteitä,
(suojatakseni jotain omasta mielestäni
säilyttämisen arvoista niiden hampaiden
tuhovoimalta) mitä ne eivät omilla älyillään
pysty ohittamaan. Tuntuu, että jään jatkuvasti
tappiolle.

Tilanne on se, että kun "he" saapuivat oli
tarkoitus että he asuvat yhdessä huoneessa
siististi omassa häkissään. Mutta he päättivät
toisin ja valtasivat koko huoneen. Huoneessa on
pari kirjahyllyä, joita ei saa mahtumaan
muuallekaan ja suojatakseni kirjahyllyjen
sisällön joudun jatkuvasti rakentelemaan esteitä,
etteivät eläimet valtaa kirjahyllyjä.

Alussa tuli yllätyksiä, esimerkiksi kun
huoneeseen meni ja chinchilla kurkistaa
kirjahyllyn ylähyllylle, katonrajaan varastoidun
nukkekodin ikkunasta. Kalusteet ehdin pelastaa,
mutta rakenteet ovat hampaanjäljillä koristellut.
Poistin väliltä kaikki mahdolliset
väliponnistuspisteet ja tungin kirjoja tiukasti
kattoon saakka ja peitin kankaalla (ne eivät
käytä kissojen tapaan kynsiä kiipeämiseen),
etteivät ne näe rakenteita ja voi näkemänsä
perusteella suunnitella hyppyreittiä.

Ihan tosi. Kun olen rakentanut niille jonkin
uuden esterakennelman, niin johtajanaaras
tarkkailee tilannetta kauempaa päätään
kallistellen ja aivan kuin laskisi mielessään
hyppyketjun eri hyppyjen ponnistusvoimakkuuksia,
mitkä pitää tehdä sokkona ylöspäin näkemättä
päätepistettä. Sitten se yön pimeydessä
harjoittelee suoritusta ja seuraavana aamuna se
kurkistelee taas katonrajasta vanhojen
tietokonelehtikansioiden päältä. (haluaako kukaan
ostaa noin kymmenen vuotta vanhoja
tietokonelehtien vuosikertoja (hieman
jyrsittyjä)?)

Jotenkin keskinäinen opetus toimii niiden välillä
ja seuraavina päivinä katonrajasta kurkkii lisää
chinchilloja. Poikasilla hyppyvoimakkuuden tarkan
säätelyn oppiminen kestää jonkin aikaa. Aluksi ne
hyppäävät ali tai yli ja putoilevat milloin
mistäkin, mutta ilmeisen pehmeästi.

Mulla on kaks chinchilla urosta.Chinchillaa ei kannata vaan mielijohteen takia ottaa kun ne elää jopa 20 v.Ne on paljon kivenpia kun joku hamsteri, koska niiden kanssaa saa/pitää puuhastella aika paljon.ne voi alussa olla arkoja mutta tottuvat aika nopeasti ihmiseen ja sit niitten kaa voi puuhastela monenmoista.MUISTA ettei niille saa antaa mitään tuoretta eikä muille jyrsiöille tarkoitettuja sekoituksia.Niille voi antaa chinchilla pellettejä tai sellaista sekoitusta kun chinchilla nature.Häkistä sen verran, että sen tulisi olla aika iso ja sinne pitäisi laittaa tasoja kun chincut tykkää hyppiä häkissä