Juhannus, miten yksin asuva viettää Juhannuksen?

Taitaa se tämäjuhannus olla paras olla omassa kotona . Kerrompa viime juhannuksesta . En ole vielä käynyt Tyttäreni Juuriostetussa kesämökissä -- olikin ihan hieno -- saunakin viimesenpäälle mukava -- en vaan osannut ottaa sitä omaa osaani , että olisin nauttinut .
Vein isolla kassilla ruokaa koko komppanialle -- onneksi . Vieraita oli nimittäin sellaiseakin joita en ole koskaan ennen tavannut . Ja kun olin ajatellut olla ainakin kaksi päivää niin en halunnut elääkkään kenenkään huolena.
Sauna olis kyllä ollut hieno käydä ihan Suomalaisten tapaan rauhallisesti -- muttakun 4 sukupolvea istuu lauteilla ja kaikilla oli 40 asteinenkin löyly liikaa(ruotsiisa eläneitä) oli se mummulle pikkusen järkyttävä kokemus saunomisesta -
En sitten osannut mennä --jälkeenkäänpäin yksin saunaan - ja se jäi harmittaan -- oli kyllä ihan Koivuvihdat ja kaikki . Omaa tyhmyyttään saa kärsiä. Kun olis kyllä ollut mahdollista -
Yö oli kylmä --nukuin saunakamarissa -- ja Jerrycottoninkanssa ei saatu unta -- minä menin Välillä haaleeseen saunaan istuun ja lämmitteleen -- Niin että sellanen juhannus se -

Onko juhannus sen kummempi kuin muutkaan viikonloput?
TV:stä tulee varmaan katsottavaa ja aina on kirjasto, josta voi ottaa luettavaa pyhäpäiviksi.

Ensimmäinen juhannus uudessa kodissani täällä Suomessa. Muutin nimittäin 50 vuoden jälkeen Ruotsista Suomeen viimeisiä vuosiani viettämään.
Yksin olin, sen takia että oli flunssa ja olen loukannut polven, joka estää liikkumista.
Paistoin aikani kuluksi kanelipullia ja sattui parahiksi ensimmäinen pelti olemaan paistettu kun ovikello soi ja uusi naapuri oli kysymässä voisinko lainata leivinpaperia. En voinut kun olin itse käyttänyt kaiken loppuun, mutta uunituoreita pullia hän sai mukaansa.

Katsoin sitten englantilaista ohjelmaa suomalaisista saunatavoista, ennenkuin
laitoin oman saunani lämpenemään.

Siinä se ilta meni, mutta täytyy tunnustaa että oli ikävä niitä ruotsalaisia tapoja entisellä kotikylälläni, kun koko kylän väki oli jo aattoa edeltävänä päivänä "pukenut" juhannussalon lehdillä ja kukilla ja aattona se sitten pystytettiin. Kun salko oli pystyssä, laulettiin ja leikittiin sen ympärillä. Useimmilla oli kahvikorit mukana ja jos ei ollut voi ostaa kahvia ja kahvileipää kahviteltasta.
Sitten kukin meni "omalle maalleen" jatkamaan aaton viettoa vaikkapa perinteisillä juhannusruoilla.

Tavallisesti ajattelen kun olen yksin suurpyhinä, että se on vaan tavallinen päivä ja on ihanaa kun ei tarvitse ottaa stressiä kaiken turhan takia ja senpä
takia tuo pieni kaihontunne rinnassani eilen illalla hieman yllätti.

Totuus on meidän vanhojen kohdalla jo surullinen, vaikka jälkikasvu on meille rakkaita, kyllä ne elää mieluumin omassa elämässään,
harvoin muistavat puhelimella kysellä vointia, toiset ei koskaan,
onneki itse olen vielä vireä, ja on liikunta harrastus vielä tallessa, käyn harva se päivä uimassa, ja joskus sauvakävelyllä rannalla, istuskelen penkillä aurinkoa katselemassa ja muita ihmisiä ihastelemassa,
autolla huristelen pitkin kaupunkia soppailemssa,
se surettaa eniten kun olen itsessäni huomannu uuden piirteen, en enää haluakkaa tapailla entisiä ystäviä, enkä suuremmin ole ihastunu jos ne tulee yllätysvierailulle, olen ilmeisesti erakoitumassa, vaikka en sitä niin itsessäni koekkaan,
puolison kuoleman jälkeen kaikki lähempi tuttavuus tuntuu hankalata,
pariketaa on jopa tuntematon mies tehny tutustumis tarjouksen, molemmat oli noin kymmenen vuotta nuorempia, senkin tunsi ahdistavaksi tapahtumaksi, kun lähemmin ajattelin tuttavuutta joutu sieluni panikin valtaan sitten se ajatus vasta ahdisti,
-- kysynki teiltä , vieläkö te haluatte tutustua seurustelumielessä uuteen ystävään,
minulle tuottaa vaikeuksia lähempi tutustuminen tuntemattomaan mieheen,
tulee mieleen ne kuuluisat " auervaarat "
ja kuinka omat lapset suhtautuisi uuteen "isä/puoli" ehdokkaaseen huh huh sitä kauheeta ajatusta,
nyt on juhannus, ulkona kylmää harmaata kuin synkkänä syksynä konsanaan,
menee tämä juhannus aivan kotona käsitöitä tehden,
onneksi olen oppinu viihtymään aivan yksikseni,
voinhan aina autolla lähteä jonnekki vaikka syömään jollekki abc asemalle, joa aika käy pitkäksi,
alottajalle lämmin ajatus, olethan lähinnä saman ikänen, sinusta olisi minulle parempinki seuraa kuin noista kymmenen vuotta nuoremmista,
toivotan kaikille palstalaisille mukavaa juhannusta,
kirjoitellaan taas joskus,
olen muutaman vuoden alle kahdeksankymmentä joten voin jo kirjoitella tällekki palstalle,

Olen 82 ja yksin omakotitalossa, nyt on koira seurana ja me lenkkeilemme ja koira pitää minun kuntoilusta huolen, joten näin meillä. Minulla on kuntosali pihamaalla, ja on kaikenlaista hommaa pihassa. Nivelet ovat jäykät , mutta siinä ne notkistuvat kun ajaa ruohikkoa. Kyllä joku vaari olisi mukava juttukaveri, mutta kaikki taitavat olla mullan alla. Kyllä se on ollut surullista, kun 50 aviovuoden jälkeen toinen poistuu , mutta ei voi mitään , kun ainahan se kuolema korjaa , ja mitään ei voi. Ulkona sataa, mutta kiitetään luojaa , että on lämmintä ja leipää ja katto pitää. Näin meillä mennään eteenpäin , kiitos luojalle uudesta aamusta kun saa herätä ja pääsee ylös omin avuin.

Hyvää aikaista Huomenta!
Asun kerrostalossa heräsin kun joku ajattelematon tuli kotiin kaiteita kolistellen.
En ole aikaisemmin käynyt tällä palstalla kuin ohimennen mutta nyt miellyin heti miten kauniisti täällä kirjoitellaan kokemuksista.
Juhannus tässä meni yksikseen lenkkeillen ja omia totuttuja polkuja liikkuen mieluiseen vauhtiin, vähän oli liikkujia kai jokainen haluaa mökilleen maaseudun rauhaan. Olen kyllä liikkuvainen ja pyyntöjä tuli mökille vaan en ole enää useaan vuoteen siellä käynyt kuin aivan yksin joskus arkena päiväseltään, istunut laiturilla ja kuunnellut luontoa ja ihaillut kesäistä väriloistoa nauttien kahvista jonka kyllä keitän siellä käydessä. Kirjoitan myös käynneilläni vieraskirjaan mietteitä ja tuntemuksia sen hetkisistä ajatuksista, huomiot naapuruston mökeiltä ja mitä nyt sattuu mieleen siellä juolahtamaan.
Kyllä tämä ikä ja elämän kokemukset ovat omalla tavallaan rikkaus josta nautin, ovat
jokaisella ainutkertaisia ja kaikki sen kokevat tavallaan. Hankalatkin asiat ajan saatossa muuntuvat hauskoiksi, sellaiset jotka tapahtumahetkellä olivat ikäviä ja koin ne raskaaksi, riittävästi on ollut kaikenlaista sekä iloa että surua, valintoja ja yllätyksiä.
Lastenlapset olivat joskus pieninä hauskaa seuraa mökillä oli aina tekemistä, rantahiekalla rakennettiin piirrettiin uitiin ja laulettiin joskus itkettiinkin kun satutettiin, hekin lentäneet pesästä omilleen. Näin se lähipiiri muuttuu hiljaiseksi nuorilla alkaa olemaan tarvetta oman pesän rakentamiseen ja mummo jää hissunkissun syrjään mutta aikansa kutakin voimatkin vähenee, nautin hiljaisuudesta jo enemmän kuin ennen.
Tällä kertaa juhannus on juhlittu keskikesän suuri tapahtuma jo takana, jatketaan kuitenkin odottamalla luonnon antimien kypsymistä ne ensimmäiset ahomansikat ovatkin tuossa tuokiossa nautittavissa.