Mitä mieltä ootte siitä et tyttö on poikaa vanhempi suhteessa/säädössä? Oma mielipiteeni on että jos molemmat on henkisesti aika lail saman tasosia niin eipä se haittaa.
Omana kokemuksena voin kertoo että tälläkin hetkellä oon ihastunu yhteen poikaan joka on mua nuorempi, voisin siis tähän kertoo meijän tarinan.
2013 tossa joulun alla oli sellanen whatsapp ryhmä jonka yks mun kaveri oli tehny. Tää kaveri on siis mua vähän yli 2 vuotta nuorempi mut ollaan naapureita ja oltu kavereita jo pienestä asti niin mikspä ei vieläkin ( tyttö siis tää mun kaveri ). Siinä oli niitten luokkalaisia minä. Kattelin sit vaan niitten profiileja ja bongasin yhen kivan näkösen pojan jolle aattelin iha vaa huviksee mennä juttelee.
Juteltiin vaikka kuinka paljo ja tutustuttii kokoaja vaa enemmä ja enemmä ( meillä vähän alle kaks vuotta ikäeroa ). Joskus tammikuussa nähtiin ekan kerran iha face to face yhessä leikkipuistossa. Juteltiin siinä sit niitä näitä ja tää poika saatto mut mun tien päähän josta lähin sit kotiin. Käytiin yhessä luistelemassa lähikentällä ja silleen.
Sitten kävikin niin surullisesti et kun mun rakkaustarina oli just päässy aluilleen, tää poitsu ihastuu sen luokalla olevaan tyttöön. Ne vissiin seurusteliki ja jotai. Se mitä jälkeenpäi oon kuullu niitten suhteest oli sellast ala-aste pelleilyy.
Keväämmällä tää poika otti muhun uudestaan yhteyttä sen jälkeen kun mun sydän oli särjetty ja pikkuhiljaa olin pääsemäs yli. Alettiin taas juttelemaan whatsapissa ja nähtiinki pari kertaa.
2014 kesä oli ihan kamala mut samaan aikaan tooosi ihana. Hengasin sen kaa tosi paljon ja meil oli tosi kivaa. Ongelmana kuitenkin oli se, että se tykkäs samaan aikaan uudestaan vähän siitä tytöstä jonka kans se seurusteli lopputalvella. Mä yritin olla mahdollisimman viehättävä ja ihana et se unohtais sen toisen tytön.
Kesän lopussa en enää jaksanu olla sellasen seurassa joka ei välttämät ees haluu mua. Kysyin monta kertaa et kumman otat ja en saanu vastausta. Lopulta se valitsi sen tytön ja mä masennuin taas.
Ne seurusteli muistaakseni taas uudestaan ja se niitten juttu katkes taas johonki... Juteltiin ain satunnaisesti niitä näitä, ylläpidetiin kaveruutta toisinsanoen.
2015 tammikuussa alettiin taas jotain säätämään. Molemmat tykättiin toisistamme ja juteltiin iha päivittäin.
Keväällä oltiin nähty useita kertoja viikossa ja mä olin taas tosi onnellinen. Sitte jossain vaiheessa tälle pojalle iskiki sitoutumiskammo päälle eikä me sit voitu alkaa seurustelemaan sen takia.
Pitäydyttiin kuitenki ystävinä ja välillä ain juteltiin. Nyt kun tää loma alko ni oon ollu aika moneen otteeseen tän pojan ja sen kaverin kaa viettämäs aikaa. Ihan tyytyväinen oon nyt tähän tänhetkiseen kolmikko~tilanteeseen et hengaillaan jossain kolmestaan ja tehään kaikkee kivaa.
Ajatuksissani usein mietin et miks mä oon antanu tän kaiken sen tekemän pahan mielen anteeks, koska se on loukannu mun tunteita niin monesti! Joku siin silti vaan vetää puoleensa et en voi vaan päästää irti. Sitte ku me ollaan molemmat yli 18 ni sillo koitetaan sit uudestaan säätää jotain suhdetta tähän meijän välille.
Tää on silleenkin vähän hassu juttu et mä meen seuraavaks kaheksannelle luokalle ja tää mun poitsu vasta kutoselle. Ala-astelainen ja yläastelainen... mutta henkisesti tämä poika on kyl aika lailla samalla tasolla kun minä. Ja jonkun verran fyysisestikin. Reilusti yli 10 senttiä itseäni pidempi ja muutenkin jo normaalia kehittyneempi tapaus.
Mutta tällänen mulla, että jakakaas vaan omia kokemuksianne tänne.
Omana kokemuksena voin kertoo että tälläkin hetkellä oon ihastunu yhteen poikaan joka on mua nuorempi, voisin siis tähän kertoo meijän tarinan.
2013 tossa joulun alla oli sellanen whatsapp ryhmä jonka yks mun kaveri oli tehny. Tää kaveri on siis mua vähän yli 2 vuotta nuorempi mut ollaan naapureita ja oltu kavereita jo pienestä asti niin mikspä ei vieläkin ( tyttö siis tää mun kaveri ). Siinä oli niitten luokkalaisia minä. Kattelin sit vaan niitten profiileja ja bongasin yhen kivan näkösen pojan jolle aattelin iha vaa huviksee mennä juttelee.
Juteltiin vaikka kuinka paljo ja tutustuttii kokoaja vaa enemmä ja enemmä ( meillä vähän alle kaks vuotta ikäeroa ). Joskus tammikuussa nähtiin ekan kerran iha face to face yhessä leikkipuistossa. Juteltiin siinä sit niitä näitä ja tää poika saatto mut mun tien päähän josta lähin sit kotiin. Käytiin yhessä luistelemassa lähikentällä ja silleen.
Sitten kävikin niin surullisesti et kun mun rakkaustarina oli just päässy aluilleen, tää poitsu ihastuu sen luokalla olevaan tyttöön. Ne vissiin seurusteliki ja jotai. Se mitä jälkeenpäi oon kuullu niitten suhteest oli sellast ala-aste pelleilyy.
Keväämmällä tää poika otti muhun uudestaan yhteyttä sen jälkeen kun mun sydän oli särjetty ja pikkuhiljaa olin pääsemäs yli. Alettiin taas juttelemaan whatsapissa ja nähtiinki pari kertaa.
2014 kesä oli ihan kamala mut samaan aikaan tooosi ihana. Hengasin sen kaa tosi paljon ja meil oli tosi kivaa. Ongelmana kuitenkin oli se, että se tykkäs samaan aikaan uudestaan vähän siitä tytöstä jonka kans se seurusteli lopputalvella. Mä yritin olla mahdollisimman viehättävä ja ihana et se unohtais sen toisen tytön.
Kesän lopussa en enää jaksanu olla sellasen seurassa joka ei välttämät ees haluu mua. Kysyin monta kertaa et kumman otat ja en saanu vastausta. Lopulta se valitsi sen tytön ja mä masennuin taas.
Ne seurusteli muistaakseni taas uudestaan ja se niitten juttu katkes taas johonki... Juteltiin ain satunnaisesti niitä näitä, ylläpidetiin kaveruutta toisinsanoen.
2015 tammikuussa alettiin taas jotain säätämään. Molemmat tykättiin toisistamme ja juteltiin iha päivittäin.
Keväällä oltiin nähty useita kertoja viikossa ja mä olin taas tosi onnellinen. Sitte jossain vaiheessa tälle pojalle iskiki sitoutumiskammo päälle eikä me sit voitu alkaa seurustelemaan sen takia.
Pitäydyttiin kuitenki ystävinä ja välillä ain juteltiin. Nyt kun tää loma alko ni oon ollu aika moneen otteeseen tän pojan ja sen kaverin kaa viettämäs aikaa. Ihan tyytyväinen oon nyt tähän tänhetkiseen kolmikko~tilanteeseen et hengaillaan jossain kolmestaan ja tehään kaikkee kivaa.
Ajatuksissani usein mietin et miks mä oon antanu tän kaiken sen tekemän pahan mielen anteeks, koska se on loukannu mun tunteita niin monesti! Joku siin silti vaan vetää puoleensa et en voi vaan päästää irti. Sitte ku me ollaan molemmat yli 18 ni sillo koitetaan sit uudestaan säätää jotain suhdetta tähän meijän välille.
Tää on silleenkin vähän hassu juttu et mä meen seuraavaks kaheksannelle luokalle ja tää mun poitsu vasta kutoselle. Ala-astelainen ja yläastelainen... mutta henkisesti tämä poika on kyl aika lailla samalla tasolla kun minä. Ja jonkun verran fyysisestikin. Reilusti yli 10 senttiä itseäni pidempi ja muutenkin jo normaalia kehittyneempi tapaus.
Mutta tällänen mulla, että jakakaas vaan omia kokemuksianne tänne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ylipäätään ei kannata ottaa noita parisuhdeasioita nii rankasti viel yläasteellakaan. Ja kuudennelle luokalle menevä on vielä liian nuori. Nauttikaa lapsuudestanne/nuoruudestanne ja kokeilkaa uudestaan vaikka 16 v.
Kuten edellinen kommentoija sanoikin, niin ei yläasteella kannata välttämättä liian tosissaan ottaa parisuhdetta. Mä oon oikeestaan aika kiitollinen, et en seurustellut yläasteella. En sano, ettei yläasteikäinen saisi seurustella, mut siitä saa paaaaljon enemmän irti kun malttaa oottaa pidempään :)
Tossa vaiheessa kuulostaa mun mielestä aika isolle vielä toi ikäero, oikeesti. Totta kai sen voi saada toimimaan, mut sinänsä ymmärrän noi teiän suhteen haasteet.
Mitä muuten tohon suhteeseen tulee, sun kannattaa miettiä ihan tosissaan, onks tota suhdetta mielekästä koittaa aina välillä elvyttää. Mulla oli itelläkin sellanen tilanne, et oli suhteentynkää yhen tytön kanssa, mut siitä ei tullut mitään ja se alko seurustelemaan toisen pojan kanssa. Loppujen lopuks totesin muutaman pettymyksen jälkeen, et parempi ettei koita tästä tehdä väkisin mitään suhdetta. Frendeinä on ihan hyvä :)