Jos olette tukiperhe niin tuetteko myös lapsen vanhempia? Meille soitti lapsen äiti tänään ja "halusi vain jutella jonkun kanssa". No, kysehän oli hänen ongelmistaan ja minulla ei ole ammattitaitoa tehdä muuta kuin kuunnella "lähimmäisenrakkaudella". Jäi vain mietityttämään, että kenen tukija tässä oikein on ja kuinka "syvälle" tässä tukemisessa voi mennä?
Tukiperheasiaa
Siiri
8962
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tilanne on hankala, me olimme neljä vuotta tukiperheenä kolmen sisaruksen sarjalle ja sinä aikana kerkesi hyvin syventyä myös koko perheen ongelmiin. vieläkin perheen äiti saattaa soittaa jonkun kiemuran vastan tullessa, vaikka tukisuhteen päättymisestä on jo kaksi vuotta.
pääperiaate on, että sijaisperheessä hoidetaan lasta ja sillä annetaan vanhemmille vapautta hoitaa omia asioitaan, parisuhdettaan ja muita mahdollisia ongelmiaan.
ongelma on se, että näillä vanhemmilla on usein hyvin kapea-alainen tuttavapiiri, joten sieltä ei löydy uusia näkökulmia asioihin ja he kääntyvät sijaisperheen puoleen saadakseen niitä.
jos juttu pysyy kasassa ja tosiaan vain jutellaan ja pohditaan "kuuntelevan korvan" tasolla, ei varmaan haittaakaan. ongelma syntyy, jos erehtyy neuvomaan tai peräti ryhtyy hoitamaan/ajamaan asioita tuettavan puolesta.
meillä pitäisi olla tukiperheenä toimiessa lista muista järjestöistä, jotka todella taas antavat tuollaisen tukijan apua. mielenterveysseura taisi ainakin olla yksi joka auttaa aikuisia konkreettisesti.
lyhytaikaisen perhehuollon johtaja sanoi minulle kerran, että tarkoitus ei ole suorastaan ystävystyä tuettavan kanssa. ei ainakaan sydänystävystyä. sillä viimekädessä meidän tulee kertoa sossulle mahdollisesti luottamuksellistakin tietoa, jos lapsen etu sen vaatii. me olemme puun ja kuoren välissä tukiperheenä. entä jos kuulet vanhempaa tukiessasi, että lasta käytetään seksuaalisesti hyväksi kotonaan. kumpaa tuet, kumpaa hoidat, kenen luottamuksen säilytät?
Kyllähän jokainen on velvollinen kertomaan esim. jos lasta käytetään hyväksi. Oli sitten tukiperhe tai vain tuttavakin.
Tukiperheyshän on tietenkin lastensuojelua.
Me olemme toimineet monia vuosia myös tukiperheenä. Pääasiassa hoidamme lasta, mutta olemme olleeet aina tukena koko perheelle.
Tällähetkelläkin toimimme sellaiselle perheelle tukiperheenä, joka tarvitsisi enemmänkin apua, kun haluavat myöntää. Olen yrittänyt sitten tukea niin, että olen jutellun lasten kanssa kodin ongelmista. Tietenkin silloin kun lapsi on itse halunnut ja alkanut puhumaan.
Monesti nämä vanhemmat eivät tajua,että millaisia traumoja voi jäädä lapsille mieleen, kun niistä ongelmista ja tapauksista, mitä perheessä tapahtuu, ei puhuta.
Itse olen aktiivisesti sossuihin aina ollut yhteydessä. Toimeksantosopimuksessammekin lukee mitä meiltä odotetaan. Olla äidin tukena kasvatuksessa ja muussa.
Ei lasta saa vetää mukaan aikuisten ongelmiin puhumalla lapsen kanssa kodin ongelmista. Traumatisoit itse lasta.
Siis tää ei voi olla totta minkälaisia "tukiperheitä", et kai vaan ole oikeasti tukiperhe? Toivon perheiden puolesta että et.
Näkeehän ne lapset mitä kotona tapahtuu.
Tukiperhe on lasta varten, niinkuin muistakin vastauksista on ilmennyt. Mutta kun tukiperhesuhde kestää pitkään ja äitikin oppii sinuun luottamaan, niin alkaahan hän asioitaan avata, se on selvä. Ei kai sitä voi luuria korvaankaan heittää, mutta voi hienotunteisesti ohjata äitiä keskustelemaan sitä varten olevan henkilön kanssa, perhetyöntekijän, jos sellainen on (ja yleensä on), oman sossun edes jos ei ketään läheisempää löydy.
Noin se monesti käy. Ja useasti se auttaakin, kun saa jollekkin puhua vieraalle asioitaan.
Ei ne äidit useinkaan sossuille puhu vaikeuksistaan. Minä olen ainakin auttanut monta äiti perheineen, tuki perheenä.
......jos vain apu kelpaisi, minusta olisi mukava auttaa, jos minusta vaan apua olisi.
Olemme olleet myös tukiperheenä ja niin olemme nytkin, ihan ilman sossujen välillä oloa, muutama lautanen pöydässä enemmän, silloin tällöin, ei maata kaada, mutta antaa paljon!
Nuo meidän tukilapset ovat käyneet meillä useamman vuoden. Tällöin syntyy erilainen yhteys ja tuttuus.