Kun sytytätte kynttilöitä, sytytättekö ne valaisemaan ja luomaan tunnelmaa, vai liittyykö sytyttämiseen muitakin ajatuksia?
Kun itse sytytän kynttilöitä, liittyy mielikuviini aina ajatuksia minulle läheisistä ihmisistä. Jokiselle ja minulle sytytän kynttilän joka ilta, ja usein sytytän kynttilöitä myös vauvana menetetyille lapsilleni ja ystäville jotka ovat kaukana.
Katsellessani tähtiä, leikittelen ajatuksella siitä, että ne ovat heijastuksia kaikista niistä kynttilöistä, joita ihmiset sytyttävät, ajatellessaan ihmisiä jotka ovat itselle tärkeitä.
Kun itse sytytän kynttilöitä, liittyy mielikuviini aina ajatuksia minulle läheisistä ihmisistä. Jokiselle ja minulle sytytän kynttilän joka ilta, ja usein sytytän kynttilöitä myös vauvana menetetyille lapsilleni ja ystäville jotka ovat kaukana.
Katsellessani tähtiä, leikittelen ajatuksella siitä, että ne ovat heijastuksia kaikista niistä kynttilöistä, joita ihmiset sytyttävät, ajatellessaan ihmisiä jotka ovat itselle tärkeitä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eilen illalla vein kynttilän hautausmaan muistelupaikalle. Muistelupaikan kivellä oli kolme hautakynttilää, ne oli tuotu ja sytytetty poismenneen ihmisen muistoksi. Minä laitoin kynttlöiden viereen pienen tuikkukynttilän. Sinulle. Et ole mennyt pois, sinä olet tullut elämääni. Olemme ajatelleet että nämä kynttilät jotka aina sytytämme, ovat kuin majakat jotka ohjaavat meidät joskus toistemme luo.
Katsomme tähtiin, katseemme kohtaavat siellä...
Nätistipä kirjoitit. Ihmisillä herkistyy mieli näin joulun odotuksena, ja se toivottavasti poistaa myös vihaa ja katkeruutta ihmisten sydämistä.
tunnelmaa luomaan,on niin kivaa istua salaperäisessä
valossa.Samettista,sanoisin ja kaunista.Siinä on jotain niin puhdasta ja viatonta,kynttilän valossa.
Kirkossa käydessäni sytytän aina kynttilän muistoksi
kuolleelle koiralleni ja itken.
KOirani oli valkoinen kuin pumpuli...
Näin minä.
- nyt kun on vielä pimeää.
Sytytin kynttilän myös kaikille meille keskustelupalstan 'höyrypäille' jotka saavat kiksinsä, huudellessaan 'torilla' omia juttujaan ja toivoessaan, hetkellistä kokemusta, samaan lajiin kuulumisesta.
Tiedättehän sellaiset hetket, kun katseet, vaikka aseman vilinässä kohtaavat, ja hymyillään.
erikoisen paljon kynttilöitä. Syyskuusta huhtikuulle. Ostan aina syksyisin mielettömät määrät ja aina kun näen erikoisen kynttilän niin haluan sen. Ystäväni sanoi, että turhaan minä niitä kauniita enkelikynttilöitä kerään kun en raaski pölttaa kuitenkaan.
Kaikki kuitenkin aina menevät.
Kynttilän valossa on todella tunnelmaa, vaikka olisi yksinkin.
Poltan kesäöisinkin, pihallani on lyhty ja siinä palaa kynttilä läpi yöt, aina silloin kun olen kotosalla.
Toisinaan, elokuun tyyninä öinä,sytyttelen tuikkuja pihakallion koloihin kymmenittäin.
Minulle kynttilän liekkiin liittyy jotain uskonnollista kokemista. Elävä tuli.
Voi, sinullako on pihakalliota? Rakastan kalliota ja merta, mutta vaikea tehtävä on saada kalliota pihaan siirtämällä! On varmasti näkemisen arvoista, kun tuikut palavat kalliokoloissa pimeässä...
viitsi tehdä mitään muuta, katselen kynttilän liekkiä täysin ajatuksettomasti, tai en ainakaan tietoisesti pohdi mitään.
Kesällä maapaikassani "töllötän" vettä samalla tavalla. Aika kuluu ja huomaa, että olenko istunut näin kauan oikeastaan ajattelemattakaan mitään, muusta tekemisestä puhumattakaan
- jotkut puhuvat meditoinnista ja pyrkivät tuohon olotilaan, sitä koskaan saavuttamatta.
- ja sinulle se on luontaista.
Lapsesta lähtien olen tehnyt samoin. Sielun lepoa.
Olemme siinä suhteessa etuokieutettuja ja rikkaita ellu... !
sytytin kynttilät ja parvekelyhdyt.
Avasin tämän tietokoneeni(juuri tässä järjestyksessä)
Katsahdin uusimmat kirjoitukset läpi ja tämän edellisen kohdalla pysähdyin, siksikin, että se oli heti omani jäljessä ja niinkuin henkilökohtaisena viestinä minulle.
Viimeiset sanasi saivat minut oivaltamaan, että rikkauttahan se onkin, kyky pysähtyä ja antaa ajatuksen virran kulkea, ohjautua omia raiteitaan.
Kyllähän täällä kiireisessä maailmassa juostaan ja hössötetään ja itse kunkin on pakko pysyä mukana oravan pyörässä mutta se, että usein meikäläinen uneksija pystyy pysähtymään on todella rikkautta ja rohkeuttakin.
Sytytätkö kynttilän kun siellä sitä survaat?? Pöh