Eli oon kohta 14-vuotias tyttö ja about tolta musta on tuntunu jo jonkun aikaa, varsinkin nyt kun kesäloma alkoi, ja asun maalla, niin kaukana "kaikesta" ettei nää ihmisiä edes koulussa. En mä sillätavalla yksinäinen oo, ettei mulla olis ollenkaan kavereita tms, kyllä niitä on ihan mukavastikkin, mutta ystäviä ei oikeastaan yhtään, siis sellaisia, jolle voisi kertoa oikeastaan kaiken tai mitä ikinä sattuukaan mieleen juolahtamaan. Ennen mulla oli muutama, mutta niiden kanssa ollaan vähän niinkuin kasvettu erilleen, eikä esim jutella niin paljoa.
Oikeastaan tää tunne tuli vähän sen jälkeen kun menin seiskalle(nyt oon siis menossa kasille, eli kohta vuos sitten) En ehkä oo se kaikkein sosiaalisin ilopilleri joka laulaa ja naurattaa kaikkia, mutta kyllä mä juttelen ihmisille, ja yritän olla sosiaalinen, mutta tuntuu että isoo osaa niistä kavereistakaan ei juuri kiinnosta mitä mulle kuuluu, ja välillä pari saattaa kesken juttelemisenkin vaan lähteä pois sillee "joo ok aha, meen nyt jutteleen henkilölle x" ja esim lomilla tai viikonloppusin en näe juuriketään koska ei jotenkin huvita enää lähteä minnekkään, eikä kukaan kyllä kysykkään, tai jos mä kysyn mentäiskö jonnekkin, vastaus on yleensä kieltävä tai "emmä tiiä, katotaa joskus"
Oon ruvennu miettimään että oon jotenkin tylsä tai jotain...
Jos jollain olis jotain neuvoo/tsemppiä niin antaa tulla
Saatika samantyyppinen tilanne, olis kiva jutella:)
Oikeastaan tää tunne tuli vähän sen jälkeen kun menin seiskalle(nyt oon siis menossa kasille, eli kohta vuos sitten) En ehkä oo se kaikkein sosiaalisin ilopilleri joka laulaa ja naurattaa kaikkia, mutta kyllä mä juttelen ihmisille, ja yritän olla sosiaalinen, mutta tuntuu että isoo osaa niistä kavereistakaan ei juuri kiinnosta mitä mulle kuuluu, ja välillä pari saattaa kesken juttelemisenkin vaan lähteä pois sillee "joo ok aha, meen nyt jutteleen henkilölle x" ja esim lomilla tai viikonloppusin en näe juuriketään koska ei jotenkin huvita enää lähteä minnekkään, eikä kukaan kyllä kysykkään, tai jos mä kysyn mentäiskö jonnekkin, vastaus on yleensä kieltävä tai "emmä tiiä, katotaa joskus"
Oon ruvennu miettimään että oon jotenkin tylsä tai jotain...
Jos jollain olis jotain neuvoo/tsemppiä niin antaa tulla
Saatika samantyyppinen tilanne, olis kiva jutella:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luultavasti monellakin on samanlaisia tuntemuksia. Ei kai sille voi mitään, ettei oo oikeita ystäviä joiden kanssa voi olla koulussa ja vapaa-ajalla ja kertoa kaiken mahollisen. Väkisin ei ystäviä saa.
Maalla asuneena ymmärrän hyvin tuon, kun asuu kaukana kaikesta, eikä tule sitten oltua paljon missään vapaa-ajalla.
Se on vaan niin suuri lahja jos on oikeita ystäviä. Niitä ei kaikille jaeta... Täytyy vaan toivoa että joskus saa niitä ystäviä.
Elämään kuuluu, että jotkut ystävyydet loppuvat aikansa kestettyään ilman mitään erityistä syytä, kuten itsekin viittasit siihen, että olette kasvaneet eroon joidenkin ystäviesi kanssa. On ikävää, kun on tunne ettei ole sitä ystävää jonka kanssa voi jakaa kaiken ja jutella mistä vain, mutta elämäntilanteet vaihtelevat ja muuttuvat jatkuvasti, ja omalla ajallaan syntyy myös uusia ystävyyssuhteita.
Ei kaikkien tarvitse olla sosiaalisin ilopilleri, kaiken keskipiste ja viihdyttää muita, vaan jokainen meistä on omanlaisensa ja on olemassa ihmisiä jotka arvostavat sinua juuri sellaisena kuin olet. Yläkouluiässä monilla käy mielessä varmasti samankaltaisia ajatuksia itsestään ja ystävyydestä. Oman itsensä löytämisen murroksessa voi löytää uudenlaisia ystäviä.
Mirjam ja Leena
NettiSaapas
Ystäviä on harvassa mutta kyllä niitä elämän varrella jossain vaihees tulee.Tuos iäs voi entinen ystävä olla kuin eri planeetalta eikä oo enää samoja juttuja mut näin se menee monella muullakin.Et varmasti ole tylsä tarvit vain samanhenkisiä kavereita:)
Hei!
Jos alottaja satut näkemään tään viestin, niin voitaisko jutella. Mulla on samanlainen tilanne ko sulla
Kik: .poika
Mulla oli samanlainen tilanne ja voisin tukee sua.
Mun kik on nikopd15
ois kivaa jos vastaisit :)