Sallittakoon vaari-ikäisellekin pieni esiintyminen tällä muistelupalstalla. Pitäähän sitä kokeilla, vieläkö kynä pysyy kädessä. Tämä minun juttuni sattui eräässä umpihämäläisessä talkkunapitäjässä noin vuosi jatkosodan päättymisen jälkeen.
Minä olin ripille päässyt juuri sinä keväänä, vaikka vuoden myöhässä sen levottoman ajan ja liikkuvan elämän takia. Minut oli pestattu renkipojaksi isoon, vanhaan taloon. Se oli komea tila, mutta huolettomasti hoidettu. Nuori, naimaton isäntä oli vähän semmoinen hulttio, ja ravimies päälle päätteeksi. Hevosia pidettiin kirottuna harrastuksena, kun siinä raha liikkui ja mieskin hieman laajemmin kaarin.
Sinäkin sunnuntaiaamuna isäntä oli tähkäsärkenä, niin kuin sillä kylällä sanottiin. Silmät punersivat valvotun yön jäljiltä ja vanha viina tuoksahti. Mutta kalalla piti aamutuimaan käydä, oli lahnankutuaika, ja minä läksin soutumieheksi. Isäntä herätti.
Se oli tyyni, kirkas kevätaamu, ja me saatiin soutuveneellinen lahnoja, oikein semmoisia karkeaturpaisia köriläitä. Siitäkös tuli hätä, kun ne piti saada siivottua. Ruokapula oli vielä tuoreessa muistissa, ellei ihan pahimmillaan.
Minä siinä rannassa rupesin niitä puukolla nykertämään, mutta isäntä sanoi, että siitä mitään tule, tähän tarvitaan apua. Niin isäntä läksi voimia hälyttämään. Kauan se viipyi, oli hevosen valjastanut ja kirkkotieltä napannut puoliväkisin yhden muijan tyttärineen.
Ei ne ihan kirkkoon olleet menossa sentään, mutta parhaimmissaan. Tämä muija oli Karjalan evakkoja ja oikein vihainen sille isännälle. Mutta pakko oli tulla, kun tiukasti käskettiin. Leipäpalastakaan ei saanut heittää hukkaan, eikä vedenviljaa.
Perkule, kun ei arvattu juosta karkuun, muija motkotti, ja tyttö katsoi totisena vieressä. Se oli semmoinen juuri ja juuri kansakouluikäinen tyttö, pyhäkoltussa niin kuin äitinsä.
Mutta eihän siinä mikään auttanut. Kolttu päältä pois, puukko käteen ja perkaamaan. Alushame oli muijalla koltun alla semmoinen lyhyt, ja senkin se sipaisi helmoista pikkuhousujen lahkeen alle, ettei ryvettyisi.
Oli se muija näky, ja vihainen. Se minuakin katsoi kuin puukolla olisi tökkinyt. Sitä suututti sekin, kun isäntä jäi siihen tiiraamaan. Mutta ei se kauan katsellut, vaan läksi hakemaan suolaa ja puunelikkoja.
Isäntä vahti sitä meidän hommaa vähän aikaa ja sytytti saunan uunin tulen. Se oli vielä edellisestä illasta pikkuisen lämmin. Isäntä istui siinä rappusilla ja pää nyökähteli. Se sanoi, että menee hetkeksi pitkäkseen. Että lisäilkää puita.
Minä lisäilin. Se oli aika urakka se perkuu, vaikka meitä kaksi oli. Ensin tuntui, että kalat ei yhtään vähene. Siitä tytöstä ei ollut apua, se leikki vaan ilmarakoilla. Minä välillä suolasin ja painelin kaloja tiiviisti nelikoihin, kivi päälle, ja vein sitä mukaa maakellariin.
Päivä oli kumminkin jo lämmennyt, ja oikein kaunis. Sitä muijaakin jo nauratti, kun oltiin kuin mitäkin teurastajia, veressä kyynärpäitä myöten ja kalansuomuissa. Se sanoi tyttärelleen, että kerää nuo kalanpäät, revi kituset pois ja huuhtele järvessä.
Tyttö teki niin kuin käskettiin. Sitten sen piti jostain etsiä astia. Jostain karjapihan nurkalta löytyi pärekori, ja tyttö läksi raahaamaan lahnanpäitä kotiinsa. Ne pitää panna lähdeveteen, äiti opasti, ja niine hyvineen tyttö läksi.
Rupesi tuntumaan, että me siitä urakasta vielä selvitään. Se oli näppärä suomustaja tämä karjalaisrouva, ja sitä oli mukava vilkuilla. Sillä oli verta otsalla, kun se aina pyyhki hikeä, ja kalansuomuja rinnuksilla. Niitä oli hiuksissakin. Rouvalla oli uhkeat reidet, ja pikkuhousutkin vilkkuivat tuhmasti. Ne oli semmoiset maatiaiset, lahkeelliset.
Hehe, rouva naurahti ja pyyhki taas hikeä. Se heitteli lahnanpäitä ämpäriin ja sanoi, että näistä tulee jumalaton keitto. Että on ukolla poskiluissa imemistä. Se piilotti sinne pari lahnaakin ja sanoi, että pitää ne kenkkinä.
Minä olin sen rouvan nähnyt kylällä muutaman kerran, ja se kysyi, mikä minä olen miehiäni. Minä kerroin. Siinä rupesi jo olemaan viimeiset lahnat käsissä, ja rouva sanoi, että kyllä kai me kylvetään tämän urakan päälle. Ei mene lämmöt hukkaan. Kun se isäntäkin taisi vallan nuukahtaa.
Minä en sanonut mitään. Ilahduttihan se ajatus minua, mutta vähän pelotti. Se oli semmoinen sypäkkä muija, niin kuin meillä päin sanotaan, pyöreä ja poskilta verevä.
Minä vein viimeistä nelikkoa kellariin ja näin syrjäsilmällä, kun rouva riisui alushameen rantaveteen likoamaan. Ettei veri kuivu. Sitten rouva livahti pikkuhousuissa saunaan.
Minä ajattelin, että mitähän minä teen. Uteliaisuus voitti, ja siellähän rouva istui lauteilla ilkosillaan. Tule vaan, se heläytti.
Se löyly oli vähän niin ja näin, mutta kosteata siellä oli ja lämmintä, hiki tuli.
Minä en uskaltanut paljon vilkuilla. Sen verran näin, että rouvan silmät välkkyivät. Mitään ei puhuttu.
Sitten rouva luikahti lauteilta alas ja sanoi, että ei kai haittaa, jos hän peseytyy.
Minä sanoin, että ei haittaa. Ihan nielaista piti. Että uskallanko katsoa. Mutta mihinkäs minä silmäni panen. Rouvalla oli pyöreä takamus ja pehmeästi keinuvat tissit. Vatsa oli naisellisen pysty ja sen alta pilkotti tuhti pörrö. Rouva saippuoi senkin.
Rouva vilkaisi minuun ja sanoi, että voisinko minä pestä häneltä selän. Kun kerran talon saippuassa ollaan, se sanoi ja tarjosi minulle harjaa.
Minä otin harjan vastaan ja laskeuduin alemmas. Se oli tehtävä taiten, sillä minä tiesin, etten enää hallitse itseäni. Se perkuutilanne oli jo minut herkistänyt, kun aika syvälle näki tissienkin väliin. Minä en aikaisemmin ollut sillä tavalla vierasta, aikuista naista katsellut. Niin läheltä.
Ja vielä se harjaaminen, vaikka en koskenutkaan. Minulla oli ihan luuna.
Rouva sanoi, että hän harjaa samalla minut. Niin se tekikin. Ja vaikka minä kuinka yritin kääntyä ja pitää jalkaa edessä, rouva huomasi. Se kilautti iloisesti, että minähän olen oikein miehevä.
Minä en tiennyt, mitä siinä olisi voinut tehdä, ja olinko nyt itseni täysin nolannut. Mutta rouva sanoi, että ei se mitään, hänhän tässä oli varomaton.
Minä vääntäydyin takaisin ylälauteelle, ja rouva tuli omalle paikalleen istumaan. Oltiin vähän aikaa hiljaa, ja rouva kysyi, vaivaako se vielä. Minä sanoin, että vaivaa.
Rouva sanoi, että kun syy on hänen, niin hän voisi pestä minut.
Minä en osannut sanoa siihen mitään, niin kauhuissani olin. Mutta kun en kieltänytkään, rouva kipusi taas alas ja hieroi saippuaa kämmeniinsä.
Käypäs siihen selällesi, rouva sanoin ja minä kävin. Keskilauteelle ojentauduin typeränä kuin pässi teuraspenkkiin. Ja masto sojotti, sillehän ei mitään voi.
Se onkin komia, rouva sanoi ja tarrasi tomerasti kiinni liukkaalla, saippuaiselle kädellään. Rouva tarttui toisellakin kädellä, puristi terskan juuresta, ja silloin minulta irtosi mahla. Minä pistin silmät kiinni, olin aivan avuton ja tokkurassa, mutta syöksähdykset oli voimakkaita. Ne ryöpsähteli rouvan käsien välistä kuin tykin suusta.
Sinulla jo siemen lentää, rouva sanoi, kun oltiin toivuttu. Tai minähän siinä henkeäni haukoin. Yritin saada happea ja muutenkin itseni kokoon.
Peseydyin nolona mutta kiitollisena, ja kiipesin vielä kerran lauteille rouvan viereen. Rouva sanoi, että minä olen oikein kiva poika. Että hän voisi antaa nusuakin, mutta on toisen miehen vihitty vaimo.
Niin, minä sanoin ja ahmin rouvaa syrjäsilmin niin paljon kuin uskalsin. Saunan eteisessä yritin vielä lähestyä ja päästä koskettelemaan, mutta rouva tarttui käteeni ja sanoi, että ei mennä sinne. Hänenkin tekee pian mieli, ja se ei olisi kaunista.
Minä olin ripille päässyt juuri sinä keväänä, vaikka vuoden myöhässä sen levottoman ajan ja liikkuvan elämän takia. Minut oli pestattu renkipojaksi isoon, vanhaan taloon. Se oli komea tila, mutta huolettomasti hoidettu. Nuori, naimaton isäntä oli vähän semmoinen hulttio, ja ravimies päälle päätteeksi. Hevosia pidettiin kirottuna harrastuksena, kun siinä raha liikkui ja mieskin hieman laajemmin kaarin.
Sinäkin sunnuntaiaamuna isäntä oli tähkäsärkenä, niin kuin sillä kylällä sanottiin. Silmät punersivat valvotun yön jäljiltä ja vanha viina tuoksahti. Mutta kalalla piti aamutuimaan käydä, oli lahnankutuaika, ja minä läksin soutumieheksi. Isäntä herätti.
Se oli tyyni, kirkas kevätaamu, ja me saatiin soutuveneellinen lahnoja, oikein semmoisia karkeaturpaisia köriläitä. Siitäkös tuli hätä, kun ne piti saada siivottua. Ruokapula oli vielä tuoreessa muistissa, ellei ihan pahimmillaan.
Minä siinä rannassa rupesin niitä puukolla nykertämään, mutta isäntä sanoi, että siitä mitään tule, tähän tarvitaan apua. Niin isäntä läksi voimia hälyttämään. Kauan se viipyi, oli hevosen valjastanut ja kirkkotieltä napannut puoliväkisin yhden muijan tyttärineen.
Ei ne ihan kirkkoon olleet menossa sentään, mutta parhaimmissaan. Tämä muija oli Karjalan evakkoja ja oikein vihainen sille isännälle. Mutta pakko oli tulla, kun tiukasti käskettiin. Leipäpalastakaan ei saanut heittää hukkaan, eikä vedenviljaa.
Perkule, kun ei arvattu juosta karkuun, muija motkotti, ja tyttö katsoi totisena vieressä. Se oli semmoinen juuri ja juuri kansakouluikäinen tyttö, pyhäkoltussa niin kuin äitinsä.
Mutta eihän siinä mikään auttanut. Kolttu päältä pois, puukko käteen ja perkaamaan. Alushame oli muijalla koltun alla semmoinen lyhyt, ja senkin se sipaisi helmoista pikkuhousujen lahkeen alle, ettei ryvettyisi.
Oli se muija näky, ja vihainen. Se minuakin katsoi kuin puukolla olisi tökkinyt. Sitä suututti sekin, kun isäntä jäi siihen tiiraamaan. Mutta ei se kauan katsellut, vaan läksi hakemaan suolaa ja puunelikkoja.
Isäntä vahti sitä meidän hommaa vähän aikaa ja sytytti saunan uunin tulen. Se oli vielä edellisestä illasta pikkuisen lämmin. Isäntä istui siinä rappusilla ja pää nyökähteli. Se sanoi, että menee hetkeksi pitkäkseen. Että lisäilkää puita.
Minä lisäilin. Se oli aika urakka se perkuu, vaikka meitä kaksi oli. Ensin tuntui, että kalat ei yhtään vähene. Siitä tytöstä ei ollut apua, se leikki vaan ilmarakoilla. Minä välillä suolasin ja painelin kaloja tiiviisti nelikoihin, kivi päälle, ja vein sitä mukaa maakellariin.
Päivä oli kumminkin jo lämmennyt, ja oikein kaunis. Sitä muijaakin jo nauratti, kun oltiin kuin mitäkin teurastajia, veressä kyynärpäitä myöten ja kalansuomuissa. Se sanoi tyttärelleen, että kerää nuo kalanpäät, revi kituset pois ja huuhtele järvessä.
Tyttö teki niin kuin käskettiin. Sitten sen piti jostain etsiä astia. Jostain karjapihan nurkalta löytyi pärekori, ja tyttö läksi raahaamaan lahnanpäitä kotiinsa. Ne pitää panna lähdeveteen, äiti opasti, ja niine hyvineen tyttö läksi.
Rupesi tuntumaan, että me siitä urakasta vielä selvitään. Se oli näppärä suomustaja tämä karjalaisrouva, ja sitä oli mukava vilkuilla. Sillä oli verta otsalla, kun se aina pyyhki hikeä, ja kalansuomuja rinnuksilla. Niitä oli hiuksissakin. Rouvalla oli uhkeat reidet, ja pikkuhousutkin vilkkuivat tuhmasti. Ne oli semmoiset maatiaiset, lahkeelliset.
Hehe, rouva naurahti ja pyyhki taas hikeä. Se heitteli lahnanpäitä ämpäriin ja sanoi, että näistä tulee jumalaton keitto. Että on ukolla poskiluissa imemistä. Se piilotti sinne pari lahnaakin ja sanoi, että pitää ne kenkkinä.
Minä olin sen rouvan nähnyt kylällä muutaman kerran, ja se kysyi, mikä minä olen miehiäni. Minä kerroin. Siinä rupesi jo olemaan viimeiset lahnat käsissä, ja rouva sanoi, että kyllä kai me kylvetään tämän urakan päälle. Ei mene lämmöt hukkaan. Kun se isäntäkin taisi vallan nuukahtaa.
Minä en sanonut mitään. Ilahduttihan se ajatus minua, mutta vähän pelotti. Se oli semmoinen sypäkkä muija, niin kuin meillä päin sanotaan, pyöreä ja poskilta verevä.
Minä vein viimeistä nelikkoa kellariin ja näin syrjäsilmällä, kun rouva riisui alushameen rantaveteen likoamaan. Ettei veri kuivu. Sitten rouva livahti pikkuhousuissa saunaan.
Minä ajattelin, että mitähän minä teen. Uteliaisuus voitti, ja siellähän rouva istui lauteilla ilkosillaan. Tule vaan, se heläytti.
Se löyly oli vähän niin ja näin, mutta kosteata siellä oli ja lämmintä, hiki tuli.
Minä en uskaltanut paljon vilkuilla. Sen verran näin, että rouvan silmät välkkyivät. Mitään ei puhuttu.
Sitten rouva luikahti lauteilta alas ja sanoi, että ei kai haittaa, jos hän peseytyy.
Minä sanoin, että ei haittaa. Ihan nielaista piti. Että uskallanko katsoa. Mutta mihinkäs minä silmäni panen. Rouvalla oli pyöreä takamus ja pehmeästi keinuvat tissit. Vatsa oli naisellisen pysty ja sen alta pilkotti tuhti pörrö. Rouva saippuoi senkin.
Rouva vilkaisi minuun ja sanoi, että voisinko minä pestä häneltä selän. Kun kerran talon saippuassa ollaan, se sanoi ja tarjosi minulle harjaa.
Minä otin harjan vastaan ja laskeuduin alemmas. Se oli tehtävä taiten, sillä minä tiesin, etten enää hallitse itseäni. Se perkuutilanne oli jo minut herkistänyt, kun aika syvälle näki tissienkin väliin. Minä en aikaisemmin ollut sillä tavalla vierasta, aikuista naista katsellut. Niin läheltä.
Ja vielä se harjaaminen, vaikka en koskenutkaan. Minulla oli ihan luuna.
Rouva sanoi, että hän harjaa samalla minut. Niin se tekikin. Ja vaikka minä kuinka yritin kääntyä ja pitää jalkaa edessä, rouva huomasi. Se kilautti iloisesti, että minähän olen oikein miehevä.
Minä en tiennyt, mitä siinä olisi voinut tehdä, ja olinko nyt itseni täysin nolannut. Mutta rouva sanoi, että ei se mitään, hänhän tässä oli varomaton.
Minä vääntäydyin takaisin ylälauteelle, ja rouva tuli omalle paikalleen istumaan. Oltiin vähän aikaa hiljaa, ja rouva kysyi, vaivaako se vielä. Minä sanoin, että vaivaa.
Rouva sanoi, että kun syy on hänen, niin hän voisi pestä minut.
Minä en osannut sanoa siihen mitään, niin kauhuissani olin. Mutta kun en kieltänytkään, rouva kipusi taas alas ja hieroi saippuaa kämmeniinsä.
Käypäs siihen selällesi, rouva sanoin ja minä kävin. Keskilauteelle ojentauduin typeränä kuin pässi teuraspenkkiin. Ja masto sojotti, sillehän ei mitään voi.
Se onkin komia, rouva sanoi ja tarrasi tomerasti kiinni liukkaalla, saippuaiselle kädellään. Rouva tarttui toisellakin kädellä, puristi terskan juuresta, ja silloin minulta irtosi mahla. Minä pistin silmät kiinni, olin aivan avuton ja tokkurassa, mutta syöksähdykset oli voimakkaita. Ne ryöpsähteli rouvan käsien välistä kuin tykin suusta.
Sinulla jo siemen lentää, rouva sanoi, kun oltiin toivuttu. Tai minähän siinä henkeäni haukoin. Yritin saada happea ja muutenkin itseni kokoon.
Peseydyin nolona mutta kiitollisena, ja kiipesin vielä kerran lauteille rouvan viereen. Rouva sanoi, että minä olen oikein kiva poika. Että hän voisi antaa nusuakin, mutta on toisen miehen vihitty vaimo.
Niin, minä sanoin ja ahmin rouvaa syrjäsilmin niin paljon kuin uskalsin. Saunan eteisessä yritin vielä lähestyä ja päästä koskettelemaan, mutta rouva tarttui käteeni ja sanoi, että ei mennä sinne. Hänenkin tekee pian mieli, ja se ei olisi kaunista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
että oli kuule hyviä muistoja herättävä , ihan tuli itsellekin se ensi kerta mieleen .
Hyvä tarina hienosti naputeltu . Lisää näitä TOSI juttuja .
Onpa mainio nimi seksinovellille.
Tosi hauska näiden "tädin kanssa saunassa" juttujen joukossa.
En kylläkään jaksanut lukea kirjoitusta mutta ei se mitään.
Hyvä lukee joku uskottavakin muistelo tässä välill.. Ja pysyyhän se vielä hyvin kädessä! Kiittäen.
Juu vaari tuo oli tosi hyvä juttu ja jaksoin lukea sen jopa loppuun,ei muutakun uutta putkeen BRAVOO..
kevyesti polkee vaari - vaarilla on Jaguaari!
Tällaisia lisää. Paras tarina jonka olen lukenut pitkään aikaan :)
Täytyy minunkin liittyä kehujien kuoroon, oli sen verran elävästi ja hienosti kirjoitettu, vaikkei ehkä sentään kynällä...;)
tosi hyvä ei mikään pikkupoikien paska tarina.
Oijoi. Nyt mie luin tämän vasta sen jälkhen kun olin löytäny sen myöhäsemmän Ainapikkuisenhiessä-jutun, jota mie jo kiittelin. Hei sie A, oletten Kansalliskirjailija-ainesta! Eh-dot-to-mas-ti.
Lisää!
Hei Oiva, M50 , Kalle ja muut
Olihan näillä jutuilla sentään lukijansa, vaikka ensin luulin, että on enempi nuorten sivu tämä palsta. Eihän nuoremman polven jutuissa muuta vikaa ole, mutta kovin yksiviivaista tuppaa joskus olemaan jälki.
Hieman varjostaa saisi arimpia paikkoja.
Minä 50- ja 60-luvulla vakiintuneena ukkomiehenä joskus ostin itselleni piristykseksi Jallu-lehden, vai Kalleko se oli. Taisi olla Iso-Kalle. Siellä oli viehkeitä, vietteleviä naisia ja kutkuttavia juttuja. Muistatteko?
Keltapalmikkoinen tyttö kansikuvassa, kauralyhde uhkeiden, paljaiden rintojen peittona.
Muutama vuosi sitten erehdyin taas ostamaan miestenlehden. Kyllä oli tavara kuin lihatiskillä, levällään ja kylmänä. Ei sytyttänyt yhtään. Jutut kuin kevytnakit, samasta tuutista turskautetut. Mutta kai näitä lehtiä ostetaan, ja niilläkin on omat ystävänsä.
Näistä vanhanaikaisista jutuista en tiedä. Kirjoittajia varmaan olisi, jos löytyisi ne lukijat.
silloin seksi oli seksiä eikä mitään lävistysjuttuja , sen verran vanhoillinen olen asian suhteen etten oikein ymmärrä miten ne liittyvä seksiin . kävin turun seksimessuilla ja jäi vähän outo kuva koko hommasta sillä kaiken maailman muut hässäkät oli mutta varsinaista asiaa sai oikein hakea meinaan sitä kiihoketta , aasinsilta tähän lehtijuttuun 70luvulla vielä oli lukijoiden palstoilla kunnon tarinoita siitä miten saatiin , ei silloin paskannettu tyttöjen rinnoille tai työnnetty jotain epämukavaa anukseen silloin naitiin ja hienotunteisesti .