Kateus ja lesbous

Näin on. Ehkä se syntyy siitä tunteesta, että ansaitsee elämässä jotain ja sit kun jää siitä paitsi, niin syntyy kateus ja katkeruus. Elämässä ei oo mitään varmaa kuin kuolema, ketään ei oo koskaan jätetty henkiin. Kun ei odota mitään, ei voi pettyä.

Itseasiassa tämä aloitus ei ole provo.

Itse olen sitten jotenkin erityisen poikkeava, että en ole oikeastaan koskaan ollut kateellinen kenellekään. Jos olen jotain halunnut oli asia mikä tahansa niin olen sitten lähtenyt tavoittelemaan sitä asiaa itse enkä jäänyt paikalle katkerana itkemään ja kadehtimaan muita. Mustasukkainen olen suhteessa ollut, mutta ainoastaan ihan oikeasta syystä jos siihen koskaan on ollut aihetta, toisinaan ei koskaan, mutta kateellinen, ehei, en koskaan. Koskaan en ole ollut kateellinen kenenkään lesbon kumppanista tai mistään muusta asiasta. Väite, että kaikki naiset ovat kateellisia on minusta jotenkin erittäin outo, sillä tunnen kyllä naisia, jotka eivät ole kateellisia. Tunnen myös tosin niitäkin, jotka ovat lähes joka asiasta kateellisia, mutta eivät kuitenkaan itse viitsi mitään vaivaa nähdä minkään asian eteen eli syy on lähinnä omassa laiskuudessa ja vinoutuneessa asenteessa. Toki kateus on kytkeytyväinen myös heikkoon itsetuntoon sekä, kyllä vain, myös jossain määrin ahneuteenkin.

Jos olisin itse kateellinen pyrkisin myös tekemän tunteilleni jotain ja omalla käytökselläni voisin saavuuttaa sellaisia asioita, joista muuten vain haaveilisin kateellisena. Jos olisin vaikkapa kateellinen paremmasta asunnosta paremmalla sijainnilla, tekisin asialle jotain konkreettisesti eli itse lähtisin tavoittelemaan sitä asuntoa paremmalta paikalta enkä jäisi jyrnyttämään kateellisena ja katkerana paikoilleni ja alkaisi mustamaalaamaan muita. Kateuden voi kääntää omaksi voimavaraksi. Jos haaveilisin maalle muutosta, en haukkuisi kateellisena kaikkia maalla asuvia enkä syyttäisi muita ihmisiä ja yhteiskuntaa siitä, että en asu maalla vaan aivan ensiksi hankkisin omatoimisesti tietoa miten voisin muuttaa maalle, hankkisin tietoa erilaisista asunnoista, hinnoista, sijainneista jne. ts. tekisin itse kaikkeni sen eteen, että saavuttaisin sen mistä unelmoin enkä jäisi kateellisena seuraamaan kuinka muut muuttaa maalle, mutta minä en itse. Onnellisuuden avaimet ovat omissa käsissä, miksi en tekisi itse asialle mitään?

Onhan tämä yksilöstä kiinni miten ottaa kateuden tilan ottaa vastaan. Toiset surkuttelee vieressä, toiset taas tekevät asialle jotain.

Huomaan heti itsessäni, jos olen kateellinen. Kun tunnissta tämän tuntee pyrin ajattelemaan, että aina tulee vastaan joku jolla asiat ovat paljon paremmin. Parempi ulkonäkö, idyyli perhe, älykkäämpi. Teen asialle jotain, jos voin, kuten asuntoesimerkkisi kohdalla toimisin samoin. Säästäisin rahaa ja muuttaisin paremmalle seudulle tai sitten maalle.

Toisaalta jos kyse on jostain sellaisesta jota en voi muuttaa esim. älykkyyttä, totean itselleni, ettei minun tarvitse päihittää ketään toista tai todistaa olevani parempi. Voin vaan keskittyä päihittämään itseäni. Kehittämään itseni minua varten eikä muita.

Mutta se tosiaankin on yksilöstä kiinni miten reagoi kateuteen. Voisikohan se myös olla kasvatuskysymys tai ihan opittuakin?

ihmettelenvain kirjoitti:

Itseasiassa tämä aloitus ei ole provo.

Itse olen sitten jotenkin erityisen poikkeava, että en ole oikeastaan koskaan ollut kateellinen kenellekään. Jos olen jotain halunnut oli asia mikä tahansa niin olen sitten lähtenyt tavoittelemaan sitä asiaa itse enkä jäänyt paikalle katkerana itkemään ja kadehtimaan muita. Mustasukkainen olen suhteessa ollut, mutta ainoastaan ihan oikeasta syystä jos siihen koskaan on ollut aihetta, toisinaan ei koskaan, mutta kateellinen, ehei, en koskaan. Koskaan en ole ollut kateellinen kenenkään lesbon kumppanista tai mistään muusta asiasta. Väite, että kaikki naiset ovat kateellisia on minusta jotenkin erittäin outo, sillä tunnen kyllä naisia, jotka eivät ole kateellisia. Tunnen myös tosin niitäkin, jotka ovat lähes joka asiasta kateellisia, mutta eivät kuitenkaan itse viitsi mitään vaivaa nähdä minkään asian eteen eli syy on lähinnä omassa laiskuudessa ja vinoutuneessa asenteessa. Toki kateus on kytkeytyväinen myös heikkoon itsetuntoon sekä, kyllä vain, myös jossain määrin ahneuteenkin.

Jos olisin itse kateellinen pyrkisin myös tekemän tunteilleni jotain ja omalla käytökselläni voisin saavuuttaa sellaisia asioita, joista muuten vain haaveilisin kateellisena. Jos olisin vaikkapa kateellinen paremmasta asunnosta paremmalla sijainnilla, tekisin asialle jotain konkreettisesti eli itse lähtisin tavoittelemaan sitä asuntoa paremmalta paikalta enkä jäisi jyrnyttämään kateellisena ja katkerana paikoilleni ja alkaisi mustamaalaamaan muita. Kateuden voi kääntää omaksi voimavaraksi. Jos haaveilisin maalle muutosta, en haukkuisi kateellisena kaikkia maalla asuvia enkä syyttäisi muita ihmisiä ja yhteiskuntaa siitä, että en asu maalla vaan aivan ensiksi hankkisin omatoimisesti tietoa miten voisin muuttaa maalle, hankkisin tietoa erilaisista asunnoista, hinnoista, sijainneista jne. ts. tekisin itse kaikkeni sen eteen, että saavuttaisin sen mistä unelmoin enkä jäisi kateellisena seuraamaan kuinka muut muuttaa maalle, mutta minä en itse. Onnellisuuden avaimet ovat omissa käsissä, miksi en tekisi itse asialle mitään?

Lue lisää

ihmisen tietoisuus ja ei-tietoisuus itsestään on jaettu neljään lohkoon. 1) Asiat, jotka sekä hän että muut hänestä tiedostavat, 2) Asiat, jotka hän itsessään tiedostaa, mutta pystyy peittämään ne muilta, 3) Asiat, joita hän ei itsessään tiedosta, mutta muut hänestä tiedostavat ja 4) Asiat, joiden olemassaoloa hän tai muut eivät hänessä tiedosta.
Nimimerkki 'ihmettelenvain' ei ehkä tunnista itsessään muuta kateutta kuin tuon mainisemansa mustasukkaisuuden. Hän ei myöskään tunnista mainitsemissaan ei-kateellisissa ihmisissä heidän kateellisia piurteitä, koska he ovat onnistunneet salaamaan ne muilta (nro 2) tai sitten he ja muut eivät tunnista tiettyjä kateuden piirteitä (nro 4).

Kateus, joka pysyy maltillisena, voi toimia voimavarana, jonka avulla voi saavuttaa päämääriä. Tällöin kateus kanavoidaan osaksi kunnianhimoa ja määrätietoisuutta. Väitän jopa, että kunnianhimossa ja määrätietoisuudessa on aina pieni ripaus kateellisuutta. Halutaan saavuttaa jotain oman itsensä takia, mutta myös siksi, että se saattaisi aiheuttaa joissakin toisissa kateutta. Tosin tätä jälkimmäistä ei usein kunnianhimo- ja päämäärämotivaattorina tunnista ja/tai tunnusteta.

Nimimerkki 'Foxxy' mainitsi, "on yksilöstä kiinni miten reagoi kateuteen". Olen tästä samaa mieltä, mutta jotta kateuteensa edes pystyy reagoimaan, niin on se tunnistettava itsessään.

Olen joskus jostain asiata hieman kateellinen. Tosin olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kateellinen olen. Ehkä kateuden aiheet kohdallani ovat iän ja elämänkokemuksen myötä vähentyneet, tai sitten en vain jostain syystä niitä tiedosta.

Smultronställe kirjoitti:

ihmisen tietoisuus ja ei-tietoisuus itsestään on jaettu neljään lohkoon. 1) Asiat, jotka sekä hän että muut hänestä tiedostavat, 2) Asiat, jotka hän itsessään tiedostaa, mutta pystyy peittämään ne muilta, 3) Asiat, joita hän ei itsessään tiedosta, mutta muut hänestä tiedostavat ja 4) Asiat, joiden olemassaoloa hän tai muut eivät hänessä tiedosta.
Nimimerkki 'ihmettelenvain' ei ehkä tunnista itsessään muuta kateutta kuin tuon mainisemansa mustasukkaisuuden. Hän ei myöskään tunnista mainitsemissaan ei-kateellisissa ihmisissä heidän kateellisia piurteitä, koska he ovat onnistunneet salaamaan ne muilta (nro 2) tai sitten he ja muut eivät tunnista tiettyjä kateuden piirteitä (nro 4).

Kateus, joka pysyy maltillisena, voi toimia voimavarana, jonka avulla voi saavuttaa päämääriä. Tällöin kateus kanavoidaan osaksi kunnianhimoa ja määrätietoisuutta. Väitän jopa, että kunnianhimossa ja määrätietoisuudessa on aina pieni ripaus kateellisuutta. Halutaan saavuttaa jotain oman itsensä takia, mutta myös siksi, että se saattaisi aiheuttaa joissakin toisissa kateutta. Tosin tätä jälkimmäistä ei usein kunnianhimo- ja päämäärämotivaattorina tunnista ja/tai tunnusteta.

Nimimerkki 'Foxxy' mainitsi, "on yksilöstä kiinni miten reagoi kateuteen". Olen tästä samaa mieltä, mutta jotta kateuteensa edes pystyy reagoimaan, niin on se tunnistettava itsessään.

Olen joskus jostain asiata hieman kateellinen. Tosin olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kateellinen olen. Ehkä kateuden aiheet kohdallani ovat iän ja elämänkokemuksen myötä vähentyneet, tai sitten en vain jostain syystä niitä tiedosta.

Lue lisää

Tässäpä loistoreply.

Smultronställe kirjoitti:

ihmisen tietoisuus ja ei-tietoisuus itsestään on jaettu neljään lohkoon. 1) Asiat, jotka sekä hän että muut hänestä tiedostavat, 2) Asiat, jotka hän itsessään tiedostaa, mutta pystyy peittämään ne muilta, 3) Asiat, joita hän ei itsessään tiedosta, mutta muut hänestä tiedostavat ja 4) Asiat, joiden olemassaoloa hän tai muut eivät hänessä tiedosta.
Nimimerkki 'ihmettelenvain' ei ehkä tunnista itsessään muuta kateutta kuin tuon mainisemansa mustasukkaisuuden. Hän ei myöskään tunnista mainitsemissaan ei-kateellisissa ihmisissä heidän kateellisia piurteitä, koska he ovat onnistunneet salaamaan ne muilta (nro 2) tai sitten he ja muut eivät tunnista tiettyjä kateuden piirteitä (nro 4).

Kateus, joka pysyy maltillisena, voi toimia voimavarana, jonka avulla voi saavuttaa päämääriä. Tällöin kateus kanavoidaan osaksi kunnianhimoa ja määrätietoisuutta. Väitän jopa, että kunnianhimossa ja määrätietoisuudessa on aina pieni ripaus kateellisuutta. Halutaan saavuttaa jotain oman itsensä takia, mutta myös siksi, että se saattaisi aiheuttaa joissakin toisissa kateutta. Tosin tätä jälkimmäistä ei usein kunnianhimo- ja päämäärämotivaattorina tunnista ja/tai tunnusteta.

Nimimerkki 'Foxxy' mainitsi, "on yksilöstä kiinni miten reagoi kateuteen". Olen tästä samaa mieltä, mutta jotta kateuteensa edes pystyy reagoimaan, niin on se tunnistettava itsessään.

Olen joskus jostain asiata hieman kateellinen. Tosin olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kateellinen olen. Ehkä kateuden aiheet kohdallani ovat iän ja elämänkokemuksen myötä vähentyneet, tai sitten en vain jostain syystä niitä tiedosta.

Lue lisää

Ei. Kyse ei ole siitä, että en tunnistaisi kateutta itsessäni. Kyse on siitä, että en ole kateellinen. Sama pätee sinuunkin, jos tunnistat itsessäsi sen, että et ole kateuteen taipuvainen ihminen, se ei suinkaan tarkoita sitä, että et tunnista itsessäsi kateutta vaan yksinkertaisesti sitä, että sinä et vain ole kateellinen.

Olen sinut itseni, elämäni, valintojeni ja tekemisteni kanssa. Olen tasapainoinen enkä vertaa itseäni jatkuvasti muihin. En pyri olemaan jatkuvasti parempi kuin joku toinen, en kilpaile toisten kanssa sillä tavoin, vain itseni kanssa.

Miksi olla kateellinen vaikkapa älykkyydestä? Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat toinen toistaan älykkäämpiä. Parhainta olisi vain lakata vertaamasta itseään muihin jatkuvasti ja olla sinut itsensä kanssa.

Miten menettelisitte jos oma kumppani olisi kamalan kateellinen lähes joka asiasta sinulle tai oma paras ystävä? Entä oma työkaveri? Itse näkisin asian niin, että seurustelusuhteella ei kovin hyvää ja lupaavaa tulevaisuutta ole, sama ystävyyssuhteen kohdalla. En yksinkertaisesti jaksaisi ystävää, joka kokisi jatkuvaa alemmuutta ja kateutta lähes jokaisesta asiastani. Kateellinen työkaveri myöskin olisi aika rasittava. Tässä mielessä kateus on melkoisen tuhoava ominaisuus ihmissuhteissa. Se myrkyttää koko ilmapiirin, saa ihmisen toimimaan tyhmästi ja piikittelevästi. Se johtaa jatkuvaan kilpailuun, toisen ihmisen mollaamiseen, kerskailuun ja toisten ihmisen alentamiseen ja itsensä ylentämiseen muiden kustannuksella puhumattakaan kiusaamisesta. Yksinkertaisesti kateellinen kumppani, ystävä tai työkaveri olisi täydellinen turn off. Työkaveriin ei oikein voi välejä laittaa poikki, mutta omaan kumppaniin tai ystävään voi. Terve itsetunto on kaiken toimivan suhteen edellytys. Alistaja-alistettu suhde oli se suhde sitten seurustelu/kaverisuhde on kovin kamala juttu.

Mielenkiintoista tuo sinun tapa käyttää käänteispsykologiaa, tosin puhut itsesi välillä pussiin. Ohjaa, moralisoi, opeta, neuvo ja ole aina oikessa.

ihmettelenvain kirjoitti:

Itseasiassa tämä aloitus ei ole provo.

Itse olen sitten jotenkin erityisen poikkeava, että en ole oikeastaan koskaan ollut kateellinen kenellekään. Jos olen jotain halunnut oli asia mikä tahansa niin olen sitten lähtenyt tavoittelemaan sitä asiaa itse enkä jäänyt paikalle katkerana itkemään ja kadehtimaan muita. Mustasukkainen olen suhteessa ollut, mutta ainoastaan ihan oikeasta syystä jos siihen koskaan on ollut aihetta, toisinaan ei koskaan, mutta kateellinen, ehei, en koskaan. Koskaan en ole ollut kateellinen kenenkään lesbon kumppanista tai mistään muusta asiasta. Väite, että kaikki naiset ovat kateellisia on minusta jotenkin erittäin outo, sillä tunnen kyllä naisia, jotka eivät ole kateellisia. Tunnen myös tosin niitäkin, jotka ovat lähes joka asiasta kateellisia, mutta eivät kuitenkaan itse viitsi mitään vaivaa nähdä minkään asian eteen eli syy on lähinnä omassa laiskuudessa ja vinoutuneessa asenteessa. Toki kateus on kytkeytyväinen myös heikkoon itsetuntoon sekä, kyllä vain, myös jossain määrin ahneuteenkin.

Jos olisin itse kateellinen pyrkisin myös tekemän tunteilleni jotain ja omalla käytökselläni voisin saavuuttaa sellaisia asioita, joista muuten vain haaveilisin kateellisena. Jos olisin vaikkapa kateellinen paremmasta asunnosta paremmalla sijainnilla, tekisin asialle jotain konkreettisesti eli itse lähtisin tavoittelemaan sitä asuntoa paremmalta paikalta enkä jäisi jyrnyttämään kateellisena ja katkerana paikoilleni ja alkaisi mustamaalaamaan muita. Kateuden voi kääntää omaksi voimavaraksi. Jos haaveilisin maalle muutosta, en haukkuisi kateellisena kaikkia maalla asuvia enkä syyttäisi muita ihmisiä ja yhteiskuntaa siitä, että en asu maalla vaan aivan ensiksi hankkisin omatoimisesti tietoa miten voisin muuttaa maalle, hankkisin tietoa erilaisista asunnoista, hinnoista, sijainneista jne. ts. tekisin itse kaikkeni sen eteen, että saavuttaisin sen mistä unelmoin enkä jäisi kateellisena seuraamaan kuinka muut muuttaa maalle, mutta minä en itse. Onnellisuuden avaimet ovat omissa käsissä, miksi en tekisi itse asialle mitään?

Lue lisää

"Onnellisuuden avaimet ovat omissa käsissä, miksi en tekisi itse asialle mitään?"

No, sitten et oo koskaan elämässäsi ollut umpikujassa.

Hyvä pointti.

Oikeistolaisilla on kumma ajatusvääristymä: heille on eri säännöt kuin muille ihmisille. Tunnetuin tämän ajatustavan ilmentymä on Suomen tunnetuin natsi, joka on Akateemisen Karjala-Seuran fani olematta ylioppilas, sotilasvallankaappauksen kannattaja ilman että on käynyt armeijaa ja islam-vihaaja vaikka vaimo on muslimitaustainen.
Niinpä oikeistolainen ei halua, että kukaan saa mitään tukia tai apua, paitsi hän itse. Porvareiden saamat runsaat tuet kannustavat heidän mielestä ahkeruuteen, kun taas köyhien saamat niukat tuet kannustavat laiskuuteen. Mikä sitten on se tuen määrä, jossa se muuttuu laiskuuteen kannustavasta ahkeruuteen kannustavaksi.

Ehkäpä joidenkin somalien, köyhien tai meikäläisten kadehtiminen pitää jonkun horjuvan mielenterveyden balanssissa, sikäli kiivaasti ne välttelevät tosiasioiden näkemistä.