Olen kohta 16 vuotias yhdeksäsluokkalainen, vielä kuukausi sitten täysin normaali poikaystävän omistava naisenalku.
Mutta nyt kaikki on muuttunut! Poikaystäväni halusi harrastaa kanssani seksiä, vihdoinkin. Olinhan jo sitä odottanut! En ollut enää neitsyt.
Voitte varmaan jo arvatakkin, nimittäin ei käytetty kondomia, ja nyt minä olen paksuna.
En ole varma mistä kerrasta se tuli. Sillä oltiin vaikka kuinka monesti. Kumpikin kyllä muisti ehkäisyn, muttei sitä ikinä saatu paikalleen.
Tiedän että tästä on turha ruikuttaa. Mutta en mä pysty elämään tämän kanssa yksin.
Mä rakastan pikkulapsia, ja haluan tämän lapsen. Mutta KUINKA mä sanon meijän äidille, joka jo kesällä sai tietää etten käyttänyt ehkäisyä silloisen poikaystäväni kanssa. Hän paasasi siitä minulle, muttei ehkä tarpeeksi.
Onko täällä yhtään, joka olisi tullut raskaaksi nuorena!? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
Mutta nyt kaikki on muuttunut! Poikaystäväni halusi harrastaa kanssani seksiä, vihdoinkin. Olinhan jo sitä odottanut! En ollut enää neitsyt.
Voitte varmaan jo arvatakkin, nimittäin ei käytetty kondomia, ja nyt minä olen paksuna.
En ole varma mistä kerrasta se tuli. Sillä oltiin vaikka kuinka monesti. Kumpikin kyllä muisti ehkäisyn, muttei sitä ikinä saatu paikalleen.
Tiedän että tästä on turha ruikuttaa. Mutta en mä pysty elämään tämän kanssa yksin.
Mä rakastan pikkulapsia, ja haluan tämän lapsen. Mutta KUINKA mä sanon meijän äidille, joka jo kesällä sai tietää etten käyttänyt ehkäisyä silloisen poikaystäväni kanssa. Hän paasasi siitä minulle, muttei ehkä tarpeeksi.
Onko täällä yhtään, joka olisi tullut raskaaksi nuorena!? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
On se niin ikävää, ootko miettinyt aborttia? ja ootko aattelu sitä et jos ei oo ehkäisyä lähellä ni sit EI harrasteta seksiä..eikö olekkin yksinkertaista? luulis tajuuvan et JO ekasta kerrastakin VOI tulla raskaaksi..että mietippä ennenku teet.
En ala moralisoimaan teitä nyt..
Mutta hei sinulla on hyvin paljon ajateltavaa mikä surullista .(( ..odotat lasta ja todennäköisesti tunnet rakastavasi nyt tätä miesystävääsi joka useinkin (harvoja poikkeuksia on)on ymmärettävää kun antanut itsensä tämän kaiken sexualisuuden ja pitämisen alulle.
Mutta totuus : jos synnytät lapsesi sinulla on oikeus siihen.....mutta silloin aloitat täysin uuden elämän..vastuullisen..ehkä elätte aikaan kahden lapsesi kanssa tms.
Valitettavasti tässä asiassa on niin hyvää kuin pahaakin...opiskelusi, mikä oikeasti tulee tärkeäksi ajallaan ..saa odotella.
Jos eroatte jaksaisitko lastasi rakastaa sellaisenan ilman syytöksiä..yllätyslapsesta..eli tämä on hyvinkin vaikea asia ja nuoruuteesi toki vaikuttaa myös hyvinkin paljon..
En ehdota aborttia en mitään..en tunne sinua ja minusta olisi hyvä puhua vanhempiesi kanssa asiista ja kuunella heitä ja järkeviä ajatuksia...jos olette perhe joille helppo puhua...
Alukis kaikki varmasti tuntuu sinulta jopa ihanalta...sitten tulee aika kun itkettää ja miettii sitä todellisuutta..
Jää aika paljon ns. arvoituksen varaan sanani..että itse saisit jotekin niihin omia vastauksia.
Älä hätäile asiassa MUTTA kuitenkaan älä pakoile..
Iso hali sinulle ja pyydä apua ...oikeasti..a
ja jos ette teidän täytyy yrittää.
Itse en ole ollut raskaana, enkä tiedä, tulenko koskaan.
Ehkäisy olisi varmaankin ollut ihan paikallaan, varsinkin jos todella moneen kertaan "harrastitte". Ainakin tiedät asian nyt...
Minulla on pieni vauvaikäinen pikkusisko. Ja pikkuvauvat ovat aivan ihania, varsinkin kun ne alkavat tehdä muutakin kun nukkua ja syödä (ja itkeä äidin perään). Meidän tuhtuhilla on kymmeniä lempinimiä. Vauvat vain on vähän hassuja :D Jos olen masentuneena sängyssäni, pikkuhöppänä tulee ja alkaa touhuta jotain ja piristyn edes vähän. Mutta sitten hän voi myös raivostuttaa minua, niinkuin sisarukset yleensä.
Vauvan hoito on kuitenkin vastuullista, ja olet nuori äidiksi. Keneltä saat apua, jos sitä tarvitset? Lapsen isältä vai keneltä? Vai onko lapsen isä enää kanssasi, tuosta viestistä en saanut siitä selvää... Kunnioitan kyllä sinua, jos saat vauvan kunnialla hoidettua (itse en ikinä kestäisi sitä vastuuta yksin ilman ketään auttamassa, jos en jotain asiaa osaa tai ymmärrä). Siis todellakin kunnolla. Pystytkö huolehtimaan pienestä, joka on alussa aivan riippuvainen sinun hoidostasi? Ja kun lasta ei voi vain viskata nurkkaan odottamaan huomisen uutta leikkiä. Entä koulusi? Ja missä asut? Vanhempiesi luona vai yksin? Entä jos sairastut? Ja lapsi on aivan uusi olento omine haluineen. Kestätkö uhmaiän? Entä kun lapsi kasvaa ja menee kouluun? Murrosikä? Entä jos lapsi masentuu, sairastuu pahasti tai alkaa käyttää huumeita tai vastaavaa? Ja olethan varmasti kypsä äidiksi, ettet itse ole koukussa vaikka alkoholiin?
(Noihin kysymyksiin ei tarvitse vastata. Kysymykset ovat tyhmiä, arvelen sinun tietävän enemmän kuin annoin ymmärtää. En jaksa enää keksiä parempia kysymyksiä.)
Tästä viestistä ei varmaankaan ollut yhtään mitään hyötyä sinulle. Olen pahoillani siitä, että olen typerä ja vastasin viestiisi ja luultavasti pahoitin mielesi. En tiedä äidistä olosta yhtään mitään, arvailen vain oman siskon perusteella. Ja sain ehkä kuulostamaan äitiyden huonolta asialta, mutta arvaan kyllä että se on ihanaa, jos kaiken tuon jaksaa. Vauvat ovat loppujen lopuksi ihania olentoja :D Onnea!
Kiitti kaikille vastanneille..! :)
Tuosta oli jotain hyötyä.. Vaikka päätös on kyllä minulla.
Puhevälejä minulla ei ole vanhempiini, tai ainakaan suhteita. Isäni on väkivaltainen ja äitini stressistä kärsivä. Olen yrittänyt korjata välejämme, mutta turhaan. Siskojen kanssa olen yksin.
Olen yhä poikaystäväni kanssa, tiiviisti tietenkin. Hän on tukenut minua ja tukee jatkossakin. Raskauden varmistuksesta hän ei vielä tiedä, mutta luulee että olen raskaana. Kerron hänelle heti tämän kirjoitettuani.
(tyhmä) Sipsinen
Ajattelin vastata näihin sinun kysymyksiisi ja todistaa itselleni, että minusta on tähän.
Aborttia en tee! Sillä se on vastoin minun uskoani. Toisaalta ehkäisykin on, mutta pyrin huolehtimaan siitä, jatkossa.
Asuisin varmaan yksin lapsen kanssa, vanhempien antamalla turvalla. En tiedä.
Kun lapsi menee kouluun, opetan hänet kunnolliseksi ja tunnolliseksi oppilaaksi. Haluan hänestä siveellisen nuoren.
Huumeiden, alkoholin ja tupakoinnin tulo hänen elämään on tietenkin surullista ja yritän saamaan hänet irti.
Itse olen masentunut, tälläkin hetkellä. Sýön siihen lääkkeitä. Itsemurha yrityksiä kaksi.
Uskon, että tämä lapsi tavallaan niinkuin pelastaa minut. Hänet on tarkoitettu pelastamaan minut.
Alkoholi riippuvuuttakin on jossakin määrin, mutta olen yrittänyt lopettaa, ja hyvältä näyttää. Minä pystyn siihen!
Tiedän kyllä kaikki riskit lapsen synnytyksessä ja synnytyksen jälkeisessä elämässä.
Uskon kuitenkin että minusta on siihen. Puhumme nyt tämän jälkeen poikaystäväni kanssa, ja sovimme myös vanhempiemme kanssa jutustelusta.
Mua jännittää kamalasti, mutta.. Mä täs kärsin, ja KYLLÄ, tein vastuuntunnottoman tempun jättämällä ehkäisyt pois.
Voi hyvänen aika...Ei lapsia hankita jotta SINULLE tulisi hyvä mieli! Se lapsi tulee olemaan sinulle vielä ainakin 18 vuotta! Luuletko muka tuossa kunnossa voivasi huolehtia pienestä vauvasta? Sinun täytyy pitää huolta siitä, ei sen sinusta eikä varsinkaan pelastaa sinua!
Hyvä sentään että tajuat ehkäisyn tarpeellisuuden, tosin näin kantapään kautta kuten valitettavasti on monille muillekin käynyt. Tähän se uskonnon tuputtaminen ja aivopesukin johtaa...
Kannattaa kysyä, onko lääkkeet, mitä syöt turvallisia sikölle. Voivat aiheuttaa PAHOJA vaurioita kehittyville aivoille!!!!!
Hae hyvä tyttö apua jostain!!!
..mmmh.. haluutko mailata mulle? messengerkin löytyy kyl..
ossa:
[email protected]
..voin sitten kertoa miten minulla ja muutenkin jos haluat ystävän jolle voi puhua asioista maan ja taivaan väliltä malaa ihmeessä!
ekäpä parempi alue olisi
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000371&subcat=1042
Hmm, minulla on sinun ikäisesi pikkuveli... Niin pieni vielä, vaikken itsekään ole kuin viisi vuotta sinua vanhempi. Minä olen naimisissa ja odotan toista lastani. Ja minua vähän (eikä ihan vähänkään) hirvittää sinun tilanteesi.
Ihan ensimmäinen neuvo: toimi nyt välittömästi ja mene puhumaan äidillesi. Tuskin hän sinua lyö. Voi ehkä pauhata hetken, mutta rehellisesti sanottuna olet sen kyllä ansainnutkin.
Miksikö pitäisi toimia nyt heti? Miksei voi odottaa huomiseen? Siksi, että jos päädytkin aborttiin, on olemassa tietty aikaraja siihen, milloin sen voi tehdä. Ja siksi, että sinun pitää käydä ultrassa, jossa varmistuu, että lapsi on oikealla paikallaan kasvamassa, eikä vaikka munatorvessa. Ja siksi, että et voita mitään odottamalla. Tuo asia nyt vain on semmoinen, ettei se hoidu itsekseen, sitä ei voi lakaista maton alle, vaan se tulee vaikuttamaan KOKO SINUN LOPPUELÄMÄÄSI, oli ratkaisusi mikä tahansa.
Toivoisin, että olet puhunut poikakaverisi kanssa. Mikäli et ole, soitat hänelle nyt HETI ja sanot, että teidän on tavattava ja juteltava. Nimittäin se lapsi on myös hänen. Ja ratkaisu jatkosta teidän on tehtävä yhdessä. On varsin epätodennäköistä, vaikkakin mahdollista, että olisitte yhdessä loppuelämänne. Mutta lapsi, jos se nyt sitten kohdussasi kasvaa ja kehittyy normaalisti ja aikanaan pääsette synnytykseen asti, sitoo teitä aina yhteen. Sinä, hän ja lapsi, te olette kolmio, jonka jokainen sivu vaikuttaa muihin sivuihin.
Minä en sano, mikä on oikea ratkaisu sinulle. Se on mahdotonta, koska en tunne sinua sen enempää. Sen vain sanon (pakko nyt vähän pauhata, vaikka tiedät tämän varmasti itsekin), että olette toimineet ERITTÄIN vastuuttomasti. Joten nyt on otettava se vastuu ja hoidettava ongelma, joka on paljon, paljon suurempi kuin yhden kondomin pujottaminen paikoilleen. Joten nyt, mars, soita poikakaverillesi ja pyydä hänet luoksesi. Jos et ole vielä kertonut hänelle, kerrot ensin. Ja sitten menette YHDESSÄ oman äitisi luo ja poikaystäväsi äidin luo. Vaikka se olisi kuinka vaikeaa, siihen ei kuole.
Voimahali sinulle! Kyllä tämäkin ongelma selviää, vaikka se nyt tuntuisikin vuoren korkuiselta!
Minä en ikinä ole lapsiraskauksien ja äitiä leikkivien teinien puolella.
Hankkikaa koulutus ja kunnon ammatti jotta pystytte sitten kunnolla ITSE hoitamaan elättämään lapsenne, ettei meidän muiden tarvitse sitä verorahoillamme tehdä!!
Nyt sinuna menisin äkkiä lääkäriin!
Sanoit, että syöt masennuslääkkeitä. Ne on aivan varmasti määrätty sinulle niin, ettet ole vielä silloin ollut raskaana. Homma vaan on nyt niin, että useat masennuslääkkeet voivat aiheuttaa sikiöön epämuodostumia/kehitysvammaisuutta. Terveessäkin lapsessa on iso homma, miten sitten muka pärjäisit paljon vaativamman lapsen kanssa?
joohh.. Se o oikeestaan yksin sun ja sun poikaystävän pätettävissä... Sä oot kyl mun mieles liian nuori. sun elämä jää ihan kesken, koulunkäynti, et saa bilettä joudut AINA olee himas vauvan kaaa... Mun kaveri 15. yritti, huom YRITTI sen poikaystävänsä kaa lasta.. kylhä se sit paksuks tuli.. 3:lla vklla keskenmeno.. ite oon kans 16, enkä TOSIAANKAAN täs iäs haluu lasta.. voin ehkä harkita jos oon yli 20.. Sillonki ehkä liian aikasta.. No mut, jos aiot pitää sen lapsen, niin toivotan todellakin onnea ;)
Tuli liian nuorena raskaaksi nimittäin viistoista vuotiaana ja nyt mulla on oma perhe johon kuulluu mun poikaystävä ja meidän pikku Jaakko.Toinen lapsi on tulossa ja me ollaan nyt onnelisia
aika hankala tuo sun tilanne kieltämättä... en nyt ihan heti kuitenkaan sulkisi lapsen saantia pois bilettämisen poisjäännin vuoksi, mutta lapsessa on (kuten oot varmaan saanut kuulla) valtava vastuu.. mä ite oon 15 ja mulla on 2 pikkuveljeä, toinen 4- ja toinen vähän alle 2- vuotias.
mä hädintuskin kestän niitä, mutta veljet ei oo rinnastettavissa omaan lapseen. se side, mikä lapsen ja äidin välille syntyy on ainutlaatuinen, sisarusrakkautta ei voi verrata siihenn millään lailla. se on äiti, joka sen lapsen kantaa, synnyttää, ruokkii ja hoitaa.. pojista tulee myöhemmin isin poikia mutta silti äidissä on se jokin.
on tietenkin äitejä jotka eivät osaa/halua/voi rakastaa lapsiaan. mä en sitä ymmärrä, mutta enhän mä voisiitä mitään tietää.
sulla taitaa olla tuo lääkitys aika vaikea juttu, se voi vaikuttaa sikiön kasvuun, koska eikö ne kuitenkin ole aika voimakkaita? mun äiti ja isä joutui harkitsemaan aborttia, koska mun toinen pikkuveli olis saattanut olla vammainen.. oli raastavaa odottaa sitä samperin lappua.. se oli ihan kuin joku tuomio, saanko mä sisaruksen vai en. onneksi mun veli on terve. en tarkoita etten rakastaisi vammaistakin lasta, koska se on veljeni. mä en kuitenkaan ole varma, voisinko synnyttää vammaisen lapsen.
toivottavasti oot kertonu poikaystävälles. ja äidilles. toivottavasti kaikki järjestyy.
käy lukemassa keskustelun äidit ja isät osiota.. siellä on teinivanhemmille oma keskusteluryhmä.
vaikutat kyllä aika teiniltä, ei millään pahalla. mutta jos tossa iässä harrastelee niin kyllä se ehkäisy pitäisi kohdalleen saada.. voi jösses.
mä en ite oo saanu lasta nuorena(oon vasta 13..) mutta mä oon syntyny kun mun äiti oli 16.. eli sen on har. seksiä n 15. vuotiaana... :()
Mulla on kaksi lasta, ja tulin isäksi 19 vuotiaana. Yritin saada nykyisen vaimoni tekemään abortin mutta hän ei siihen suostunut. Tee abortti ja elä nuoruutesi. Mä pidän mun lapsista, mutta sun ikäisenä aikuisen elämä tuntuu vieraalta. Älä tuhoa itseäsi.