"kummit" nimijuhlissa?

Miksi nimijuhlissakin pitäisi apinoida kirkollisia juhlia kummiasiassa?

Meidän tyttö eikä siis mekään kuuluta kirkkoon. Tahdoin lapselle silti kummit, asiasta ei ole mitään paperia mutta kutsumme heitä kummeiksi. Itse tahdoin kummit lähinnä siksi, että lapsella olisi varmasti muitakin ihmisiä ympärillään kuin minä ja mieheni. Ja että vähän vanhempana, mikäli kummit niin haluavat, hän voisi käydä heidän kanssaan elokuvissa yms, saisi muidenkin aikuisten läsnäoloa kuin vanhempien.

Moniko kummi ihan todellisuudessa vastaa lapsen kristillisestä kasvatuksesta? Itse kasvoin kristityssä parheessä, mutta kummeilta jäi kaikki tuollainen kertomatta.

LApseni kummeja ovat siskoni ja hänen miehensä sekä yksi mieheni ystävä. Kyllä kirkon ulkopuolisillakin lapsilla on oikeus kummiin, jos vanhemmat niin haluavat=)

eikös ne kummit kuitenkin ensisijaisesti ole lapsen aikuisia ystäviä? Jotain sellaisia ihmisiä, joita lapsen vanhemmat haluavat erityisesti lapsensa ympärille? Jos kummi-sana ei miellytä niin sanokaa vaikka kavereiksi.. :) tai keksikää joku ihan oma sana, ainakin sitten kun lapsi itse rupeaa puhumaan.. :) Pääasia, että lapsella on ympärillään muitakin aikuisia ihmisiä kuin omat vanhemmat!

Meidän lapsella on yksi siviilikummi. Hän oli hiukan sivummalla kastejuhlassa, mutta miehensä (joka oli sylikummi) vieressä kuitenkin. Onnistui kotikasteella!

Kirkkoon kuulumaton mieheni on sisareni lapsen siviilikummi. Sovimme, että minä hoidan kristillisen kasvatuksen, mieheni muut uskonnot :)

http://www.pro-seremoniat.fi/palvelut/kummitodistus.phtml

Hei!
Olen 4-vuotiaan Aleksin "haltijakummi". Itseäni ei ole kastettu, joten sen takia en voinut olla ystäväni vauvan ns. OIKEA kummi. Lapsi sai 7 kummia kasteessa ja voin kertoa että kummius ei ole uskonnollisuudesta kiinni. Nämä muut kummit, kun käsittävät asemansa olevan ainoastaan lahjojen ostamista, kun minä taas käsitän kummiuden olevan juuri kaikkea muuta kuin materiaa. Olin Aleksin elämän koko ensimmäisen vuoden auttamassa tämän äitiä kaikessa missä pystyin. Tarjosin hoitoapua (ehkä pienesti oma lehmä ojassa, olen ikuisen vauvakuumeen pihdeissä..;))jotta äiti sai omaa aikaa, pääsi lenkille ym. Minulla on nykyäänkin (vaikkei enää olekaan sellaista mahdollisuutta nähdä Aleksia niin paljon kuin haluaisin) erittäin läheinen suhde lapseen, joka on kuin oma. Suhteen perusta luodaan lapsuudessa. Olenkin ajatellut mahdollisten omien lasteni kohdalla kummien valinnan niin, että mitä jos minusta aika jättäisi kesken kasvatus- ja rakastamistyön , kenelle haluaisin sen työn siirtää? Kuka siis olisi se luotettava ihminen kenelle lapsesi kasvatuksen uskaltaisit jättää? Kummin tehtävä mielestäni, oli sitten kristitty tai ei, on antaa lapselle oikeita arvoja elämään. Ihmisen tavanomaiseen arkeen, jonka kanssa tehdä ja kokea asioita ja oppia tuntemaan kenties erilaisen ihmisen kuin omat vanhempansa. Toisille kummius on ehkä vain lahjojen ostamista 2x vuodessa, mutta siitä voi myös kehittää toisenlaisen version, omansa. Tämän viestin tarkoitus on myös herättää tulevissa kummeissa ajatuksia, millainen ihminen, esimerkki, sitä voisi uudelle elämälle olla.Tietenkin omien voimavarojen mukaan. Itselläni ei ole kummeja, toivoisin joskus, että olisi, vaikka minulla onkin läheiset suhteen vanhempiini, olisi kiva että olisi sellainen rempsakka täti jonka kanssa käydä kahvilla. ;)Sellainen kummi minä aion olla !! ;)

Pakollistahan kummit eivät missään nimessä ole, kun kyse ei ole kirkollisesta kasteesta.

Meillä on tapana puhua Haltijakummeista. Ne ovat niitä vanhemmilleläheisiä aikuisia, jotka todennäköisesti tulevat olemaan muutenkin lähellä lapsen elämää.
Monestihan esim. nämä kirkolliset "velvollisuuskummit" jäävät ajan kanssa..tai ovat sukulaisia tms.

Haltijakummista toivottavasti tulee se luottoaikuinen. Läheinen ja luotettava ihmissuhde lapselle.

Ei paineita, harvempi näistä "oikeistakaan" kummeista mistään kirkollisesta kasvatuksesta huolehtii.