Eh, vähä erilaisempi puheenaihe vaihteeks. Asialliset vastaukset olisivat ihan kivoja ^^'
Ennen mun syntymää, äidin ollessa nuori tämä harrasteli spiritismijuttuja ja ajautuikin aika pahaan tilanteeseen. Saatana pääsi heidän taloonsa, mutta onneksi papin ansiosta hänet lopulta saatiin häädettyä.
Äidin elämä jatkui tosi hyvin siitä, kaikki oli ok ja elämä maistui. Äiti sai ekan lapsensa, ja sitten vuoden päästä toisen, poikia kummatkin.
Mutta sitten synnyin minä, eka tyttölapsi. Siitä lähtien tämän elämä on alkanut mennä päälaelleen aina mun läsnäollessa.
Äidillähän on nyt 8 lasta yhteensä, ja mä oon ainut joka saa aikaan tän reaktion. Kun mä en oo lähettyvillä, äidin elämä on parempaa. Mutta sitte ku mä oon taas kuvioissa, kaikki alkaa mennä päin persettä.
Oon ollu ny kolme viikkoa äidillä ku nehä on siis eronnu (eros melki heti mun synt. jälkeen). Äidillä on ollu muitaki suhteita, mutta neki on tuhoutunu aina ku oon ollu paikan päällä.
Mutta takas siihe.
Oon ny siis viettäny kesälomaa äidillä, ja se on suoraa sanoen ajautunu iha hulluks. Kaikki on menny taas nii päin vittuja ku olla ja voi.
Kenenkää muun sisaren kaa tätä ei oo tapahtunu.
Voiko kaikki oikeesti olla vaa sattumaa?
Useesti isän vanhemmat on sanonu mulle, että oon pelottava, mikä hämmentää ja myös loukkaa.
Tunnen itteni sinänsä nimittäi normaaliks......
Tosin silloin tällöin näen myös päivänvalossa harhoja ja kuulen ääniä.
Useasti näen myös unta seur. päivän tapahtumista.
Eikä siinäkää kaikki.
Aina kun pääsen hautausmaalle tai oon mahdollisesti lähellä vanhoja hautoja, alan tuntea tosi voimakasta yhteyttä niihin. Joskus tulee myös pyörryttävä olo, vaikka olisinki syöny paljon, eli verensokerista en usko johtuvan.
Nähdessäni Hitleristä kuvia ja myös lukiessani hänestä kertovia kirjoja, alan tuntea tosi voimakasta yhteyttä tähän mieheen. Sinänsä luulisin sen johtuvan siitä, että oon entisessä elämässä saattanut tuntea hänet.
Veri on silmissäni todella viehkeän näköistä, tykkään siitä. Jos satutan itseäni, alan nauramaan ja kerran sekosin ihan täysin - huusin luokkatovereilleni kuinka tappaisin heidät. Muistan sen vieläkin ja oon itekkin aika järkyttynyt omasta käytöksestä.
Mutta jooh, pääkysymys onkin sit varmaan se, että onko mulla jotain yhteyttä siihen, mitä äiti nuoruudessaan teki (spiritismi)? Elääkö mussa joku paha henkiolento, jota en vain oo huomannu? Oonko tyyliin puolikas demoni?
Nää suomenkielen taikasanat ei kyl riitä kuvailemaan tätä kaikkee.
Kysykää jos epäselvyyksiä, ja kaikki joilla on järkevää sanottavaa, puhukaa. Haluun tän asian selväksi.
Ennen mun syntymää, äidin ollessa nuori tämä harrasteli spiritismijuttuja ja ajautuikin aika pahaan tilanteeseen. Saatana pääsi heidän taloonsa, mutta onneksi papin ansiosta hänet lopulta saatiin häädettyä.
Äidin elämä jatkui tosi hyvin siitä, kaikki oli ok ja elämä maistui. Äiti sai ekan lapsensa, ja sitten vuoden päästä toisen, poikia kummatkin.
Mutta sitten synnyin minä, eka tyttölapsi. Siitä lähtien tämän elämä on alkanut mennä päälaelleen aina mun läsnäollessa.
Äidillähän on nyt 8 lasta yhteensä, ja mä oon ainut joka saa aikaan tän reaktion. Kun mä en oo lähettyvillä, äidin elämä on parempaa. Mutta sitte ku mä oon taas kuvioissa, kaikki alkaa mennä päin persettä.
Oon ollu ny kolme viikkoa äidillä ku nehä on siis eronnu (eros melki heti mun synt. jälkeen). Äidillä on ollu muitaki suhteita, mutta neki on tuhoutunu aina ku oon ollu paikan päällä.
Mutta takas siihe.
Oon ny siis viettäny kesälomaa äidillä, ja se on suoraa sanoen ajautunu iha hulluks. Kaikki on menny taas nii päin vittuja ku olla ja voi.
Kenenkää muun sisaren kaa tätä ei oo tapahtunu.
Voiko kaikki oikeesti olla vaa sattumaa?
Useesti isän vanhemmat on sanonu mulle, että oon pelottava, mikä hämmentää ja myös loukkaa.
Tunnen itteni sinänsä nimittäi normaaliks......
Tosin silloin tällöin näen myös päivänvalossa harhoja ja kuulen ääniä.
Useasti näen myös unta seur. päivän tapahtumista.
Eikä siinäkää kaikki.
Aina kun pääsen hautausmaalle tai oon mahdollisesti lähellä vanhoja hautoja, alan tuntea tosi voimakasta yhteyttä niihin. Joskus tulee myös pyörryttävä olo, vaikka olisinki syöny paljon, eli verensokerista en usko johtuvan.
Nähdessäni Hitleristä kuvia ja myös lukiessani hänestä kertovia kirjoja, alan tuntea tosi voimakasta yhteyttä tähän mieheen. Sinänsä luulisin sen johtuvan siitä, että oon entisessä elämässä saattanut tuntea hänet.
Veri on silmissäni todella viehkeän näköistä, tykkään siitä. Jos satutan itseäni, alan nauramaan ja kerran sekosin ihan täysin - huusin luokkatovereilleni kuinka tappaisin heidät. Muistan sen vieläkin ja oon itekkin aika järkyttynyt omasta käytöksestä.
Mutta jooh, pääkysymys onkin sit varmaan se, että onko mulla jotain yhteyttä siihen, mitä äiti nuoruudessaan teki (spiritismi)? Elääkö mussa joku paha henkiolento, jota en vain oo huomannu? Oonko tyyliin puolikas demoni?
Nää suomenkielen taikasanat ei kyl riitä kuvailemaan tätä kaikkee.
Kysykää jos epäselvyyksiä, ja kaikki joilla on järkevää sanottavaa, puhukaa. Haluun tän asian selväksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tärkein pointti on se, että jos äitisi on sinulle sanonut asioidensa menevän mystisesti persiilleen aina kun sinä olet paikalla, niin äitisi on totaalinen mulkku.