Kysymys ?

Káhden ihmisen uudessa suhteessda pitäisi aina
ottaa se asenne, että kaikella sillä, mitä on
tapahtunut ennen tapaamista, ei ole minkäänlaista
merkitysdtä. Niinmuodoin pitäisi kyetä
suhtautumaan "luontevasti" myös uuden
elämänkumppanin entiseen puolisoon/rakastajaan.
Kaikenlaiset ajatukset siitä, että noiden kahden
välillä on olut jotakin, tulisi täysin sulkea
pois. Pikemminkin pitäisin tärkeänä sitä, että
puhutaan avoimesti kaikesta siitä, mitä on ollut
ennen. Itse apasin nykyisen suhteeni täytettyöni
70 vuotta - hänellä on elämää takanaan 62 vuotta.
Toki sinne mahtuu kokemuksia. Ei niistä saa olla
mustasukkainen - ei edes siinä tapauksessa, että
joutuu kohtaamaan naamakkain asianomaisen
henkilön, jonka kanssa nykyinen rakastettu on
aikoinaan ollut "SUHTEESSA".
Harmaa

se on kuin käytetty auto: maksat ja huollat
palkkioksi saat kyytiä!

Kun olet aikuinen ja fiksu ihminen niin voit
suhtautua vaimon (miehen) entisiin
luonnollisesti - mikä on mennyttä sillä ei ole
merkitystä. Voit suhtautua heihin neutraalisti
tai kuin vanhoihin ystäviin tai tuttaviin, mikäli
niin haluat.
Ainoastaan silloin, jos entisiä suhteita salataan
ja peitellään niin voi ajatella, että puolisolla
on tunteita jäljellä heitä kohtaan.

Sanoisin, että ei mitenkään, jollei ole
muunlaista tuttavuussuhdetta sinun ja heidän
välillään. Yleensäkin voit olla heidän kanssaan
ihan kaveriakin.Älä ainakaan osoita heille
mieltäsi, sillä silloin olet häviäjä.
Vaimosi on valinnut sinut ja sinä hänet, nuo
vanhat tuttavuudet ovat hävinneet siinä
kilpailussa.
Kuvittele myös, että tällaisessa tilanteessa on
varsin moni muukin, et ole ainoa.
Muista että ne ovat vain vaiheita ihmisen
elämänkerrassa, jotka ovat alkaneet ja loppuneet.
Menneisyyttä et saa muuttumaan, mutta kyllä
suhtautumisen siihen.
Suuntaa siis katseesi tulevaisuuteen.