Jos hoitsukundi on tääl niin ois kiva jos vas auttaa kun niin viisas on.
Et ongelmana on tätini kuolema.
Tätini kuoli noin. 2 kuunauttasitten auto onnettomuuteen.
Nyt hänen kuolemansa jälkeen tuntuu niin jännältä.
Ihan kuin koko ajan tulis mieli vana itkeä ja itkee.
Siis se tunne on niin outo.
Tuntuu kuin ei olisi enää ketään jolle kertoa kaikki hyvät ja huonot,oudot ja vähän eksottisimmatkin asiat.
Vaikka minulla on rakastava äiti ja isä.
Kun äitini kysyi vointiani sairaalassa purskahin vain itkuun.
Enkä ollen kaan tiedä miten se loppuu.
Tänään löysin tätini kirjoittaman miistion jonka nimi on muista nämä,ajattele,olet kaunis ulkoa olethan siisäsltäkin?
Siinä on kaiken laisia opetuksi esim.kultainen sääntö,ei auta itkunarkkinoilla vaikka maito kaatusi lattialle.
Ja muita tälläsiä.
Olisiko jotain neuvoa hoitsukundilla tai jollakin mulla tilanteeseen.
Änteeksi että tulinpitkä,toivottavasti jaksoit lukea
Et ongelmana on tätini kuolema.
Tätini kuoli noin. 2 kuunauttasitten auto onnettomuuteen.
Nyt hänen kuolemansa jälkeen tuntuu niin jännältä.
Ihan kuin koko ajan tulis mieli vana itkeä ja itkee.
Siis se tunne on niin outo.
Tuntuu kuin ei olisi enää ketään jolle kertoa kaikki hyvät ja huonot,oudot ja vähän eksottisimmatkin asiat.
Vaikka minulla on rakastava äiti ja isä.
Kun äitini kysyi vointiani sairaalassa purskahin vain itkuun.
Enkä ollen kaan tiedä miten se loppuu.
Tänään löysin tätini kirjoittaman miistion jonka nimi on muista nämä,ajattele,olet kaunis ulkoa olethan siisäsltäkin?
Siinä on kaiken laisia opetuksi esim.kultainen sääntö,ei auta itkunarkkinoilla vaikka maito kaatusi lattialle.
Ja muita tälläsiä.
Olisiko jotain neuvoa hoitsukundilla tai jollakin mulla tilanteeseen.
Änteeksi että tulinpitkä,toivottavasti jaksoit lukea
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuolema on aina lopullinen asia. Silloin ihminen poistuu keskuudestamme ja jäämme kaipaamaan häntä. Mitä läheisemmäksi tuntee kuolleen henkilön, sen suurempi kaipuu ja ikävä yleensä on. Meillä jokaisella on oma tapamme surra ja työstää tuota ikävää tapahtumaa. Toiset pystyvät melko pian palamaan normaaliin päiväjärjestykseen, toiset taas hukuttavat surunsa työhön tai muuhun toimintaan, jotkut surevat ja surevat eivätkä osaa siitä päästä yli mitenkään. Ei omaa suruaan tarvitse hävetä tai peitellä, tuo se rohkeasti esille sellaisena kuin koet sen. Surutyössä voit tukeutua kuolleen tätisi jättämiin viesteihin, kirjoihin, kuviin, esineisiin tms, se helpottaa surua kun niitä saa tutkia ja mieleen niin hyviä kuin ikäviäkin muistoja. Se, että vainaja on tätisi, ei tee siitä kaukaisempaa, sinä koet hänet läheiseksi ja sillä hyvä. Hän on ollut sinulle tärkeä ihminen.
Itse työssäni kohdannut todella paljon kuolevia ja kuolleita henkilöitä, kuolemaan ei koskaan totu. Monesti työssään siitä tekee mekaanisen suorituksen, jolloin sitä vain pesee ja valmistaa vainajan ja siirtää hänet kylmäkaappiin. Mutta kuolema on kuitenkin koko ajan läsnä kun siinä työssään joutuu vainajaa katsomaan ja koskemaan. Mutta koskaan en ole kuolemaa pelännyt kun olen sen kohdannut. Monesti sen surutyön tekee vasta kotona töiden jälkeen. Olen myös itse kovin herkkä ihminen pohjimmiltani ja usein kun hautajaisissa olen, itken lähes aina.
Kiitos,tuosta oli apua.
Olet niin hyvä tälläisissä.
Kiitos avustasi