Kertokaa tänne teijän ns. Rakkaustarinoita.
Mie alotan omalla jos sitä voi kutsua rakkaustarinaksi
Olin sillo 3lk,hiihtolomalla Espanjassa.
Näin siellä tosi mukavalta vaikuttavan pojan.
Ei siinä nä sit hittojakaan.
Se tuli juttelee mulle ja monesti leikittiin hippaa hotellimme viereisellä leikki aluella.
Tää poika oli Ranskasta,mutta puhui silti ihan hyvää suomea pari sanaa.
Ja itse osasin myös Ranskaa hiukan.
Joten sykkas hyvin.
Kun olin 6lk tää poika oli muttanut äitinsä kanssa Suomeen.
Ja sattumalta samalle paikka kunnalle kuin minä.
Tuli sit uutena oppilaana koulumme.
En oikein ekana hän tä tunnistanut kun silloin oli auringosta ruskettunu ja 3 v. Nuorempi.
Hän silti tunnisti minut.
Ensimmäisenä päivänä kun hän tuli luokkaan ja esitteli itsensä hän pyysi opettajalta istua ikkunan vieressäolevalla pulpetilla.
Opettaja suostui ja hän sitten tuli viereeni.
Ekana se oli hiukan noloa.
Kun sellanen söpö vaaleahiuksinen,urheilullinen,kaiken osaava super kimee poika tuli siihen istumaan ja puhui ihan kuin oltais tunnettu (niinkuin tunnetiin kin,en vain muistanut sitä.)
Olen aina ollut aika ujo,mutta hän oli niin mukava että eihän juttelua voinut ohittaa.
Olin ainoa hänen kaveri koska kukaan muu ei halunnut olla hänen kaverinsa koska oli minun kaverini.
Joten teimme kaikki parityöt yhdessä.
Ylä astella perustettiin pändi.
Minä lailuin ja hän soitti kitaraa.
Lauloimme kovetetuista ja aloimme keksimään omia biisejä.
Se oli hauskaa.
7lk keväällä hän pyörtyi vakavasti kun hän kaatui pyörällä.
Hän matkasi monta päivää sairaalassa
Silloin tajusin kuinka tärkeä hän oli.
Hän heräsi parinpäivän jälkeen ihan kuosissa.
Ja kaikki oli hyvin.
Asiat etenivät ja tehtiin kaikkea yhdessä.
Lopulta aloimme seurustelemaan.
Kaikki on niin ihanaa.
Äitini eikä isäni pidä ajatuksesta että seurustelen tai edes olen vastakkaisen sukupuolen kaveri.
Mutta se ei minua rajoita.
Olen 15 v. Joten mielestäni on ihan huvä aika.
Harmikseni hänen pitää muttaa takaisin Ranskaan koska isän on vakavasti sairas ja hän haluaa olla idänsä luona viimeiseen hetkeen asti.
Mutta sovimme että kun olen käynyt lukion ja saanut naimaluvan,muutan hänen luokseen Ranskaan ja menemme naimisiin.
Mie alotan omalla jos sitä voi kutsua rakkaustarinaksi
Olin sillo 3lk,hiihtolomalla Espanjassa.
Näin siellä tosi mukavalta vaikuttavan pojan.
Ei siinä nä sit hittojakaan.
Se tuli juttelee mulle ja monesti leikittiin hippaa hotellimme viereisellä leikki aluella.
Tää poika oli Ranskasta,mutta puhui silti ihan hyvää suomea pari sanaa.
Ja itse osasin myös Ranskaa hiukan.
Joten sykkas hyvin.
Kun olin 6lk tää poika oli muttanut äitinsä kanssa Suomeen.
Ja sattumalta samalle paikka kunnalle kuin minä.
Tuli sit uutena oppilaana koulumme.
En oikein ekana hän tä tunnistanut kun silloin oli auringosta ruskettunu ja 3 v. Nuorempi.
Hän silti tunnisti minut.
Ensimmäisenä päivänä kun hän tuli luokkaan ja esitteli itsensä hän pyysi opettajalta istua ikkunan vieressäolevalla pulpetilla.
Opettaja suostui ja hän sitten tuli viereeni.
Ekana se oli hiukan noloa.
Kun sellanen söpö vaaleahiuksinen,urheilullinen,kaiken osaava super kimee poika tuli siihen istumaan ja puhui ihan kuin oltais tunnettu (niinkuin tunnetiin kin,en vain muistanut sitä.)
Olen aina ollut aika ujo,mutta hän oli niin mukava että eihän juttelua voinut ohittaa.
Olin ainoa hänen kaveri koska kukaan muu ei halunnut olla hänen kaverinsa koska oli minun kaverini.
Joten teimme kaikki parityöt yhdessä.
Ylä astella perustettiin pändi.
Minä lailuin ja hän soitti kitaraa.
Lauloimme kovetetuista ja aloimme keksimään omia biisejä.
Se oli hauskaa.
7lk keväällä hän pyörtyi vakavasti kun hän kaatui pyörällä.
Hän matkasi monta päivää sairaalassa
Silloin tajusin kuinka tärkeä hän oli.
Hän heräsi parinpäivän jälkeen ihan kuosissa.
Ja kaikki oli hyvin.
Asiat etenivät ja tehtiin kaikkea yhdessä.
Lopulta aloimme seurustelemaan.
Kaikki on niin ihanaa.
Äitini eikä isäni pidä ajatuksesta että seurustelen tai edes olen vastakkaisen sukupuolen kaveri.
Mutta se ei minua rajoita.
Olen 15 v. Joten mielestäni on ihan huvä aika.
Harmikseni hänen pitää muttaa takaisin Ranskaan koska isän on vakavasti sairas ja hän haluaa olla idänsä luona viimeiseen hetkeen asti.
Mutta sovimme että kun olen käynyt lukion ja saanut naimaluvan,muutan hänen luokseen Ranskaan ja menemme naimisiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.