Kerran mökillä ollessamme koiramme sai luun. Tarkkailimme sitä kun se lähti haahuilemaan se suussaan.
Huvitti katsella kuinka se oli piilottavinaan ensin toisen osan ja sitten toisen osan. Kuono oli mullasta mustana.
Tiedän toki koirien vietistä tehdä näin, mutta oli jännä kun se on jo aika iäkäs eikä ole koskaan ennen tehnyt moista, mökilläkään ollessamme. Mistähän päähän yhtäkkiä pälkähti?
Muistaako koira sitten myöhemmin kätkönsä? Meidän ei ainakaan tuntunut muistavan, tai sitten se halusi kätköjen pysyvän salassa...
Huvitti katsella kuinka se oli piilottavinaan ensin toisen osan ja sitten toisen osan. Kuono oli mullasta mustana.
Tiedän toki koirien vietistä tehdä näin, mutta oli jännä kun se on jo aika iäkäs eikä ole koskaan ennen tehnyt moista, mökilläkään ollessamme. Mistähän päähän yhtäkkiä pälkähti?
Muistaako koira sitten myöhemmin kätkönsä? Meidän ei ainakaan tuntunut muistavan, tai sitten se halusi kätköjen pysyvän salassa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
vanhempieni koira piilotti aina pentuna luita ja makaroonilaatikoiden paloja. talvella piilotetut makaroonilaatikot paljastuivat lumien sulamisen myötä ja koiralla oli kova työ yrittää kätkeä niitä uudelleen mutaiseen maahan. kun sopivaa piiloa ei sitten löytynytkään, makaroonilaatikkoa kanniskeltiin epätoivoisen aedestakas ympäri pihoja. kevätauringon lämmittäessä me julmat ihmiset otimme koiralta sen vaivalla säästämät pilaantuneet ja haisevat makaroonilaatikot pois.
nykyään koiran vanhentuessa piilotukset kotipihalle (jossa se saa edelleen juosta vapaana) ovat jääneet. sensijaan aina kun päästään mökillä luonnon helmaan (iso saari) ja juostaan kallioilla jos minkäkin elukan perässä, ruvetaan taas piilottelemaan saaliita. liekö tuolla piilottelulla jotain tekemistä "villi ja vapaa" tunteen kanssa. olisikohan koirallesi iskeny jonkinlainen "viidenkympin villitys", jossa ollaan viimeisen kerran "villejä ja vapaita"