Olen hyvin hämmentynyt tilanteestani, jossa olen korviani myöten ihastunut työkaveriini. Siis minulle käy työpaikalla näin. Ensimmäisen kohtaamisen ensimmäisten sekuntien aikana se iski, mikä nainen! Kerrankin kaunis, karismaattinen ja lisäksi fiksu ja meillä töissä!
Tunne on vain vahvistunut vaikka ammatillinen järki ja panssari on käytössä täydessä mitassaan. Välillä aistin myös hänessä hämmentyneisyyttä, hämillistä hymyilyä ja katseen välttelemistä keskustelussa jne, ikään kuin hän ei uskaltaisi katsoa minua silmiin. Eipä silti, helpompi niin, niihin silmiin voisi upota. Jossain vaiheessa tuntui, että hän on kiinnostunut ja utelias minua kohtaan ja ottaa kontaktia - tai niin halusin tulkita. Hyvin sosiaalisena ihmisenä iloinen juttelu ei ole mikään ihme, taisin vain imarrella itseäni.
Kun olemme samassa kokouksessa, olen tietoinen jokaisesta eleestä ja sanasta. Melko kuluttavaa keskittyä samalla itse asiaan ja käyttäytyä loogisesti ja rennosti! Kaikki tavanomainen ihastumiseen liittyvä hämmennys on tuttua. Käyttäydyn hänen seurassaan joko ylivirittyneesti tai nyttemmin korostetun viileästi. Viileyden valitsin hallitakseni itseäni vaikka sydämeni itkee. Haluaisin niin paljon vain jutella ja tutustua, koska kohtaamisten jälkeen olen onneni kukkuloilla. En tiedä, onko millään hänelle mitään väliä, aivan kuin hänkin olisi vetäytynyt.
Hän on perheellinen (fakta) hetero (vahva oletus), joistakin kommenteista päätelleen muutenkin vähemmän tuttu muunlaiseen suuntautumiseen liittyvien asioiden kanssa.
Tilanne on ihan patti. Työrooliemme takia en voi tehdä minkäänlaisia peliliikkeitä, jos haluan säilyttää uskottavuuteni. Työyhteisö on tiivis ja reagoi aina mahdollisiin tai luultuihin suhteisiin. En myöskään halaja perheenäidin pakkeja tai tyrmistystä... Niinpä riudun työpöytäni ääressä ja kulutan aikaa tänne kirjoittamiseen. Ja odotan lomaa, jotta voisin unohtaa. Ja kuitenkaan en odota, koska...niin.
Tunne on vain vahvistunut vaikka ammatillinen järki ja panssari on käytössä täydessä mitassaan. Välillä aistin myös hänessä hämmentyneisyyttä, hämillistä hymyilyä ja katseen välttelemistä keskustelussa jne, ikään kuin hän ei uskaltaisi katsoa minua silmiin. Eipä silti, helpompi niin, niihin silmiin voisi upota. Jossain vaiheessa tuntui, että hän on kiinnostunut ja utelias minua kohtaan ja ottaa kontaktia - tai niin halusin tulkita. Hyvin sosiaalisena ihmisenä iloinen juttelu ei ole mikään ihme, taisin vain imarrella itseäni.
Kun olemme samassa kokouksessa, olen tietoinen jokaisesta eleestä ja sanasta. Melko kuluttavaa keskittyä samalla itse asiaan ja käyttäytyä loogisesti ja rennosti! Kaikki tavanomainen ihastumiseen liittyvä hämmennys on tuttua. Käyttäydyn hänen seurassaan joko ylivirittyneesti tai nyttemmin korostetun viileästi. Viileyden valitsin hallitakseni itseäni vaikka sydämeni itkee. Haluaisin niin paljon vain jutella ja tutustua, koska kohtaamisten jälkeen olen onneni kukkuloilla. En tiedä, onko millään hänelle mitään väliä, aivan kuin hänkin olisi vetäytynyt.
Hän on perheellinen (fakta) hetero (vahva oletus), joistakin kommenteista päätelleen muutenkin vähemmän tuttu muunlaiseen suuntautumiseen liittyvien asioiden kanssa.
Tilanne on ihan patti. Työrooliemme takia en voi tehdä minkäänlaisia peliliikkeitä, jos haluan säilyttää uskottavuuteni. Työyhteisö on tiivis ja reagoi aina mahdollisiin tai luultuihin suhteisiin. En myöskään halaja perheenäidin pakkeja tai tyrmistystä... Niinpä riudun työpöytäni ääressä ja kulutan aikaa tänne kirjoittamiseen. Ja odotan lomaa, jotta voisin unohtaa. Ja kuitenkaan en odota, koska...niin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihan turhaan tuhlaat aikaasi. Unohda koko juttu. Tää stoori on kuultu triljoona kertaa.
Jos on itsellä katkeria kokemuksia, ei Se tarkoita että jokainen lovestoori olis tuhoon tuomittu!
Onks susta sit ihan ok viritellä suhdetta perheelliseen (mies mukana) naiseen?!
Mä olen naimisissa ja kuolaan naisten perään. Kyllä musta tuntuis tosi kurjalta sitten vanhana miettiä, että olis vaan pitäny uskaltaa elää.
Eli pettäminen on sinusta ihan ok,avioliitosta huolimatta, vain jotta omat halut tulee tyydytetyksi ja tätä olisi kiva vanhana muistella?
Eihän Se ole pettämistä jos kaikki osapuolet on tilanteen tasalla. Eihän siinä kenenkään luottamusta petetä.
Kaunis kirjoitus. Ihastuminen voi todellakin olla riipaisevaa, jos tuntuu että vastapuoli antaa jotain merkkiä, mut ei sitten loppupeleissä olekaan mukana.
tarinassasi oli paljon tuttua. Minä kun menin uuteen työpaikkaan, huomasin suloisen nappisilmän ja tiesin heti, -tuohon mä tuun rakastumaan. Sen takia sitten välttelin häntä aika pitkään, kun en halunnut ihastua yksipuolisesti. Enhän tiennyt hänen suuntautumistakaan. enkä tiedä vieläkään, mutta elämäntilanne antaa kyllä viitteitä siitä että miehet ei ole kiinnostaneet.
Niinhän Se kuitenkin on, että kyllä Se luonto ajaa tikanpojan puuhun. Välttely jäi pois, ja nyt olenkin ihan pää pyörällä tämän nappisilmän lähellä, ja olis niin ihanaa olla vielä vähän lähempänä. Työasioihin keskittymisen vaikeus on myös tuttua. Tuntuu myös että eräskin tarkkanäköinen työkaveri on huomannut mun kaihoisat katseet tämän suloisuuden suuntaan.
et semmosta... Tänään nappisilmä on vapaalla mut huomenna taas hämmennystä luvassa....
Saisitko tavattua hänet vapaa-ajalla jossain muodossa, neutraalilla maaperällä? Työpaikan ihastumiset ovat kyllä raastavia, samaan aikaan niin ihanaa ja niin tuskallista. Itselläni myös samantapainen tilanne ollut jo pidempään, joskin olen kohteeni kanssa toisinaan päässyt jo vähän pidemmällekin ja tiedän, ettei hän ole hetero. Pattitilanne kuitenkin joka tavalla. Tunteeni ovat liian vahvat, että voisin vain "luovuttaa".
Hei halooo... meilläpä kävi näin, että ihastuin "hetero"pomooni .. En kuullu enkä nähnyt muuta kuin hänet.. Peliä oli ilmassa monta kuukautta ennenkuin alkoi tapahtumaan. Noh, sit kävi ilmi että hän tunsi samaa minua kohtaan ja kuinka ollakkaan, ollaaan nyt oltu yhdessä 8 vuotta, meillä on lapsi ja koira ja koti ja mökki ja mikä tärkeintä, toisemme. Onneksi elämä kuljetti myös näin ettei tarvinnut pitkään hänen alaisuudessaan työskennellä. Ollaan kuitenkin samassa yrityksessä edelleen, mutta se ei onneksi haita mitään. JOTEN näinkin voi käydä!!! Koska, You know, rakkaus ei kysy:)
Kiinnostaisi tietää, millä tavoin lopulta tietää hänen varmoista tunteista? Itse olen hieman samassa tilanteessa, mutta tuntuu, ettei ihan vielä ole se oikea hetki pamauttaa tunteista, vaan vielä jonkin aikaa pelailla ja antaa toisen sopeutua :)
Onko aloittaja avoimesti naisiin suuntautunut?
Sama tilanne, mutta olen se varattu "hetero" nainen. Tunteita on molemmilla, mutta en tiedä, miten vakavissaan hän on kanssani vai jääkö kiinnostus flirttailun tasolle. On meillä ollut hetkemme, mutta pettämistä ei ole tapahtunut, joten ehkä on tullut aika pistää homma jäihin lopullisesti. Liian raastavaa jatkaa näin. Paitsi että nähdään joka päivä ja enhän mä voi unohtaa. Jos hankkis uuden työpaikan ja pariterapiaa? Mietin jo että teen lapsen, jotta voin jäädä äitiyslomalle ja unohtaa, erittäin huono idea tiedän :)
Täällä myös, miehen kanssa parisuhteessa (avoliitto, ei lapsia) elävä naishenkilö ja olen lääpälläni naispuoleiseen työkaveriini. Olen siis ilmeisesti bi, vaikka luulin olevani hetero. En voi asialle mitään nyt, mutta uskon vahvasti, että jos tämä toinen nainen jotenkin ilmaisisi vastaavansa tunteisiini, lähtisi mies vaihtoon. Että go for it vaan, ehkä se sinunkin toinen osapuoli on bi ja ehkä vastaa tunteisiisi kuitenkin -harvemmin näitä asioita kahvipöydässä huudellaan.
Itse olen ihan samassa tilanteessa, minä heterona itseäni pitänyt miehen kanssa avoliitossa oleva 40 nainen olen rakastunut naispuoliseen työkaveriini, hämmentävä mutta niin ihana tunne. En myöskään tiedä työkaverini tunteista minua kohtaan, mukava ja seurassani viihtyvä hän on mutta olisiko siinä mitään muuta..aika näyttää.
Voi elämän kevät, kertokaa se!!!
Ei ole helppoa kertoa, entäpä jos toinen ei olekaan yhtään kiinnostunut ja on ehkä täysin hetero, kyllä olisi vaikeaa olla töissä sen jälkeen. Sitä vain odottaa, että toinen antaisi jonkin selkeän merkin, että on kiinnostunut, esim. koskettaisi hellästi, sitten siihen voisi vastata ja tilanne toivottasi etenisi mutta ehkä se toinen osapuoli odottaa itseltä sitä samaa, hankalaa on!