Marsun kastrointi

Entä tytön suhtautuminen kastroituun poikaan?

Henkilökohtaisesti olen kaikenlaista eläinten kastrointia varten, ellei tarve ole aivan älyttömän korkea. Ihmisillä on suuri vastuu, ja sitä käytetään kastroimalla viattomia eläimiä.

Mutta se on vain minun mielipiteeni.

Hei vaan!

Meidän poika kastroitiin kun hän oli n.9kk vanha. Pojan voi kastroida siis aikaisintaan 6kk:n iässä. Kastrointi maksoi meillä n.80e ja sen suoritti Pilvi Lassila.

Kastraatiopäivä sujui käytännössä näin:

Aika lääkäriin oli heti aamupäivällä, poju sai aamupalan ihan normaalisti ja sai evääksi eläinlääkärireissulle palan kurkkua.

Vein pojan lääkäriin, missä lääkäri ensin tutki sen, että se kestää leikkauksen ja on ihan OK kunnossa muutenkin.

Sitten se sai nukutuspiikin kahtena osana ja ne pistettiin sen takajalkoihin ettei yhteen kohtaan tule kauheaa paisetta.

Minä jätin pojan lääkäriin ja lähdin päiväksi muualle.

Poika oli ensin leikkauksessa, sitten hänet siirrettiin heräämöön heräilemään. Poju oli vähän pökkyrässä kun menin häntä hakemaan, mutta oli jo selvästi hereillä.

Eläinlääkäriin olisi voinut ottaa jotain ruokaa mukaan, sellaista mitä on helppo syödä (siis pieneksi pilkottua) ja mikä on marsun erityistä herkkua, koska on erityisen tärkeää että marsu heti leikkauksen jälkeen alkaa syömään ja juomaan, pisuttamaan ja papanoimaan. Mutta meillä ei tosiaan ollut mitään mukana, herkut oli tarjolla vasta kotona.

Leikkauksen jälkeen on erityisen tärkeää huolehtia myös siitä, että marsulla on lämmin, se tulee sijoittaa häkkeineen sellaiseen paikkaan missä ei missään nimessä vedä, meillä varmistin vetämättömyyden kietomalla peitteitä häkin ympärille kuitenkin niin että ilma kiersi OK.

Häkissä mussukkaa odotteli pieneksi pilkottua vesimelonia ja kurkkua - herkkua.

Ja vuorokauden sisään se alkoikin syödä, juoda, papanoida ja pissailla ihan normaalisti.

Eli meidän poju selvisi hyvin: "pusseihin" jäi reiluksi viikoksi tikit mitkä sulivat itsestään pois. Poju ei ollut missään vaiheessa kiinnostunut niistä, eikä ne näyttäneet häiritsevän elämää millään tavalla.

Mitään identiteettikriisiäkään ei tullut :)

Kun leikkauksesta oli jotain kolmisen viikkoa, poju pääsi asumaan tyttelin kanssa samaan häkkiin :) Poju kosiskelee tytteliä yhä, vaikkakin pörisee vähemmän kuin aikaisemmin. Ja vähänkö poju on silminnähden onnellinen kun saa asustella tyttelin kanssa, samoin tytteli on aivan ihastunut pojuun: ne viipottavat peräkanaa pitkin häkkiä ja illantullen pötkähtävät saman tyynyn kulmille nukkumaan, vaikkakin eivät sentään ihan vierekkäin :)

Meidän mussukan luonne ei sen kummemmin ole muuttunut leikkauksen jälkeen, yhtä hassu ja touhukas se on nyt kuin ennenkin :) Minulla jäi tosi hyvä mieli kastroinnista, se on ihan turvallista kun sen suorittaa ammattilainen :)

Pojalla on nyt sitte kastrointiaika perjantaina aamulla. Toivotaan että kaikki menee hyvin, ja saadaan terve ja temperamenttinen poika lekurilta takas! Ja sitte ei ku tyttöä metsästämään...

Joo...Kastrointi suju oikein mallikkaasti sekä marsuliinin että emännän mielestä... Mitää kastrointia ei nimittäin tarvittu, ku Kaustinen osottautuki tytöksi :) Tässä sitä nyt yritetään totutella ajatukseen tyttömarsusta...ja toista tyttöä aletaan ettimään... Vuosi ehdittiin Kaustista pitää poikana. Että näin meillä!