oon ollu jo pitkään ihastunut vuosia itseeni vanhempaan, perheelliseen ja aviomiehelliseen heteronaiseen. vaikka en aio enkä ole toiminut ihastukseni suhteen millään tavoin, välillä tuntuu että ihastukseni haittaa ystävyyttämme.
onko kokemuksia? oletko kertonut ihastuksellesi? ja jos, niin miten se vaikutti suhteeseenne?
onko kokemuksia? oletko kertonut ihastuksellesi? ja jos, niin miten se vaikutti suhteeseenne?
Vastaukset 22
Vanhimmat
onko kokemusta heteroihin rakastumisista?
Onko olemassa yhtään lepakkomimmiä, joka ei olisi edes kerran rakastunut hetskumimmiin - tuskin.
Siitä taas kannattaako mennä kertomaan on monenlaista reaktiota liikkeellä. Joku hetskunainen voi olla ihan asiallisen ymmärtäväinen, mutta on niitäkin, jotka muuttuvat "viileiksi" pikkuhiljaa.
Mutta ei tuokaan, vuosia ihastuneena oleminenkaan ole kyllä mukavaa :(
Kannattaisko sun vähitellen onkia ystäväsi mielipiteet selville aiheesta "vinoviettisyys" ja sen perusteella edetä mahdollisessa kertomisessasi.
Vaikea sanoa ja paree kun ei sano mitään, kun kokemuksia on kuullut olevan kaikenlaisia. Ihanne tapaus olisi aina se, että hetskuystävät olisivat sen verran inhimillisiä ja ymmärtäväisiä, että heidän kanssa voisi pitää rakentavan keskustelun asian tiimoilta ja sen jälkeen voisi jatkaa puhtaalta pöydältä "rehellisin" mielin....
Onnea ja yritystä päädyit sitten mihin tahansa ;)
että tää vanhempi nainen vois tuntea sua kohtaan jotain muutakin, kuin ystävyyttä, näähän on tällaisia veteen piirrettyjä hommia nää suuntautumisasiat usein.
Ei tuo mikään kovin vieras yhtälö ole. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos on varma omista tunteistaan ja valmis uhrautumaan asian eteen niin turha sitä asiaa on yksin päänsisällä vatvoa.
Eli mielestäni sun pitäs ehdottomasti kertoa jos tunnet että hän on riskin arvoinen. Tietysti on monta tapaa kertoa asiasta ja kannattaa vähän utsia toisenkin tunteita selville. Kertomisessa on riskinsä, mutta mitä tässä elämässä saavuttaa jossei ota riskejä. =)
Hyvä ystävä ymmärtää vaikka olisikin 100 % hetsku ja aina on mahdollisuus muuhunkin. Olet miettinyt asiaa jo pitkään siis, mielestäni silloin ainakin kannattaa kertoa jos asia vaivaa sua. Sen jälkeen on helpompi jatkaa eteenpäin kävi miten kävi...
Tämä on vain henkilökohtainen mielipiteeni asiasta. =)
Sama täällä,olen tykästynyt vanhempaan naiseen ja käsittääkseni hän on hetero.Tosin kyllä jokainen vaistoaa,jos toinen nainen hehkuttaa jollekin.Kerroin hänelle pitäväni erittäin paljon hänestä ja kerroin myös rakastavani häntä.Sen jälkeen oli hiljaiseloa 2kk,kunnes soitin hänelle.Hän halusi vain tietää,mitä haluan hänestä?Johonka en pystynyt enään vastaamaan täysin rehellisesti vaan kerroin mielelläni olevani hänen ystävänsä myös jatkossa.Nyt ollaan siis ystäviä ja olen tullut siihen tulokseen,että en siihen pysty.Olemaan siis vaan ystävä.Yritän unohtaa hänet,mitä kyllä epäilen ettei tule tapahtumaan.En pysty tapaamaan häntä,liian paljon kysymyksiä ilman vastauksia.Toivotan sulle parempaa mahdollisuutta.
Mä olen ollut myös ihastunut ystävääni jo vuoden, joka on myös hetero. Se tietää asista ja voidaan silti olla kavereita. Toisaalta meidän suhde on aika kuluttavaa ainakin minulle, sillä itse haluan enemmän. Toisaalta en halua/pysty pistämään välejä kokonaankaan poikki sillä se tuntuisi liian vaikealta. Joten kituutan nyt sitten tässä tilanteessa, vaikka välillä tuntuu etten kestä enää.
Pahinta tai toisaalta parasta on se että humalassa ystäväni voi olla lähelläni, halailla ja pussailla, mutta hänelle se on vaan omien sanojensa mukaan pelleilyä ja hauskanpitoa. Tiedän myös että voin lopulta karkottaa ystäväni tunteillani (olen nimittäin aika mustasukkainen miehistä keitä hänellä on), jos en opi suhtautumaan häneen kuin muihin ystäviini.
Pitäisi kai löytää joku uusi ihana tyttö, joka veisi jalat alta, niin voisin unohtaa tunteet tätä heteroystävääni kohtaan. Mutta siihen asti *huokaus* jatkan haavelemista...
tilanne minullakin. Olen ollut jo pitkään ihastunut erääseen naiseen, joka luultavasti on hetero. :( Ainakin hänellä on lapsia. Vaikka eihän tuo tietysti kaikkea kerro. Mutta kuitenkin. Sormusta vasemmassa nimettömässä hänellä ei kuitenkaan ole..
Jooh, on tää tuskallista. Tämä tilanne on sen verran monimutkainen, etten voi kertoa hänelle mitään. Toisaalta minusta tuntuu, että hän aavistaa jotain kun käyttäydyn hänen läsnäollessa kuin umpirakastunut. Sekoilen sanoissani ja jään vain tuijottamaan häntä. Läpinäkyvää, siltä minusta tuntuu. En vain tiedä mitä tehdä kun mahdollisuuteni ovat rajalliset. Pitäisi vain saada hänet pois mielestäni, mutta miten ihmeessä se onnistuu?! Hmm, vaikeaa, vaikeaa..
Heteronaiset eivät kiinnosta ollenkaan.
onhan noita ollut. aina olen jossain vaiheessa kertonut kun en ole enää kestänyt tilannetta. pari ystävyyssuhdetta katkesi, mutta useimmat säilyivät tai katkesivat myöhemmin mutta muun syyn takia.
kokemusta tuollaisesta. Joskus teininä toki heterokaveriini hieman ihastuin, mutta en tosiaan rakastunut tai mitään sellaista. Eipä muita kokemuksia ole.
olin rakastunut heteroon.vaihdoimme pitkiä katseita,ihania hymyjä,halasimme usein.tuolla toisellakin oli tunteita minua kohtaan näin sen selvästi hänen silmistään ja olemuksestaan.tätä leikkiä jatkui vuoden päivät.vihdoin päätin että nyt tai ei koskaan ja ostin hänelle lahjan jossa kerroin hänelle tunteistani.hän perääntyi perheensä suojaan.olin toisaalta pettynyt mutta toisaalta tiesin että näin käy.vaihdamme vieläkin katseita ja halaamme kun näemme mutta se tunteiden palo on poissa.en kadu että kerroin hänelle sillä silloinen olotila tuotti niin paljon tuskaa ettei sitä voinut enää pidemmälle jatkaa.
siis henkilö ei ollut varattu? ehkä henkilö oli bi mutta ei ollut harrastanut seksiä saman sukupuolen kanssa,joten ehkä uusi ja absurdi tilanne pelotti.
itse olin pitkään pitänyt itseäni heterona jolla oli biseksuaalisia taipumuksia...sitähän potaskaa ihmisille joskus selitetään...ei ollut yhtään kokemuksia naisista,sitten yhtäkkiä eräänä päivänä ihastuin tyttöön. olin todella hämmentynyt.
suhde ei koskaan edennyt kunnon seksiin asti,taisin arastella kokemattomuuttani. nyt jälkeenpäin harmittaa että juttu päättyi,ja olen biseksuaalina yhä kokematon, "neitsyt" naisten kanssa. mutta kyllä kai joku kaunis päivä..nykyään voin jo kuvitella seurustelevani vakituisesti myös naisen kanssa. mutta ensimmäinen kunnon ihastus naiseen oli aikamoisen itsetutkiskelun aikaa!
ja perhettä oli ja sen suojiin hän pakenikin.juuri äsken nähtiin ja vaihdettiin muutama sana.olen hänelle hiukan katkera kun hän ensin antoi ymmärtää että kiinnostaa mutta tosi paikan tullen sitten perääntyikin.varmaan pelkoa siinä ja asutaan pienellä paikkakunnalla.
Mitenkähän moni niistä naisita, joihin toiset naiset ihastuvat, on niitä todellisia heteroita?
Minuakin joku voi pitää monien ulkoisten tunnusmerkkien vuoksi selvänä tapauksena (=heterona), vaikka se on aika kaukana totuudesta. Ja toisaalta tuntuu, että jotkut myös aavistavat asian oikean laidan (ja ne, jotka aavistavat, ovat usein niitä todellisia heteromiehiä!!!)
Ja joskus se pako heterosuhteeseen voi olla halua säästää niitä ihmisiä, jotka ovat itselle tärkeitä. Silloin vaaka kallistuu joidenkin muiden asioiden puolelle ja ne voittavat omat mieltymykset ja halut.
että moni sanoisinko nuorehko lesbo helposti rakastuu vanhempaan ja hiukan äidilliseen nainseen , oli se sitten hetero tai lesbo.
Minusta se on hiukan huolestuttavaa, joistain ihan normaalia. Mutta mikä siinä on että n.20 tyttö ihastuu 40v naiseen. Ja juujuu kokemus lisää viehätysvoimaa, mutta mä en vain sitä tajua.
Itse ole 34 ja en todellakaan olisi edes imarreltu siitä jos joku alle 25 kertoisi että on ihastunut. Ja en mä tarkoita ettei alle 25 ole tunteita yms mutta liian iso ikäero on aina liian iso kokemusero.
ei aina kerro kokemattomuudesta eikä vanhuus kokeneisuudesta. tarkoittaapi että ikä ei todellakaan kerro kaikkea ihmisestä! ja ihmettelenpä, mitä tuo kokemus merkkaa. jos on tosirakkaus kyseessä niin ei siinä paina ikäerot eikä kokemattomuus/kokeneisuus...
että mikä siinä mahtaa olla kun niin monille käy että ihastuu palavasti huomattavasti vanhempaan.
Ja uskoisin että elämänkokemusta on väkisinkin enenmmän 40 v kuin 20v.
Mutta joo, olkoon. Kunpahan olen joskus moista miettinyt.
että monet harmittelevat sitä kun ihastuvat ja rakastuvat bisseihin tai heteroihin ja sitten käy niin että ihastuksen kohteet vaan ovatkin "leikkineet". Näihin juttuihin tarvitaan aina kaksi osapuolta, joskus useampi näissä kolmiodraamoissa. Moni bi-seksuaali etsii itseään ja joku heistä löytää itsensä jonain päivänä enemmän naisiin suuntautunena, joku taas enemmän ehkä miehiin suuntautuneena, toiset taas lentävät kukasta kukkaan ja haluavat kaiken elleivät sitten pidä miestä ja naista yhtä aikaa. Sellainen elämä ei välttämättä ole henkisesti mitenkään helppoa kenellekään osapuolelle, tosin poikkeuksiakin varmaan on. Myös ns. heteronaiset saattavat tuntea vetoa toisiin naisiin etenkin jos niitä viboja jostain suunnalta alkaa tulla. Kukaan ei ole täällä yksin ja nuo ihmisten tunnetilat, ihastumiset ja rakastumiset kyllä vaikuttavat usein ympäristöön ja siihen kohteeseen, joskus yllättävälläkin tavalla. Haluan vain sanoa ettei ole kenenkään vika jos näissä kuvioissa tulee "takkiin". Moni lesbokin etsii vielä itseään, kuten suurin osa ihmisistä koko eliniän, puhumattakaan bisseistä tai heteroista, joille yhtäkkiä tarjoutuu mahdollisuus laajentaa identiteettiään seksuaalisella alueella. Ihminen on muuttuva olento ja nykyään kun kaikki tuntuu olevan sallittua ja vapaata ja itsensä toteuttaminen on huipussaan ja maailma on kuin karkkikauppa aikuisille....olisi tietysti ihanaa että kaikille se rakas löytyisi ja että siihen rakkaseen voisi luottaa edes jossain määrin. Mikään muuhan täällä ei lopulta ole varmaa kuin kuolema.
Joskus voi olla niin että 28-vuotias nainen on paljon kokeneempi kuin 44-vuotias nainen. Ikä ei ole aina sidonnaista kokemukseen. Iät ovat vaan numeroita eikä mitään kokemusmittareita.Itse olen seurustellut 16 vuotta vanhemman naisen kanssa, ja olin itse paljon kokeneempi, enkä pelkästään seksin suhteen.Olet väärässä, ei ole mitään kaavaa -> (kokemus-ikä). Toki vanhemmalla on elettyjä päiviä enemmän,mutta miten hän ne päivänsä on viettänyt ja elänyt...
Milläs sen ihastumisen estää? Kunpa voisikin päättää keneen haluaa rakastua: "tuo on hetero, tuohon en ihastu, tuo taas...". Joo. Minäkin olen jo pari vuotta ollut polvillani erään naisen takia, joka asu/i avoliitossa miehen kanssa. Ei hyvä, mutta millä tavalla lopetan tunteeni? Miten saan tämän tunteen poistumaan?Joskus tuntuu, että alitajuntani täytyy vaistota hänestäkin jotain, koska yhä uudelleen menen hänestä sekaisin. Mutta todennäköisimmin olen vain itse ihastuksestani niin sekaisin.
jos kokeilisit vaikka ajatella muita asioita ja ihmisiä niin todennäköisesti ajan kanssa helpottuu.
Tuntee syntyy siitä mitä ajattelet ja ajatuksia onneks voi itse ohjailla , hankalaa se tosin välillä on, mut helpottaa aikanaan..
No juu on sitä kokeiltukn ajatella kaikenlaista muuta, purtu hammasta ja katsottu poispäin. Mutta vähän vaikea jäädyttää tunteet, kun on toisen kanssa samassa paikassa päivät pitkät, hän tulee vastaan, tulee viereen, lähettää viestiä. Sitten kun vihdoin hetkeksi pääsenkin edemmäs, tekee hän taas jotain niin ihanaa, että kävelen seiniä päin ;/
Pian tulee aika, etten näe häntä enää ollenkaan samoissa ympyröissä, ehkä silloin voin viimein päästää irti ja unohtaa.
Omat kokemukset heteroihin ihastumisista ovat olleet vähäisiä eivätkä ole johtaneet yhtään mihinkään kertomisisa huolimatta. Kaverin puolesta voin seuraavan kertoa kuitenkin kertoa: samassa joukkueessa olivat pelanneet jo vajaan vuoden nti X, lepakko ihan tunnetusti (kuten aika monet muutkin joukkueessa), ja nti Z ns. takuuvarma hetero. Vaan kas kumma, kerran bileissä huomasivatkin, että toinen kiinnostaa kovasti ja siitähän se lähti :) He ovat olleet jo pari vuotta tiiviisti yhdessä ja hyvin menee.
Mihinkään perheenrikkomiseen en kannusta ketään, tuo nyt oli vain pieni muistutus siitä, että tuo heterouskaan ei ole kiveen kirjoitettu juttu ;)