Tässä iässä huomaa, että ystävät ja läheiset ovat ikääntyneet samassa tahdissa kuin itse. Osa heistä on jo muuttanut paremmille metsästysmaille. Huomaa olevansa "suvun vanhin".
Se läheinen ihminen, jonka kanssa on voinut setviä kaikenmaailman asiat, on sairaalloinen, väsynyt ja täynnä omia huoliaan. Keskustelu saattaa mennä pelkästään murheiden luettelemiseksi. Ei silloin kannata omista huolista mainitakaan.
Joskus ammoin saattoi soittaa jollekin kaverille ja purkaa harmejaan ja vaihtaa kuulumisia kevyesti, mutta tänään ei ole yhtäkään sopivaa jäljellä.
Huoli läheisen terveydestä on kannettava yksin. Ei voi rasittaa hyvää ystävää, jolla on itselläänkin juuri menossa hoitokerta ja jatkuva päivystyksessä juoksu. Ei voi rasittaa myöskään toista, jonka puoliso juuri keväällä kuoli. Toipuminen surusta ei edisty, jos joutuu pohtimaan tuttavan terveyshuolia.
Jälkikasvu hätääntyy liikaa. On varottava kertomasta syvimpiä tuntojaan, kerrottava vain asiallisesti, että tutkimuksia tehdään ja kokeissa käydään, taas kerran, ainahan tässä iässä...
Voidaan huomata, että ikä tosiaan ei tule yksin, mutta saattaa jättää yksinäiseksi, arvaamatta.
Se läheinen ihminen, jonka kanssa on voinut setviä kaikenmaailman asiat, on sairaalloinen, väsynyt ja täynnä omia huoliaan. Keskustelu saattaa mennä pelkästään murheiden luettelemiseksi. Ei silloin kannata omista huolista mainitakaan.
Joskus ammoin saattoi soittaa jollekin kaverille ja purkaa harmejaan ja vaihtaa kuulumisia kevyesti, mutta tänään ei ole yhtäkään sopivaa jäljellä.
Huoli läheisen terveydestä on kannettava yksin. Ei voi rasittaa hyvää ystävää, jolla on itselläänkin juuri menossa hoitokerta ja jatkuva päivystyksessä juoksu. Ei voi rasittaa myöskään toista, jonka puoliso juuri keväällä kuoli. Toipuminen surusta ei edisty, jos joutuu pohtimaan tuttavan terveyshuolia.
Jälkikasvu hätääntyy liikaa. On varottava kertomasta syvimpiä tuntojaan, kerrottava vain asiallisesti, että tutkimuksia tehdään ja kokeissa käydään, taas kerran, ainahan tässä iässä...
Voidaan huomata, että ikä tosiaan ei tule yksin, mutta saattaa jättää yksinäiseksi, arvaamatta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miten tuttuja ajatuksia palautuu mieleen, puolison sairastaessa pitkään. Oli otettava huomioon lasten huoli myös, jota ei millään halunut lisätä omilla murehtimisellään.
Opin elämään päivän kerrallaan niin normaalisti kuin oli mahdollista hoitokertojen välissä. Lopulta se osoittautuikin parhaaksi ratkaisuksi myös potilaalle itselleen. Ystävät kyllä pysyivät kuvioissa, mutta emme niinkään purkaneet tuntojamme, vaan iloitsimme yhdessäolosta, tietäen sen olevan rajallista.
Iloinnut olen ystävyyden säilymisestä yhä, vaikka leskeyteni onkin jo vuosia jatkunut, silti pitävät yhteyttä ja tapaamisia.
Myös nämä yhteisöt palstakirjoittelun merkeissä, antaa tunteen mukana olosta, silloin kun kokee olevansa yksin ajatuksineen :) Mukavaa on ollut nähdä Markriinankin maltillista viestittelyä vuosien varrella, heippa
"Ramppa alkoi kalkattamaan" aamulla jo 8 aikoihin, viestitti nyt on heinänteon aika alkanut. Pieni niitty talon edustalla todella kaipasikin niittämistä.
Kyllä on keksitty niittokoneeksi todella mallikas ja tehoisa kone. Nyt ovat sitten lupiinit kadonneet ja angervonjen tuoksua on ilmassa. Keskikesä on kääntymässä uuteen vaiheeseen. Osa linnuista ovat pudottaneet poikaset pesästä maahan lentoharjoituksiin, siivet näyttävät kantavan hyvin.
Kiitos Makriina kirjoituksestasi, sellaista elo on tällä kohtaa elämää,kuten maisitsit, elämän muutoksia on mahdotonta paeta. On vain parasta aamu alkaa pyynnöllä, kiitos että sain päivän alkaa terveenä. Ystävät ovat kadonneet paljolti vanhusten taloihin tai pilvien taakse. Osa soittaa kertoakseen miten hänen päivä on alkanut tuntemuksineen. Lääkitystä näyttää olevan monella varsin paljon, no tätä ikä tuo tullessaan.
Odottelen heinäkuun alkamista jolloin tulevat lapset vierailemaan lastenlasten sekä appivanhempiensa kanssa luokseni..Onpa siinä tohinaa kerrakseen.
Marttojen sivuilta olen etsinyt ja koe kokkaillut
erilaisia soppia ja muita ruuan valmistusohjeita. Pidän marttojen ohjeista ovat hyvin selkeitä oman maan sadosta. Jopa korvapuusteja leivoin ja olivat hyvän makoisia. Kun elää yhden hengen taloudessa tahtoo monet hyvät ruoka-, ja leivonta ohjeet olla unholassa. Myös kasviskeitto jota tänään valmistin, makunsa puolesta onnistui erinomaisesti, vaikka juureksia pilkkoessani Fiskarsin uudella veitsellä alkoi etusormenpää kaipailla laastaria!!!!
Aina sattuu ja tapahtuu, nautitaan päivistä jotka tuovat mukanaan aina uusia
vivahteita ja tapahtumia, kyllä sitä aina selviää kun vain jaksaa luottaa uuteen parempaan aikaan.
Mitenkä sitten kun olen teidän iässä, 70-kymppinen. Nyt olen 59-vuotias. Ei puoliosa, jälkikasvua. On ikäiseni sisko, samalla paikkakunnalla ja toinen noin kahdeksan vuotta nuorempi sadan kilsan päässä. Heillä on omat porukkansa, vävyt ja lapset. Tapaan melkein 88-vuotiasta tätiäni ja hän on vielä kaikin puolin terve ja asiallinen ja touhuaa kaikkea. Muita lähisukulaisa ei ole.
Melkein kaikki ystävät ovat reilusti vanhempia ja sitten kai jään yksin, jos ei uusia tule.
Kirjoitin tuonne 80 palstalle mikä helpotti minua.
Olen reilusti iäkkäämpi ja siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että viihdyn hyvin yksinkin. Ehkä minulle sukulaisia tärkeämpiä ovat ystävät, yksi on seinänaapuri. Lapsilla on omat piirinsä, usein tapaamme, mutta tähän omaan elämääni kuuluu muutakin kuten järjestötoiminta.
Totta. Tutuissa ihmisissäkin näkee samoja merkkejä kuin itsessä. Jotkut poistuvat jopa nimenhuudosta.
Ollaan eletty jo niin kauan että sallii itselleen toivottavasti hitaan ja ehkä arvokkaankin vanhuusvaiheen.