puolustusvietti

Labbis ja karhukoira löytyy takaa. Käytös alkanut keväällä. Nuorempien ja vanhempien lasten kaverit saavat tulla ilman puolustamista mutta vanhimman tyttären kavereita ei siedä. Koira on viety tilanteesta kauemmaksi ja komennettu paikalleen. Vuosi sitten koira säikähti herätessä vieraan lapsen tultua pimeään asuntovaunuun ja sen jälkeen tyttöä koira on karttanut mutta nyt tilanne tämän rauhoittunut.

Mielestäni tämä epävarmuus koirassa on alkanut tämän asuntovaunu tapahtuman jälkeen lapsia kohtaan. On aina hieman varuillaan vieraiden lasten seurassa.

Kyllähän se oikein kasvatus ja koulutus auttaa. Sehän nyt on ihan naurettavaa, että olettaa vaan jonkun koiran olevan semmoinen ettei se opi, että se pidetään poissa "puremisvaaran" takia jne. itsevarma ja rento koira, joka on oikein kasvatettu ja luottaa isäntiinsä, ei pure. Epävarma koira vahtii kaikkea ja kaikkia, silloinkin kun "johtaja" on paikalla (mitä omistaja ei siis ole jos koira on puremisriskinen = koira itse laskee tilanteet missä hyökätä, koska omistaja on niin epävakaa/epäluotettava, ettei sen varaan voi laskea), oli sitten vahtia tai jahtia.

Koira on pidettävä AINA niin ettei se pääse karkaamaan, ja aina eläinten kanssa pitää olla sen verran varovainen ettei lapsia ja koiria opeta ja päästä leikkimään miten sattuu. Aina aikuinen on vastuussa ja paikalla. Se on ihan sama onko se "lapsirakas" vai ei, se ei sitä ole, jos sitä ei oikein kasvateta ja jos lapset eivät kasva myös oikein perheeseen. On täysin typerää olettaa eläimen jotenkin "rakastavan" lapsia luonnostaan. Kyllä koiralla on vahva tunne-elämä eläimeksi, empatiakykyä jopa, se kiintyy perheeseensä: mutta se on silti koira. Koiralle lapset ovat vain epävakaita pieniä ihmisiä, jotka käyttäytyvät arvaamattomasti. Se ei mitenkään erikoisemmin esimerkiksi erota onko ne lapsia vai ei, jos se ei ole tottunut lapsiin. Ihmisille lapsen pureminen on moraalisesti kamalampi teko ja sitä huijutellaan siksi niin paljon. Ihmiset kuvittelevat jollain tasolla, että koira TIETÄÄ että se on lapsi ja silti puree. Koira ei tiedä, eikä sillä ole moraalia, se ei laskelmoi eikä erottele: jos lapsi on "vaarallinen", koira puree sitä siinä missä aikuistakin. Vanhingot äkyvät lasten kanssa useimmiten juuri siksi (ja siksi useammin kuin aikuisten kanssa) että lapset kiljuvat, huitovat, juoksevat karkuun ,eivät osaa käyttäytyä eläinten seurassa jne. ja sen voi ottaa miten haluaa. Opettaa lastaan sen omaksi parhaaksi tai ottaa riskin hokien että kyllä meillä on oikeus ja koirahan ei sitä ja tätä.

Koira pitäisi aina kouluttaa. Määrätietoisesti, rakkaudella ja luottamuksella. Ei koskaan väkivallalla. Loogisesti ja johdonmukaisesti: hyvä johtaja ei ole arvaamaton räyhä tai vaihda sääntöjä, kosta tai ole epälooginen. Tai siis vain ihmisillä esim. työpaikoilla semmoinen ihminen voi päästä johtajaksi: koira ei pidä semmoista ihmistä johtajana koskaan. Se sietää, alistuu, kestää, mutta johtajuus ansaitaan ja siksi huonojen johtajien koirat puree, että koira katsoo että tuo lauman jäsen on niin epävakaa ja "vammainen" että sen puolesta pitää päättää, määrätä jne. Ja tämä pienemmässä mittakaavassa.
On ihan vanhanaikaista uskomusta että koulutuksella (oikealla koulutuksella eikä millään vanhan ajan huutamisella tai kolinapurkeilla tms. paskalla) ei muka saa viettejäkin hallintaan: ne eivät toki poistu koskaan, mutta metsästyskoirat eivät metsästä kaikkea, räyhää koko ajan ja hyvin kasvtetut ajavat vain käskystä. Vartiokoirat vartioivat vain kun ovat työssä tai kun jäävät yksin. Eivät kaikkea ja turhaan. Eivätkä etenkään kun pomo on paikalla, pomohan on silloin päättämässä!

Olen samaa mieltä, että rotuvalinta on todella tärkeää ja jo syntyneiden ongelmien hoidossa, kuten tässä, ja seropeilla, kannattaa katsoa myös sitä osuutta asiaan. Lisäksi sekin menee oikein, että ei voi tietää mikä rotu periytyy hallitsevaksi, ei voikaan.
Mutta tuommoiset neuvot missä mikään ei auta, vaan vaarallisen koiran kanssa vaan pitää elää, eristää se ja itsensä, tai ongelmien antaa suurentua kun "ei sille mitään mahda" ovat suoraan sanoen pelkkää tietämättömyyttä ja osaamattomuutta. Miksi siis sanoa mitään semmoista mistä ei mitään tiedä? Kouluttajia, kouluja ja apuakin löytyy ja nykyiset ammattimaiset eläintenkouluttajat viimeistään pystyvät auttamaan. Välttämättä koirakouluissa ei nimittäin aina ole oikeasti ongelmiin ja eläintenkouluttamiseen perehtyneitä ammattilaisia, vaan itseoppineita harrastajia jotka saattavat tuntea vaikka pk:t hyvin, mutta eivät oikeasti auttaa muualla.

Yhtä tärkeää kun rodun valinta, on siis itsensä kehittäminen ja oma oppiminen. Yhtä tärkeää pulmatilanteissa on myös hakea apua, jos ei itse osaa. Kouluttamalla ja kasvattamalla kyllä oppii ja jos villieläimen saa koulutettua, saa kyllä koirankin, joka on kuitenkin rodusta riippumatta jollainlailla jalostettu toimimaan ihmisen kanssa.
Ja se tieto, missä kuvitellaan koira inhimilliseksi, siis lasten ystäväksi luonnostaan, tai ymmärtämään ja arvottamaan moraalikysymyksiä kuten ihminen, on luuloa. Sosiaalinenkana rotu ei ole sosiaalinen ilman sosiaalistamista ja väärästä kohtelusta seuraa aina ongelmia, mitä nuorempana se tapahtuu, sitä vaikeampi siihen on sinänsä puuttua. Kun käytös on jo syntynyt, sen syytä on joskus mahdotonta tietää (koira kun ei kerro), ja silloin voi ainoastaan vastaehdollistaa.
Mutta konstit on monet. Ihmisten pitäisi jo nykyaikana osata päivittää tietojaan, kun kuitenkin tietoa saa helpommin kuin koskaan.