meritokratia: hyvä vai huono?

"Termi on peräisin Michael Youngin vuonna 1958 julkaistusta romaanista Meritokratian nousu 1870-2033, joka on poliittisesti meritokratiaa vastustavassa tarkoituksessa kirjoitettu, sen huonoja puolia korostava dystopistinen tulevaisuudenkuvaus yhteiskunnasta, jossa yksilön yhteiskunnallinen asema määritellään älykkyysosamäärän ja vaivannäön summana. Teoksessa meritokraattinen järjestelmä johtaa lopulta vallankumoukseen, jossa massat syöksevät kansalaisten tuntemuksista vieraantuneen eliitin vallasta."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Meritokratia

"Singaporen pitkäaikainen johtaja Lee Kuan Yew on todennut maan olevan meritokratia, koska länsimaistyylinen demokratia ei voi toimia monikulttuurisessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset eivät äänestä etujensa mukaan, vaan rodun tai uskonnon mukaan.[7]"

http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/2014/12/06/meritokratian-huonompi-puoli

Periaatteessa meritokratia kuulostaa aivan toimivalta järjestelmältä, mutta miten aloittajan tekemät spekulaatiot liittyvät koko juttuun? Koulutuspohjalla tuossa ajatusmallissa ei ole oikeastaan niinkään merkitystä, vaan sillä miten taitojasi käytät. Voiko oikeudenmukaisempaa ajatusmallia oikeastaan edes olla?

USA:n kongressissa on lakimiehiä varmasti siksi tosi paljon, koska poliittinen päätöksenteko on pääasiassa humanistien hommaa. Lisäksi USA:ssa tarvitaan heidän "demokratiansa" vuoksi tosi paljon lakimiehiä miettimään että onko kuuma kahvi asiakkaan sylissä kuinka monen miljoonan arvoinen. Tästä seuraa se että lakimiehiä riittää joka paikkaan. Nykyinen presidentti Obama on hänkin lukenut lakia ja on ollut asianajajan hommissa. Mutta oikeasti hän on presidentti juuri meritokratian vuoksi, ei siksi että hän on lakimies.

Myös Sauli Niinistö on muuten myös oikeustieteiden kandidaatti ja varatuomari. Mihinköhän meriitteihin hänen presidentiytensä perustuu? Ei ainakaan siihen että hän oli kokkari.

Minua on tämä aihe askarruttanut kymmeniä vuosia (olen 72 v). Käsittääkseni oppineet virkamiehet hallitsivat Kiinaa satojen vuosien ajan, mutta silti Kiina jäi pahasti jälkeen lännestä. Nyky-Kiinan kehitys hämmästyttää, mutta on muistettava, että taso eri aloilla laskettuna miljoonaa ihmistä kohden ei ole mitenkään korkea kehittyneisiin länsimaihin verrattuna.

Neuvostoliitossa KGB-upseerit tietääkseni ovat olleet älykästä porukkaa. Silti Neuvostoliitto romahti pahan kerran. Jotakin on hierarkkisessa systeemissä vialla.
Kaikilta aloilta kerättiin tilastoja ja asiantuntijat laativat eri aloille suunnitelmat.
Neuvostoliitto luotti tieteisiin.

Nuorena ajattelin, että jokinlainen tiedemiesdiktatuuri olisi paras hallintomuoto. Nykyisin olen laajan demokratian kannalla. Yhteiskunta saa mielestäni olla itsesäätöinen tietyillä edellytyksillä. Tiedonvälityksen tulee olla vapaata ja avointa. Oppineisuudella tulee olla tietty status. Voisin perustella näitä mielipiteitä paljonkin, mutta tila ei anna siihen mahdollisuutta.

"Neuvostoliitossa KGB-upseerit tietääkseni ovat olleet älykästä porukkaa. Silti Neuvostoliitto romahti pahan kerran. Jotakin on hierarkkisessa systeemissä vialla."

Tuo NL:n systeemi perustuikin hyväveliverkostoon eivätkä ne tyypit todellakaan olleet mitään älyn jättiläisiä välttämättä. Mistä moinen käsitys on tullutkin, mene ja tiedä. NL:n järjestelmä ei ollut meritokratiaa, vaan perseen nuolentaa.

Kommunistinen NL hajosi omaan mahdottomuuteensa kun vahvojen diktaattoreiden aika meni ohi. Järjestelmän ylläpito olisi vaatinut oikeanlaista johtajuutta niin katkeamatta ettei sellainen ole mahdollista. NL hajosi siis ylhäältä alaspäin, ei toisin päin. Kaikki sisällissodat ovat seurausta toisin päin tapahtuvasta hajoamisesta. Esim. Ukraina on nyt juuri sellaisessa tilanteessa.

Meritokratia: hyvä vai huono?
"Platon ihaili älykkäiden ja oppineiden diktatuuria, siis meritokratiaa".

Meritokratia on pyllystä. Älykkyys ja oppineisuus sekä viisaus ovat eri asioita. Kirjanoppineisuus voi perustua ulkoaoppimiseen jossa taas muistilla on ratkaiseva merkitys. Hyvä muisti ei tarkoita älykkyyttä saati viisautta mutta auttaa paljon opinnoissa.

Toisekseen vain kirjatietoa omaavat eivät väkisin ole perillä elämän realiteeteista. Tämän näkee ammattipoliitikoista eli poliittisista broilereista. Maalaisjärki ja laaja elämänkokemus ovat aivan toisenlainen viisauden lähde, joita ei kuitenkaan arvosteta kuten kirjanoppineisuutta. Lähiaikoina tulleiden lievien raiskaustuomioiden kritiikki kertoo tuomarien maalaisjärjen puutteesta. Kirjat on luettu ja todennäköisesti luettu muistetaan hyvin, mutta laajakirjoiden elämänkokemus puuttuu.

Jo nykyään yhteiskunnat perustuvat liikaa meritokratiaan, ns. "asiantuntijuuteen", ja yhteiskunnan toiminnan huomattu yleinen huononeminen liittyy tähän. Politiikkaan ym. kerääntyy broileriasiantuntijoita joiden suurimpana pontimena on itsensä nostaminen ylemmäs ja ylemmäs sekä samalla resurssien vohkiminen itselleen ja omille tukiryhmilleen(lobbaus). Politiikka on taas tästä hyvä esimerkki, yhteiskunta ajautuu vaikeuksiin omia etuja ajavien lobbarien toimesta, jotka tietenkin pääosin ajavat eliitin, eli oman tulotasonsa yhteiskuntaluokan asiaa. Se kärjistää yhteiskunnan luokkajakoa, joka johtaa epävakauteen, turvattomuuteen ja taantumaan. Meritokraattisen eliitin moraalin rappio eli omaneduntavoittelun voimistuminen yhteisen hyvän ideologian sijaan, johtaa järjestäin yhteiskuntien ja sivilisaatioiden alasajoon.

Meritokratia on siis huono järjestelmä ja nykyiset demokratiat ajautuvat meritokraattisiksi demokratioiksi yleensä ajan kuluessa, kun yläluokan ääni kuuluu liikaa päätöksenteossa rahan ja vallan lobbausvoimasta, sekä siitä että nousevat hallinnon palkat, palkkiot ja muut edut erottavat kansanedustajat keskivertokansalaisista ennen pitkää. Tämän näkee tällä hetkellä Suomenkin hallinnosta, se on sfääreissä ja norsunluutorneissa josta ei nähdä kuin hyväosaisten arki.

"Jo nykyään yhteiskunnat perustuvat liikaa meritokratiaan, ns. "asiantuntijuuteen", ja yhteiskunnan toiminnan huomattu yleinen huononeminen liittyy tähän."

Juuri tuohan ei pidä paikkaansa vaan syy on demokratiassa jossa ne oikeat meriitit eivät nimenomaan pääse esiin. Suomessa meritokratia toimii suppeasti yritysmaailmassa, mutta isossa kuvassa siitä ei ole mitään iloa. Ja se taas johtuu siitä että meillä on demokraattinen johtamisjärjestelmä jossa johtajat valitaan kansan suosion perusteella.

Juuri tästä syystä meillä on nyt perpanssit hallituksessa, mutta oikeasti päteviä heistä on ani harva, jos kukaan. Kuka tietää valtion jossa meritokratia oikeasti toteutuisi? Vatikaani?

Suomen puolustusvoimat on meritokraattinen järjestelmä, mutta samalla myös demokraattinen, koska kaikki kapiaiset ovat olleet itse myös alokkaita. Näin toimii ani harva organisaatio reaalielämässä.

Wanhan sanonnan mukaan sotimaan rupeamista ei pidä jättää kenraalien päätettäväksi. Siinä asiassa siis meritokratiaan nojautuva päätöksenteko ei ole viisasta.

Toisena esimerkkinä voi mainita nykyisen geenimuuntelun ja sen tiimoilla käytävän mitanoton. Kasvinjalostajat meillä Suomessa ovat tietääkseni yleisesti asettuneet tukemaan geenimanipuloimisen hyväksymistä. Siis meritokraatit asialla. Kuitenkin esim. Monsanton temmellys maailmalla on aiheuttanut hirvittävää tuhoa paikallisille väestöille.

Uusin massiivinen geenimuunteluun liittyvä konflikti on Kolumbiassa, missä maan hallitus oli asettunut geenimuuntelijoitten eli ulkomaalaisten jättifirmojen kannalle ja hallitus oli määrännyt jopa poltettavaksi paikallista siemenriisiä. Siitä kolumbialaiset viljelijät suuttuivat perin juurin ja nyt hallitus on tiettävästi perumassa päätöksiään.

EU:n ja USA:n välisessä TTIP-sopimusneuvotteluissa juuri geenimanipulaatio on yksi keskeinen kynnyskysymys. Siihen liittyy myös päätöksenteko eli voiko jokin suurfirma eli esim. Monsanto tai jokin kaivosyhtiö vaatia paikallisesti valtiolta vahingonkorvauksia ja siitä päättäminen tapahtuisi jossain ulkomailla demokraattisen järjestelmän ulkopuolella.

Eihän äly yksin, vaan se kenen hyväksi ja eduksi sitä käyttää. Nyt on meneillään erittäin älykäs Kreikka-peli, mutta me emme ole voittajia. Sinne edelle Niinistöstä ja Kreikasta vuodelta 2010.

2.10.2010 Verkkouutiset:

Sauli Niinistö: Euromaiden yhteisvastuu on harhakuva

Illuusio tarkoittaa havaintoharhaa. Sauli Niinistön mukaan Kreikkaa tuettaessa eurooppalaiset valtionjohtajat ovat luoneet taikurin illuusion samaan tapaan kuin klassikkokirjassa Saatana saapuu Moskovaan.

Eduskunnan puhemies viittaa mielikuvaan siitä, että euromailla on vastuu rahaliiton toisten jäsenmaiden talousvaikeuksien hoitamisessa.

Tämä on hänen mielestään perussopimusten vastaista.

Sauli Niinistö sanoo Helsingin Sanomain haastattelussa, että "eivät edes Yhdysvaltain osavaltiot ole valmiit ottamaan toisistaan vastuuta".

- Euroaluetta perustettaessa sovittiin, että jokaisella maalla on vastuu vain omasta julkisesta taloudestaan. Ja toisekseen, etteivät muut maat edes saa mennä auttamaan, Sauli Niinistö toteaa.

Hän ihmettelee, "voiko mikä tahansa asia vääntyä ihan toiseksi itsesuggestion kautta".

- Olen kuullut hyvin arvovaltaisilta tahoilta kommentteja, että euroalueella ollaan "yhteisessä veneessä", Niinistö sanoo.

- Yhteisvastuusta on nyt tullut tosi. Ja tämä kaikki on tehty vastoin kirjattua totuutta eli sopimusta.

- Jos Suomelle olisi missä tahansa EU-sopimuksessa tarjottu tekstiä, että me sitten vastataan toistemme puolesta kaikesta, ei me olisi sellaiseen kuunaan menty. Ja saksalaiset olisivat pysyneet vieläkin kauempana.

Sauli Niinistön mukaan "herää kysymys, että koska nyt näyttää jäävän elämään tämä yhteisvastuun käsite, siitä ei enää päästä eroon. En usko, että suomalaisten veronmaksajien solidaarisuus riittää pidemmälle."

"Wanhan sanonnan mukaan sotimaan rupeamista ei pidä jättää kenraalien päätettäväksi. Siinä asiassa siis meritokratiaan nojautuva päätöksenteko ei ole viisasta. "

Hmmm... Sotimisen aloittamisen päätös on AINA poliittinen, ei sotilaallinen. Itse suoritus on siis vasta sitten sotilaallinen kun poliittinen mandaatti sotimiselle on annettu. Sotiminen on sotilaiden hommaa, ei siitä päättäminen. Kyseessä on siis tehtävän jako, ei meritokratia sinänsä. Jos maassa on kunnolla toimiva järjestelmä, sehän ei sotaan edes joudu. Hyvin harvoin tämä toteutuu geopoliittisista syistä. Tästä esimerkkeinä vaikkapa Suomi-NL (nykyinen Venäjä) ja Ranska-Saksa. Vastapainona voidaan mainita naapurimme Ruotsi, jonka geopoliittiset paineet ovat lähes nollassa. Siksi se ei ole sodissa ollut kahteen sataan vuoteen.

Oikeaa antimeritokratiaa tässä esimerkissä edustaa Natsi-Saksa jonka johtaja Adolf Hitler oli sotilasarvoltaan korpraali, joka tarkoittaa yhtä kuin kaukana kenraalista. Lisäksi hän oli poliittisilta taidoiltaan lähinnä kiihkopopulismia harjoittava aloittelija. Mikäli Adolf olisi ollut kouluja käynyt upseeri tai politiikkaa oikeasti taitava humanisti, niin toinen maailmansota olisi ollut monessa mielessä aivan toisenlainen, jos sitä olisi ikinä tullutkaan.

A. Hitler on loistoesimerkki antimeritokratiasta. Toisin sanoen hän pääsi ilman mitään oikeita taitoja turpaanvedetyn, kaunaisen ja köyhän kansan johtoon sotimaan. Ja juuri osa sitä kansaa hän koki olevansakin siihen asti kun kulissit vain pitivät. Sen jälkeen hän oli vain murtunut paska, joka mietti oikeaa hetkeä itsarilleen.

Sinulle arvoisa "keskari" muistutan, miten Ruotsi otti ja aloitti "Hattujen sodan" v.1741. Se sota alkoi poliittisella päätöksellä. Siinä tapauksessa siis myös poliitikot eli Ruotsin säätyjen valtiopäivät lähtivät sotimaan ja Ruotsi hävisi sen Venäjää vastaan aloittamansa sodan. Silloisten valtiopäivien toisena puolueena olivat "Myssyt", joitten joukossa oli runsaasti erityisesti suomalaisedustajia ja he vastustivat sotimaan rupeamista. Näin jälkeen päin viisaina voimme todeta, että Hattujen harjoittama sotapolitiikka oli epäviisasta poltiikkaa. Toisena onnettomana sotaseikkailuna oli Pommerin sota. Hattujen poliittinen linja vaurioitti kohtalokkaalla tavalla myös Ruotsin kansantalouden kuten asia nykykielellä ilmaistaisiin.