KUN MARKKA DEVALVOITIIN.

Lumisade oli hetkeksi tauonnut kun Paavo Lipsanen keitti kotonaan keittiössä kahvia. Oli synkkä lama vuosi 1991 meneillään. Kahvit hän oli varastanut spar-nimisestä kaupasta. Kahvin poristessa, pakkanen alkoi kiristymään, Paavon oli lisättävä puita takkaan että talo pysyi lämpimänä. Elohopea laski 26 asteeseen.
Matkalla olohuoneeseen, jossa takka sijaitsi, hän näki tyttärensä makaavan mahalteen sängyllään, lukemassa läksyjään. Paavo jähmettyi katsomaan tuota farkkujen päällystämää peppua joka oli uljaasti pystyssä.
En minä voi niin tehdä, hän mietti. Paavo oli jäänyt työttömäksi eikä hänellä ollut enää varaa moraaliin, ehkä juuri sen takia hän pystyikin himoita tytärtään. Takassa oli vain hiillos jäljellä. Kuusiklapit alkoivat heti paukkumaan kun Paavo heitti niitä takkaan. Paukahdukset saivat hänen tyttärensäkin huomion. Mikä ihme siellä paukkuu, -Niina kysyi?
Paavo ei vastannut vaan otti käteensä koivuhalon ja syöksyi Niinan huoneeseen. Paavon jalassa olleet villasukat estivät hänen tytärtään havaitsemasta lähestyvää iskää. Niina makasi nalle puh peiton päällä mahalteen ja luki aapista. Paavo oli laiha, mutta jäntevä. Hänen käsivartensa oli saanut voimaa ruumiillisessa työssä, maarakennushommissa.
Iskä! -Niina huusi, kun ei tajunnut että hänen iskänsä oli aivan hänen takanaan. Paavo kohotti koivuhalkoa jolloin hänen puhkikuluneesta villapaidasta tippui sahanpurua Niinan paljaalle alaselälle, koska hänellä oli sen ajan muodin mukainen napapaita.
Alaselälle tippuneet sahanpurut saivat Niinan kääntymään vaistomaisesti jolloin koivuhalko lävähti hänen otsaansa. Kuului valtaisa pamaus kun tytön pää ja koivuhalko kohtasivat raa`an työmiehen voimalla. Tytön molemmat sieraimet sylki verta kuin päähän ammutulla teuras sialla. Varmistukseksi isä löi tytärtään vielä niskaan halolla niin että tytön pää jäi luonnottomaan asentoon. Nalle puh peitto värjääntyi verestä.
Paavo heitti aapisen lattialle ja avasi tyttärensä farkkujen napit. Yhdellä riuhtaisulla Paavo sai tyttärensä molemmat pakarat paljaaksi. Näky oli niin kiihoittava että Paavo huohotti ääneen. Talvipakkasessa kuivuneet kädet raottivat nuoren tytön pakaroita. Hekumallinen teinitytön vittu tervehti pakaroiden välistä ja kuin bonoksena, pieni ja tiukka rusinainen perseenreikä katsoi Paavoa ivallisesti.
Paavo riisui itsensä aivan ilkosilleen. Vaikka hänen tyttärestään vuosi vieläkin verta, hän meni maaten sängylle, vereentynen peiton päälle selälleen. Hän nosti tyttärensä syliinsä ja istutti häntä kivikovalle kyrvälleen. Tytär ei meinannut millään kostua tarpeeksi, mutta hetken päästä Iskän muna työntyi tyttärensä kosteaan ja pyhimpään.
Iskä hypytti tytärtään kyrvällään ja nai häntä myös peppuun. Ilmassa haisi Niinan paska ja mekaaninen ihorasitus sekä nuoren tytön vittu. Niinan molemmat reijät olivat aivan ammollaan ja täynnä spermaa kun Paavo päästi viimeisen lastinsa syvälle tyttärensä perseeseen, kuin rekkamies. Perseseksille ominaiset äänet oli kaikunut lasten huoneen kuviotapeteille. Erilaiset pierut ja märän perseen lätinä oli kajahdellut kuin ylipainoisten jumppatunnilla.
Paavo nosti lattialta aapisen ja rullasi sen rullaksi. Kustannusosakeyhtiö weilin göösin painama -iloinen aapinen työntyi Niinan perseeseen ja jäi törröttämään puoliksi pakaroiden välistä. Paavo katsoi juuri naimaansa tytärtään. Hän oli sikiöasennossa, aapinen perseessä, nalle puh peiton päällä.
Seksihajuissa olevaan lastenhuoneeseen leijaili keittiöstä kahvin aromit. Ai hitto ne kahvit -Paavo muisti. Ensiksi hän heitti tyttärensä alastoman ruumiin ja nalle puh peiton, ikkunasta takapihalle, kylmään tammikuiseen pakkaseen, sitten hän puki vaimoltaan jääneen kylpytakin päällensä.
Paavon olo oli huojentunut koska laman takia hänellä ei ollut varaa elättää tytärtään ja nyt kun tyttö oli poissa, jäi Paavolle lapsilisän verran viinarahaa joka kuukausi. Paavo huuhteli kahvikuppiaan tiskialtaassa ja täytti kahvikupin kraanavedellä. Hän hörppäsi vettä janoiseen suuhunsa. Kyllä, viimesyksynä tehty porakaivo oli ollut hyvä idea, näin häneltä säästyi monta tuhatta markkaa, kun ei tarvinnut maksaa kunnallistekniikasta.
Kahvin aromien hyväillessä Paavon makuaistia, hänen tyttären päällä ollut nalle puh peitto, lensi kylmän viiman mukana naapurin tontille, jossa iäkäs pariskunta oli juuri tehnyt itsemurhan, koska pankki oli viemässä heiltä asuntoa.
Paavo hörppi kahviaan ja mietti kuinka huomenna kävisi tikkurilassa viinakaupassa. Tyttären voisi samalla reissulla käydä heittämässä roskiin. Paavo kävi hakemassa pannuhuoneesta hiukan pontikkaa, tyhjäksi juotuun kahvikuppiinsa. Paavo oli rakentanut pontikkapannun termostaatin vastuksiin. Mäskinä hän käytti milloin mitäkin. Pontikan hän maustoi hunajalla, tai pelkällä sokerilla.
Hyi saatana! -Paavo karjaisi kun 87% pontikka poltti hänen kurkkuaan. Paavon naama vääntyili kuin ummetuspotilas olisi ollut paskalla. Perkele että oli pahaa, Tarja ei ollut koskaan sietänyt pontikan tekoa, mutta sillä ei ollut väliä,