Kokenut ulkomaan kuski hakusessa.

Oo koo, koska vois aloitella? Saako veturin pitää viikonloppuna kotosalla? Entä onko ns vakiajokki, jota muut ei aja? Saakos veturia koristella omakustanteisesti, esim viiriä, lediä, lisävaloja rautoineen...? Kokemusta löytyy vaikka muille jakaa, mutta minkälainen toi pohjois norja-oulu akseli on, eli ilmeisesti kääntyvä ja ilmakevennys?

Kyllähän norjan liikenteeseen kuljettajat valitaan vähän muualta kuin suoli24 palstalta.

Lervo on karski kuskimölli. Ota se heti ajuun! Lervon suuri unelma on aina ollut se että jonain päivänä hän komeilee trattalistojen kärkisijoilla, ja pitkään. Lerskan harras toive täyttyikin tässä taannoin kun tuo ajumölli oli ajanut ajua kunnolla persnetolla ja norria katkeili ja banjoja halkeili, myös kanjan motti sylki öljyt pihalle ja fullerista meni rattaat sileäksi. Voi sitä mylvinnän riemun kiljahduksia vai oliko se maksa joka Lervolla kiljui kun sai virallisen tiedon pääsystään protestilistoille. Lefro otti heti tavanomaista tuimemman aamukännin ja meni huoltikalle asiasti ilmoittamaan kaikille asianosaisille, olivathan kaikki jollain lailla osallisia Lervon onnen päivässä. Monilla oli nimensä Lervon värkkäämissä vekseleissä ja tratoissa. Nimeä oli poikittain joka paikassa. Voi sitä mylvintää kun Lerffo makkarapannua syödessään ja lämmintä kaljaa juodessaan asiaa teki selväksi. Turhapuromainen, vekselimiehelle ominainen jatkuva irvistys ja renginvirne naamallaan. Oli se mahtavaa. Kyllä trattalistoille pääsy on juhlan paikka, on se niin hieno juttu että kannattaa vaikka ryypätä pari kolme viikkoa heti alkuun. Lervo se on tunnettu rahtikelmi rekkapiireissä ollut aina, jo siitä lähtien kun tuli tunnetuksi ja ajopaviaanimulliksi. Dullakosken Aki ajoi bulkki kasetilla Lervon kanssa norjaan aina ja Weckselströmmin Pal-Göran ajoi Lervon kanssa samassa ringissa purua ja kumia Föijalan tehtaille aina "ennevvanhaa".

Persnetto-Veke kysyi aina huoltiksella "MORO PALLE-KÖÖRANI, ONKS LERVOO NÄKYNY?" johon Pal-Göran huonolla suomellaan "jahåå jahåå, se olla seolla" Johon Veke "MITÄ VHITTUA SÄ PALLE-KÖÖRANI SÖNKÖTÄT, SEOLLA SEOLLA?? HÄH?" Johon Pa-Göran "jaa mä tiedä ei missä Lervo, voi olla lastbilissä tai sitten on fraktia ajamassa mutta mä luulla nyt että se olla seolla" johon Veke "VOI VITTU MORO VAAN PALLEKÖÖRANI SUNKI KANSSAN JA VITUN VIIKSET SAATANA MITÄ SEOLLA SEOLLA ONKO SE SAATANA SEOLLA VAI ONKO SE AJU AJAMASSA HÄ?"

Tämä oli ihan jokapäiväistä meininkiä ja samat kuviot ovat jatkuneet vuosikymmeniä. Yhteistä kaikille rekkateroille ja turoille ja mulleille oli aina se että ällaassa karjuttiin ääni käheeksi jo puoleenpäivään mennessä ja höyrisruokaa ja ankarasti suolattua makkarapannu ahmittiin posket lommolla. Kunniottakaa ajumiesten jumalaa, Lervoa. Hän joka Kiljukassun oikealla puolen istuu, on sieltä tuleva tuomitsemaan kaikki ajuterot ja turot. Lervo nousi kolmantena päivänä kanjansa punkasta ja mylvi. Tapahtui myös niinä päivinä kun LErvo astui huoltamolle ja astui tuhman kassatytön ja joi oluen. "älä lausu turhaan herrasi nimeä" -murjaisi Lervo kassalikalla samalla hyvää antaen. Kun kanja kommasti laukeaa niin vekseli lankeaa, sanoi Ka-lervo, tuo lersu. Pyhä kolminaisuus, Lervo, Kanja ja Kilijukassu. Pyhitetty olkoon nimesi. Hän joka Lervoon uskoo näkee valon. Älköön pidettäkö muita Lervoja kuin Lervo. Hän, joka ajut ajaa. Krillillä makaa ja huoltikalla möhisee. Pyhitetty olkoon Lervon ajupäivä. Lervo on harras ja hurskas, saatanallinen ajumöllikkä. Kirkkokuoro on harrastuksena yhtä lähellä Lervon sydäntä kuin kaljan sekä kossun kittaaminen. Siellä Lervo saa olla oma itsensä, mylviä kuoron alttospraanona sydämensä kyllyydestä, karjahdella kauneimmat virret ja turautella rahti vaostaan psalmeja väliajoilla.

Kerran kävikin niinkin hupsusti että Rovasti tuli sättimään kanttori Piiparista kesken kuoroharjoitusten. "Oletko sinä perkkeleen jumalaton juonut taas sakastisti kaikki ehtoollisviinit ja syönyt vielä öylätitkin!?" Johon Kanttori "En varmasti ole, olenhan ollut kuivilla jo vuoden verran". Takarivissa eräällä isolla kolitsihousuisella rahtikorstolla oli erittäin härski kuski-irvistys, helvetillinen rekkavirne pärställään!

Illalla ÄL-AASSA kuului: "TUU HESSU MUN KANJAN HYTTÄÄN , MULLA ON TÄÄLLÄ PUNAVIINIÄ JA JOTAIN IHME PIKKULEIPIÄ, OTETAAN TUMUT!!!!! "

MÖÖÖÖÖÖÖÖÖ-H !!!! Lervo oli sukunsa mukana hoipertelemassa tumuissa ja tuiskeissa eläintarhassa ja norsuhäkin kohdalla naaras norsu heräili unesta ja nousi ylös nostaen ensin takapäänsä, jolloin koko norsumuorin karu takamus loisti yleisön edessä, kuin Naantalin aurinko konsanaan. Lervo kossu pöhnässä vetasi kamman takataskustaan ja alkoi kammata hamppusta tukkaansa, kun tuo konna luuli , että joku nosti peilin heidän eteensä. Lervon anoppi huokasi, että vieläkö ihmettelette, kun sanon vävypojan naaman olevan, kuin norsun vittu.

Aikas ketsin murjasin, saa nauraa vapaasti ja kippurassa tällekin ketsille. Buahahahaahh, heh hehh kieh kieh..... kyllä voi yksi ketsi olla sitten hyvä! Lervo, tuo persnettojen ja vekselien erikoismies on nyt myös finanssineuvoja. Konsultoi nuoria rekkayrittäjiä kuinka fyrkka tulee ja menee. Tässä joitain Lervon teesejä:

-vekseli on se millä lähdetään liikkeelle

-vekkuihin kaikkien sukulaisten ja naapurien sekä tuttujen nimiä

-onko oma nimi palanut? ei hätää! monella muulla on vielä "nimi"

-karhua ei tartte pelätä jos se ei murise eikä tratta tule silmille

-älä piittaa konkeloista, yrittäminen alkaa

Kullisilmä-Olli ainaski ja Korpikangas kairenius oli 70 luvulla samoja kiilakeikkoja lervon kaaa ajamassa kanikalla ja scanialla, muutama 111 takin oli mukana ringissä. Äl aahanhan nuo kelmit huuti " Kastiketta janoaa kollari housu, brojot housussa nousee kepeämmin Paimion nousu". Juuri tuota ne kelmit hokivat solkenaan ja välillä ilmankin solkea. Yks ajokaveri oli vissiin Kolitsibrojolan Aatos ja tais tuo Nortintumppi Jalmari ja Simpasen Rihulin olla? "VEKSELI SHAATANA, KIRJOTA MULLE VEKSELI PERKELE" -oli Lervo, tuo bisnesnero, mylvinyt pankissa. Lervo itse ei muistanut tuimista tumuistaan johtuen koko episodia mutta harmitteli vaan sitä että jos kanjasta katkeaa akseli niin on tehtävä vekseli. Ja se akseli ei pyöri samaan tahtiin kuin vekseli. Onneksi on sukulaisia ja tuttuja jotka vekkuihin nimensä vielä pystyvät laittamaan.

"NIMI VEKUSSA ON SAMA KUIN ON BROJO PEPUSSA" -tapasi Lervo sanoa jo 60-lukulla Kesoililla baarissa.

Dimeks Kolits, Latvialainen 2,5euron tuntiliksalla ajava konttikuski, kertoi mielipiteensä Lervosta. Hänen mielestään Lerska on suuri esikuva kaikille elämänsä rekkapuuhille pyhittäneille miehille. Rahti, lihis, kanja, vekseli, baari, mylvintä ja ulosotto. Ne ne on rahtiteron juttuja. Rekkakonnan ABC.

Lervo liittyi pöhnispäissään sitten jehoviin kun luuli että saa hörppiä siellä ehtoollisviinejä joka ilta. No Lervo kierteli ovelta ovelle ja kysyi "haluakkos kuullu jeesuksesta vai kerronko parit hyvät aju ketsit, häh?"

Kolitsit jalassa ja karvalakki päässä tuo mullipaviaani kierteli kanjallaan talosta taloo "tarvitaanko täällä herran sanaa vai onko tarjota naukkua yhtään matkamiehelle häh?" Ken Lervoon uskoo näkee valaistumisen.

Lervo oli kiertueellaan ja pudotteli tasaseen tahtii "kädenlämpöstä" kolitsiin kun eiliset kiljut ja makkarapannut oli tulossa väkisin pihalle. Mööööh... kuuluia ainan kun liisteriä oli tulossa. Lervo, tuo peijakkaan ajupaviaani, oli omissa peijaisissaan. Joo, niin pääsi käymään ja siellä kaikilla rekkateroilla ja rahtiniiloilla oli kosteassa tunnelmassa hauskaa ja mukavaa. Ensin piilotettiin iso perhekossu jota Lervo, tuo patoutunut viinatratti, lähti etsimään hanakasti ja täynnä tarmoa, viinankiilto silmissään. Jännitystä lisäsi se että muut aju hunsvotit oli laittaneet ruutia Lervon ajo kolitseihin ja se sytytettäisiin viiden minuutin kuluttua jos ajolekaa ei löytyisi. Lervo hääri, etsi puhisten ja möhisten tarmokkaasti, kulki neliveto päällä huoltikkaa ympäri niin että armoitettua aju vakoa oli yli kuusi tuumaa esillä kokoajan. Juuri sillä hetkellä kun Lervo, tuo ajukonnien messias ja armoton kuormien kelkkoja, löysi kauan etsimänsä ja kaipaamansa parhaan ajukaverin, ison perhekossun niin tutut rekkabaarin sällit menivät ja sytyttivät Lervon perseessä olleen mustaruutikilon. Vai oliko sitä kaksi kiloa, mutta kuitenkin, silloin vasta Lervoon saatiinkin liikettä. Se lähti kuin viitasusi, rynnisti pitkin baaria kuin tuhatpäinen pillastunut biisonilauma ja aiheutti tuhoa kuin kaksi kilometriä pitkä rahtijuna. Lervoa ei ole sen koommin näkynyt. Tämä sattui eilen. Soitelkaa LA:lla kuulumisia missä havaitsette Lervon.

Lervo meni tivoliin ja tietenkin tuo mölyävä karvapersemölli halusi vuoristorataan. Se kun kuulemma on miltei yhtä hurjaa ja railakasta menoa kuin Alppien ylitys 111 lbs niittihytällä kiljupöhnissä. No, vuoristoradan jyrkimmässä kohdassa Lervoa otti niin reilusti mahanpohjasta että brojothan siinä roiskahti melko reippaanlaisesti. Kolitsitkin olivat jo valmiiksi pudonneet nilkkoihin eli "föija" sai tulla ihan vapaasti, omalla paineellaan. Kaikki Lerskan takana olleet saivat ihan s*atanasti lämmintä, löysää ja erittäin kitkeränhajuista "rahtimiehen perä-öljyä" naamoilleen!! Oli se kaikille ikimuistoinen ja hauska päivä tivolissa! Kaikilla oli kivaa ja mukavaa!

Tuo pitää paikkansa. Minä olin samaisessa vuoristorata junassa, kun tuo tapahtui. Sainh ihanaa ja lämmintä "keittoa kokkareineen naamalle ja koko etuvartalolleni. Kyllä aito rahti dulla tuoksuu todella hyvälktä. En pessyt itseäni moneen viikkoon, jotta sain nauttia pitkään. Kiitokset vielä Lervolle tuosta ihanasta fagin föijasta.

Ihania nää Lervon touhailut :) Ollaan ihan kippurassan naurettu, millon Lervo n eläintarhassa, joskus tivolissa tai huoltsilla, putkassa (onk se ollu putkassa??) Ja aina sillä on se rekkavirne naamalla ja kolitsihousut jalassa! Siis on se niiiin mahtava!

Lervo möläytti seompaarilla että ammattipätevyydellä voi pyyhkiä persettä. Tai no, ne jotka perceen yleensäkin pyyhkii, Lervolla kun se on vähän niin ja näin. No kumminkin, tämän ajumöllin ammattipätevyys koostuu yhistetystä karjahtelu/mylvimis kokeesta, jurrissa ajo testistä ja magneettien, wundereiden ja lisä ledien asennuskurssista. Ja pätevyys on voimassa kuulemma vuoteen 2085 asti. Baarimpirkkojen bylsimiskurssin Lervo meinasi kanssa käydä mutta oli juuri silloin Saudikeikalla Saksassa Cemtissä kalan ajussa Norjassa.

yks tärkein koe osio lervolla oli ammattipätevyyskurssilla tuo kolitseihin sontuulin murjasu, siinä piti samalla laulaa kansallislaulusta säkeistö, kun "kastike" tirskahti pulttuun. Arvosteluraati sitten tutki tuon sontuulin koostumuksen, että oliko raakaaineet oikeat, eli makkarapannua kahdella höyryllä ja lihapiirasta.

Lervo myös itse koulutti kolleegojaan, piti mm. ällaahan mylvimiskurssin, rokulikurssin, huoltikoilla mesoamiskurssin, saudikurssin ja vekselikurssin. Joka kurssilla Lerska sammui jo puolessa välissä ja sitä ennen "vaihtoi peräyljyt" eli puhalsi kolitsit täyteen tuttua ja turvallista, takuumureaa.

Lervo pitää rokulikurssin aina maanantaisin. Kun on ittelläänkin Rokulit päällänsä. Kädet tärisee, nupissa juilii ja maksa viheltää kuin 140 kanjan turbo. Kuulemma Lervon perseestäkin mitattiin kerran 1,5 promillee vaikka oli ollut kuivilla viikon.

KA-lervon ajourahan on niittänyt mainetta vaikka kuinka. Tarinoita siitä riittää paljon. Yksi niistä on vuodelta 1981 kun Lervo vielä kelkkoi Saudeihin paljon kuormia ja saapui raskaan mantereen keikan jälkeen kotimaahan. Lervo tietty ajoi kanjallan heti krillille ja siellä ahmittuaan ison makkarapannu annoksen kaikilla lisukkeilla mutta ei salaatilla niin löntysteli huoltiksen baariin rekkamiestiloihin. Siellä tuttujen rahtimulkeroiden kanssa turisi juttujaan ja kostutti kuivunutta kurkkuaan pontikalla, kuten aina. Saavutettuaan kunnon ärmäkän rahtikekkulin laahusti tuo kuorkkimulli huoltikssen tiskille kuus tuumaa kuulua ajo uraansa esillä jolloin baarissa olleet jeesus kerhon jäsenet halusivat tutkia sitä likemminkin. Kolitsit alas laskettuaan alkoivat jeesus kerholaiset laskea aluksi isoiksi muodostuneita rekka pastilleja joita oli lukuisia. Kunnes eräs keksi teräsharjalla harjata uraa hieman, niin silloin kuului tuolta rahtikojootilta kimakka mylväisy ja samalla jo jonkin aikaa pontikkavellissä velloneet makkaraperunat ilmoittivat ulostulohaluistaan, jota Lervo ei edes yrittänyt pidätellä. Tuo karski aju biisoni antoi sen tulla mikä oli tullakseen, voimalla kuin rajun myrskytuulen ja jeesuskerholaiset olivat ottavana osapuolena. Voi sitä hävityksen kauhistusta, jälki oli kuin raju tornado tai trooppinen hirmumyrsky olisi pyyhkäissyt huoltikan läpi. Niin oli sonnassa ja vellissä jeesuskerholaisten irstaat kasvot, mutta Lervon ilme oli kuin ylösnousseella messiaalla, autuas. Kaikkensa tuo raavas ajukonna antoi, se paine mikä Lervolla suolistossa oli ollut niin oli arvioden mukaan liki 8 baaria ja sitä ei kestä kenenkään perse, paitsi Lervon. Jeesuskerhon jeesustelut ja tapaamiset huoltiksella loppuivat siihen paikkaan, koko kerho lopetti ainiaaksi toimintansa ja tapauksesta ei puhuttu vuosikymmeniin kunnes Hannu Karpo otti asian esille 2000-luvulla. Kaikkea siihen KA-lervon ajouraan mahtuu, hienoja tarinoita ja tapauksia. Tämä oli vain yksi niistä matkan varrelta. Ja tämä tarina on tosi.

Lervo on harras ja hurskas, saatanallinen ajumöllikkä. Kirkkokuoro on harrastuksena yhtä lähellä Lervon sydäntä kuin kaljan sekä kossun kittaaminen. Siellä Lervo saa olla oma itsensä, mylviä kuoron alttospraanona sydämensä kyllyydestä, karjahdella kauneimmat virret ja turautella rahti vaostaan psalmeja väliajoilla.

Kerran kävikin niinkin hupsusti että Rovasti tuli sättimään kanttori Piiparista kesken kuoroharjoitusten. "Oletko sinä perkkeleen jumalaton juonut taas sakastisti kaikki ehtoollisviinit ja syönyt vielä öylätitkin!?" Johon Kanttori "En varmasti ole, olenhan ollut kuivilla jo vuoden verran". Takarivissa eräällä isolla kolitsihousuisella rahtikorstolla oli erittäin härski kuski-irvistys, helvetillinen rekkavirne pärställään!

Illalla ÄL-AASSA kuului: "TUU HESSU MUN KANJAN HYTTÄÄN , MULLA ON TÄÄLLÄ PUNAVIINIÄ JA JOTAIN IHME PIKKULEIPIÄ, OTETAAN TUMUT!!!!! "

MÖÖÖÖÖÖÖÖÖ-H !!!!

Lervo oli oppilaana musiikkiopistossa ja soittimena rahti uran syövereissä oleva suolistokaasuja sinkoava dullareikä. Lervo opetteli soittamaan pieremällä kansanlaulua" Honkain keskellä mökkini seisoo" mutta aina kertosäkeen alkaessa" hoi laari laari laa" tuli paskat kolitseihin.

Sillonku Kilujukassun huuliharppu oli "unohtunu" Lervon takauraan eli rekkavakoon niin siitä tuli komeat sävelet. Oli tuo konna syönyt pilaantunutta makkarapannua niin tuli kaasujakin mukavasti ja soitti mm. päivänsäde ja menninkäisen loppuun asti mööööööh -karjaisujen saattelemana. Se olikin kiva konsertto se.

Lervo on yleensä aina terve kuin pukki mutta tulipa sekin päivä että Lervo levanderin piti mennä lääkäriin. Lervo oli kelkkonut kuorman tallinnaan ja oli jo ennemmin mylvinyt KTK:lla että ei viroon aja kun sieltä saa tippurin ja varmasti. No, niin pääsi käymään, Lervon rahtikalua kutisi ja kirveli ihan sairaasti ja ajokaverit huoltikalla ei sitä mylvintää kestäneet. Lääkärissä sitten nuori naislääkäri sanoi -otakkos Lervo hieman kolitsejas pois nii katotaa. Silloin Lervon patoutuneille rahtimullin karskeille kasvoille nousi pieni puna ja silmät kirkastuivat. "möööh" -Lervo hiljaa mylvähti ja kun lääkärityttö otti Lervon ajohepin käteensä niin kuului "MÖÖÖÖÖÖÖ.....ÖÖÖÖÖÖH!!" kyllä Lervo tykkäs ja jaksoi kertoa juttua seuraavat kolme viikkoa rekkabaareissa.

K.A. -Lervon rahtipepusta löytyi pahanlaatuinen kuppa, tuliaisina kun nakkasi kuorman porkkananvarsia Portugaliin. Hirmuisella piereskelyllä se kelmi sai persekupan taantumaan ja kun Kiljukassu tarjosi Lervolle maukasta, hieman keskenkäynyttä kiljua pesuvadillisen niin silläLervo sai suolensa huolellisesti tyhjäksi. Mylviöstön Kesoliolta Lervo ostu Wundereita ison nipun kun kuulemma perseen löhkä kanjassa ihan mieletön! Kummaa puhetta Lervon suusta!

Eläinlääkäris on ainoa joka joka suostuu Lervoa tutkimaan. Ei kukaan tervejärkinen terkkarilekuri pahanhajuista, pöhnäistä isoa mullisonnia halua tutkia. Lervon kuus tuumasesta rahtiurasta kesällä 1984 löytynyt pahanlaatuinen rekkakuppa uusiutuu aina silloin tällöin ja raaka tinneri on siihen oiva lääke, sillä kun Lervo muistaa putsata "ajoviivansa" niin helpottaa kummasti ja mukava jatkaa kanjalla ajua taas.

Vanhoja ei saisi muistella, sitä nyrkillä silmään joka muistelee. Mutta isomummini tuossa kertoili hassun Lervokaskun menneiltä ajoilta kun ajot olivat ajoja ja ajoissa ajettii ajua ajamalla. Ajumiehet oli karvapersseniiloja eikä mitään turhapuroja virne pärställään kuten nykyään. No, Lervo oli sitten eläintarhassa ja siellä muu yleisö pelästyi ja huusi paniikissa "PAVIAANI ON IRTI, PAVIAANI ON IRTI!!!" Pian tuli henkilökunta ja laittoi Lervon häkkiin kun tuota mullikonnaa paviaaniksi luulivat. Kauan sai Kiljukassukin selitellä, johtuiko sitten hemmetinmoisesta pöhnästä, että sai Lervon vapaaksi. Kaikkea sattuu, ainakin Lervolle. Lervo itse ei tapauksesta paljoa muista kun oli niin jumalattomassa tuubassa, kuten aina....

Lervohan oli 50 luvulla usein viikonloput maatiloilla lojumassa sikapilttuissa sikojen kanssa. Siellä se kelmi piehtaroi sikojen kanssa paskassa ja kusessa. Lervo kun ampui brojot pilttuuseen, niin siat huusi kovempaa, kuin palosireenit konsamaan. Kovin tuo peijooni tykkäs piehtaroida sikaloissa, kanjahan lonksotti pihamaalla aina saman aikaa turhanpäiväistä marinaa. Siihen aikaan lervo tapa huutaa sikapilttuusta istuen sian selässä, jotta "rahti on raakaa, mutta rehellistä ja ajettava se on keli kun keli ja peli kun peli" ton kyllä määkin muistan. kovin tuo ajun ajuri tykkäs sikaloissa peuhtaroida ja kieriä sian paskassa, siinä samassahan lervo aina puhalsi itseltäänkin suolen tyhjäksi. ajua oli myös kova ajamaan, koska oli ajun ajuri, joka ajoi ajuja kanjalla. aina ennen keikkaa heitti lervo muutaman lapiollisen sian paskvelliä kanjan hyttään, jotta tuoksu pysyi mielessä. ruokana tuolla kelmillä oli siihen aikaan makkarapannua kahdella höyryllä.

Tarkastaja kävi sikalassa ja ainoat moitteet tuli Lervosta ja Lervon käytöksestä. Kun se peijoonin ajumulli tapasi syödä sikojen murkinat, ei possuille paljoa jäänyt. Lervo röhki kuin pahainenkin karju ja kieri paskavellissä, irstas kuskivirne paskasella naamallaan.

Lervolle sanottiin ettei tulisi enää eläintarhaan kun muistuttaa niin kovasti isoa mölyävää paviaania. Samat sanat hänelle sanottiin maatilalla kun oli kuormaa tuomassa ettei toiste tulisi kun mullit hurjistuivat Lervon nähdessään. Kokivat kai tuon ison ajobiisonin uhkaksi tai sitten vaan Lervo haisi niin julmetun pahalle.

Se on semmonenki konnapaviaani ja ajumölli se Lervo että keksii kaikenlaista kuten se että jos Lervo sanoo sulle "ota sormesta kiinni ja nykäse" nii jos sen teet niin kuuluu "PFFFF....BRÖÖÖÖTS......MÖÖÖÖ-ÖÖH....PRRRRÖÖÖTS!" Se perkkele päästää tulemaan sellasekki brojot ja sonnat heti kättelyssä että oksat pois! Takoo kolitsit täyteen alta aikayksikön, ilmeenkää värähtämättä.

Heljä Kassula, Kalja Hessulan avopuoliso ja partneri jo pitkän matkan takaa meni kerran Lervon jujuun. Heljä toimi tuohon aikaan portsarina ktk:n baarissa ja Lervo jymäytti tuhnupärskeet niin että rätisi! Paikallinen loka-autoilia hälytettiin hätiin ja imi letkulla paskat sieltä baarista, Lervo vaan istuskeli nurkkapöydässään ja tuhisi, kaljatuoppi kuorassaan. Kanja lonksotteli pihamarkilla. Heljä joutui puolen vuoden sairaslomalle. On se Lervo vaan Lervo.

Mahtaa olla ketju keliä jo heti syksyllä?

Ehkä noi vois kiteyttää, että EI. täältä ei löydy asiallisen ilmoituksen tasoista kuskia.

Löysitkö tämän asiallisen palstan kautta ammattikuljettajaa?

kyllä täältäkin löytyy norjan kävijöitä, mutta löytyykö norjan ajoon palkan maksajia muuta kuin 80 e päiväpalkan esittäjiä.