Winx-klubi

Rosyn näkökulma -
Aurinko nousi Gaitherin ylle, valaisten hiljalleen puistoja, taloja ja aukioita, jotka pian jo kylpivät kirkkaassa ja lämpimässä valossa. Elettiin kesää ja ennustuksen mukaan lämpimimpiä kaksi viikkoisia koko Gaitherin historiassa, jolloin lämpö saattaisi nousta jopa kahteekymmeneenyhdeksään. Suurinosa Gaitherin asukkaista oli jo herännyt ja lähtenyt töihin, loput asukkaista taas nukkuivat tai olelivat kotona. Gaitherin kaupungissa oli myös yksi kohde, joka vilisi aamusta yöhön ihmisiä - keskuspuisto. Puisto oli suuri ja vehreä, sekä eloisa ja villisti rehottavia kasveja täynnä. Puistoa vastapäätä, tien toisella puolella sijaitsi neljä, aivan ripirinnan kiinni olevaa, kaksikerroksista taloa. Vasemmanpuoleinen, aivan reunimmainen talo oli väritykseltään vaaleanvihreä. Sen viereinen talo oli vaaleanvihreää tummempi ja samoin sen viereinen. Oikeanpuolen viimeinen talo oli väritykseltään tumma, vaaleanvihreän sävyinen kuitenkin. Vasemmanpuoleisessa, reunimmaisessa talossa asui isä, tytär ja koira. Tämän perheenpää, herra Monty oli jo varhain hereillä, toisin kuin tytär, neiti Rosy ja tämän koira, Ace, nukkuivat yhä.
Pyöriskelin levottomasti sängyssäni, aivan kuin kala kuivalla maalla. Ace tökki minua vähän väliä, sillä luuli minulla olevan jonkinlainen hätä. Silloin tällöin Ace haukahti, mutta se oli harvinaista. Joskus käteni oli naamallani, joskus sängyn ulkopuolella, jolloin Ace nuoleskeli sitä. Pian pomppasin kuin refleksistä istuma-asentoon ja hädissäni katselin ympärilleni. Vetäisin oikealla kädelläni otsaani, joka virtasi hikipisaroita ja pian koiran kuolaa - Ace ilmeisesti nuoli oikeaa kättäni. Nousin sängyltäni ja tungin jalkoihini beigen väriset aamukengät, jotka olivat yhtä pehmeää kuin lampaanvilla - ehkä pehmeänpääkin. Löntystin unen pöppörössä peilini eteen, heilautin hiuksiani pari kertaa ja pyöräytin nopeasti nutturan päälaelleni. Nuttura oli hyvinkin sekalainen, mutta kuka jaksaisi heti herättyään harjata hiukset ja laittaa ne nätisti? Ei kukaan. Ace läähätti innoissaan ja lähti taivaltamaan rappusia kohden. Minä sen sijaan istahdin tummanvihreälle karvamatolleni ja menin sen jälkeen selälteni, kasvot kohti kattoa makaamaan.
Olin jo pari minuuttia sekoittanut jo kylmäksi mennyttä viheriöteetäni. Edessäni olevalla, pienellä lautasella oli kaksi salaatinlehteä, jotka oli repäissyt salaatista irti. En ollut mikään parhain syömään aamulla, joten aamupalani oli usein viheriöteetä ja salaattia, joilla pärjäsin varsin hyvin. Isäni istui vieressäni, kahvikuppi kädessään ja lehti nenänsä edessä lukemassa. En voinut ymmärtää, mitä vanhat naiset ja miehet näkivät sanomalehdissä, sillä ne olivat täynnä valetta. Sääennustukset eivät päde ja kaiken kukkuraksi sarjakuvat ovat todella tylsiä. Ace taasen makasi vihreällä, kahdenistuttavalla sohvallamme, jolloin hörppäsin ensimmäisen kerran kunnon kulauksen viheriöteestäni. Salaatit pistin suuhuni kerralla, pureskelin ja nielaisin, jonka jälkeen hörrpäsin loput viheriöteestäni. Nousin tuolilta ja astelin tiskialtaan luokse, laitoin lautasen ja mukini vettä ja astioita täynnä olevaan altaaseen ja pinkaisin yläkertaan huoneeseeni. Avasin suuren vaatekomeroni ja heittelin turhat vaatteet pinoksi lattialle, kunnes löysin etsimäni - vaaleanpunaisen topin, vihreän napapaidan, sekä housu-hame sekoituksen. Sujautin päälleni ensin topin, sitten napapaidan ja lopuksi laitoin violetit shortsit, joissa oli myös tummanvihreä hame. Avasin hiukseni nutturalta ja vetäisin nopeasti pari suurta harjanvedosta, kunnes olin tyytyväinen, menin portaat alas.
"Pitäiskö jo lähteä?"
"Jos kerran oot jo valmis, mennään vaan", isäni vastasi ja nousi tuolilta.

Jatkuu...